heips. Mulla itelleni on ollut paniikkihäiriö nyt kolmisen vuotta ja saann kohtauksia 2 kertaa kuukaudessa nyt on tuntunut pari kuukautta jo siltä ett haluaisin vain nukkua ja itkeä ja joss menen johonkin niin tuntuu ett happi loppuu kesken ja pitää päästä pois, vaikka aina sanotaankin ett välttämis käyttäytymistä ei saisi olla niin en kyllä pysty olla kaupassa joss alkaa ahistaa. Mulla on tänään tapaaminen jossa puhutaan avotyöstä, miten voin sanoa ett en pysty nyt avotyöhön enkä varsinkaan kauppaan, kun äitinkin sanoo ett en halua parantua. en jaksa enään itseäni. Auttakaa joku mua
auttakkaa
anni täti
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelisin lääkäriin menoa ja hakemaan apua.
Eihän tollaisen pelon kanssa voi ketään elää.Itselläni on ollut aivan samanlaisia ongelmia mutta olen päässyt niistä eroon lääkityksellä.Kyllä ihmisen pitää saada elää"normaalia"elämää ja päästä tuollaisista pelkotiloista.Saat varmasti apua kunhan menet lääkäriin ja kerrot kaiken avoimesti miltä sinusta tuntuu.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia tuleviin päiviin.
kiitoksia perhonen syön kyll yhtä lääkitystä seroxattia 10 mg päivässä mutt tuntuu ett haluan pois ett täällä ei ole mulle mitään
Tuo käyttämäsi lääke ja annostus ei välttämättä ole paras mahdollinen Sinulle tuohon paniikkihäiriöön. Itselleni ei ko. lääke auttanut yhtään ja kokeilemalla löytyy se oma. Minullakin on PH:tä takana jo yli 20 vuotta, sairastuin 18-vuotiaana. Ja täällä sitä vaan tallataan. Välillä on huonompia aikoja ja välillä ihan oireettomia vuosia.
Älä anna periksi, vaan mene lääkäriin ja juttele ongelmista ja mahdollisesta lääkkeen vaihdosta.
Tsemppiä :-)
En tiedä ikääsi enkä perhesuhteitasi mutta uskon että sinulla on vielä elämälle paljonkin annettavaa,sinä et saa antaa peräksi vaikka nyt tuntuukin epätoivoiselta.Onko sinulla ystävää jolle voisit kertoa asioistasi koska yksin niitä ei kannata mukanaan kantaa.Aina saa apua jos ei muualta niin psykiatrilta.Itse olen menossa tänään juttelemaan ammattiauttajan kanssa ahdistuksestani,isäni kuoli reilu kuukausi sitten ja tuntuu että tarvitsen kuuntelijaa ikävääni.Elämä koittelee meitä,mutta toivon sydämestäni että sinä pääset ahdistuksestasi ja elämässäsi eteenpäin.Älä anna periksi.
näät vielä niitä parempiaki päiviä! :) Nyt sulla vaan on tää tietty aika menossa ku tuntuu että ahdistaa ja mikään ei tunnu hyvältä. Juttele lääkärin kans uudesta lääkkeestä. Ja jos ei kemiat toimi lääkärin kans, mene toiselle jos mahdollista. Kyllä se helpottaa taas!
Onhan tämä pirullista välillä, mutta AINA on mukavia päiviä/vkoja/kk:a ettei ahista ollenkaan!!
Nyt vaan kevättä kohti! Aattele, kohta aurinko taas lämmittää!