Miten suhtaudutte jos lapsenne etävanhemmalla sovittuna tapaamisaikana ja etävanhempi esim.töissä ja jättää lapsen jonkun muun hoitoon?Eikö tapaamisten tarkoitus ole nimenomaan se,että etävanhempi viettää aikaa lapsen kanssa eikä esim.uusi puoliso tai sukulainen.Ymmärrän että välillä kyllä näin mutta jos melkein joka kerta.
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista!
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista!
Vastaukset 113
Vanhimmat
Itse ajattelen asian siltä kannalta, että itse lähivanhempana vien lapseni hoitoon, jos olen vaikka töissä tai muu tärkeä meno.
Miksei myös etävanhemmalla ole tätä samaa oikeutta. Jos on töissä tai muu meno, niin samalla lailla voi jättää lapsen hoitoon.
etävanhemmankin töissä täytyy käydä, ei joka työpaikasta vapaita saada silloin kun haluaa. Ja jonkunhan lasta on silloin hoidettava.
Tapaamisten tarkoitus on että lapsi saa elää osana etävanhemman perhettä, olla yhdessä etävanhemman suvun kanssa ja tietysti myös etävanhemman kanssa. Toisen ihmisen perhe-elämään ei voi pahemmin puuttua (vaikka kyse olisi omasta exästä) - mutta voithan ehdottaa lisää tapaamisia että lapsi saa myös olla etävanhemman kanssa.
sen, jos etä töihin mennessään toisi lapsen/lapset sinulle "hoitoon", vaikka olisikin tapaamisaika.
Varmasti tulisi napinaa tapaamissopimuksen rikkomisesta.
Lapsella kyllä hoitopaikka olemassa jonne etä voisi lapsen aamulla viedä.Matkaa tosin sinne n.30km.
itse varmaan tykkäisit ajella 60 km ylimääräistä päivässä, kun sen voi välttääkin.
Jos isä tapaa lastaan lastaan torstaista sunnuntaihin
(en muista oliko näin, enkä jaksa enää plärätä)
ja vaikka isän pitäisi mennä perjantaina töihin, on siinä tapaamista lapsenkin kanssa -töitten jälkeen.
Normaalia arkea lapsi isänkin luona viettää.
Mieluummin itsekin noin tekisin, kuin se, ettei ole tapaamista lainkaan.
Sukulaisen/puolison hoidossa on ihan hyvä miksi pitäisi viedä lapsi hoitopaikkaan 30 km päähän, johan sekin on lapselle rankkaa jos aamulla aikaisin pitää lähteä hoitoon, minne on matkaa.
sinä siis hyväksyisit hoitopaikan mutta et sukulaista/uutta puolisoa hoitamaan??
mitä mieltä...
Tilanne ennen
Pariskunnalla kaksi lasta, yhteishuoltajuus, tapaamiset alun perin lapset äidillä viikon isällä loput.
Isä asuu omakotitalossa 5 hlö uusioperhe. Vakituinen työpaikka. säännölliset rytmit. Asiat muuten ok.
Tapaamiset äidin puolelta millon mitenkin jos jaksaa. Jos lapset sairaana tuodaan ne hoitoon miehen avopuolisolle. tai sitten miehen vanhemmille. Itse työttömänä. Vuokralla. yksi lapsi ent. suht. tapaamisia peruuntuu väsymyksen ja henkisen tasapainon järkkymisen vuoksi. Holhouksenalainen. Asunto epäsiisti, lapsilla ei mitään sääntöjä.
Mies tekee virheen, riitelee kovaäänisesti humaltuneena, avokin selvä, kanssa lasten ollessa ulkona. Nainen saa tietää asiasta. Ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon, lasten henkisen terveyden nimissä. Ja isän väsymyksen vuoksi. Mies ei halua riidellä.
Sosiaalitoimen ratkaisu. Lapset kaksi viikkoa äiti kaksi isä. Koska yhteishuoltajuus. Mitä luulette kauanko kestää. Eläköön sosiaalitoimi!
ettet itse vaan missään olosuhteissa jätä lastasi kenenkään toisen hoidettavaksi!
varsinkaan sukulaisen.
Minä olen just sitä mieltä, että tapaamiset on tarkoitettu etävanhemman tapaamiseen eikä silloin kukaan muu hoida lapsia, tapaamiset olisi sovittava työvuorojen mukaan. Eipä tarvitsisi minun lasten isälleen mennä jos joku muu ne hoitaisi. Mutta meillä tapaamiset harvassa. Tietenkin viikko viikko systeemillä varmasti lapsi pitää hoitoon viedä tai sukulaiselle kylään. Mutta jos etä pitää lapsiaan harvoin niin eipä ole lapsille hyötyä jos siirtää lapset muualle hoitoon. Sukulaisten kanssa voi sopia tapaamisia erikseen.
Näin minäkin tämän asian kuvittelen menevän mutta näköjään aika moni on eri mieltä.Tottakai itsekin joudun joskus hankkimaan lapselle hoitajan,ei siinä siis mitään.Mutta kun lapsi näkisi isäänsä joka toinen viikonloppu torstaista sunnuntai iltaan ja joka toinen viikko olisi isällään tostai illasta perjantai iltapäivään.Eli tapaamiset harvat niin minun mielestä isän tulisi viettää aikaa lapsensa kanssa eikä jättää muille hoitoon työnsä vuoksi.Olemme laatimassa uutta tapaamissopimusta näillä tapaamisilla,mutta minua mietityttää juuri tuo kun isä sitten molemmilla tapaamiskerroilla joutuisi jättämään lapsen muiden hoidettavaksi.Mutta tämä vaan minun mielipiteeni asiaan!
Yhteinen lapsi ei oikeuta puuttua toisen tapaan huolehtia perheestään ja työkuvioista. Tuskin sinäkään pyydä lupaa joka kerta kun viet lapsen hoitoon. Ero tuli ja pitää pystyä lopettaa toisen kontrollointia. Lapsella on myös oikeus olla sukulaistensa ja muiden perheenjäsenien kanssa.
Monet ydinperheellisetkin vie lapset päivähoitoon, mummilaan jne - eikö ole kamalaa!
Nythän on kyse siitä, missä suhteessa vanhemmat viettävät aikaansa lapsen kanssa. Tiedätkö, lähivanhempi on tekemisissä lapsen kanssa päivittäin- silloinkin, vaikka lapsi olisikin päiväkodissa tai joskus jopa mummolassa.
Etävanhempi, joka näkee pääsääntöisesti (ainakin paperilla) lastaan joka toinen vkloppu jne, on hieman eri asia,....
lapsen kannalta. Mahdatkohan edes kyetä yrittämään ymmärtämään tuota eroa? Sinulta tuntuu aina unohtuvan tuo lapsilähtöinen näkemys, kitiset vain eron olevan ero ja sillä siisti, yhteisestä hyvästä viis, kunhan ukko saa toteuttaa itseään ihan miten tahtoo.
Siitä olen samaa mieltä että kummallakin vanhemmalla on eron jälkeenkin se_ihan ikioma elämänsä_, näkemysero on vain siinä, että se pitäisi kummankin vanhemman, niin lähin kuin etän, kyetä toteuttamaan lapsen kannalta parhaalla tavalla.
Sinulle siis täysin outo käsite.
Eron jälkeen ex-puoliso saa edelleen kontrolloida millä tavalla toinen hoitaa vanhemmuuttaan? Päteekö sama myös toisinpäin, etä voi sanella kuinka pitkiä hoitopäiviä lapsella on, saako lähi viedä mummolaan jne?
Eron jälkeen joutuu hyväksymään sen ettei enää voi määräillä miten toinen toimii. Kumpikin vanhempi joutuu itse miettimään ja päättämään mikä on lapselle parasta.
Mutta ainahan löytyy näitä katkeria exiä joilla vimma puuttua toisen elämään. Vollotetaan muka lapsen edun nimissä vaikka kyse vaan kontrollinhalu. Ei siinä auta muu kun rajat selväksi ja se exä huis hemmettiin siitä. Lapselle on ihan hyvä juttu että saa olla myös sukulaisten ja muiden läheisten kanssa.
meillä kuin alkuperäisellä, mutta hyväksyisitkö omalle lapsellesi tällaisen......
Lapsi isällään joka toinen viikonloppu. Isä palkannut siksi aikaa hoitajaksi nuoren koululaistytön katsomaan lasta, että pääsee itse baariin. Tämä hoitaja olisi siis joka tapaamiskerralla siellä, molempina päivinä iltapäivästä aamuyöhön ja isä vain sen aikaa kotona kun krapulasta selviää ja pääsee taas juomaan uutta putkeen.
Minä tein siitä lopun enkä antanut lasta enää sinne, koska tapaamisella ei mielestäni ollut enää vastaavaa tarkoitusta.
Olenko mielestäsi kamala exää kontrolloiva katkera akka, vai lapsen parasta ajatteleva vanhempi?
En ole siis edellinen kirjoittaja, vaan ketjun tänä aamuna huomannut aikuinen äiti.
Sinulla on tapana puolustaa etävanhemman erityisoikeuksia kovin hanakasti. Mitkä olivatkaan lapsen oikeudet?
Kyse on LAPSEN oikeudesta tavata etävanhempaansa, eikä suinkaan etävanhemman oikeudesta siirtää tapaamisoikeus vieraalla.
Jos etävanhempi on estynyt tapaamaan lasta, silloin on mainostamasi isovanhempi parempi kakkosvaihtoehto kuin joku lapselle yhdentekevä ihminen.
Etävanhemmalla on erittäin hyvä mahdollisuus järjestää työnsä tai vaihtoehtoisesti tapaamiset lapsen tapaamisviikonloppuja ajatellen lapsen kannalta parhainpäin, joten jälleen kerran älähdit aivan suotta.
Turhaan odotat tilanteestasi asiasisältöistä vastausta Jaana_lta. Hän on itse katkera etä, ja kirjoittaa niillä tuntemuksilla.
Jaana_n puheissa lähivanhemmat ovat aina katkeria, rahanahneita, kontrolloivia paskoja ... ymmärrettävää - eikö? ;)
Kumpi oli ensin .. muna vai kana?
Tämän palstan ikuisuuspohdinta on; onko lähi-yh katkera, katkerampi vai katkerin; ahne, ahneempi vai kaikkein ahnein; kostonhaluinen, -haluisempi vai -halusin ihminen! :D
mikä on sun roolisi tällasessa uusioperhehässäkässä, mutta täytyy muistaa että nyt puhutaan lapsen parhaasta, eikä exän vapauksista. lapsen (etenkin näin pienen) lähivanhempi, siis useimmiten äiti, kasvattaa ja hoitaa lapsen ja näin ollen, silloin kun lapsi ei ole kotona (ja lapsella voi olla vain yksi koti) hänellä on oikeus tietää näin tärkeistä asoista.
sen sijaan ap:lle:
ihemtystä herättää hiukan ettei lastenvalvoja ole mitenkään kommentoinut sitä että näin pieni lapsi viettää viikoittain näin monta yötä pois kotoa.. ymmärrän että nämä tilanteet on tosi hankalia, eikä lapsen kannalta ikinä parasta mahdollista, mutta eikö lapsi ole esim päivähoidossa vielä? miten se hoidetaan.
pini lapsi tarvitsee erittäin säännöllisen elämän ja selkeesti kodin jossa viettää valtaosan öitään.
mulla esim tilanne jossa täytyis mennä lastenvalvojalle sopimaan asioista, lapsi kohta 2 1/2 v. ja ajattelin ehdottaa että lapsi olis 2 yötä kuussa isällään(joka toinen viikko) kunhan isä saa asunnon. huomaan lapsestani suuren tarpeen muutosten tapahtuessa , olla kotona minun kanssani, huomaan hänestä sen tarpeen turvallisuuteen ja säännöllisyyteen (kun olen nyt työt aloittanut ja päivähoitopäivät on pitkiä), ensin ajattelin että kerran kuussa, mutta musta tuntuu että se on kuitenkin lapsen ja isän suhteen kannalta liian harvoin.
mutta olen kyllä "naarasleijona" mitä lapseeni tulee, ja isä sen tietää vaikka mua mätkikin pitkin seiniä aikoinaan ja kunnioittaa mun päätöksiä vaikka välillä kitiseekin. ja tietnkin haluun tietää miten ne aikaansa viettää. rasittavaa se ainainen kapulan laitaminen rattaisiin on, mutta oon niin raivokas kun puolustan lapseni etua, että siitä asemasta en luovu! rakastan kuitenkin lastani enemmän kuin kukaan!
voimia sulle!
vaikuttaa vahvasti siltä että tää on voittopuoleisesti etä ja heidän siippojensa palsta. täytyy painua äitien palstalle!
mutta ei tulisi mieleenkään ruveta kontrolloimaan exääni vaikka minulla on lapsia. Hän on lapseni isä ja luotan häneen eikä minulla ole oikeuksia puuttua hänen yksityiselämäänsä - ja vastaavasti toisinpäin. Hänellä on läheinen suhde lapseemme ja haluan että se jatkuu. Lapsi onkin n 10-12 yötä/kk isänsä luona, pienelle lapselle olisi rankkaa olla pitkiä aikoja erossa isästään (ja äidistään). Lapsella pitää olla kaksi kotia - en halua että lapseni joutuisi olemaan kylässä isänsä luona. Hänellä on siellä oma sänky, tutut tavarat ja rutiinit ja tämä lisää hänen turvallisuudentunnetta. Rakastan lastani ja haluan hänelle parasta - mm läheinen suhde isäänsä.
Eikö lapsella ole oikeus elää isänsä kanssa? Minkälaista vanhemmuutta se on jos isä saa kaupan päälle rähisevän exän joka puuttuu heidän elämäänsä? Miksei lapsi saisi olla sukulaistensa hoivissa? Onko näin että erolapsella ei ole oikeus olla sukulaistensa ja muitten läheistensä hellittelyyn ja hoivaan?
En saa puuttua naapurini tapaan hoitaa lapsiaan (paitsi ääritilanteessa), miksi minulla olisi oikeus puuttua sitten exäni elämään? Naapuri vie lapsensa mummilaan hoitoon - pitäisikö tähän nyt sitten puuttua?
Kuinka moni lähi kyselee lupaa exältään jos vie lapsen hoitoon? Ehkä kannattaisi keskittyä omaan elämäänsä ja jättää exänsä rauhaan.
Kyllä lapsellani on oikeus isään ja oikeus tietenkin viettää aikaa hänen kanssaan.Mutta kun isä puuttuu koko ajan meidän elämään ja määräilee mitä pitäisi tehdä ja kuka saisi hoitaa lasta.Ja minun pitäisi siitä vielä muka aina ilmoittaa hänelle.Niin eikö silloin minulla myös ole oikeus sanoa jotain hänen hoitojärjestelyihin?
Omaan elämään olen jo yrittänyt keskittyä yli vuoden,erosta sen verran,mutta hankalaa se on kun isä puuttuu joka asiaan ja esittää lastenvalvojalle olevansa niin malli isä.
kysymykseeni, olisin todella halunnut kuulla mielipiteesi tästä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000022737551
Jos lapseni isä joisi jatkuvasti niin tietysti yrittäisin silloin muuttaa käytännöt niin ettei lapsi joudu kohtaamaan humalaista/krapulaista isää. Mutta tämähän ei nyt liity mitenkään ap:n tilanteeseen.
Äärijutut erikseen - siis päihteet jne - mutta tavalliseen perhe-elämään ei voi puuttua. Itse olen vienyt lapset hoitoon jos on ollut työjuttuja, kokouksia, harrastuksia - pitäisikö exäni nyt tulla riehumaan luokseni kun olen ollut näin huono äiti. Onhan se tietysti ex-puolison asia valvoa miten toinen huolehtii perheestään ... :p
Muistisi pätkii jälleen. Kirjoitit muinoin, että haluaisit lähihuoltajaksi, mutta exäsi ei suostu. Vuoroviikkohuoltajuus on sinulle pakko, ei valinta. Mutta maailmaan Jaanoja mahtuu, ja voihan olla että oletkin joku toinen Jaana_, tai ehkä minä muistan väärin ;)
Jos etä toistuvasti palkkaa lapsenhoitajan lapselle tapaamisviikonlopuiksi, onko se sinusta oikein lasta kohtaan? Kykenetkö ajattelemaan lasta asettumatta itse etän rooliin?
Käsittääkseni kukaan ei ole kyseenalaistanut isovanhempien hoivaa tapaamisviikonloppujen aikana (mistähän senkin taas repäisit?) vaan kyse oli palkatuista, vieraista ihmisistä. JA lisäisin joukkoon myös exien nyxät, joilla ei ole mitään halua olla seurustelukumppanin lasten hoitajana, kun kumppanilla on jotain tärkeämpää tekemistä.
Joskus minulla on käväissyt mielessä, että joko luet valikoidusti tai sitten et halua ymmärtää lukemaasi. Jankutat ja jankutat, ja lähes aina asian vierestä :p
Jokainen äiti rakastaa lastaan, sillä sinun on turha egoasi nostattaa.....
että kontrolloinhan minäkin etävanhemman tapaa huolehtia perheestään kieltäytymällä viemästä lasta jonkun teinin hoidettavaksi joka toinen viikonloppu. Tämä teinityttö ei ole edes millään tavalla tuttu, vaan kaupan seinän ilmoitustaululla olleen ilmoituksen perusteella palkattu.
Kyllä se on minusta niin, että jos lapset ovat etävanhemmalla muutaman päivän kuukaudessa, heillä on silloin oikeus tavata sitä etävanhempaa. Ei velvollisuus mennä hoitoon jollekulle muulle.
JA! Nämä etävanhemmat joista on kysymys, ovat useimmiten itse halunneet tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Ihan kuten mun exäkin.
AP:n mukaan kyse ei ollut palkatusta hoitajasta vaan hän puhui sukulaisesta/puolisosta. Toki haluaisin että isä viettäisi paljon aikaa lapseni kanssa - mutta minun asiani ei ole puuttua isän tapaan hoitaa lapsensa. Menisi vaan huonompaan suuntaan jos rupeaisin sörkkimään hänen perhe-elämäänsä. Isän tehtävä on huolehtia vanhemmuudestaan ja lapsen oikeuksista. En voi myöskään puuttua naapurin tapaan huolehtia lapsistaan ja naapurilasten oikeuksista. Ääritapaukset sitten erikseen - siis päihteet ym.
Minun tehtäväni lapsen äitinä on tukea lapsen ja isän välistä suhdetta - ja sen takia minun pitää luottaa isään ja antaa hänen vastata lapsesta kun lapsi on hänen luonaan. Isyys ei voi onnistua jos siinä vieressä hyppii joku riehuva exä jatkuvasti. Ja tuskin lapsikaan voi hyvin vanhempien riitelystä ja vallankäytöstä.
Kaikilla isillä ei ole täyttä ymmärrystä siitä, että juuri hänen seuraansa lapsi kaipaa noina viikonloppuina, eikä suinkaan sukulaisen (=kummin kaiman serkun sukulaistyttö?) hellää hoivaa. Tässä kohtaa viranomaiset voisivat olla tiukempia, eikä sälyttää huolta ja riitaa lähivanhemmalle. AP:n viestissä kyseessä on alle kaksi vuotias lapsi!! Käsittämätöntä!! Miksi isä väkisin haluaa tapaamisoikeuden, jos ei sitä kuitenkaan käytä. Isällähän tässä kohtaa on jälleen oikeus, ei lapsella. Joku mättää!!
Onko lapsi etävanhemmalleen joku saavutettu etuus joka pysyy, hoitipa velvollisuutensa kuinka huonosti tahansa?? Enpä usko!
Minusta on varsin outoa, ettet olisi huolissasi, kenen hoivissa alle kaksi vuotias lapsi on niinä päivinä kun lapsen isä on työssä ja hänellä on "tapaamisOIKEUS".
AP ei myöskään kirjoittanut että sukulaiset olisivat isovanhempia ;D
"Eikö lapsella ole oikeus elää isänsä kanssa?"
On on, lapsella nimenomaan ON oikeus elää ISÄNSÄ kanssa (eikä jonkun pikkuserkkunsa, joka on niukin naukin täysi-ikäinen, jos sitäkään.
Monissa tapauksissa isä on valinnut joka toinen viikonlopputapaamiset, mutta palatakseni alkuperäisen kysymykseen...ei kuitenkaan halua elää lapsensa kanssa niitä muutamaa päivää, vaatimuksistaan huolimatta.
Jos isä ei halua olla lapsensa kanssa, vaan sälyttää hoitovastuun jatkuvasti ulkopuoliselle, miksi lapsi ei saa olla siinä tapauksessa kotonaan?
Kolikon toinen puoli on se, jos lapsen varahuoltaja noina tapaamisviikonloppuina on luottoihminen, vaikkakin kaukainenkin sukulainen, äidin on hyvä vetää henkeä ja olla tyytyväinen että lapsen isä, joka ei halua olla lapsen kanssa on ymmärtänyt ottaa jonkun lapsirakkaan (ja aina saman) ihmisen lapsenhoitajaksi. Ehkä monissa tapauksissa vaihtoehto olisi paras.
Rähisevä exä? Vedät hiukan turhan suoraviivaisia päätelmiä existä. Kaikki exät eivät ole kaltaisiasi ;D
Jos lähihuoltaja on huolissaan ja haluaisi asioihin parannusta, sinä leimaat exät rähiseviksi riidanhaastajiksi, joiden tarkoitus on vain sekoittaa exänsä elämää? Aika pieni ja suppea maailmankatsomus sinulla. Tai vaihtoehtoisesti tuttavapiirissäsi on varsin omituisia/tasapainottomia aikuisia ihmisiä.
myös sukulaisiinsa. Tapaamisten tarkoitushan ei ole että lapsi kököttää etävanhemman seurassa vaan että lapsi saa elää normaalia arkea siellä etävanhemman perheenjäsenenä. Mitä väliä sillä on mitä sukulaisia - ei ole exän asia pohtia tuollaisia. Pitää myös pystyä päästämään irti eikä roikkua vuosikausia exässään.
Pitäisikö viranomaisten ruveta tutkimaan hoitaako äidit ja isät aina itse lapsiaan - päiväkotiin vieminen, sukulaisilla hoidattamainen kielletään lailla. Tällä tavalla sitten varmistetaan että lapsen oikeus vanhempiinsa toteutuu :D
jos rupeaa puuttumaan siihen onko lapsi hoidossa vai ei. Mitäkö naapurirouva tuumaisi jos käskisin hänet jäämään töistä kotiin lapsiaan hoitamaan? Kyllä varmaan saisin rähisijän maineen silloin :D. Mutta ex-puolisoilla joku kuvitelma että voivat edelleen pompottaa miestään - taisi unohtua että ero tuli ja meni. Auttaisiko jos exä löytäisi jonkun uuden miehen jonka voisi pompottaa exän sijastai?
OMIEN lasten asioihin ON oikeus puuttua, naapurin lasta koskeviin puolestaan EI!
Ja sekö on muka lasten parasta, jos eivät näe isäänsä ollenkaan vaan AINA hoitaa joku ulkopuolinen? Mitäköhän se lapsikin siitä aattelee, pitemmänpäälle varmasti tajuaa ettei isä välitä kun aina hoitoon lykkää!
Ja eri asia on siksikin, sillä ap. sanoi, että isä oli ITSE halunnut juuri nämä ajanjaksot joten olisi voinut aatella sitä työaikaa sitten aikaisemmin.
Itse ainakin tulen AINA puuttumaan lastani koskeviin asioihin jos näen epäkohtia. VAIKKA kyseessä olisi sitten lapseni isä. Se että on isä ei tarkoita että saa lasta käyttää hernepussina ja heitellä miten sattuu ja minne sattuu.
Se että on isän "hoitovuoro", ei tarkoita sitä, että isä saa tehdä mitä lystää!
Jos isä haluaa olla paljon lapsensa kanssa vaikka käy töissä niin on hänen asiansa järjestää lapselle hoitoa työajaksi. Vai pyydätkö sinä lupaa exältäsi että saatko viedä lapsen hoitoon? Eron jälkeen joutuu hyväksymään ettei toiseen perhe-elämään voi puuttua - paitsi sitten ääritilanteissa (päihteet tms). Ei yhteinen lapsi oikeuta yhtään sen enempää vallankäyttöön kuin esimerkiksi naapuriperheeseen.
Miten ihmeessä voi onnistua isän ja lapsen suhteen luominen jos se exä siellä koko ajan käy sörkkimässä? Miksei isä saa kantaa vastuuta omasta lapsestaan? Kai isä tietää yhtä hyvin mikä on lapsen etu - ja isän asiahan on järjestää tuo hoito jos on työesteitä. Ja miksei lapsi saa olla sukulaistensa kanssa? Onko näin että maailman pitää pyöriä näitten sekopäisten exien navan ympärille? Äidille tulee niin paha mieli jos hän ei saa käskyttää exäänsä - ja sellainenhan ei voi olla lapsen edun mukaista :D
Ehkä näille naisille sopisi paremmin koira?
Kun hmisen, sen etänkin, on pakko käydä _töisä_. Tienata rahaa, että voi maksaa niitä elatusmaksuja. Arvaa vaan miten monta työnantajaa kiinnostaa paskaakaan, että jatkuvasti joka kuukausi ja joka viikonloppu pitäisi saada vapaata sillon ja tällöin. Se ei kuulu työnantajan velvollisuuksiin huolehtia; se kuuluu työntekijän velvollisuuksiin mennä _töihin kun vuoro on_.
Miten vaikea tätä nyt on käsittää?
Miten moni lähi voi ilmoittaa joka viikko työpaikalleen, että empäs tulekaan tähän ja tähän vuoroon, kun pitää hoitaa lasta kotona? Moniko voi olla säännöllisestä työstä pois vaikka ma-ti tai to-pe - vähän milloin itse sattuu tarviamaan?
Elämä siellä etäperheessäkin on, vapaapäiviä ei niin vaan järjetellä kuin manulle illallisia.
Joskus on parempikin, että nämä työnarkomaani-isät, joille lapsi on vain vallankäytönväline, pysyvät työssä ja lapsi on rakastavan mummonsa luona ;D
Luonaanpito-oikeutta nämä ko isät kyllä kiljuen vaativat ja usein riitelevät tapaamisoikeudestaan isolla rahalla, vaikka heillä ei ole tarkoitustakaan olla lapsensa kanssa päivääkään (ja töitä nimenomaan haalitaan niille viikonlopuille kun lapsi on tulossa), ainakaan niin kauan, kun lapsi ei osaa itse lämmittää ruokaansa mikrouunissa.
Miten ihmeessä isän ja lapsen suhteen luominen voi onnistua, jos isä vie lapsen hoitoon joka kerta kun on hänen tapaamiskertansa??
Ehkä näille isille olisi sopinut paremmin vasektomia?
Hyvin moni äiti vie lapset päivähoitoon työpäivän ajaksi. Pitäisikö näille äideille tehdä pakkosterilisaatio kun hylkäävät lapsiaan? Jotkut äidit vievät sen lisäksi lapset mummolaan hoitoon jos on menoja - hyi miten kamalaa. Lapsi menee aivan rikki jos joutuu olemaan vaikka sukulaistensa hoivissa silloin, tällöin.
Tiedätkö äitejä, joka vievät joka viikonloppu/viikolla olevan vapaapäivänsä lapsensa jollekin vieraalle hoitoon?
Sekoitat asioita. Jälleen. Lähiäiti on lapsensa kanssa n. 21 arki-iltaa kk:ssa ja 4-6 viikonloppupäivää.
Siinä sitä ehtii luoda lapseensa suhteita, toisin kuin etäisä (-äiti) 4-6 työssäolopäivän/kk aikana.
Etkö sinä halua ymmärtää yksinkertaista laskutoimitusta vai etkö ihan oikeasti ymmärrä?
Jos isällä on mahdollisuus olla lapsensa kanssa vain muutamana päivänä kuukaudessa, mikä saa hänet silloinkin viemään lapsen hoitoon? Minusta lapselle on oikein mukavaa olla mummolassa hoidossa välillä, mutta onko mummola isin korvike? Syntyykö isän ja lapsen välille kiinteä ja lämmin suhde, joka kestää esim. murrosiän karikot, jos isä ei ole koskaan läsnä?
Kuullostaa ihan siltä, että puolustelet omaa työkäyttäytymistäsi.
Puhe on etäisän tapa-työesteestä lapsen tapaamisviikonlopun aikana ja siirtää tapaamisoikeutensa sukulaisille tai vieraille hoitajille.
Mielestäni on lapsen etu, että isäkin viihtyisi hänen kanssaan muutamana pnänä kk:ssa, sinä puolustat toista näkökantaa.
Miksi, sitä minä en tiedä, voin vain arvailla ;D
mä olen saanut tästä ketjusta käsityksen, et lapsi on työvuoron ajan hoidossa etä viikonloppuna (niinkuin lähi päivinäkin) eikä siis suinkaan koko tapaamisen aikaa..
mikä siinä siis on väärin?
Pitääkö isän irtisanoutua töistä?
En tiedä yhtään työpaikkaa, jossa ei sovitella viikonloppuvanhemman työvuoroja, mikäli hän ajoissa ja asiallisesti toiveensa ilmaisee.
Käsittääkseni useimmalla on kuitenkin säännölliset tapaamisajat vahvistettu, joten...
Onko sinulla joka toinen viikonloppu töitä ja juuri ne viikonloput kun lapsen pitäisi olla luonasi?
En tiedä yhtään työpaikkaa, jossa ei sovitella viikonloppuvanhemman työvuoroja, mikäli hän ajoissa ja asiallisesti toiveensa ilmaisee.
Käsittääkseni useimmalla on kuitenkin säännölliset tapaamisajat vahvistettu, joten...
Onko sinulla joka toinen viikonloppu töitä ja juuri ne viikonloput kun lapsen pitäisi olla luonasi?
Ehkä siinä tapauksessa kannattaisi sovitella arkitapaamisia ;D
Mieheni on vuorotöissä ja vapaa osuu joka 3. viikonloppu. "Ylimääräistä" työntekijää ei ole ja jos joku toinen ei suostu ylitöihin tai vaihtamaan vuoroa, niin viikonloppuvapaata ei todellakaan tipu.
Katkeamattomassa vuorossa on ihan mahdoton järjestää joka toista viikonloppua vapaaksi. Kukaan työtovereista ei suostu siihen, että tekisi aina mieheni viikonlopputyöt ja mies tekisi viikolla takaisin.
Joka on ollut vuosia jo töissä eri paikoissa, jossa viikonlopputöitä on jatkuvasti, joka 3-4 vain vapaata.Ja pienissä firmoissa ei todellakaan voi niitä vuoroja jatkuvasti vaihtaa, suostuisitko itse joka välissä vaihtamaan vuoroja?tuskin.
Lakisääteisestikkin pitää tietty määrä olla vapaita viikonloppuja, ja jos yksi (tai vaikka useampikin etä) tahtovat jatkuvasti vapaaksi viikonloppuja, niin kuka ne sitten tekee?
Meillä on homma toiminut, kun ei "pidetä kiinni" sopimuksesta, vaan lapset menee etälle silloin kun on tarvetta.
Tässäkin ketjussa on tullut erittäin selväksi se, et etä ei saisi ottaa lasta luokseen kun on töissä, mut ekaa kertaa tuossa sinun viestissä joku edes ehdotti, et tapaamiset vois järjestellä toisin, se taas riippuu apsta, suostuuko hän siihen.
Silloin on kai mahdollisuus sopia tapaamiset isä töiden mukaan joka 3. viikonlopulle ja arkitapaamiset päälle, pitkä kesäloma .. vai onko se isälle liian raskasta olla aina vapaavkl:nsa lapsen kanssa?
Jos molemmilla on haluja saada tapaamiset sujumaan, en usko asioiden olevan kovin monimutkaisia. Usein vain nyxät sekoittavat pakkaa olemalla taustapiruina.
Epäsäännölliset tapaamiset voidaan sopia vaikka vuodeksi eteenpäin jos työajat ovat tiedossa.
On kai se nyt lapsen, etän ja lähin paras että on jonkinlainen varmuus siitä, millä aikataululla tapaamiset toimivat.
Harvinainen työpaikka, ettei kenellekään kelpaa ylimääräinen viikonlopputyö silloin tällöin. Asuntovelkaisille perheellisille ne ennen kelpasivat.
Tunnen toki paljonkin äitejä jotka vievät lapsensa hoitoon - niinhän ap kirjoittajakin teki. Jos lapsi on hoidossa 8h/päivä hän saa kuitenkin olla illat isänsä kanssa. Ja sen lisäksi hän saa olla sukulaistensakin kanssa.
Valitettavasti on niin ettei työnantaja jousta tapaamisrytmin mukaisesti - sen takia tarvitaan lapselle hoitopaikka.
Ja ihan oikeasti, miten arvelet että tuollainen puuttuminen toisen asioihin vaikuttaa? Tuskin edistää lapsen ja vanhemman suhdetta jos etävanhempi ei edes saa huolehtia lapsestaan kun lapsi on hänen luonaan.
Pitäisikö tuollaisten kontrollifriikkien exien hankkia vaikka oma elämä ettei tarvitse roikkua exänsä kiinni vuodesta toiseen?
Ja tosiaan, tänäänkin vein lapseni hoitoon, hyi minua!
Miehelläni on tapaamissopimus nimenomaan työvuorojensa mukaan vapaaviikonloppuina.
Halusin vain tuoda julki, että jatkuva työvuorojen vaihtaminen EI TODELLAKAAN onnistu. Miksi luulet, että aikanaan on laadittu laki siitä, että vanhempi saa jäädä kotiin hoitamaan sairasta lastaan?
tuosta vuorotyöstä ja vuoronvaihdosta..
Sama juttu meillä, minulla ei ollut koskaan vapaata viikonloppua, siis kokonaan vapaata, välillä oli lauantai vapaa,
välillä taas sunnuntai ja välillä olin koko viikonlopun töissä.
Vuoronvaihto oli viikonloppuisin erittäin vaikeaa. Kukaan ei olisi halunnut tehdä, vaikka viikonloppuisin kuitenkin oli hiljaisempaakin.
en nyt lueskellut tällä kertaa koko ketjua, oliko tähän enemmän selvitystä mutta alkuperäinen kirjoitti että lapsi tapaa
"toinen viikonloppu torstaista sunnuntai iltaan ja joka toinen viikko olisi isällään tostai illasta perjantai iltapäivään"
koska lapsi on ollut hoidossa, jos isä on perjantain töissä, on aikaa lapsen kanssa olla torstai-ilta, perjantaina töitten jälkeen ja viikonloppu.
Alussa aloittaja kirjoitti että lapsella on hoitopaikka jonne on isän luota 30 km.ja jonne voisi myös lapsen viedä.
äiti siis hyväksyy hoitopaikan mutta ei sitä hoitajaa joka lasta hoitaa sen ajan.
Varmaan isäkin saa sitten hyväksyä äidin valitsemat hoitajat ja hoitopaikat?
Äidillä ei ole mitään hoitoon viemistä vastaan.
Kun voisi hoitopaikkaan viedä.
taitaa olla mustis vain.
jos itse olisin etä, niin viettäisin ne HARVAT päivät jolloin lapsi olisi minulla LAPSEN kanssa. EN veisi häntä hoitoon! Ja jos tämä ko. isi OIKEASTI haluisi olla lapsensa kanssa, niin ei hän töissä silloin olisi!
Kun on lähis, niin asia ei ole silloin sama, sillä pakkohan sitä on äidinkin töissä käydä!
Kovin on mustavalkoinen kantasi- junttaat siinä samassa vaan.
Et edelleenkään käsittänyt, mitä _lapsilähtöisellä näkemyksellä_tarkoitetaan. No, ehket ihan oikeasti ymmärrä mitä se tarkoittaa. Pieneksi vinkiksi, epäitsekkyyttä meiltä aikuisilta. Sen sanan olettaisin sinunkin ymmärtävän. Lapsen etu ensin, sitten vasta minä itse.
Se, että kykenee ajattelemaan asioita lapsen kannalta oleellisella tavalla, ei ole toisten asioihin puuttumista...Sitä kutsutaan, tiedätkös, vanhemman rakkaudeksi. Tahtoa toimia lapsen parhaalla tavalla, varsinkin, jos se ei ole toiselle vanhemmallekaan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ikäväkyllä, etä ei aina edes näe asioiden vaikutusta lapseen samalla tavalla kuin lähi. Tiedäthän, kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja lapsetkin kokevat asiat joko hyvällä tai pahalla, ja niillä voi olla suurikin vaikutus lapseen.
Paljon tietysti vaikuttaa, millä tavalla _vanhemmat_keskenään nämä asiat ilmaisevat (ihan sama kumman aloitteesta), mutta luulenkin sinun kantasi olevan vain, että koet näemmä kaiken, mitä kahden vanhemman väliseen keskusteluun_lapsen asioista_(eron jälkeenkin) tulee, olevan jotain ihmeen toisten asioihin puuttumista. Ehkä olet sellainen surullinen ihminen, joka sietää muiden lapsia muttei tahdo olla tietoinen näiden hyvinvoinnista, saati tehdä sen eteen mitää. Oma valintasi, mutta luojankiitos et ole minun tuttuni.
Ja lopuksi mainittakoon, että on putkiaivot ja tippaleipäaivot. Ehkäpä senkin eron merkitys vielä joskus selkenee sinullekin.
Ja sanonpa vielä, käänteiseen kysymykseesi, että jos sinulla olisi kokemusta lapsen kasvattamisesta, et edes heittäisi mitään noin tyhmää kysymystä toimisiko tilanne toisinpäin. Nimittäin, niillä tavoilla toteuttaa etävanhemmuutta mitä sinä ajat täällä takaa, ei yksikään nykyinen etä lähin roolissaan katselisi.
Sensijaan aivan varmasti keskustelisi lapsen parhaasta enemmän jos kokisi tämän asian konkreettisemmin, ollessaan enempi läsnä tunteakseen lastaan ja hänen kokemiensa asioiden vaikutusta tarkemmin.
Kun on kierävä lista ja vuorot siihen pomo laittanut ja haluat jatkuvasti vaihdella vuoroja, niin se tarkoittaa a) joku muu joutuu jatkuvasti joustamaan sinun takiasi ja yleensä sitä ei kukaan pitkällä tähtäimellä loputtomasti tee. Kun heidän pitää ne omatkin viikonlopputyönsä hoitaa ja omaakin perhettä on, jota on mukava nähdä silloin tällöin. Tai b) niihin vuoroihin pitää palkata sijainen, mikä nyt ei todellakaan onnistu jos kyseessä on pelkästään se, ettei ex-puolisolle käy se, että olisi töissä. Ei niitä sijaisiakaan ihan niin vaan oteta.
Varmasti sovitella voi aina silloin tällöin, mutta tämmöisissä tapaamisjutuissa on kyseessä useamman kerran kuukaudessa jatkuvasti vuosia eteenpäin tapahtuvat sumplimiset. Pienessä työyhteisössä se tarkoittaisi sitä, että koko työryhmä menee sen yhden lapsiviikonloppujen mukaan.
Minulla on kolmen viikon listassa 1 vapaa, 1 puoliksi työtä ja yksi kokonaan työtä viikonloppu. Kiertävästi siis menee, mutta joka ikinen kuukausi tulee myös viikonloppuja, jolloin olen työssä joko osittain tai kokonaan.
millaisen isän olet lapsellesi saanut jos tätä ei kiinnosta millaisessa seurassa lapsensa aikaansa viettää- ja pääpiirteisesti kenen hoivissa onkaan.
Nyt ymmärrän katkeruutesi. Kenties yrität olla kaikessa ex:si myötäilevä selkärangaton säälittävä nahjus. Äidin tärkein tehtävä on rakastaa lastaan. Se tarkoittaa lapsen edun perään katsomista. Kenenkään asioihin" puuttumatta", tiedätkö, kun asioista voi myös keskustella nätisti ilman katkeruuden sävyä. Ei sitä, että kaikki on aina ihan jees, oli se mitä tahansa.
Äiti, joka ei uskalla (itsekkäistä syistä) torjutuksi tulemisen pelossa yrittää taata lapsellensa sitä parasta mahdollista, lapsen kehitystä positiivisesti tukevaa tapaa, ei kenties rakastakaan lastaan niin paljon kuin uskottelee.
Taidatkin olla vain sellainen turhia yhtenpalaamisen toiveita elättelevä tosientinen joka katsoo kaiken paskan läpi sormien siinä toivossa että ex:sä palaisi vielä joskus takaisin.
Olen jaanan kirjoituksista ymmärtänyt, että heillä sujuu ex miehen kanssa yhteisymmärryksessä kaikki ja lapset ovat viikko viikko systeemillä (?)
ja olen jaanan kanssa samaa mieltä, että useimmiten isä on aivan yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin. Monilla ei vaan ero ja elo eron jälkeen todellakaan suju yhteisymmärryksessä.
on yrittänyt taistella enemmän tapaamisia itselleen
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000019621842
Minulle on tärkeintä lapsen hyvinvointi - ja sen takia en riitele isän kanssa pikkujutuista kuten kuka hoitaa lasta silloin kun lapsi on isän vastuulla. Haluan että lapsellani on läheinen suhde isäänsä - ja sen takia annan isän toimia täyspainoisena isänä silloin kun lapsi on hänen luonaan. Isän/äidin tehtäviin kuuluu mm päättää siitä viekö lapsen hoitoon vai ei - miksi sitten puuttuisin siihen miten isä toimii?
En enää elää lasteni isän kanssa, näin ollen minulla ei ole oikeutta puuttua hänen perhe-elämäänsä. Ja se on tosiaan lapsen edun mukainen ratkaisu - lapsihan siitä kärsii eniten jos roikkuisin kiinni häirikkönä heidän perheessä.
Jos kyse jostain vakavasta jutusta - isä pahoinpitelisi lapsen tms niin toki puuttuisin.
Vastaavasti en salli että isä puuttuu minun ratkaisuihin. Me eletään meidän näköistä elämää ja lapset nauttivat siitä. Toki exä saa tuoda näkökantojaan esiin - mutta minä viimekädessä vastaan lapseni ja perheeni hyvinvoinnista. Vastaavasti exä vastaa oman perheensä hyvinvoinnista. Ja kun on selkeät rajat niin kaikki voivat hyvin.
Mielenkiintoinen linkki tuossa alla :)
Vuodesta toiseen se Jaana_ vain jaksaa olettaa, että mm. minä kaikki lähit olemme katkeria, koska hänen exänsä ja lastensa lähihuoltaja sitä satttuu olemaan.
Olen juuri saanut riemuvoiton josta laitan hattuuni sulan; isä lähti pojan kanssa kalakerhoon. Sain kyllä käyttää kaiken txt-viesti-diplomaattisuuteni, että suostui; lipomista ja hienovaraista anelua ja lapsen tunteisiin vetoamista ym. (Heidän välinsä eivät ole olleet kunnossa pitkiin aikoihin). Omaa tyytyväisyyttäni en saa näyttää, piti laittaa viesti pojan puolesta, kuinka innoissaan poika on "miestenjutusta" ;D
Jospa se isäkin ymmärtäisi roolinsa lasten elämässä pikkuhiljaa.
Ps. Tämä oli taas näitä onnistuneita kertoja kun noita-akka-nyxä oli muualla, eikä olalla kuiskimassa, mitä hankaluuksia isän pitää tässä tilanteessa tehdä :)
Ja missäköhän kohdassa sinun kirjoituksissasi näkyy tuo mainitsemasi "lapsilähtöinen näkemys"??
Lapselle on tärkeää että hänellä on läheinen suhde sekä äitiin että isään. Miten se vaikuttaa lapsi-isä-suhteeseen jos isä ei saa olla vastuussa lapsesta? Vahemmuuteen kuuluu että järjestää lapselle hyvää hoitoa jos itsellä on menoja, se ei ole ex-puolison tehtävä. Lapsella on myös oikeus olla muitten läheistensä kanssa (mummot, tädit jne) - mutta äiti haluaa mieluummin että lapsi kuskataan päivähoitoon ... Lapsella on myös oikeus riidattomaan ympäristöön - jos äiti lähtee tässä pompottamaan isää niin lapsi kärsii. Lapselle kuskaaminen 30 km päähän on rankkaa - mutta äiti haluaa että lapsi joutuu kuskattavaksi ettei vaan olisi liikaa isän perheen kanssa.
sukulainen?
ap kirjoitti:
esim.uusi puoliso tai sukulainen
Niin sekavia ja selittelyn sävyisiä ovat sepostuksesi.
Vanhemman tehtävä on rakastaa lastaan. Se taas edellyttää muutakin kuin että hymyilee tyhmänä ja tyytyväisenä vieressä kun lapsi saa turhaa paskaa niskaansa. Sinä, anteeksi vain, näemmä kuulut siihen segmenttiin joka toimii sitten näin. Kunhan ei tarvitse tehdä millekään mitään. Sääliksi käy lastasi, ei ole äidistä ottamaan vastuuta.
Ei se mitään. Toiset meistä ovat niitä naarasleijonia ja toiset, noh, siellä pirtin perukoilla pyörivä arkoja hiirulaisia :)
Lapsilleni isä on tärkeä, yhtä tärkeä kuin minäkin. Näin ollen vaalin isän suhdetta lapsiinsa - lasten takia. Sen takia annan isän olla isä - siis hän vastaa lapsistaan kuten minäkin. Jos hän sekoilisi pahasti (päihteet tms) olisin naarasleijona - muilta osin annan hänen huolehtia lapsistaan kuten parhaaksi näkee. Onhan se tärkeämpi että lapset saavat olla isänsä kanssa kuin että minun pitäisi päästä pompottmaan exäni - kai?
Et näe kuin kaksi mahdollisuutta: joko olla puuttumatta mitenkään mihinkään (paitsi raiskaukset ja heitteillejätöt varmaan tietysti)
tai
puuttua turhan takia? Köyhää on ollut sosiaalinen elämäsi jo et näe muita näkökulmia.
Et siis ymmärrä, miten lapselle voisi olla pahaksi jokin pienempikin paha kuin esim päihteet, tai että sinun äitinä tulisi mitenkään puuttua lapselle vahingollisiin epäkohtiin?
Perustele, miksei aiheesta voisi sanoa toiselle, nätisti, tai mikset näe aiheeksi? Eikö kummankin vanhemman tehtävä ole lapsen parhaan täyttymys? Jos on niin heikko itsetunto ettei kestä minkäänlaista palautetta, jonka kanssa on lapsensa tehnyt, ei voi sanoa kuin että voi voi, kasvakaa aikuisiksi. Aikuiset ihmiset osaavat kommunikoida, ottaen ja antaen ilman henk. kohtaista uhatuksi tulemisen tunnetta.
Väitökseesi ettei lapselle ole väliksi onko tämä etän vai kenen lie luona silloin, kun pitäisi olla tämän toisen vanhempansa seurassa sanon että paskan marjat. Tiedän läheltä tapauksen, jossa lasta "riepoteltiin" hoidosta hoitoon kun oli kyse isän laatuajasta. Ja kyse oli pääsääntöisesti ihan tutuista paikoista, mummuloista jne, välillä vieraistakin. Lopputulos oli kuitenkin se, että vuosia kestettyään pettymystä siitä että isälle tuli aina töitä tai "muuta tärkeämpää" kun piti viettää keskinäistä aikaa, lapsi uhkasi taas kerran mummulassa ollessaan hypätä parvekkeelta alas jos isä ei tule hakemaan. Pienestä lapsesta oli kyse. Ja isä otti lasta aina kun piti siksi että piti, vaikkei tämän kanssa ollutkaan, velvollisuudesta siis. Eikä äiti välittänyt, missä lapsi oli, kunhan oli jossain silloin kun itsellään oli sitä "omaa elämää".
Tietenkään kaikki eivät koe samallalailla, mutta niin tyhmää ihmistä ei voi olla olemassakaan joka viitsii väittää, etteikö sillä olisi vaikutusta lapseen, näkeekö tämä toista vanhempaansa silloin kun pitäisi vai ei. Sellaista lasta ei olekaan, joka ei kaipaisi. Kaipaus tosin voi laimeta ja hiipua ajan ja jatkuvien pettymysten tuloksena, mutta yhtä kaikki, vaikutusta vanhemman tekemisillä on aivan varmasti.
Ehkä sinulla onkin siellä omassa kaapissasi, omassa elämässäsi jotain sellaisia luurankoja, jotka ajavat sinut puoltamaan jotain ihmeen etän oikeutta tehdä mitä huvittaa, lapsen kustannuksella, ei voi sanoa mistään mitään, kaikki puhuminen on puuttumista, ei kuulu kummallekaan vanhemmalle mitä lapsen kanssa tekee tai tämä kokee..huh huh. Mutta ehkä minäkin puoltaisin totaalista oikeuttani ensisijaisesti itsenäisyyteeni vanhemmuudesta huomimatta, jos olisin hoitanut hommani niin etten voisi sanoa mistään mitään.
tapaamisajan pituudesta, joka toinen viikko vai joka toinen viikonloppu, sekä siitä, onko kyse poikkeustapauksesta vai säännöllisestä tavasta.
-kuinka vanha lapsi on , taapero tarvitsee tutun hoitajan, etenkin jos ei ole kotonaan.
onko sovittu niin ettei etä vietäkään aikaa lapsen kanssa
-eli onko lapsi usein etän luona (jos se on esim harvemmin kuin pari kertaa viikossa, ei tietenkään ole oikein) ei teitä voi rinnastaa, lapsi asuu kanssasi, kaipaa etävanhempaansa jota näkee harvemmin, luulis että lapsen toinen vanhempikin ikävöi (ellei tietenkinole kyse poikkeuksesta.......
-kerrotaanko sulle asiasta jos ei ole sovittu
jne
olet kuitenkin lpsen ensisijaimem vanhempi
Lapsi on kohta 1v10kk.Etältä kysyin että miten järjestää hoidon,kun ei voi olla lapsen kanssa(sukulainen,avopuoliso hoitaisi).Lapsi olisi isällään kerran viikossa.Joka toinen viikko torstai illasta sunnuntaihin ja joka toinen viikko torstai illasta perjantai iltapäivään.Riitaisaa meillä ollut tämä sopiminen tapaamisista koko ajan ja etä ei kyllä kaikkea aina kerro...Uusi sopimus pitäisi saada piakkoin aikaan mutta kun mietin tätä hoitaja asiaa,onko lapsen edun mukainen.Lastenvalvojan mielestä ei mitään ihmeellistä tässä...Enkä haluaisi lähteä oikeuteen näistä tapaamisista riitelemään.Etä uhkaillut että sinne mennään sitten ja saa vielä paremmat tapaamiset mitä nyt on.
Meillä mieheni ex vaati (käräjäoikeudessa), että lapsi tulee minulle hoitoon joka toinen viikonloppu, kun lapsen isällä on työvuoro (vuorotyö).
Minä kieltäydyin ja käräjätuomari määräsi tapaamiset tahtumaan isän vapaaviikonloppuina (kuten isä tahtoi).
Että näinkin päin.
kaikki taas mollamassa lapsen varsimaista huoltajaa... en tajuu tätä palstaa, aivan kuin tää olis etäisien ja heidän uusien naistensa sponsoroima palsta!
nyt puhutaan reilusti alle 2 vuotiaan lapsen ÄIDIN huolesta, siis vauva vielä! HALOO! jos joku lapselle parasta haluaa, niin eiköhän se ole aika suurella todennäköisyydellä lapsen oma äiti!
En ole oikein ymmärtänyt mikä apta häiritsee..
Tämä 2v josta ollaan nyt niin huolissaan, on kuitenkin hoidossa myös äitinsä luona ollessaan (apn 2. viesti, hoitopaikka olisi minne isä voisi lapsen viedä, matkaa 30km)
eli äidillä on oikeus käydä töissä (tietenkin) ja viedä lapsi hoitoon työajaksi, mutta isällä ei.
Tarinan taka-ajatus taitaa olla tapaamisien vähentäminen, eikä mikään muu.Jos asia kerran on ongelmallinen, voisi tapaamis viikonloput ym muuttaa sellaisiksi, että isä näkisi yhtä paljon lastaan kuin nyt, tai siis olisi ne päivät vapaalla, eli useampana viikonloppuna kuukaudessa, mutta vain la-su..tuskin kuitenkaan ap suostuisi käytäntöön, arvelen.
Lähit (minä olen sellainen itsekkin) vois ajatella asiaa joskus sen toisenkin kannalta, ja miettiä suostuisivatko esim sellaiseen asiaan, et etä voisi määrätä heidän kotonaoloaan, lapsen hoitoon liittyviä asioita ym lapsen parhaaseen vedoten.tuskin kovinkaan moni siihen suostuisi.
Miksi etävanhempi haluaa lapsen luokseen, jos ei halua olla tämän kanssa?
Lapsi on hoidossa kun etä on töissä, ei siis koko tapaamis aikaa, to-su, vaan päivisin työn aikana..
Jos etä on pe töissä ja lapsi hoidossa, niin miten se eroaa siitä, et lapsi olis lähillä, ja menisi hoitoon kun lähi töissä?
Se eroaa sillä, että lähi on lapsensa kanssa 4-6 pvää viikonloppuisin ja n. 21 arki-iltaa/kk .. "pieni" ero :D
Onkos mitenkään mahdollista, et etä pitää kynsin ja hampain kiinni noista tapaamisista sen takia, et jos ei sovittuina päivinä lasta ota, lähi ei anna lasta muulloinkaan?
Mitäs jos etä haluaisikin viettää lapsen kanssa aikaansa enemmän esim 50/50 sopimuksella, kävisikö se?
Kun aina se ei ole siitä kiinni, mitä etä haluaa, vaan siitäkin mitä lähi on valmis "antamaan"
Nämä kyseessä olevat etäisät ovat yleensä halunneet ne kaksi viikonloppua kuukaudessa - tapaamiset. Eli se siitä.
Kun et muuta keksi, vedät 50/50-huoltajuuden kehiin. Mutta nyt olikin kyse JATKUVASTA tapaamisviikonloppujen aikana tapahtuvasta vieraalla hoidattamisesta, mitä sinulla on siihen sanottavaa? :D
Sinun pitää hakea itsellesi se 50/50-huoltajuus tai kokonaan lähihuoltajuus, tai olisit ollut tarkempi, kenen kanssa aloit lisääntymään.
Yllä muutama hyväksi havaittu keskusteluprovo ;D
Koko ketjua, mutta tosiaan itse otin mukaan aiheen myös yleisesti. Jos on kysymys vaikka vko-vko systeemistä ja poikkeuksellisesti isä/äiti joutuu viikonlopuksi töihin, niin en näe sitä niin pahana asiana, että lasta ei viedä hoitajalle vaan hän on isän/äidin puolison kanssa tai omilla isovanhemmillaan. Sen sijaan jos se on jatkuvaa ja vain joka toinen vkonloppu nähdään, niin ehkäpä toisenlainen järjestely olisi sitten parempi, ihan lapsenkin kannalta (että saa olla viikonloppuna vapaalla "lasten työstä") ja isänkin/äidinkin kannalta.
Minusta on sinänsä siis ihan kiva, että lapsi saa olla etä/lähikodissaan äiti/isäpuolensa kanssa eikä matkusta päiväkotiin tai pääsee näkemään omia mummojaan/pappojaan ja hemmoteltavaksi.
Mollaamista en kannata, vain oikeutta sanoa myös eriävän mielipiteensä.
Kuten huomaat, tällä palstalla mellastavat etät, joita pitää ymmärtää lapsen edun kustannuksella.
Olen itse painiskellut saman ongelman kanssa, josta sinä kyselit ja tiedän, miltä tuntuu, kun joutuu kuuntelemaan lasten ikävää, kun "isi oli taas töissä ja "nyxä" kiukutteli heille koko viikonlopun". Minä olen se, joka hoitaa lasten suhteet isovanhempiin, ei exä.
Nauti siinä sitten omasta viikonloppuvapaastasi täysin rinnoin.
Sinun kanssasi erimieltä oleva on siis automaattisesti katkera etä?
No, sovitaan niin, jos se tekee elämästäsi helpompaa.
Tajusin että olen päässyt helpolla, olisin varmaan aika katkera exä jos minulla olisi tuollainen kiinniroikkuja kuin Jossu exänä. Iloa tällekin päivälle siis - minullahan on ihan hyvä exä joka antaa minun elää omaa elämääni lasteni kanssa :D
En ole koskaan roikkunut exässä, päin vastoin ;D
Muistaakseni sinulla oli jotain melko ikäviä juttuja.. erilaisia kuin minulla... exäsi kanssa, voi olla että muistan väärin...minä sain/ansaitsin lasten lähihuoltajuuden, sinä...? ;D
Lapseni ovat sen verran isoja jo, että äänestivät jaloillaan ettei minun puuttumistani onneksi tarvittu kovinkaan paljon. Ainoa asia, johon puutuin, oli väkivaltainen kurittaminen, jota nyxä harrasti joka tapaamisviikonloppu sekä lapsen itsetunnon mollaaminen arvostelemalla koulumenestystä, ulkonäköä ja urheilusaavutuksia.
Lapsen paras tässä asiassa on mahdottomuus, koska etä ei ymmärrä kuinka tärkeä hän lapsille kuitenkin on joten on vain annettava ajan tehdä tehtäväänsä ja lopputulos on juuri sellainen kuin etä on halunnut, eli lasten tapaaminen loppuu, koska lapset eivät halua enää mennä isälleen.
Olisiko se minun etuni? Tekisinkö minä hallaa omalle parisuhteelleni ja vapaa-ajalleni eväämällä lasten ja isän tapaamiset ilman syytä? Aika outo olet (niin kuin oletkin) jos niin ajattelet! Kyllä jokainen yksinhuoltaja kaipaa vapaata lapsistaan, ei kukaan äiti niin täydellinen jaksaja ole.
Vai oletko?
Tunnetko jääneesi kakkoseksi mielipiteinesi, koska lähdet tuolle linjalle? Loppuivatko argumentit? ;D
Voi voi ja oijoivoi heeh heeh heh heh :D
Sanotaan niin, että lapsen parasta haettaessa mielipiteesi (kuten myös Jaana_n) kuvastavat katkeran etän ajatuksia. Te molemmat väitätte, että lapsen paras on se, että etävanhempi painaa pitkää päivää, vaikka on lapsen tapaamisviikonloppu ja lapsen voi laittaa kerta kerran jälkeen suurinpiirtein minne tahansa hoitoon. Minä en voisi ikinä allekirjoittaa teidän ajatuksianne. Ja koska minulla on kokemusta miten lapset reagoivat etävanhemman käyttäytyessä kuten te ihannoitte, olen suorastaan pöyristynyt vinoutuneesta tavastanne kumartaa rahalle lapsen kustannuksella. Mutta! Minä olenkin lähiäiti.
So long "ladykaksikko"! Taistellaan taas joskus toiste ;D heeh heeh heh heh
JK. Minun elämäni ei tämän helpommaksi ja onnellisemmaksi voi enää tulla :)
että katkera äiti roikkuu kiinni hinnalla millä hyvänsä. Puuttuu miten isä on lastensa kanssa, jos isä vie hoitoon työesteen takia (joka on ihan normaalia ja fiksua toimintaa) niin vinkujaexä taas iskee. Erota voi mutta vinkujaexistä ei ilmeisesti koskaa pääse eroon. Lapsen edun varjolla terrorisoivat toisten elämää - toivottavasti joskus löytää jotain omaakin elämää.
Mutta vieläkin askarruttaa - mistä noi ääliöt kuvittelee että heillä on oikeus sellaiseen?
Edelleenkin, olen jo moneen kertaan tässä ketjussa sanonut olevani lähi, johon tuon edellisen viestin perustin.
Minulta ei ole argumentit loppuneet, päinvastoin, en vaan viitsi kinata ihmisen kanssa, joka ei näe asioissa kuin oman puolensa.
kiittäää ja kuittaa.
etua eikä ymmärrä sitä, että lapset ovat yksilöitä ja kokevat eri asiat eri tavalla!
Millä tavalla on lapsen edun mukaista, että lapsi on vieraalla hoidossa JOKAISELLA tapaamiskerralla. Minä kun olen kuvitellut että lapsi tapaa silloin isäänsä. Mutta ilmeisesti tällä isällä on aika erikoinen työ kun sattuu AINA työt tapaamisviikonlopulle! Miettisitte vähän ennenkuin huutelette!
Miettisit vähän! Sinä et ajattele kuin sitä "isän oikeutta" etkä ajattele pätkääkään lasten parasta/ lasten oikeuksia! KUKAAN isä ei ole JOKA tapaamiskerta töissä jos haluaa oikeasti olla lapsensa kanssa. Eikä siitä saisi potkuja eikä sen isän talous siihen kaatuisi!
Mutta sille ei voi mitään että toisille raha on lasta tärkeempiä! Lapselle kun tärkeempää on rakkaus, läheisyys ja annettu aika yhdessä!
Ennenkuin huutelet mitään..
Kyse on PERJANTAI päivistä, ja jos lapsi ei olisi isällään ja silloin muiden, mummon tms hoidossa vaan äidin luona, olisi lapsi jokatapauksessa HOIDOSSA sen saman ajan.
Äidillehän olisi sopinut se, että isä kuskaa aamulla 30km päähän lapsen tarhaan, mut ei se, et mummo tms hoitaa lasta sen ajan.
vaikken tuo edellinen olekkaan.
Että kuinka paljon lapsi siis on hoidossa etällä ollessaan?
Siis onko kokoajan vai puhutaanko esim 8 tunnista päivässä..
Haluan nyt vielä hieman selventää tätä tilannetta.Exä siis vaatii että lapsi olisi siellä kerran viikossa(joka toinen viikko näin) torstai illasta perjantai iltapäivään huolimatta siitä onko itse töissä vai ei.Alunperin puhe meillä oli että jos exä ei voi järjestää töitä siten että voi olla lapsen kanssa myös sen perjantain niin haen hänet kotiin to illalla.Tämä ei sitten käynytkään vaan lapsen pitäisi olla siellä huolimatta siitä ettei näe isäänsa kuin sen saman to illan.Koska kun exä tulee töistä niin itse olisin jo lasta hakemassa kotiin.Eli mitä lapsi tästä hyötyy?Mielestäni ei yhtään mitään!
Lapsella kuitenkin päivähoitopaikka josta maksan joka tapauksessa oli hän siellä tai ei.Niin mieluummin sinne vien kuin että lapsi on jonkun muun hoidossa eikä kuitenkaan vietä isänsä kanssa aikaa.
En ole missään määrin kiinnostunut puuttumaan exäni elämään.Hoitaa lasta ihan hyvin mutta tässä asiassa ei ajattele kuin itseään.Eilen sanoi että jos ei minulle käy hänen ehdotus sopimuksesta niin sitten laittaa haasteasian vireille.Tässä on paljon muutakin takana,ihan erostamme lähtien.Lastaan ei kovinkaan paljon ajatellut silloin kun jätti erossa antamatta vaunut,sängyn ja syöttötuolin.Vetosi vain siihen että on ne maksanut.Ei ymmärtänyt eikä muuten ymmärrä vielä tänä päivänäkään ettei niitä itselleen ostanut vaan lapselleen.
kuninkaaallisen glamour tarina!
ja kauan eläköön sankari etäisät! älkään kukaan jalkarättiyksinhuoltajaäiti ikinä astukooon poikkiteloin sankari-isän tielle, saatika sanokoon poikkipuoleista sanaa tästä.
Kiitos luoja että soit lapselleni jonkunlaisen isän, muistan olla ikuisesti kiitollinen. aamen
Isä teki väärin kun vei lapsen syöttötuolin - ja sen takia pitää nyt mitätöidä kokonaan tätä isää? Hui kauhistus jos isä veisi lapsen hoitoon, minä-minä äitinä saan viedä minne haluan. Ja minä-minä äiti kyllä päätän kaiksesta, myös exäni elämästni ja aina. Hyi hemmetti ... Kuinkako kauan isä joutuu nyt tekemään katumusharjoituksia että minä-minä-äiti leppyy - luultavasti lopttomiin.
päätellen rulaa. ja lisäksi olet vielä julma ja itsekäs.
itsekkäitä täällä ovat äidit jotka tosiaan haluavat aina sanoa viimeisen sanan!! Pääasia että lapsi voi hyvin ja lasta kunnioitetaan. Vanhemmat tapelkoot keskenään, älä äiti vain katkeruuttasi näytä lapselle.
Olen nyh lukenut tämän ketjun mitä on tähän asti kirjoitettu.Yrittänyt ainenkin parhaani ymmärtää mitä niissä on sanottu.Oli pakko laittaa jotakin tähän, koska tuntuu että joillakin elämä on aika mustavalkoista.Olen kyllä ap.n kanssa samaa mieltä siitä, että jos aina etäisä töissä kun lapsi tulee hoitoon niin mitä järkeä siinä on?Ja kuten jossu sanoi kun lapsi kasvaa ja osaa ilmaista itseään nii kai lähiäidille tulee pahamieli lapsen pahastamielestä, kun lapsi sanoo että isä oli töissä koko ajan kun lapsi on isänsä luona.Työaikoija voi todella on vaikea järjestää se on minusta ymmärrettävää.Ja mietin tässä että tekeekö se minusta katkeran kontrollihirmu exän jos sanon exälleni, että minulla on huoli lapsestani ja hänen hyvivoinnistaan?Tekee ilmeisesti.Onneksi minun on helppo keskustella exäni kanssa näistä asioista ja onneksi kumpikaan ei halua tapella.On valitettavaa ettei kaikilla ole näin, kun on vaikeita eroja ja katkeruutta molemmin puolin.Mutta musta ei ole kyllä aikuismaista käyttää lasta aseenaan, sillä siitä ei kärsi kukaa muu kuin lapsi joka aikuistuttuaan tekee omat johtopäätöset kokemastaan.Tasapuolisuus asioissa ja yritän sopia asiat niin että ne molemmille osapuolille sopivat, mutta jos nään epäkohdan ai joku asia/tapa herättää minussa huolta, ilmaisen sen ja pyrin tekemään sen rakentavasti.
Heitetään kehiin nää nyksät vielä, joita ei ehkä onneksi ole minulla eikä exälläni.On mielestäni oikein, että nyksä saa puuttua hänen kotonaan oleviin asioihin ja mielestäni hänen olisi hyvä ilmaista se puolisonsa kautta.Olisi se musta kumma että hänen kotonaan vieraat lapset saisivat tehdä miten huvittaa.Olen lueskellu palstaa ja tuota uusioperhepalstaa tässä jonnin aikaa ja mieltäni on kummastuttanu tämä ihmisten mustavalkoisuus, että asiat on musta näi ja sillä siisti ja toisin ajattelevat ovat idiootteja tai tyhmiä tai mainittuja katkeria, kontrolloivia, mustasukkaisia exiä tai asioihin puuttuvia, lapsia omivia, kapuloitarattaisiin lyöviä, exän kiusaaja nyksiä. Mielenkiinnolla odottelen mitä tähän saa vastaukseksi =), mutta kehottaisin ihmisiä pysymään tyynenä ja pyrkimään selvittämään asiat rauhanomaisesti, mutta ain se ei onnistu mikä on minusta tosi sääli että joku osapuoli ei osaa käyttäytyä mitä aikuiselta ihmiseltä pitäisi odottaa...
Aika monella tähänkin ketjuun vastanneella hieman heikkoa..
-lapsi ei näe isäänsä ollenkaan tapaamisilla, ai ei vai?torstai illan, nukkuu isän luona, vain perjantaisin hoidossa kun isä töissä, ei viikonloppuna töissä..
-äiti viettää niin ja niin monta arki-iltaa lapsen kanssa, mut eipä ole kovinkaan arvossa isän arki-illan vietto lapsen kanssa, kun siitä yritetään päästä eroon
-hoidossa olo ei aplle ole se ongelma, vaan se, ettei lapsi ole hoidossa siellä minne hän lapsen haluaa hoitoon
-lapselle kai parempi herätä aamulla tuntia aiemmin, et isä ehtii viedä lapsen 30km päähän hoitoon ja vielä takaisin sen matkan töihinsä
-lapsen on parempi istua torstaisin 60km autossa (äiti hakisi lapsen kotiin nukkumaan) ennemmin kuin se, et isä nukuttaa lapsen illalla ja vie lapsen mummolle tms aamulla hoitoon
hoh hoh hoijakkaa..
Minusta keskustelu on silloin antoisaa kun se rönsyilee, eikä vastata vain annettuihin kysymyksiin ranskalaisin viivoin ja lyhyemmän kaavan mukaan.
Pst.. mummo? Kuka puhui mummosta, ja mistä sinä tiedät, kuinka kaukana "mummo" asuu?
Aloittajan probleema kirvoitti monia puheenvuoroja etien tavasta olla mm. työssä lapsen tapaamisajankohtana ja siirtää tapaamisoikeutensa jollekin ulkopuoliselle, joten sen täytyy silloin olla laajempi ongelma.
Mutta, kun kissa nostetaan pöydälle, etät hakevat haulikkonsa ja torpedoivat arasta aiheesta keskustelun, näinhän se on nähtävä? ;D
Suurin osa vanhemmista on työssä - ja näkevät lapsiaan vain iltaisin/viikonloppuisin. Jos isä näkee liian vähän niin sitten tapaamisia lisäämään. AP:n murhe oli vaan ettei hän saanut määräillä missä lapsi on hoidossa - ihan kuin se nyt olisi hänen asiansa päättää lapsen arjesta toisen luona.
Kahden tunnin arki-iltatapaamisia, joiden edellytyksenä on kymmenien km:n edestakainen kuljettaminen? Kyse on siis alle kaksi vuotiaasta pienokaisesta.
No, tätä asiaa sinä et tule koskaan ymmärtämään, joten en ala sitä rautalangasta sinulle vääntämään, enkä jankkajaana_n kanssa väittele tästä aiheesta muutenkaan enempää, koska sinulla on omat (itsekkäät) traumasi, jotka estävät sinua ajattelemasta lapsen parasta.
Määräillä :D .. Voi jaanajaana_! :D .. Sinä se et osaa mitään muuta ehdottomassa maailmassasi ajatella kuin lähin määräilyä ja vallankäyttöä ja muuta skittiä. Se on nyt jo huomattu. Sinä väität, että sinun ja exäsi väliset suhteet ovat erinomaiset ja kunnioitatte toisianne vanhempina ja muuta plaaplaata mutta kuitenkin kirjoitat toisaalla toista ja lähien arvostelu ja haukkuminen ovat tällä palstalla päätyösi. Sanasi ovat kovin ristiriitaiset, eli epäuskottavat ;D
Että ap:n tapauksessa kuljetellaan lasta 30 km päähän hoitoon että minä-minä-äiti saa tahtonsa läpi? Tai vähennetään tapaamisia että minä-minä-äiti saa paremman mielen - lapsen ja isän tunteista viis? Tai heikennetään lapsen ja isän välistä suhdetta puuttumalla heidän arkeen? Aika omituinen ajatus lapsen edusta ...
Äitihän sitä edes takas kuskausta silloin arki iltana pitää parempana vaihtoehtona, kuin isän luona vietettyä iltaa/yötä.
Ja itse lasekt kuinka monta arki-iltaa äiti viettää kuussa lapsen kanssa ja kuinka tärkeitä ne illat on, mutta olet riistämässä isältä oikeuden niihin muutamiin jotka hänellä nyt on.
kuka on sanonut että äiti haluaisi hoitaa lasta itse kun isä on töissä??? Vaihtoehto on nimittäin sekin, että isä ottaa lapsen silloin kun hänellä on vapaata!
Mene sinä hoitoon ton sun minäminä-asentees kanssa! Älä yritä lukea rivien välistä kun et osaa!
että missä kohtaa ap sanoo että lasta pitäisi kuskata eestaas?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000022836090
Äiti kyllä kirjoitti, että lapsella olisi hoitopaikkakin jonne lapsen voisi viedä.
Äidille siis on ok että lapsi tuotaisiin isältä hoitoon aamulla 30 km:n päähän hoitopaikkaan, mutta se ei ole ok, että lasta hoidetaan isän työvuoron ajan siellä isän luona.
turha huudella asioista joista ei mitään tiedä! Jos isä oikeasti haluaisi olla lapsensa kans niin eiköhän olisi! Luehan linkkisi uudelleen! isälle ON tarjottu vaihtoehtoa, jossa voisi viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa.. Joten, miksihän se sit ei käy?
isän LUONA??? Väitätkö tosiaan, että vaihtuvat hoitajat, välillä jopa vieraat, ovat lapselle parempi hoitopaikka kuin tutut hoitajat päivähoidossa?
eihän se hoitopaikkakaan ole "äidin luona"..
Voihan lapsi olla mummolassa, kyse siis siitä
ettei äidille kelpaisi isän "paikkakunnalla" hoito, mutta hoitoon saa kyllä viedä, tarhaan tai mikä sitten onkaan se hoitopaikka.
Äiti kirjoitti hoitajasta esim. mummo tai uusi puoliso
Kerro mulle sellainen työpaikka jossa jatkuvasti voi vaihdella työvuorojaan..Jos työaika on ma-pe, niin kuka työnantaja suostuu siihen et työssä ollaan vaan ma-to??
Onhan kai äitikin työssä päivittäin, ja lapsi hoidossa..pitäisikö äidinkin ottaa kerran viikossa työstä vapaata, et vois sen ajan viettää sen lapsen kanssa?
Ja edelleenkin, äidille kävisi se, et isä kuskais aamulla 30km matkan sen lapsen hoitoon, mut ei se, et joku muu hoitaa..mikä logiikka siinä mielestäsi on?
"Jos isä näkee liian vähän niin sitten tapaamisia lisäämään"
.. ehkä ilmaisin itseni puutteellisesti, mutta ajattelin pienen lapsen lisäiltavuoroja.
kuka sanoi että isä kuskaisi? Ja eikö ap muka sanonut että lapsi voisi olla isällään silloin kun isällä EI ole töitä! Että kukas sitä lapsen parasta ajattelee?
kannattaisiko lukea koko ketju??
alkuperäinen aloittaja sanoi:
"Lapsella kyllä hoitopaikka olemassa jonne etä voisi lapsen aamulla viedä.Matkaa tosin sinne n.30km. "
huomaatko: ETÄ