Olen tässä suunnitellut ryhtyväni perhepäivähoitajaksi. Olisi kiva kuulla kaikenlaisia kokemuksia,hyviä sekä huonoja, kyseisestä ammatista. Kiitos jo etukäteen!:)
Perhepäivähoitaja
Eewa
7818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yksityinen? Itsellä kokemusta kunnallisesta, täällä oli ilmoitus, että kaupunki etsii uusia pph:a. Koulutetaan oppisopimuksella jos ei tutkintoa entuudestaa. Itse olen LH ja olin vuoden pph, Omat lapset menivät sujuvasti siinä samalla. Mutta lopetin ja siirryin päiväkotiin, raskasta ja huonopalkkaista. Eka lapsi tuli 5.45 ja viimeinen lähti 17.30.
Tietysti, jos sinulla on itsellä pieniä lapsia, voi tämä olla väliaikaisesti hyväkin vaihtoehto. Toisaalta; en tiedä kenenkään perhepäivähoitajan PIENTÄ lasta joka ei olisi mustasukkainen äidistään (luonnollista) ja silloin koko hommasta kärisii kaikki. Varsinkin hoitoon tulevat kun äiti paapoo omaansa eniten.
Itse olen ollut 8 kk perhepäivähoitajana enkä aio jatkaa enää kauaa. Koti on kun pommin jäljiltä, ruokatilsoja keittiössä vaikka tietenkin siivoan sotkut ,mutta aina niitä jostain punteista tipahtelee. Lapset ovat nykyään niin hemmoteltuja/varjeltuja (curling-vanhemmuus), että pph-täti ja päiväkodin tädit saavat tehdä likaisen työn, eli laittaa lapsille rajat. Vanhemmat vain hokevat "ei äiti hyväksy" (ja kuitenkin hyväksyy kun mitään ei pahanteosta seuraa)tai että "ei saa noin tehdä", vaikka kuitenkin lapsi saa tehdä ihan mitä vaan, koska rajaa ei aseteta (seuraus puuttuu). Nämä tilanteet siis sillloin kun lapset tulevat hoitoon ja haetaan hoidosta. Silloin on hermot koetuksella kun ei haluaisi loukata vanhempia ja komentaa tämän lasta vanhempien ollessa paikalla. Tämä on kuitenkin pakko tehdä, koska aniharvat vanhemmat saavat lapsiaan kuriin.
Eli työ on seuraavanlaista; heräät aikaisin, otat lapset vastaan, teet puuroa tms (ruoka tehtävä päiväkodin listojen mukaan), sen jälkeen syötät sakin, siivoat sotkut, peset käsiä, vaihdat vaipat, puet remmin ulos kuravaatteet mukaanlukien. Ulkoilu on hienoa kun lapset saavat juosta vapaasti ja purkaa energia ja saa itsekin happea. Milloin puistossa, milloin metsäretkellä. eli vaihdellen on lapsillakin mielekkäämpää. Sitten voi toki tavata muitakin pph:jia, mutta piankos on taas kotiinlähdön aika. Kotona riisut kaikki tyynni, (itse pesen kuravaatteet kerran päivässä pesukoneessa, enkä laita lapsen mukana kotiin). Eteinen on likainen taas, vaikka eilen illalla sen imuroit. Nälkäiset lapset odottavat ruokaa, jonka illalla valmistit kaupassakäynnin jälkeen. No, lämmität tai loppuvalmistelet ruoan, tarjoilet ja taas se sama sotkujen siivoaminen ja tiski kun aamullakin. Siis vaikka on tiskikone, pitää leukalaput tiskata ja kattilat, jotka eivät lähde puhtaaksi pesukoneessa. tämän jälkeen luet lapsille sadun (tämä on ainoa asia, josta lapset ovat kiitollisia, ruoasta kreelataan ja ulosmeonosta purnataan). Päiväuniaikaan saat olla vapaalla, tai valmistella seuraavan päivän ruokaa tai täyttää päivähoitotilityksiä tai tehdä ruokalistaa tms.. Kun lapset heräävät, on vaipat vaihdettava, laitat välipalan, puuhaat jotain lasten kanssa (vesivärit, muovailu tms) kunnes tulee taas aika pukea koko revohka.
Mielestäni tämä homma on täysin alipalkattua, sillä koti kuluu ihan älyttömästi ja kysyy rajusti hermoja olla kanssakäymisissä lellityn lapsen vanhempien kanssa sivistyneesti ja hienotunteisesti. Lisäksi olet tilivelvollinen kaupungille (jos olet kunnallinen). Sieltä neuvotaan hyssyttelemään ja kehumaan lapsia, pitää tehdä kehityskansiot ja kehityskeskustelut vanhempien kanssa. Lapset tulevat tutustumaan esim. viikonlopulla, jolta et saa palkkaa. Palkasta voi joku toinen kertoa kun tästä tuli niin pitkä. Mutta JOS alkaisin pph:ksi vielä (never ever), alkaisin yksityiseksi, jolloin voi valita lapset ja päättää hoitoajat. Me kunnalliset olemme velvollisia ottamaan lapsia vaikka viikonloppuina.
Mieti kahdesti:)
Kiitos rehellisestä vastauksesta! Harkitsen siis vielä kahdesti... :)
...nehän rikkoo koneesi. Harjaat ulkona hiekat ja ravat pois. Vanhempien KUULUU viedä ne kotiin pestäviksi, se ei kuulu sulle ollenkaan, ei. Ethän sä niitten äiti ole. Päiväkodissakin vanhemmat vie ne kotiin pesuun, niille se kuuluu! Ja turhaa työtä se on! Eikä ne siitä sua kiittele, eiei. Sitäpaitsi ne kuluu,kun liikaa peset.
Ja tuo ruokahomma,hae kunnan sivuilta ruokalistat,ja printtaa ne ulos sieltä, ei tarvi miettiä itse, siellähän ne on, valmiiksi mietittynä. Senkun kannat kaupasta aineet kotiin.
DJuu,palkka on surkea verrattuna aikaan joka menee lasten kanssa olemiseen, pahimmillaan kaksitoista tuntia. Ja ota huomioon, ei taukoja,jos on hereillä olijoita...siis tyyppejä,jotka ei nuku päiväunia.
eihän niitä kuriksia pakko itse ole pestä. En vain tykkää, että kotini on kamalassa liassa. Asumme kerrostalossa, eikä täällä ole kunnon tiloja tällaiselle hommalle. Ellen pese kurahousuja, koskevat ne vaatekaapissa muihin vaatteisiin ja nekin likaantuvat. Siis kuriksia ei saa kunnolla puhtaaksi suihkuttamalla suihkukopissa.
Ruokalista tulee suoraan päiväkodilta välipaloineen kaikkineen, mutta on nuo kauppalaput silti mietittävä kun on allergioita ja sellaisia ruokia, joita ei suoralta tule tehtyä. Esim. mangoinen sei- en tee sitä, vaan tilalle kalasopan.
Vaikka tätä hommaa kääntäisi miten päin vaan, rankkaa on ja epäkiitollista. Yksinkertaistaen; samaa rutiinia päivästä toiseen ja kitiseviä, lellittyjä lapsia ronklaamassa ruoasta. Sotkujen siivousta, painavien lasten nostelua (ottaa nelikymppisellä jo selkään ja jalkoihinkin) ja esim. aamulla kun on sovittu, että lapsi tulee puoli seitsemän, voi ovikello pirahtaa jo varttia yli kuusi. Sinne sitten vaan kylpytakki päällä isää kohtaamaan.. Kaikki tietävät, että aamuaika on kortilla ja minuttipeliä. Ei kukaan voi istua passissa ovella puolen tunnin liukuman takia.. Sitten jos sanot jostain vanhemmille, laskee fiilikset ja se vaikuttaa kanssakäymiseen koko ajan. Kunnallisena vielä olet puun ja kuoren välissä kun päiväkodilta painostetaan hyssyttelyyn ja sanotaan, että kodin on oltava valmis sellaiseenkin, että leikit pitää olla pitkään jos lapset haluavat (eli leikkiä ei saa aina katkaista vaikka päivä päättyisi). Tätä en kyllä noudata, eli siivoan/siivoamme lelut päivän päätyttyä.
Ota sinne ulos mukaan sellanen autoharja jolla harjaat ne ravat pois siellä alaovella. Lapset tykkää siitä, se on niitten mielestä hauskaa! Leiki autopesulaa samalla...ja hanki niitä isoja sinisiä nimeltämainitsemattoman ruotsalaisen halpahuonekalukaupan kasseja johon sitten eteisessä riisut ne kurikset. Kun ne ovat kuivahtaneet ne on helppo ripustaa hengariin.
Ja se ovikellon soitto 6.15 sanot vain napakasti että "hoitoaika alkaa 6.30 ennen sitä en avaa ovea.
Siitä voitte puhua ohjaajani kanssa jos tarvitsette aiempaa hoitoa."
Ethän sinä ovimatto sentään ole,vaan ammatti-ihminen.
Toki pitää hyssytellä,asiakashan on aina oikeassa,vaikka olisikin väärässä.
Ja ne ruokalistathan on suuntaa antavia,hankit vaan viikonloppuna tarvikkeita isommat erät kerralla, ei tartte rampata kaupassa koko ajan,voi hakea vain maidot jne...
Heips,
kiitos neuvoista, mutta olen sellainen etten tykkää napautella suoraan ihmisille. Tuota aikaisin tulemista ei ole tapahtunut kuin pari kertaa viimeisen kk:n sisällä, mutta koska on taphtunut, joudun olemaan varuillani siitä kolmannesta kerrasta. Luonnollisesti, jos jatkaisin tätä työtä, ottaisin asian puheeksi mutta koska lopetan työn parin kk:n päästä, nielen sen aikaa.
Ruoan kanssa minulla ei ole hämminkiä, eikä listojen, koska olen aika kokenut keittiöhomissa, enhän ole enää nuorikaan. Kirjoitin vain kysyjälle mitä asioita teen kun lapset nukkuvat. On kuitenkin eri asia ostaa ruokaa vain omalle porukalle (5hlöä) kun myöskin hoitolapsille, vaikkei listoja noudattaisi tai vaikka noudattaisi. Ennen tein kahden päivän ruokia useinkin, mutta nyt on joka päivä tehtävä uusi ruoka ja vaihdellen tietysti välipaloja ja aamiaisia jos työnsä haluaa kunnolla hoitaa.
Kurahousut ei kyllä puhdistu pelkällä harjauksella niin paljon, että kelpuuttaisin ne puhtaiden vaatteidemme seuraksi roikkumaan. Mutta kukin tavallaan. Itse tein hommani mahd. hyvin, kuten teen kaikki mihin ryhdyn, mutta tämä homma ei vaan ole minua varten. Rutiinityöt muutenkin saavat minut pitkästymään.. Plaah. Mutta joku jaksaa ja hatunnosto sellaiselle! Sinulle myös hyvää jatkoa ja voimia työssäsi!
Ap:lle; Voithan kysellä määräaikaista sopimusta, jolloin näet itse miten homma sinulle sopii. Minulle päiväkodin johtaja jo varoitteli siitä, miten koti likaantuu ja annat sen käyttöön. Se todella on totta. Meillä ei ole koskaan tullut koti viikossa niin kamalaan kuntoon vaikka lapsia on kolme itsellä kun tässä kun täällä alati häärää neljä pientä. Johtaja sanoi työsopparia tehdessämme myös, että ei usko minun pitävän tästä työstä pidemmän päälle (on itsekin aikoinaan ollut pph) ja oikeassa oli. Toinen ikävä asia, joka yllätti oli tuo vanhempien kanssakäyminen. Yksityisenä voi olla valikoivampi ja vaativampi, mutta tässä kunnallisessa sitä ollaan ristitulessa.
Ap:lle vielä; haluan olla rehellinen kertoessani tästä työstä. Olen aina ollutkin sitä mieltä, että siistijät ja perhepäivähoitajat ovat alipalkattuja ja aliarvostettuja ihmisiä. Aina ollaan kritisoimassa sellaistakin, ellei koko aikaa jaksa pomppia ja hyppiä pihalla lasten kanssa. Tai jos juttelee muiden pph:ien kanssa, ollaan heti "juoruamassa". Lapsia paapotaan ja lellitään ja me joudumme tekemään likaisen työn, eli asettamaan rajat, joka homma aina raukeaa silloin kun vanhemmat ovat paikalla. Huh. Lopuksi vielä haluan kertoa ,että olen kiintynyt jollain tapaa kaikkiin hoitolapsiini (toisiin enemmän, toisiin vähemmän). Halaan heitä paljon ja nautin heidän ilostaan silloin kun meillä on ns. helliä hetkiä. Jotkut pph:t ovat kertoneet, ettei heillä ole mitään tunteita hoitolapsiinsa ja uskon, että jos itsekin tekisin tätä työtä vuosikymmenet, en enää jaksaisi kiintyä lapsiinkaan. Sama käy päiväkodissa työskenteleville hoitajille, joten älkäämme syyllistäkö ja syyttäkö heitä tunteettomudesta, ellemme itsekään pysyisi rakastamaan jokaista lasta vuosikymmenten aikana. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos haluaa pienelle lapselleen parhaan mahdollisen hoitopaikan, on se äidin tai isän kanssa kotona. Aikaisintaan kolme vuotias on jo reippaampi ja pärjäilee paremmin lähes ilman syliä ja aitoa rakkautta sen työpäivän. Rakkautta kun ei voi ostaa:)