Mulla on tässä nyt syksytä lähtien ollut välillä hengenahdistusta. Eli huomaan esimerkiksi puhuessa että tarvii vetää happea useammin mitä normaalisti olen. Sit käyn hölkkäämässä viikottain niin välillä en jaksa juosta paljoakaan kun tuntuu ettei saa tarpeeksi happea.Sillon on ihan pakko kävellä aina jonkin aikaa ja tasaannuttaa hengitys ja sit taas koittaa juosta jonkin matkaa. Mut taas sit joskus ei ole mitään että jaksan ihan normaalisti hölkkäillä.
Outo vaiva ja kävin lääkärissä ja otettiin spirometria ja se oli normaali. Lekuri sano et jos viä jatkuu niin tuu sit uudestaan. Täytyy siis ilmeisesti taas mennä. Onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa? Olen parikymppinen tyttö enkä polta.
Outo vaiva ja kävin lääkärissä ja otettiin spirometria ja se oli normaali. Lekuri sano et jos viä jatkuu niin tuu sit uudestaan. Täytyy siis ilmeisesti taas mennä. Onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa? Olen parikymppinen tyttö enkä polta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
spirometria on tehty ja siin ei poikkeavaa ja "hengenahdistus" on lähinnä hapennälkää, tulee eksks näin maallikkona mieleen tämmönen kun hyperventilaatiosyndroma. Eli tavallaan hengität "väärin", ylihengität happea liikaa verenkiertoon ja samalla tuuletat suhteessa sitten hiilidioksidia enemmän pois verenkierrosta. Sinänsä ihan vaaraton oire, mutta voi olla hyvinkin invalidisoiva. Siihen saattaa liittyä suupielten turruutta, sydämentykytystä, raajojen puutumista ja tietysti tällaiset oireet säikäyttävät olettamaan että kyse on jostain vakavammastakin.
Mutta muista että nämä mitä minäkin täällä kirjoittelen, on vaan maallikon eikä asiantuntijan arvailuja. Jos oireesi jatkuu, mene uudelleen lääkärille vaivoinesi. Onko Hemoglobiini ok?
Sairastuin keuhkoklamydiaan kolme vuotta sitten ja oireet alkoivat selkäkivulla ja hengenahdistuksella. Oireita ihmeteltiin ja juoksin jos jonkinlaisissa kokeissa ja syytä ei saatu selville kunnes tilani ykskaks huononi niin että en päässyt enää omin voimin aamulla sängystä. Alkuoireena oli myös pieni lämmönnousu etenkin iltaisin ja taudin edetessä nopeat yölliset kuumepiikit. Tämä tauti on lääkärikunnassa melko tuntematon ja sain todella taistella ettei vaivojani laitettu luulosairauden piikkiin. Asemaani auttoi kuitenkin se että olin juossut eläessäni useampia maratooneja ja tiesin että kuntoni oli ollut todella hyvä ennen tätä tautia. Nyt olen sairastanut tautia kolme vuotta ja juosta olen voinut satunnaisesti silloin tällöin. Eli jos tautia ei hoideta pois päiväjärjestyksestä tarpeeksi ajoissa se tulee olemaan todella pitkäaikainen ja ikävä "kumppani". Taudin ja sen vaiheen voi todeta verikokeissa. Suosittelen sitä!