Alkaa olla jo hätä kädessä, kun pitää miettiä ensi kesän töitä. Toisaalta joukon paine työntää kohti lääkärin sijaisuuksia, mutta toisaalta haluaisin "jäädä" amanuenssiksi, sillä tuntuu etteivät rahkeet riitä enempään.
Olen kauhean epävarma itsestäni ja osaamisestani. Tässä vaiheessa tuntuu, että teoriatietoa kyllä on päässä jonkin verran, tentitkin ovat menneet ihan hyvin, mutta esim. lääkkeiden määräämisestä, kauppanimistä ja annoksista en tiedä mitään, koska tähänastisissa opinnoissa niihin ei ole paneuduttu muuten kuin vaikuttavien aineiden osalta. Viime kesän amanuenssuurin jälkeen osaisin määrätä vain Klexanea ja kipulääkkeitä...
Elämäni ensimmäinen klinikkajakso alkaa vajaan viikon päästä, eli kevät olisi vielä aikaa oppia käytännön taitoja. Auttakee siis vanhemmat kollegat! Tekeekö kevät ihmeitä osaamistani ajatellen? Uskaltaudunko jo lääkärin hommiin vai keräänkö kokemusta amanuenssuurista ja koulun penkiltä vielä vitosen jälkeiseen kesään asti?
Olen kauhean epävarma itsestäni ja osaamisestani. Tässä vaiheessa tuntuu, että teoriatietoa kyllä on päässä jonkin verran, tentitkin ovat menneet ihan hyvin, mutta esim. lääkkeiden määräämisestä, kauppanimistä ja annoksista en tiedä mitään, koska tähänastisissa opinnoissa niihin ei ole paneuduttu muuten kuin vaikuttavien aineiden osalta. Viime kesän amanuenssuurin jälkeen osaisin määrätä vain Klexanea ja kipulääkkeitä...
Elämäni ensimmäinen klinikkajakso alkaa vajaan viikon päästä, eli kevät olisi vielä aikaa oppia käytännön taitoja. Auttakee siis vanhemmat kollegat! Tekeekö kevät ihmeitä osaamistani ajatellen? Uskaltaudunko jo lääkärin hommiin vai keräänkö kokemusta amanuenssuurista ja koulun penkiltä vielä vitosen jälkeiseen kesään asti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyselet, jos kerran olet epävarma osaamisestasi. Mene silloin tekemään niitä amanuenssuureja niin et ainakaan tapa potilaitasi. Mikä olisi potilaalle pahempi kuin toisaalta liian epävarma lääkäri tai sitten liian itsevarma taitoihinsa nähden.
Kiitos. Tuliko hyvä mieli?
Selvä kun näkkileipä.
Tuommoset kandit menee kesäksi psykiatrialle, jokka eivät ole ottaneet kliinisistä asioista liian hyvin selvää. Ne joita ei toimettomuus ala suunnattomasti vituttaa sitten jäävätkin kyseiselle alalle. Psykiatrialla ei ole niin vakavaa jos yhden kesän ajan osastonlääkäri ei paljon mistään mitään tajua. Hoitajat jutustelevat potilaille entiseen malliin ja kertovat sinulle mitä roppeja kenellekkin kannattaa laittaa. Psykiatrisia potilaita on lääkärin itsensä myös hyvin vaikea tappaa asiattomallakaan hoidolla. Psykiatrialla asia on järjestetty niin että potilaat itse aika ajoin tappavat itseään, jotta jonkinlainen tasapaino säilyisi.
Eli pitääkö näistä runsaista vastaukista päätellä, että koska psykiatria on vain osaamattomia ja epävarmoja varten ja kurssista vain pieni osa sinne psykiatrialle mahtuu, niin ylivoimaisesti suurin osa (eli ne jotka menevät töihin muualle kuin psykiatrialle) kandeista on nelosvuoden jälkeen osaavia, päteviä ja varmoja osaamisestaan? Ja että epävarmuus tässä vaiheessa on epänormaalia?
(Ja missähän niihin kliinisiin taitoihin olisi voinut paremmin perehtyä, kun tähänastinen opetus on ollut kovasti teoriapainotteista? )
Kuten ehkä huomasitkin, tämä palsta ei ole paras paikka kysellä, jos haluat asiallisia vastauksia... Minulta kuitenkin nyt saat sellaisen, eli:
1) Jokseenkin kaikki ovat alussa epävarmoja, toiset vain peittävät sen paremmin kuin toiset
2) Vastuu ja työnteko kasvattaa, epävarmuuteen ei auta kuin kohdata potilaita ja erilaisia lääkärintyöhön kuuluvia tilanteita eli lähteä tyvestä nousemaan puuhun
3) Neuvoa pitää ja saa kysyä myös erikoistuvan lääkärin vakanssilla toimiessa (eli ei pelkästään amanuenssina), nykyään kaikissa tietämissäni paikoissa kyllä nuorta kollegaa autetaan tarvittaessa
4) Psykiatrialta voi aloittaa, kuten joku aiemmin mainitsikin, mutta itse suosittelisin jotakin sopivaa keskussairaalaa ja isoa erikoisalaa, kuten sisätauteja/kirurgiaa: opit taatusti asioita, joita tarvitset jatkossa, toimit sitten missä tahansa (varsinkin jos psykiatria ei kiinnosta)
5) On melko lailla mahdotonta "tappaa" potilas ainakin sairaalaoloissa, jos yhtään on tervettä järkeä ja harkintakykyä mukana: tärkeintä on tietää, mitä ei osaa!
6) Tässä vaiheessa on jo aikasta lailla kiire hakea ensi kesän töitä, joten nyt mietintämyssyyn kierroksia ja puhelin kouraan, mars mars :)
Mullakin tulossa ensimmäinen kesä lääkärin sijaisena ja vahvasti olen menossa terveyskeskukseen, paikan hankin jo syksyllä. Mitä lähempänä kesä häämöttää, sitä enemmän alkaa pienoinen paniikki iskeä, ku täälläkin päässä on hirveä epävarmuus kliinisistä taidoista. Mut eihän niitä käytännön taitoja opi muualla ku töissä ja luotan siihen, et ensimmäisenä kesänä saa ja pitääkin konsultoida vanhempia kollegoita.
En ole kuullut kenestäkään neljännen vuoden kandista, joka ei olisi ollut epävarma ennen ensimmäistä kesää. Itseäni ainakin lohduttaa tieto, et muillakin kurssikavereilla on samanlaiset mietteet ja niin on varmasti ollut aiemmillakin kursseilla ja silti nekin on selvinneet. Missään ei kuulemma opi niin paljoa kuin ensimmäisenä kesänä tk:ssa.
Ei niitä käytännön taitoja koulun penkillä opi, epävarmuus vaan täytyy sietää alussa.
Ei ehkä ole maailman fiksuinta mennä terkkariin ekana kandikesänä. Toki terkkaripotilaita on aika vaikea tappaa hölmöilläkään tk-tasoisilla tempuilla, mutta terkkari on yksi vaikeimmista paikoista toimia pätevästi lääkärinä.
Potilaina on koko ihmis- ja sairauskunnan kirjo, ja neljännen vuoden jälkeen puuttuu vielä useita tärkeitä kursseja omasta tietopankista. Paljon suositeltavampaa olisi mennä sairaalaan suppeamman alan lääkäriksi klinikalle, jonka kurssit on jo käynyt. Näin toimimalla selviää hommistaan kyllä selvästi tyylikkäämmin.
Toki moni hehkuttaa pärjänneensä jo neljännen vuoden jälkeen terkkarissa hyvin. Inhottavia tilanteita on kumminkin tiedossa kun potilailla väistämättä on pilvin pimein vaivoja joita koskevia kursseja ei ole edes käynyt ja ihan perustason juttuja menee ohi niiltä alueilta joita ei ole vielä edes opiskellut. Taisipa joku instanssi (oliko se nyt yliopistot yhdessä vai TEO) - ellei määrätä niin ainakin suositella ettei pikkulääkärit menisi terkkariin ennen viidennen vuoden suorittamista. Tätä suositusta olisi aika järkevää noudattaa.
Minäkin kyllä hinkuisin terkkariin jo, mutta se ei tosiaan tunnu järkevältä tällä osaamisella. Jätän sen siis suosiolla tulevaisuuteen. Olen nyt hakenut geriatrian osastolle. Uskoisin pärjääväni siellä ihan hyvin kirurgian ja sisätautien klinikoiden jälkeen.
Kysy vaikka Fimnetissä tai jossain järkevämmässä paikassa.
Ja sitten voit tosiaan mennä vaikka sinne psykiatrialle, tai vaikka patologialle.