Onko täällä ketään joka olisi parantunut seksiaddikmista. Mä tiedostan sairastavani ja tahtoisin apua oikeesti mut en tiedä mistä hakea? Miten selvittää asia lääkaärissä niin että sais lähetteen kallonkutistajalle tai jollekin tai sitten hormoonihoitoon??
Mä en halua enää tuhota itseäni ja läheisiäni ja elämääni..Tämä nykyinen parisuhde on mulle niin tärkeä..
Mä en halua enää tuhota itseäni ja läheisiäni ja elämääni..Tämä nykyinen parisuhde on mulle niin tärkeä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellaista kuin seksiaddiktio ei ole oikeasti olemassa.
Näitä kaikenlaisia riippuvuuksia ja addiktioita tehtailevat piirit jotka haluavat päästä niillä rahastamaan.
Pisimmälle touhu on viety jenkeissä jossa miltei kaikki asiat ovat joko sairauksia tai rikoksia, jolloin lääkärit ja lakimiehet pääsevät mittaviin ansioihin.
Heteroussiminen ja panetus ei ole epänormaalia, eikä laitonta, sanokoon miesvihakahjot lesbofemakot mitä tahansa!
sellaisesta asiasta josta et näköjään tiedä hevon helvettiä.
Seksiaddiktio ei ole mitään kiimaista nussimista ja panetusta niinkuin normaalisti nuorella parilla on.
Seksiaddikti viettää koko aikansa seksin parissa, joko masturboiden tai käyden esimerkiksi huorissa yli tulojensa. Tuhoten käyttäytymisellään, jota ei itse voi hallita, muunmuassa taloutensa ja sosiaalisen verkostonsa. Seksiaddiktio ei ole tietoista itsensä tuhoamista, vaan seksi toimii kuin huonona huumeena jota on pakko saada lisää vaikka se ei tyydytä kunnolla.
Väitätkö sinä että alkoholismi ei ole sairaus, tai että masennus ei ole sairaus? Normaalius määritellään sellaiseksi että ihminen tulee toimeen itsensä kanssa, itseään kehittäen ja elämästään nauttien noudattaen samalla yhteiskunnan hänelle asettamia normeja ja lakeja.
Sanotko normaaliksi sellaista ihmistä joka käyttää ensin kaikki palkkarahansa huoriin, ottaa sen jälkeen reippaasti velkaa että saa huorata, katkaisee siteet läheisiinsä ja ottaa lopputilin että saa rauhassa aikaa seksille ja tuntikausien runkulle, tiedostaen sen että tuloja ei ole ja että sellainen käyttäytyminen vie kohti helvettiä, pystymättä kuitenkaan itse muuttamaan nykyistä suuntaansa?
Sinä et näytä käsittävän sitä että tässä ei puhuta seksin määrästä vaan siitä mitä se himo aiheuttaa. Ei paljon seksiä ole väärin jos muu elämä ja toimeentulo pysyy kunnossa ja elämä nautittavana! Ja vitut että tässä mistään lesbofemakoiden juonista on kyse. Jo tuo kommenttisi osoittaa sen että sinun kannattaisi pitää suusi supussa eikä nolata itseäsi täällä. Lesbofemakothan juuri toivovat tällaista käyttäytymistä eritoten miehiltä että saavat miehiä syyttää pervoiksi seksihulluiksi.
Kukaan ei kutsu itseään seksiaddiktiksi jos harrastaa joka päivä kaksi kertaa seksiä vaimonsa kanssa, sen jälkeen runkkaa työpaikallaan kerran ja iltapäivällä ennen vaimon tuloa vielä yhden kerran ja pikapanot siihen vielä päälle. Sellainen toiminta kun on ihan normaalia kun elämä pysyy kuosissa.
Et näytä käsittävän sitäkään mikä se yhdysvaltain juttu oikein on. Näitä sairauksia ei olisi alettu edes hoitamaan ellei niitä olisi ollut ensin olemassa. Se että yhdysvaltalaiset alkavat niputtamaan kohtalaisesti toimeentulevia ihmisiä, tai esimerkiksi vilkkaita lapsia, kaikenlaisten sairauksien alle ei todista sitä että sairaudet olisi keksitty jälkeenpäin. Se todistaa vain ja ainoastaan siitä että niillä rahastetaan. Sellainen toiminta ei ole potilaiden syy!
Olen tajunnut olevani myös seksiaddikti, "paraneminen" vaikuttaa olevan aika vaikeaa. Olet oikeassa, perhe ja parisuhde kärsii siitä.
Pulttia ottamaan,hyvä vaan jos paneminen kiinnostaa.Itsellä sama "tauti"aina kusivehkeet sikinsokin eikä naiseni ole valitellut.
Kuinka usein runkkaat tai nait päivittäin, viikottain, ja kuukausittain?
Menetätkö käyttäytymisesi takia työpaikkoja tai opiskelupaikkoja kun et jaksa mennä haastatteluun kun runkuttaa niin paljon?
Käytätkö kaikki liikenevät rahat, ja sen päälle vielä velkarahaa huoriin, puhelinseksipalveluihin tai pornon ostamiseen?
Oletko yleisesti jättänyt tapaamatta ystäviä tai tuttuja kun sinun on täytynyt runkata?
Valittaako naisesi siitä että sinä haluat liikaa?
Jos naisesi antaa pakit, menetkö vessaan runkkaamaan? Runkkaatko hänen nähtensä silloin kun hän ei halua seksiä?
Olen siis nainen ja kärsin tästä pakonomaisesta halusta panna.. välillä enemmän välillä vähemmän, kierrän kehää jossa toisessa päässä tulee morkkis ja raju masennus, toisessa laidassa pakko panna.. Tällähetkellä sinnittelen väkisin ja välillä toi helpottaa kun hormoni taso vaihtelee. En halua pilata tätä nykyistä elämääni/parisuhdettani ja siksi haluaisin kuulla onko jotain tehtävissä, terapiaa, rauhoittavia lääkeitä, hormonihoitoa tms.? Koskaan ei oo olo että sais tarpeeksi, olen pornon suurkuluttaja jne. Välillä saan homman niin että se ei hallitse täysin elämääni, eli pystyn kyllä keskittymään töihin.. Oma mies on kovilla kun tietää sairaudestani ja vaikka seksistä hänkin tykkää normaalia enemmän niin joutuu torjumaan kun ei hänkään ole mikään kone.. Huomaan että harvemmin saan tyydytystä oikeasti seksistä vaikka laukeaisinkin.. en siis henkistä enkä fyysistä tyydytystä..
suoraan psykiatrian polille. Voit saada apua arvauskeskuksesta, mutta epäilen sitä pahasti. Siellä kun ei näitä harvinaisempia ongelmia oteta välttämättä kovin vakavasti.
Soita suoraan psykiatrian polille, sieltä annetaan aika psykiatrille jonka kanssa keskustelette tästä ongelmasta. Soittaessa sinun ei tarvitse kertoa ongelmasta ellet sitä halua.
Psykiatri antaa sulle lähetteen psykologille jonka kanssa aloitatte työt. Ei tuohon taida lääkkeitä löytyä, joten keskusteluterapia on ainakin varma. Siellä ensin kartoitatte että mitkä jutut ovat ongelmana, sitten lähdette yksitellen korjailemaan niitä alkaen pienimmästä. Jos tulee sellainen tunne että psykologi ei ymmärrä sinua, niin siitä voit sanoa hänelle suoraan ettei tarvitse sen vuoksi alkaa itseään kiduttamaan, hekin ovat ihmisiä. Pääasia on että et peittele, valehtele tai pehmennä mitään kokemuksiasi koska sitten on ihan sama käytkö siellä vai et, ole aina rehellinen ja kerro se karukin totuus. Suurkaupungeissa ajan saaminen psykologille voi olla pitkänkin ajan päässä, mutta kannattaa yrittää.
Välttämättä psykologit ja jotkut psykiatritkaan eivät osaa sanoa tähän juuta eikä jaata alkuun, mutta käske heidän paneutua aiheeseen koska tietoa heillekin on tarjolla. Seksologi olisi varmasti parempi vaihtoehto, mutta seksologeja on sen verran harvassa ettei sellaista ehkä osu kohdalle.
Paneudu myös itsekin tähän aiheeseen koska netistä varmasti löytyy vertaistukiryhmiä ja tietoa enemmänkin. Kannattaa myös ottaa miehesi mukaan ajoittain ja pitää välillä psykon kanssa ryhmäistuntoja että se perhe, eli tuki, pysyy kunnossa.
Jos se yhtään lohduttaa niin sinulla on addiktio vielä lievänä joten sen kanssa elämään oppiminen ja sen hyväksyminen ei välttämättä vie kovin pitkään. Mutta sitä et saa ehkä kokonaan pois sinusta koskaan, eli älä yritä kurkottaa kuuta taivaalta. Tsemppiä!