teillä asiasta on?
Miten helppoa on saada avustajaa?
Voiko samassa tarhassa olla eriryhmissä avustajia? Olen kuullut, että ainakin Helsingissä on mahdollista saada vain yksi avustaja yhteen tarhaan, ei siis kahta, vaikka olisivat eri ryhmissä.
Miten muissa kunnissa? Entä kouluissa? Voiko samassa koulussa olla useammassa luokassa erityisavustaja, vai onko sekin koulukohtaista?
Kysyn tältä palstalta, koska täälläkin on lukijoina vanhempia, joita vasta uhataan huostaanotolla tai jotka ovat jo lapsensa saaneet takaisin kotiin. Ja saattaahan monia tämä asia koskea nimenomaan lapsen kotiutumisen jälkeen.
Miten helppoa on saada avustajaa?
Voiko samassa tarhassa olla eriryhmissä avustajia? Olen kuullut, että ainakin Helsingissä on mahdollista saada vain yksi avustaja yhteen tarhaan, ei siis kahta, vaikka olisivat eri ryhmissä.
Miten muissa kunnissa? Entä kouluissa? Voiko samassa koulussa olla useammassa luokassa erityisavustaja, vai onko sekin koulukohtaista?
Kysyn tältä palstalta, koska täälläkin on lukijoina vanhempia, joita vasta uhataan huostaanotolla tai jotka ovat jo lapsensa saaneet takaisin kotiin. Ja saattaahan monia tämä asia koskea nimenomaan lapsen kotiutumisen jälkeen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
lapselle lukemattomien palaverien, tutkimusten ja pähkäilyjen jälkeen lopulta myönnettiin avustaja, piti löytää omalta alueelta tarha, jossa ei vielä avustajaa ollut, koska se on tosiaan tarhakohtainen juttu.
Hän sai avustajan 4-vuotiaana ja olisi ehdottomasti tarvinnut tuen koko tarha-ajan, mutta asiapa ei ollutkaan niin yksinkertaista!
Avustaja myönnettiin yhdeksi vuodeksi ja sen jälkeen ryhmä alkoi käyttää avustajaa aina siellä missä tarvittiin, siis ryhmän yleisenä avustajana. Perusteluksi tarha ilmoitti, että lapsen on aika rueta itsenäistymään, mikä ei lääkärienkään mukaan ollut mahdollista vielä tuon lapsen kohdalla.
Mutta kunnan sisäinen hallinto piti päänsä, tarhan henkilökunnan puutteen takia avustaja oli ja pysyi lapseni lopun tarha-ajan ns. 'yleisenä työluutana' aina siellä, missä tarvittiin. Toisin sanoen lapsi, jonka takia avustaja oli tarhaan alun perin myönnetty, sai pärjäillä omine hoteineen niin kuin itse parhaaksi näki.
ongelma ja diagnoosi niin silloin on mahdollisuus saada erityisavustaja.
Kyse on silloin henkilökohtaisesta avustajasta.
Joskus voidaan tehdä ratkaisu että lapsiryhmästä vähennetään yksi lapsi joten tukea tarvitseva lapsi käy "kahdesta lapsesta"eli ongelmalapsi saa mahdollisesti enempi aikaa/huomiota. Tämä kaikki riippuu siitä mikä on lapsen ongelma.
Tämän erityis avustajan tarpeen ja anomuksen tekee koulu/tarha ja ei ole riippuvainen siitä jos jossakin toisessa luokassa jo on tällainen avustaja.
Mutta onhan se rahakysymys ja siksi selvät diagnoosit lapsen voinnista. Ei riitä jos sitä pyytää lapsen vanhempi joka huolissaan lapsensa kehityksestä, eikä lapsella ole mitään diagnoosia.
Tarpeen saada vahvistusta koulun luokkaan tai tarhan osasolle näkee opettajat ja toimivat sen mukaisesti. Mutta asiasta/ongelmasta kyllä sitten keskustellaan myös vanhempien kanssa joten se on yhteistyö lapsen tarpeiden-, kehityksen- ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Minulla kyllä kokemusta on monen vuoden ajalta ja myös eri kunnista. Ilman diagnoosia on vaikea saada henkilökohtaista erityisavustajaa tai se on aivan mahdotonta. Luokkaan/ryhmään voi saada avustaja vahvistusta jos ryhmässä on muitakin ongelmalapsia.
Mitä yhtäläisyyttä meinaat sitten sillä että "uhataan huostaanotolla" ja saada erityisavustaja.
Tällaista tapausta en ole kohdannut koskaan jossa uhataan huostaanotolla.
lapsen sopeutumattomuus tarhaan tai kouluunhan ovat mitä herkullisinta aihetta huostaanottoihin tämän päivän Suomessa! Kuntakohtaisia eroja on ja erot voivat kyllä olla suuriakin. On kuntia, joissa ei tunneta käsitettä hoidollinen huostaanotto ollenkaan ja jossain ne ovat jo vakiintunut käytäntö. Lue tuolta uutta Lastensuojelulakia koskevasta ketjusta, mitä joku oli kirjoittanut ilmoitusvelvollisuudesta, niin selviää siitäkin jotakin.
Vanhemman jaksamattomuus tai jopa vanhemman oman hoidon laiminlyönsi voi olla uuden lain mukaan huostaanottoperuste ja niin on ollut monessa kunnassa tähänkin asti. Sillä tavalla erityisavustaja-asia liittyy myös huostaanottoon, että mitä paremmin lapsi sopeutuu kouluun, sitä helpompaa ehkä myös koulupäivän jälkeen kotona on.
Ainakin meillä on niin, että kun lapsi on koulussa törmännyt vain pelkkiin epäonnistumisiin ongelmistaan johtuen, saattaa ilta kotona olla sitä luokkaa, että tuskan hikeä otsalta pyyhin siinä vaiheessa kun saan lapsen nukkumaan. Eikä arkirealismissani tai kasvatuskyvyssäni ole pienintäkään puutetta tavallisen lapsen kohdalla. Pahimmillaan epäilen joskus omaa jaksamistani kun oikein koville ottaa ja järkyttyneenä saan lukea näitä viranomaisten vetoamisia vanhemman jaksamiseen huostaanoton tekemisessä.
Missä se oikea apu oikein viipyy kun apua ei anneta ja pahimmillaan uhataan vain huostaanotolla!? Siis silloinkin kun vanhempi on muuten kyvykäs lasten kasvattamiseen, mutta tukea erityislapsen kanssa tarvitaan.
Lapsi olisi ehdottomasti tarvinnut oman avustajan heti eka luokasta lähtien, mutta psykiatrien mähläilystä johtuen oikea dg saatiin vasta nyt, joten nämä avustaja-asiat ovat ajankohtaisia nyt meilläkin tällä hetkellä.
"
Minulla kyllä kokemusta on monen vuoden ajalta ja myös eri kunnista. Ilman diagnoosia on vaikea saada henkilökohtaista erityisavustajaa tai se on aivan mahdotonta.
"
No onneksi ei saa avustajaa ilman diagnoosia. Sehän se vielä puuttuis, että terveille lapsille pitäisi saada avustajat normaaliin koulunkäyntiin. Riittääköhän luokassa happikaan kaikille siellä olijoille, on opettaja, oppilaat ja näille avustajat. Jos ei terve oppilas pärjää normaalissa luokassa, niin siirtyköön vuotta nuorempien luokkaan oppimaan. Siinä minun ratkaisu.
Èt varmaan lukenut aloittajan tarinaa ja kysymystä.
Kyllä olet kylmä ja tunteeton lpsia kohtaan.
Onko tuo todella sinun ratkaisusi sitten tuolla tapaa lapsiystävällinen vai onko purkaus sinulta jollekkin muulle suunnattu.
Eikä ole kysymys hapen puutteesta.
Älä töki kommenttiasi joka paikkaan kun ei se ole sisällöltään tuon kummempaa.
saada erityisavustajaa.
Ja mihinkäs häntä silloin tarvittisiinkaan?
Toki on tilanteita, jolloin vanhemman eivät saa pyynnöistään huolimatta lapselle lähetettä asianmukaisiin tutkimuksiin, josta diagnoosi saataisiin. Silloin tietysti vanhemmat näkevät ja tietävät lapsen avun tarpeen, mutta ilman dg:a on erityisavustajasta puhuminen ihan yhtä tyhjän kanssa.
Käsittääkseni kouluun ei pelkkä diagnoosikaan riitä, vaan tarvitaan vielä tutkivalta lääkäriltä perustelut, mitä lapsen ongelmat ovat ja miten ne helpottuisivat avustajan läsnäolosta.
Minusta pitää tarkkaan harkita, ennenkuin alistaa lapsensa tutkimuksiin diagnoosin saadakseen. Sitä ennen pitäisi kokeilla alemmalla luokalla olemista, jottei lapsi saisi liikaa niitä huonommuuden ja epäonnistumisen kokemuksia, joita mielestäni avustaja ei voi edes muuksi muuttaa. Saattaahan lapsi kokea avustajankin osoitukseksi huonommuudestaan ja tuntea itsensä noloksi "päällystakin" kanssa tässä yhteiskunnassamme, jossa niin pyritään kehittämään lapsen itsenäisyyttä ja selviytymistä yksin ja mahdollisimman pienenä. Olen kaikin puolin todella huolissani niistä ratkaisuista, joita nykypäivänä tehdään lastensuojelussa ja lasten elämässä monesti aivan päin mäntyä ja leima jää lapseen, koko loppuiäksi nykyajan rekisteröintikulttuurissa. Lapset ovat yksilöitä ja jokaisella on jokin lahja, josta voi koulussa saada onnistumisen kokemuksen joko saman ikäisten tai vuotta nuorempien luokalla.
Miksi joku lapsi voisi ottaa henkilökohtaisen avustajan tarhaan? Saman tienhän se avustaja hoitaisi lapsen kokonaan kotona tai kotonaan. Voitko sinä, nim. taivastelet, viisaampana selventää minulle, että mistä mahtaa olla kyse. Onko tarhaanmeno todella niin must, että sinne mennään vaikka jalka paketissa henkilökohtaisen avustajan hoidossa.
ei ole minun aloite kysymästä vaan kysy ketjun aloittajalta.
Mutta toisekseen et ymmärrä miksi lapset kaäyvät tarhassa ja koulussa.
katosi. Voi sinua ja sinun kanssasi.
Mistä päin siellä nyt tuulee?
Ei kaikilla lapsilla ole sinun antamia lempeitä epäonnistumisen vikoja/ongelmia.
Tiedätkö mikä on lapsi kun siitä täällä puhutaan?
nähnyt, että lapsella on tarhassa henkilökohtainen avustaja? Ymmärrän, että lapset voivat mennä hoitoon tarhaan, mutta en usko, että lapsella on velvoite mennä tarhaan jopa niin, että on henkilökohtainen avustaja oltava mukana, kun ei muuten pärjää siellä. Jospa aloittaja tarkentaisi että tapahtuuko tälläistä ja miksi?
kaikkitietävänä esiinnyt ja et silti tiedä näin tavallista asiaa kuin henkilökohtainen avustaja ja mitä se merkitsee ja kuinka se toimii.
Ota selvää ensin ennen kuin mokaat niitä jotka asiasta tietävät tei eivät tiedä vaan kysyvät muilta neuvoa.
Miksi yleensä puutut joka asiaan onko se jokin pakkomielle ärsyttää ja mokata herkkiä ihmisiä joilla muutenkin elämässä vaikeuksia.
Häpe ja vaikene.
Minulla kokemusta ja tiedän täysin tarkkaan mitä se merkitsee kun lapsella henkilökohtainen avustaja.
Missä sinun tunteesi lapsia kohtaan? Meinaatko että avustajan tarpeessa oleva lapsi pitäisi vielä enmpi eristää muista ikäisistään kavereista.
"Onko joku ihan oikeesti nähnyt..." anna meidän nauraa nyt on se hyvä syy mokata Helinä-keijua
Suomessa on menty siihen tilanteeseen, että lapsia ei ole muualla kuin päiväkodissa. Missään muualla lapsi ei löydä ikäistään seuraa. Kaikki lapset on sullottu päiväkoteihin ja lapsi, joka ei sinne keinolla millä hyvänsä pääse, katsotaan eristetyksi.
Apua, onko tilanne todella näin kuin mitä edellinen, varsin asiantunteva henkilö tuossa kertoo.
tankkaus, tutun ja turvallisen aikuisen seurassa. Esim. sellainen As-lapsi, joka ei edes kaipaa sosiaalisia suhteita, vaan viihtyy enemmän itsekseen, ei hän silloin edes kärsi välitunnilla yksin jäämisestä. Mutta tämä lapsi kaipaa toisten seuraa kovasti ja kokee yksin jäämisen suurena epäonnistumisena ja omana huonoutenaan. Toisaalta taas liian monesti torjutuksi tuleminen vie välillä rohkeuden edes hakeutua toisten seuraan ja siihen tarvitaan sitä tutun aikuisen turvatankkausta rohkaisuksi.
Toisen lapsen avustaja on välillä huomioinut tämän välitunneilla ja siten, että tilanne ei tapahdu ollenkaan huomiota herättävästi, menee kokoamaan esim. ryhmän lapsia johonkin tiettyyn leikkii, johon lapseni rohkenee mukaan koska tuttu aikuinen on mukana jne. Kyllä asiat voidaan hoitaa niinkin, että lapsi ei mitenkään leimaannu, mutta silti ei jää seisomaan yksin koulun portin pieleen, minkä hän kokee erityisen nöyryyttävänä ja tuskallisena.
As-lapsellahan vointi on yleensä aaltoliikettä, välillä kaverisuhteet toimivat paremmin ja joskus huonommin, kuten kaikki muukin tekeminen. Itse näen tarha-avustaja-asian siten, että paljon vaikeampaa toisten seuraan sopeutuminen varmaan on, jos lapsi joutuu toisten saman ikäisten keskelle ensimmäisen kerran vasta kouluun lähtiessään. Erityislapsenkin on siis mahdollista oppia eri taitoja ja jos vaikkapa avustajan lisäksi hänellä on mahdollisuus yksilölliseen terapiaan ja kuntoutukseen, on hänellä hyvät selviytymismahdollisuudet edessään. Heidän kohdallaan pätee sama kuin yleensäkin, että mitä nuorempana apua alkaa saamaan, sen parempi tulos ja myös nopeammin saavutetaan.
Jos minä päästelisin suustani tuollaisia möläyksiä, haluaisin vajota maan alle silkasta häpeästä
http://www.saunalahti.fi/kup/sopalvel/eritphoi.htm
tyhmyytesi naurattaisi ellei kyseessä olisi vakava asia,
http://www.saunalahti.fi/kup/sopalvel/eritphoi.htm
mielestäsi siis vammaiset lapset pitäisi piilottaa omiin laitoksiinsa pois kaltaistesi "terveiden" silmistä?
Vai eikö tullut pieneen mieleesi, että tarhaikäinen lapsi joka tarvitsee henkilökohtaista avustajaa voi olla vammainen?
Jos et edes tuota tiennyt, älähän elvistele täällä' yhtään enempää.
Etkö koskaan väsy itsesi tekemiseen naurettavaksi, et, arvaan ma.
on onneksi Suomessakin laki että kouluun on mentävä vaikka ei olisi siihen oikein sopeutuvainen.
Siis syitä on niin monia että älä vedä kaikkia oman mielikuvituksesi ja omavaltaisuutesi mukaisesti samaan kastiin.
Kuten huomaat meitä on niin erilaisia sinä ja minä ei me sovittaisi samankatonalle vaikka oma henkilökohtainen avustajakin olisi ja vielä molemmilla omansa.
Ota selvää ja puhu sitten on pätevä ohje myös kohdallesi.
Minä en ihaile enkä ihannoi pienten lasten päiväkotihoitoa, olivat he sitten vammaisia tai terveitä. Minä ihannoin pienten kaikkien lasten kotihoitoa. Miksi ivaat minua siitä? Kouluavustaja on eri asia, koska oppiminen kouluiässä on tärkeää kaikille aivan tasavertaisesti. Resurssejen tuhlauksena pidän sitä, jos terveelle lapselle myönnetään kouluavustaja verovaroin tai jos opettaja päästää vaikka yksityisenkin maksetun henkilökohtaisen avustajan luokkaan avustamaan tervettä lasta (se on joltain oikeasti tarvitsevalta pois). Seuraavaksi sinne menee äidit, isät, serkut ja tädit, jos sille linjalle lähdetään. Kaktus, oletko niin huono hoitaja pikkulapsille, että uskot päiväkotisäilytyksen lapsen kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi?
Ellet huomannut, niin hälytys koski päiväkoteja. KAIKKI lapset ovat siellä, muualta ei leikkiseuraa saa. Tämäkö on tämänpäivän suomalaista lastenhoitokulttuuria ja mielestänne vielä oikein. Väärin, väärin sanon minä.
ihan silmiä häikäisee.
Otapa selvää siitä, missä määrin lapsen kehitykselle on hyväksi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, muidenkin kuin äitykän siellä kotona.
nyt en puhu mistään vauvaikäisistä, sehän on itsestään selvää, että silloin on kotihoito parasta.
Sinä voit ihannoida vaikka itseäsi niinkuin jo teetkin, mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä vuosiksi kotiin hoitamaan pikku-Eeroa tai Emiliaa.
Koska ja missä tiedät tapauksia joissa avustajia myönnetään terveille lapsille?
mielipiteitä. lisään vielä tähän että koulun tarkoitushan on että lapsi oppii tietoja siellä koulussa tulevaa elämää/ammattia varten.
lapsen joka alkaa koulun pitäisi olla "koulukypsä".
nimenomaan erityis-lapsille on tärkeää oppia asioita joita koulukypsyys vaatii. missä lapsi sen paremmin sitten oppisi kun päiväkodissa.
erityis-lapselle ei myöskään solmiudu kaverisuhteita samalla tavalla kun terveille lapsille esim pihapiirissä.
tuli nyt vielä mieleen kysymys että onko tarha-kouluavustajilla nykyään koulutus. ainakin aikaisemmin palkattiin aika kouluttamattomia
ihmisiä avustajiksi. se oli mielestäni aivan väärin koska erityislapsihan se juuri sitä
ammattimaista apua tarvitsee. ei niinkään ne terveet lapset.
(en käytä sanaa vammainen koska se minusta kuullostaa niin negatiiviselta. erityis-lapsi on taas mielestäni lapsi joka on ertyinen omalla persoonallisella tavallaan)
Ei yksinomaan Suomessa lastenhoitokultturia jota nyt et hyväksy.
Päiväkoti on aivan samanveroinen kuin koulukin siellä otetaan myös huomioon lapsen todelliset tarpeet. Lapselle jolle tehty diagnoosi niin se otetaan myös vakavasti. Jos lapsi tarvitsee avustajan niin se hankitaan.
Onko se sinusta väärin että lapsenhyvinvointi otetaan huomioon.
tuli mieleeni, että yksikään näistä neljästä lapsesta joita olen saanut kasvattaa, ei ole ollut päiväkodissa.
Enpä silti ala tuomitsemaan niitä vanhempia, jotka lapsensa päiviksiin vievät.
Minähän en ole Helinä-keiju joka on sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä kuin Helinä-keiju ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin Helinä-keiju.
Eihän maailmassa saa olla omilla aivoillaan ajattelevia yksilöitä vaan ainoastaan Helinä-keijuja.
Huh, mikä kauhukuva.
Siin mitä?! Anteeksi nyt kovasti, mutta ymmärrätkö, mitä oikein kirjoitat..
Ettäkö pitäisi lykätä tutkimuksiin menoa ja kokeilla ensin luokalle jäämistä, jos se vaikka parantaisi kaikki oireet?
Yleensä tutkimukset (on se sitten koulupsykologin tai erikoissairaanhoidon tekemiä) antaa tärkeää tietoa siitä, millä tavalla lapsen ongelmia tulisi ratkaista tai hoitaa. Esim. koulupsykologi voi suositella joko kuntoutusta, luokalle jäämistä tai joidenkin oppiaineiden yksilöllistämistä. Suositus annetaan sen mukaan, mikä olisi oppilaan kannalta parempi. Esim. jos vain matematiikassa ollaan ikätasoa huimasti jäljessä, voisi olla järkevää yksilöllistää vain se oppiaine ilman luokalle jäämistä.
Joskus voi tuntua, että joku oppilas ei osaa yhtään mitään ja olisi parempi jättää hänet luokalle. Mutta sitten psykologin testeissä hän onkin ikätasonsa ylärajoilla ja tarkemmissa tutkimuksissa huomataankin, että hänellä on add. Tai sitten lapsi on muuten ikätasolla, mutta ilman kuvatukea ei-- voi ollakin dysfasia..
Näissä tapauksissa olisi kyllä kamalaa, jos tehtäisi Helinä-keijun ohjeiden mukaan ja kokeiltaisiin ensin luokalle jättämistä.
Avustajat ovat nykypäivää ja lapset eivät niitä koulumaailmassa enää ihmettele. Aikuiset ovat kaikkein epäluuloisempia ja suvaitsemattomampia. Taitavat avustajat osaavat työnsä ja lapsi ei siitä nolostu.
Alkuperäiselle sanoisin, että ainakin koulumaailmassa kannattaa taistella avustaja-asiassa. Jos perusteellisista lausunnoista huolimatta lapsi ei saa avustajaa, niin asiasta kannattaa valittaa eteenpäin. Yleensä kunta häviää sen taistelun.
Ja sitten sen verran vielä helinä-keijulle, että vaikka en tunne sinua, niin kirjoituksistasi päätellen sinulla ei ole mitään käsitystä, miten todellisuudessa avustajat toimivat, ja miten tärkeää on erityislapsen kuntoutuksessa myös päiväkoti tai muu päivähoito. On jotenkin kurjaa, että moralisoit niin voimakkaasti asiaa, joka on monelle vanhemmalle muutenkin vaikea ratkaisu.
Otappa selvää kakatus, missä määrin kaikkien lapsen ja yhteiskunnan kehitykselle on haitaksi, että lapsi on vuorovaikutuksessa muiden ikäistensä kanssa vain päiväkodissa, kun muualla ei lapsia tapaa.
Sinä voit ihannoida päiväkoteja niinkuin jo teetkin, mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että maassamme äideillä/isillä ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä vuosiksi kotiin hoitamaan pikku-Eeroa tai Emiliaa. Se on väärin, väärin lasta kohtaan, väärin lapsen kavereita kohtaan, väärin lapsen vanhempia kohtaan ja väärin lapsen kavereiden vanhempia kohtaan, varsinkin kun veronmaksajillekin tulisi paljon edullisemmaksi tukea kotihoitoa, jos vaan kaktuksen kaltaisen valtaväestön ideologia antais myöten.
Varattomuus ei ole syy ihannoida päiväkotia. Varattomuus on syy viedä lapsi päiväkotiin, kun on pakko mennä töihin, mutta varattomuuskaan ei edellytä sitä, että vielä pitäisi alistua itselleen valehtelemaan ja hokea itselleen, että on onnellinen tilanteesta ja että lapsella on onnellisempaa päiväkodissa kuin kotona. Päiväkoti on suorituspaikka, ja rankempi kuin vanhemman työpäivä sekä pitempi. Siellä hälinässä ei edes hoitajat kykene olemaan koko päivää vetäytymättä välillä kahville ja palavereihinsa.
Päiväkoti ei ole samanarvoinen kuin koulu. Päiväkodissa ollaan hoidossa eikä oppimassa kuin korkeintaan Pohjois-korealaisessa mielessä yhteiskunnan roborteiksi. Päiväkotiin viedään lapsi silloin, kun vanhemmilla ei ole itse mahdollisuutta hoitaa häntä työnsä takia. Siinä kaikki.
Jos päiväkoti-ikäinen saa itselleen henkilökohtaisen avustajan niin maailmassa on paljon muita paikkoja kuin ahtaat päiväkodit, jonne nämä kaksi menevät muiden seuraan. Henkilökohtaisella avustajalla on lapsen edun mukaisesti mahdollisuus viedä hänet kerhoon, seuroihin, harrastuksiin ja ties minne. Mitä järkeä heidän on ahtautua päiväkotiin, jossa on muutenkin ahdasta. Päiväkoti ei ole koulu, kaukana siitä eikä lapsella ole päiväkotivelvollisuutta.
Sosiaalikasvattaja elää eilistä, taantumuksen päivää. Koulukypsyysajattelu on tyrmätty jo jopa takapajuisessa Suomessa. Lapsi saa olla lapsi myös alettuaan koulutaipaleensa, hänen ei tarvitse olla kypsä. Lisäksi on havaittu, että ei ole mitään mieltä aloittaa koulua (juuri koulukypsyyteen vedoten) vasta 7-vuotiaana. Koulun aloitusikää tullaan suomessa varhentamaan vähintään vuodella, mielellään minusta parilla, jotta päästäisiin maailmanlaajuisen kehityksen rattaisiin edes tällä saralla. Lapsen on hauskaa, kivaa ja hyödyllistä oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan vaikkei hän olisikaan koulukypsä. Mitään syytä kypsyttelyyn ei ole, kenenkään kohdalla, uusimman Suomeenkin rantautuneen tiedon mukaan. Joten se siitä sosiaalikasvattaja.
koulukypsyyttä vaaditaan että oppilas osaa jotenkuten pysyä paikallaan ja kuunnella puhettakin vähäsen. pitää osata olla ryhmässä jne.
siksi esikoulu on tosi tärkeä joillekkin lapsille. kuinka opettaja voisi luokassa opettaa ketään jos luokassa olisi monta lasta jolla ei olisi "koulukypsyyttä"?
sinne tarvitsisi sitten olla niitä avustajia enemmänkin kuin yksi luokassaan.
Sinäkö sosiaalikasvattaja uskot, että noita mainitsemiasi taitoja opitaan rauhattomassa päiväkotihoidossa. Minäpä taas en usko. Kotihoidossa rauhallisesti ja harmoonisesti ilman jatkuvaa stressiä kasvaneet lapset ovat aivan varmasti tuossa mielessä koulukypsempiä. Usko pois.
kun aloit nimittelemään?
tuli mieleeni, että yksikään näistä neljästä lapsesta joita olen saanut kasvattaa, ei ole ollut päiväkodissa.
Enpä silti ala tuomitsemaan niitä vanhempia, jotka lapsensa päiviksiin vievät.
Minähän en ole Helinä-keiju joka on sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä kuin Helinä-keiju ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin Helinä-keiju.
Eihän maailmassa saa olla omilla aivoillaan ajattelevia yksilöitä vaan ainoastaan Helinä-keijuja.
Huh, mikä kauhukuva.
Ymmärrän täysin mitä ajat takaa, mutta ilmeisesti sinä et ymmärrä mitä minä ajan takaa. Ei tässä varmaan kenelläkään ole tarkoitus loukata sairaita lapsia, joten pyydän teitä moitteinenne jättämään moralisoinnit sikseen.
Väitän sensijaan, että päiväkodit eivät ole mitenkään tärkeitä terveille eikä sairaille lapsille. Päiväkodit ovat tärkeitä aikuisille, jotka eivät voi itse jostain syystä päivisin lapsiaan hoitaa. Päiväkodissa lapsen tila ja raamit, joissa hän joutuu elämään lapsuutensa, ovat niin ahtaat, että pelkäämpä ainakin joidenkin kohdalla hermostumisen ja vakavammankin oireilun johtuvan elinolosuhteista siellä eikä suinkaan synnynnäisestä neurologisesta viasta, joka onkin lääkäri todettavissa. Entäs sitten ne tapaukset, jotka johtuvat siitä, että lapsen psyyke ja tempperamentti ei sovellu päiväkodin ohjelmoituun liukuhihnatoteutukseen. Heidän paikkansa ei ole lääketieteellisissä tutkimuksissa, vaikka se muotia onkin, eikä heitä tule leimata. He ovat normaaleita, ja kenties terveempiä jopa kuin muut, reagoimalla terveellä oireilulla sairaaseen ympäristöön. Pelkään, että lapsia ohjataan lääketieteellisiin tutkimuksiin sen vuoksi, että he eivät sopeudu päiväkodin rasittavaan ympäristöön. Miksi heidän pitäisi sopeutua, ei moni aikuinenkaan olisi taatusti sopeutunut. Cheetah.grrr. en ole puhunut avustajista vaan henkilökohtaisista avustajista. Yleisavustajat ovat asia erikseen, kaikkien avuksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulussa lapsella, jolla on vamma, saisi olla henkilökohtaista avustajaa, tottakai saa ja pitääkin. Ajatella että joudun tuonkin erikseen mainitsemaan moralistien pelossa.
Sinäkö syytät minua moralisoinnista :) Mielestäni sinä ennemminki olet se joka moralisoi. Eikö minulla, jolla on sekä opettajana, että äitinä näistä asioista oikeata käytännön tietoa, ole sinun mielestäsi oikeutta omalla tavallani osallistua tähän keskusteluun? En olisi tähän osallistunut, ellet olisi esittänyt niin uskomatonta mielipidettä. Ymmärsin kyllä, että et loukannut sairaita. Sinä kyllä erittäin selvästi ilmaisit, miten olisi parempi siirtää lapsi ensin alemmalle luokalle ja sitten vasta miettiä muita vaihtoehtoja.
Suomessa vielä valitettavan vähän lapset, joilla on selviä erityispiirteitä, saavat ajoissa diagnoosin ja hyödyllisen varhaiskuntoutuksen. Yleensä koulun täytyy mennä päin peetä, ennen kuin opettajien ohjauksella lapsi ohjataan tutkimuksiin jne. Että älä turhaan pelkää. Kyllä lapsella on aika paljon ongelmia ennen kuin häntä tutkimuksiin ohjataan.
Ja minulla on erittäin hyvä tietämys avustajien eri nimityksistä.
Edelleenkään terveet tavalliset lapset eivät minkäänlaisia avustajia saa, joten kyllä mielestäni edelleen oli aihetta edelliseen kirjoitukseeni. Jos tarkoitit jotain muuta kirjoituksellasi, niin erittäin oudosti sen kirjoitit.
Hyvää jatkoa sinulle. En tähän ketjuun kirjoita, koska olen huomannut, että sinulla on aina tarve puolustella loppuun asti mielipiteitäsi, mikä onkin silloin hyvä, jos on asiaan perehtynyt.
luulen että me monet muut tiedämme mikä on päiväkoti ja miksi se on olemassa. Kouluakin olemme käyneet vaikka ei varmaan monikaan ole ollut päiväkodissa. Silti ollaan tyhmiä ja jos mitä ainakin kun nimittelet useasti kaikenmaailman ...%&#"1??
Huomaan että olet täysin asiasta tietämätön mikä on siis henkilökohtainen avustaja, mikä on yleinen avustaja, mikä on avustaja, mikä on siivooja.
Sinä käytät nimityksi joista ei ole mitään selvyyttä miksi niitä käytät.
Sinun mielivaltainen halu olla kirjoittamassa omia ideologisia kannanottoja, mielivaltaisia johtipäätöksiä, jotka muuttuvat sen mukaan mistä milloinkin tuulee.
tekee että käy sossusta hakemassa elatuksen ja istuu kotona lapsi huitelee ties missä.
Se on kait sinun ideoloogisi tavoite.
Oletko huomannut että se elämä on niin suljetun salaista ja helppoa ei kukaan kysele miten menee.
Lapsesta ei edes tiedetä että sitä on olemassa kun on otettu huostaan.
Mutta jos lapsella menee hyvin sijaiskodissa niin siitä kunnia tietenkin bioäidille.
Se muu sitten meneekin sijaisvanhempien niskaan kuin lokaämpäri.
Näin olen sinut ja kirjoituksesi ymmärtänyt eikä taida kovinkaan väärään arvioni mennä.
Lueskelin tässä sinun varmaan 100 juttuasi tuolta eri ketjuista.
Surkea tapaus sanon minä.
Mutta Suomessa sanan vapaus olkoot niin kieroa ajattelua kuin ....3
Emilia ja Eero onnellisia kun saavat käydä tarhassa. Sitäkään et ole koskaan saanut itse kokea äitinä tai isänä sähän voit olla vaikka miäs.
siis tarkoitin lapsia noin 3-vuotiaasta ylöspäin. mieluiten tietenkin 5-vuotiaana. kerkeisi vaikka vuoden/kaksi olla päiväkodissa ennen koulua.
en väitä että terve lapsi "tarvitsee" päiväkotia ennen koulua. mutta täällä puhuttiinkin erityis-lapsista joilla on ihan eri tarpeet ja kehitys.
erityislapselle palkattu kouluavustaja on kuitenkin avustaja koko luokalle!!!!!
Eräällä paikkakunnalla (jossa edelleen asumme) lapselleni vartavasten järjestetty avustaja oli avustaja siis koko ryhmälle. Ko. avustaja joutui myös tuuraamaan luokan varsinaista opettajaa, jonka poissaolot lisääntyivät huomattavasti, milloin oma lapsensa oli sairastunut (jota tämä alkoikin tekemään yllättävän usein) jne.
Kaikkein etovinta asiassa oli se, ettei LAPSENI NIMIIN KOKO RYHMÄLLE HANKITTY AVUSTAJA kuitenkaan ehtinyt lasta avustaa... Siitä sitä meteliä sitten nostin, lapsen lokaaminen mahdollisilla kommenteilla "ei pärjää vaikka on avustajakin"-tyyliin tuli ennaltaehkäistyä sanomalla suoraan mm. opettajalle, että kyseinen avusta ei suinkaan oltu hankitty lapseni nimiin koko ryhmälle vaan helpottamaan hänen omaa työskentelyään sekä tuurailemaan poissaolojaan.
Ko. opettajalla oli tapana leikellä monisamiaan tiedotteita pikkutarkasti viestivihon sivuihin sopivaksi, erään kerran hän valitti minulle kuinka hänellä ei ole aikaa mennä edes vessaan kun pitää tulostella jne.
Vastasin että opettajana hänen tulee ymmärtää priorisoida aikaansa niin että sinne vessaankin ehtii. Yksi tällainen oiva keino ajan säästämiseksi olisikin hoitaa monistukset ja laittaa ko. paperit sellaisenaan viestivihkojen väliin. Siinä on turha kusihätäänsä valitella jos katsoo tärkeämmäksi pikkutarkasti askarrella ja näperrellä papereita millin tarkkuudella sivuihin liimattavaksi.
Nyt lapsen koulu on vaihtunut, on pienryhmässä jossa avustajia myös muutamalla muulla.
Erittäin hyvä koulu henkilökuntineen.
Se on minun sanomakseni harvinaista ja täten myös totta, sillä minä olen haka löytämään kaikenlaista huomautettavaa niistä asioista, joissa huomautettavaa on.
Varaudu siihen, että tulevaisuudessa Suomessakin lapset aloittavat koulun 5-vuotiaana. Mitä annettavaa mielestäsi päiväkodilla on yli 3-vuotiaillekkaan, muuta kuin muiden lasten leikkiseura. Autioiden pihojen ongelmaahan ei olisi, jollei kaikkia yli 3-vuotiaita patistettaisi sosiaalikasvattajien toimesta päiväkotiin leikkikavereiden perässä. Kysyn siis, mitä annettavaa päiväkodilla on 3-5 vuotiaille muuta, kuin toisia 3-5 vuotiaita.
Varaudu siihen, että tulevaisuudessa Suomessakin lapset aloittavat koulun 5-vuotiaana. Mitä annettavaa mielestäsi päiväkodilla on yli 3-vuotiaillekkaan, muuta kuin muiden lasten leikkiseura. Autioiden pihojen ongelmaahan ei olisi, jollei kaikkia yli 3-vuotiaita patistettaisi sosiaalikasvattajien toimesta päiväkotiin leikkikavereiden perässä. Kysyn siis, mitä annettavaa päiväkodilla on 3-5 vuotiaille muuta, kuin toisia 3-5 vuotiaita.
on suuri merkitys jos avustajalla on koulutus työhönsä.
-koulutettu avustaja laatii oman suunnitelman ja tavoitteet sillä perusteella mitä ongelmia lapsella on.
-osaa myös vaatia työnohjausta psykologeilta jne.
-hän tiedostaa sen että on sitä yhtä lasta varten ja ei suostu opettajan "juoksupojaksi".
-lähtee lapsen kanssa pois jos tilanne vaatii.
-ottaa vastaan lapsen aamulla ja jättää lapsen kun vanhemmat hakevat ja kertovat miten asiat on sujunut. (ehdottoman tärkeää)
(joissakin päiväkodeissa laitettiin avustaja kaitsimaan muita lapsia ja lt.opettaja luovutti lapsen (?) vaikka avustaja on palkattu juuri tätä lasta varten.)
sitten se että onko lapsella diagnoosi vai ei vaikuttaa siihen kuinka paljon muuta apua lapsi saa.
(yhdessä päiväkodissa sai vanhemmat olla mukana työhaastattelussa kun avustajaa palkattiin.)
hienoa että olet pitänyt puolesi. niin pitääkin.
Sinä olet siis innokkaasti ajamassa jo viisivuotiaita lapsia kouluun.
Okei, miten olet ajatellut aamu- ja iltapäivähoidon järjestelyt hoitaa?
Kuka ottaa vastuun viisivuotiaiden koululaisten siirtymistä koulusta iltapäiväkerhoon?
Itsekö huolehtivat sinne itsensä?
Koulupäivähän on ensimmäisillä luokilla enimmillään neljän tunnin pituinen ja monet eka- ja tokaluokkalaisetkin tarvitsevat peräänkatsomista.
Koulunkäynti ei ole leikkiä vaan on jaksettava istua se 45 minuuttia pulpetissa ja keskityttävä opiskeluun, miten olet ottanut huomioon viisivuotiaiden kypsymättömyyden ja kehitystason ja mitä heiltä voi vaatia?
Toivoisin, että ainakaan lasten kasvatuksessa ei valtamielipiteestä poikkeavan mielipiteen ilmaisevalle lapselle käännettäisi selkäänsä, koska se johtaa itsesensuuriin. Meillä suomalaisillahan itsesensuuri on kehittynyt ainutlaatuisen voimakkaaksi koko maapallon mittakaavassa, enkä sano tätä kyllä kiitellen.
Te kaksinaismoralistit olette suureen ääneen huutamassa suvaitsevaisuuden perään, mutta ette suvaitse valtamielipiteestä poikkeavia mielipiteitä, vaaditte mielipiteen ilmaisijalta tutkimustietoa, asiantuntemusta, lähdelinkkejä ja tietämystä. Esitätte häikäilemättä toiveen, että henkilö muuttaisi mielipiteensä ja suutahtelette kuin pahanilkiset kakarat, jollei näin tapahdu.
Mielestäni lapsi, joka kasvatetaan, toisin kuin Suomessa tapahtuu, hyväksymään ystäväkseen ja joukkoonsa myös muita kuin samoinajattelevia saa paljon monipuolisemman kaveri- ja ystäväpiirin, paljon laajemman tuttavapiirin ja näkemyksiä ja hänestä kehittyy paljon suvaitsevampi ja kansainvälisempi ihminen kuin homogeenisessa, yhden, yleisen mielipiteen hegemoniassa. Miten kuvittelette lapsen kelpuuttavan erilaisen ulkonäön, vamman tai ihonvärin omaavat ihmiset joukkoonsa, jollette itse kelpuuta edes samannäköisiä, jos he päästävät suustaan "väärän" mielipiteen. Kieroon kasvaa lapsi tuolla menttaliteetilla. Kieroon, ja yksinäiseksi.
Ja mitä tulee päiväkotirutiineissa hoidettuihin lapsiin, niin se ei edistä ainakaan individualismia vaan saattaa jopa tappaa sen. Kyllä varmaan kiitelläänkin suomalaisia, jotka tuottavat päiväkoti- ja muullakin kasvatuksella lähinnä suorittajaporrasta teollisuudelle, jonka huomio, huomio, omistaa ja jota kehittää sitten toisenlaisista arvoista ja kasvuympäristöstä lähtöisin olevat innovoijat. Mutta kyllä meitäkin tarvitaan, suorittajina, totta kai. Kiitosta meitä fiksummilta on varmasti tulossa tuotantotyöntekijöistämme maailmanlaajuisesti, ja sehän meille vaatimattomille ja vähään tyytyväisille kunnon kansalaisille melkein riittääkin.
Vanhemmat ottavat vastuun lapsistaan. Ketä itse ajattelit? On se vaan kumma kun muualla tuo ei ole ongelma, mutta mehän ollaankin erilaisia, niin monella mittarilla, mm. itsemurhissa.
ja saisi viedä sinut mennessään.
Kuinka siis käytännössä työssäkäyvät vanhemmat huolehtisivat lapsensa hoitopaikkoihin?
Aamuisin kerhoon, kerhosta kouluun ja iltapäivisin sama toisinpäin?
Miten luulet työnantajien suhtautuvan kyseisiin järjestelyihin?
No mutta kaktus. Haikara tuo lapsen valtiolle, jottei vanhemmilla ole oikeutta eikä mahdollisuutta panna lapsensa eteen tikkua ristiin?? Huostaanottolukummehan sen kertovat sinullekkin. Mutta ei sen niin tarvitse olla, jos toteutettaisiin VARO, NYT TULEE KIELLETTY ILMAUS, niin jos toteutettaisiin YK:n Suomelle antamia suosituksia lapsiperheiden verotuksen keventämistä siihen suuntaan, ettei molempien vanhempien ole pakko tehdä täyttä työpäivää vaan vähemmälläkin tulisi toimeen ne ihmisten elinkaaressa lopulta hyvin marginaaliset vuodet, jolloin lapset tarvitsevat VANHEMPIENSA huolenpitoa niin paljon ja vielä silloin, kun lapsia on saateltava paikasta toiseen. Valtionko siitäkin pitäisi huolehtia vanhempien sijaan. Itse en usko Suomessa saatavan YK:n vaatimia muutoksia aikaan. Saksalaisetkaan eivät usko. Hekin sanoivat Suomen EU-puheenjohtajuuden alussa, että Suomi se ei vaan muutu. Toivoa kai silti saa, täällä, toivomuslähteellä, netissä.
kanssa keskusteluun jos et tiedä oikeasti mistään mitään.
Kysyä kyllä saa mutta jo arvata saattaa mihin pyrit kysymykilläsi.
Minä vastaan että korkeatasoinen pedagoginen toimintaa on myös päiväkodeissa lapsilla 3-5v. Mitä muuta luulit?
Etkö tiedä että päiväkodin henkilökunta on hyvin koulutettua. Vai onko että sekään koulutus ei sinulle kelpaa koska on niin puutteellinen eikä sovellu sinun ideologiaasi. No se on sinun ongelmasi.
Onko sinusta kouluttamaton kotonaan olemiseen tympääntynyt äiti parempi kuin päiväkoti jossa harkittua ja suunniteltua lasten iän mukaista toimintaa. Sinähän et voi sitä tietää kun sinulla ei ole kokemusta muuta kuin omia olettamuksiasi Eihän sinulla ole kokemusta olla äitinä lapsen/lasten kanssa kotona. Et voi kritisoida etkä tiedä mitä on olla kotona päivästä toiseen eikä tapaa muita aikuisia.
Unohd tuo "patistelu"
tätä järkevää keskustelua.
Eikö sinua voisi palkata ketjukeskustelijaksi. Vai onko sinulla jo siitä palkkio?
Miten älykästä tekstiä täällä saa lukea...
Olet kuin tarhassa se paras virikkeen antaja.
myös noihin vaatimattomiin. Se minulle on kyllä yllätys ja siihen en usko.
Uskon enempi että olet kotona kasvatettu yksilö.
Ai missä koulutetaan äidiksi?
Toisekseen, sinä et ole oikea pedagogi, koska sellainen tajuaa, ettei voi tietää minusta tai perheestäni yhtään mitään. Mutta tosiaan, missä niitä äideiksi koulutettuja valmistuu?
Päiväkodeissamme ei muuten ole riittävästi koulutettua henkilökuntaa, tämänkin tietäisit, jos olisit aito.
En lukeudu vaatimattomiin, mutta onko sillä suurtakaan merkitystä vaikka lukeutuisinkin. Sitä, miten meidät aikuiset on hoidettu, ei voi muuksi enää muuttaa, mutta lastenhoidon voi. En käsitä henkilööni kohdistuvaa uteliaisuutta, miksi emme puhu palstan aiheesta.
Törkeetä tulla uskottelemaan tänne, että päivähoitohenkilökunta on parempi hoitaja 3-5 vuotiaille kuin omat äidit. Törkeetä, törkeetä. Mikä luulet olevasi lasten äitejä mollaamalla. Tuo on jo hyökkäys kansanryhmää vastaan.
"
on onneksi Suomessakin laki että kouluun on mentävä vaikka ei olisi siihen oikein sopeutuvainen.
"
Ei ole. Suomessa on oppivelvollisuuslaki, mutta ei koulupakkoa. Myös muualla kuin koulussa voi oppia oppivelvollisuuslain edellyttämällä tavalla. Minä kyllä kannatan sitä, että lapsi menee kouluu siten kuin muutkin eikä jäisi kotiopetuksen varaan.
Tapaus on Helsingistä, vastaavan jutun tiedän Keravalta ja Vantaalta.
Onhan sitten erikseen erityistarhoja, mutta sellaista ei meidän alueellamme ole, joten päädyimme avustajaan. Mutta hänet lapsi sai pitää vain yhden vuoden, vaikka olisi tarvinnut koko tarha-ajalle. Vuoden jälkeen avustaja siirtyi koko ryhmän avustajaksi, ja lapseni viimeisenä tarhavuotena hän oli taas henkilökohtaisena avustajana tarhaan tulleelle uudelle lapselle.
Avustajia käytetään käsittääkseni nimenomaan erityislapsille sellaisilla alueilla, missä ei ole erityistarhoja.
miksi niitä viisivuotiaita olisi saateltava kouluun, eikö kotihoito olekaan paras vaihtoehto?
Kovin ristiriitaista.
Miksi et halua lasten olevan lapsia?
Loppuuko lapsuus mielestäsi siihen, kun lapsi menee ekalle luokalle? Minusta ei. Viisivuotias haluaa oppia, miksi sitä pitäisi jarruttaa sen varjolla, että hän on lapsi. Lapsi se on 7-vuotiaskin, vaikka monet heistä hylättiinkin iltapäviksi yksin kotiinsa, ennenkuin jollain pari vuotta siten välähti, että hei, sehän on melkein heitteillejättö. Varsin paljonhan juuri päiväkotilapsilta odotetaan itsenäisyyttä, kun ei äiti/isä ole auttamassa eikä hoitajan kädet suuressa ryhmässä riitä. Odottamaan on siellä opittava ja vähään tyytymään. Näin on.
mielipidettä.
Minä olen.
periaatten tulos. Ja herätät suurta mielenkiintoa etse persoonana.
Merkitystä on mihin kastiin itsensä luokittaa.
Palstan aihe on juuri tämä mikä on sen puutteellisen kasvatuksen tulos jos ei saa avustajaa tarhaan/kouluun jos siihen on tarve.
Oletko sinä minkä kasvatuksen tulos on myös kiinnostavaa. Mutta ei sinun sitä tietenkään tarvitse täällä kertoa eihän nyt toki.
sijaiskasvattja.
en vastannut sinulle koska ilmeisesti sinulla ei ole minkään näköistä tietoa erityislapsista.
minulla ei ole mitään sitä vastaan että äidit pitävät lapset kotonaan siihen asti kun he lähtevät kouluun.
kuitenkin lapset tarvitsevat sosiaalista kanssakäymistä toisten lasten kanssa.
päiväkodissa lapset oppivat uskomattoman paljon.
jos vanhemmat ovat aktiivisia ja opettavat lapselle yhtä paljon niin saavat ainakin minulta "suuren tähden" almanakkaansa.
Pidän hälyttävänä seuraavia asioita, joita kaktuksen linkissä ylpeänä esitellään:
sijoittaa = (viestittää minulle, että myös tarhaikäiset valtiovalta pitää ongelmajätteen-tyyppisinä lieve-ilmiönä, jotka tulee johonkin sijoittaa????). Sana sijoittaa esiintyy kaktuksen antamassa linkissä jopa häiritsevän useasti.
lastentarhaopetus = ahaa, siellä ollaan sittenkin koulussa, toisin kuin kotona hoidettavat pikkulapset
erityislastentarhanopettajat = opetusta, opetusta ALLE kouluikäisille viranomaisten taholta, missä lastenhoito, jäitte nalkkiin.
“
Lastentarhan isänä on pidetty saksalaista Friedrich Fröbeliä (1782-1852). Hän esitti, että leikki on lapsen elämän pääsisältö ja tärkein oppimisväline. Aikuisen oli mahdollista käyttää leikkiä apunaan halutessaan lapsen oppivan jotakin. Fröbel kehitti yksinkertaiset leikkivälineet, jotka hän nimesi lahjoiksi. Nämä olivat kuula, lieriö ja kuutio. Myöhemmin hän kehitti 500 puupalikan sarjan edistämään lasten kekseliäisyyttä ja luovuutta. Fröbelin palikoita käytetään yhä nykyäänkin.
”
Just joo, ei sitten ole tullut mieleen kehittyä alalla 1700-1800 luvun menetelmistä ja ennen kaikkea asenteista.
”
Suomalaiset lastentarhat muuttuivat vuoden 1973 päivähoitolain myötä päiväkodeiksi.
”
Tämä on kenties kaikkein suurin fiba, mikä suomalaislasten huonon kohtalon aiheutti. Koti käsite laajennettiin ja ulotettiin valtiolle. PäiväKOTI mielletään tai halutaan miellettäväksi KODIN vertaiseksi lasten ja vanhempien mielessä. Siinä meni lapsilta ja vanhemmilta kodin arvo ja merkitys, kuten olemme saaneet huomata. Valtio otti kodin paikan, ja kenen luvalla, jos saan kysyä.
ELI ASENNEMUUTOSTA ja arvostusta lapsia kohtaan EHDOTTOMASTI, ja PIAN te taantumuksen kätyrit.
Ketä kiinnostaa jonkun sossun tähdet tai rintamerkit. Vanhemmat löytävät maailman kalleimmat tähdet joka päivä lastensa silmistä. Sinä sosiaalikasvattaja, et siihen ikinä yllä.
äitinä minulla ja lapsillani on monta kultatähteä ;-)
mutta sinä et ilmeisesti huumoria ymmärrä.
Olisit kysynyt lapsilta!!!!!
joka on jälleen sinun omia olettamuksiasi.
Ei kysymys kuulu esittää lapselle.
Eikös ollakkin aikuisia?
aikuisia etkä lapsia.
Sinäkö kasvattelet muiden lapsia sillä aikaa kun joku muu kasvattaa sinun lapsiasi päiväkodissa. Etkö luota itseesi omien lastesi kasvattajana, mutta muille saa kai sitten kelvata sekundakin.
tuli kyllä melko surullinen olo, kun luin viestiäsi, melko mustavalkoinen ajattelutapa sinulla. ajattelepa lastan, jolla on esim. puhehäiriöitä, sosiaalisia vaikeuksia sopeutua ryhmään ja jolle esim. suositellaan päivähoitoon menoa, mutta tarvitsee silti omian vaikeuksiensa vuoksi oman "aikuisen) (avustajan) ,joka voi auttaa pukemisessa, keskittymisessä jne. Surullisena mietin omaa poikaani (dyspraksia, motorisen kehityksen viivästymä), jolle nimenomaan puheentuoton kehittämisen vuoksi suositeltiin päiväkotia ikätasoisen maalioppimisen vuoksi ,mutta joka ei todellakaan motorisen kehityksen viivästymisen vuoksi olisi voinut olla siellä ilman omaa aikuista- ja meillä oli onnin että saimme koko pojan tarha-ajaksi (nyt jo kouluikäinen) avustajan, joka mahdollisti sekä tarhassaolon että sellaisen edistymisen ikätasoisessa ryhmässä, joka valitettavasti kotona ei olisi ollut mahdollista. Joten toivoisin hieman malttia/harkintaa kommentteihin..
Mitä ne tarhan hoitohenkilökunta sitten tekee, jos lasten pitää itse hoitaa itsensä ja ne jotka eivät siihen pysty, tarvitsevat oman henkilökohtaisen avustajan.
Minun mielestäni kenellekkään pienelle leikki-ikäiselle ei pidä suositella päiväkotihoitoa, se joka suositteli, teki minun mielestäni virheen ja suositus johtui ideologiasta.
josssainhan lasten on oltava hoidossa että äidit pääsevät työhön. itselläni ei ole sellainen mies joka voisi hoitaa lapsiani. lapsi siis lastenkodissa kun Espoossa ei ole riittävästi hoitopaikkoja. faktat puhuvat puolestaan.
Jos kerran ei itse voi hoitaa lasta, niin tottakai hänet pitää viedä hoitoon. Mutta jos lapsella on henkilökohtainen avustaja, niin miksei tämä voi hoitaa lasta vaan menee lapsen kanssa päiväkotiin hoidettavaksi. Jos taas lapsi tarvitsee enemmän hoitoa päiväkodissa kuin muut lapset, niin ei minusta henkilökunta saisi häntä hylätä oman onnensa varaan vaan jokaista lasta pitää auttaa ja hoitaa siten kun lapsi tarvitsee. Ei ole mitään mieltä siinä, että lapsi vie oman hoitajan mukaansa päiväkotiin. Lisäksi täällä on sanottu, että jollekin äidille on suositeltu päiväkotiin viemistä lapsen hoitomuotona henkilökohtaisen avustajan kanssa, jotta hän oppisi ikäistensä puhetyylin. Näinhän se Suomessa on päässyt käymään, että kun kaikki lapset ovat päiväkodissa, (siis kun on suositus ollut niin tyhmä), niin nyt on pakko sitten viedä jokainen lapsi päiväkotiin kun muualla ei lapsia ole leikkiseuraksi edes. Tyhmä suositus ruokkii itse itseään. Jos lapsella on henkilökohtainen avustaja niin hänellähän ei silloin mitään hoitopaikka-ongelmia pitäisi olla. Siinähän hänellä se hoitaja on.