toinen helpompi?

...sanoa että toinen synnytys (ja siitä seuraavat) on Pääsääntöisesti nopeampi kuin ensimmäinen, helppoudesta mene ja tiedä, se koetaan niin eri tavalla. Minusta nopeampi on helpompi ja joillkein taas ei. Joissakin tapauksissa nopeampi synnytys voi olla paljon kivuliaampi, mutta tosiaan se mitä yleensä sanotaan (eli oletan sen pitävän paikkansa suurimmassa osassa tapauksia) on se että seuraavat ovat helpompia. Ainakin nopeampia. Ja helpottaahan se kun suurinpiirtein tietää mitä odottaa :D

Toisaalta jokainen synnytys on omanlaisensa, vaikka ei välilihaa jouduttu leikkaamaan ensimmäisessä, toisessa voi käydä mokoma toimenpide tarpeelliseksi, tai sitten ei. Sitä ei etukäteen voi sanoa. Todennäköisyys on kyllä pienempi.

Taidat olla luontainen synnyttäjä! :D

***

mikä on helppo ja mikä ei.
Se varmaan on jääny tuollanen mielikuva et toinen ois ja seuraavat helpompia, kun tietää hieman mitä on tulossa, niin osaa varautua. Saattaahan se aika vähentyä muutamalla tunnilla, mutta se voi myös venyä muutamalla tunnilla.
Itelläni neljä ja viimenen oli kaikista vaikein. Toinen oli synnytys oli nopein, muut siltä väliltä.
Viimeinen oli tosiaan työn ja tuskan takana ja lopulta jouduttiin imukupilla avittamaan.
Paljon riippuu myös äidistä itsestään, miten suhtautuu synnytyksiin ja mitä pitää helppona ja mitä ei. Iso osa on myös kätilöllä ja muulla henkilökunnalla.
Kakkoslapseni jälkeen kävelin heti parintunnin päästä, mutta viimesen jälkeen en päässy jalkeille kun kolmantena päivänä.
Ei kannata luottaa siihen et seuraavat on helpompia, täytyy vaan luottaa itseensä ja kohdata se mitä tuleman pitää.

ensimmäistä ponnistettiin tunnin verran ja teki niin hemmetin kipeetä, vaikka epiduraalia olin juuri saanut ja puudutetta laitettiin vähän väliä jalkoväliin. Väliliha myös leikattiin.

Toinen synnytys (lapsilla ikäeroa 1v2kk) oli aivan toista luokkaa.
Supistukset alkoivat kotona, sairaalassa sitten meni lapsivedet. Vesien menon jälkeen alkoivat ne oikeat supistukset ja 45 min meni aivan pimennossa kun kipu oli niin suuri.
Pyysin puudutusta, mutta käskettiin vielä kerran ponnistaa kunnolla. Olin ihmeissäni, mutta ponnistin ja poika olikin jo sylissäni.
Ponnistus ei juuri tuntunut miltään, vaikka mitään puudutusta ei ehdittu laittaa.
Tunnin päästä pojan syntymästä olin täysin istumiskunnossa, kävelin, kävin suihkussa. Mitään kipuja ei ollut, kuukautiskivutkin ovat pahemmat kuin synnytyksen jälkeinen olo.
Mitään repeämiä eikä edes nirhaumia ollut.

Toinen siis aivan eri luokkaa kuin ensimmäinen!

No mulla eka synnytys oli helpompi just sen takia että TEHTIIN välilihan leikkaus koska silloin alapää puudutettiin että leikkaus voitiin tehdä ja näin vauvan pään ulostulo ei tuntunut miltään, nyt toisessa synnytyksessä ei leikattu ja pusasin pään ulos ihan luomuna ja kyllä siinä itku tuli kun sattu niin p**keleesti!!
Ekan synnytyksessä ponnistin 15 min. ja tässä toisessa 5 min. että nopeammin vauva tuli toki ulos eikä sitä kipua kauaa kestäny mutta kyllä siinä heti vauvan synnyttyä vannoin miehelle että ikinä ei enää tulla takas toisin kun taas esikoisen synnytyksen jälkeen aloin heti haaveilla toisesta lapsesta.

Meillä ei ainakaan menny helpommin. Kaiken kaikkiaan jännitin 100 kertaa enemmän. Noh molemmat tuli siis sectiolla. Tokasta oli sovittu leikkaus. Olin aivan paniikissa leikkaussalissa. Taitaa siis jäädä 2 lapseen meillä! 8) kaikki on siis tosi ihmisestä kiinni ja kaikki synnytykset erilaisia!!

Hauskaa kevään odotusta!!