..Kun kysyimme tätä ihmnistä kummiksi niin iloisesti hän hommaan suostui.
Kummi on pari kesää sitten itse päässyt ripiltä ja hän on poika.
Hänen äitinsä osti tytöllemme kaikenlaista kivaa koska eihän kummi oikein "pienten tyttöjen päältä mitään niin ymmärrä"..mutta hänen äitinsä kautta nämä tavarat tulivat "kummilta".
No,nyt tämän kummin äiti on jostain ihmeen syystä suuttunut meille...olemme olleet hänelle kuin ilmaa jo muutaman kuukauden. Syytä olemme kysyneet mutta vastausta emme ole saaneet. Eli mistä sitten tulee,emme tiedä ja moni asiaa kummasteleekin.
No,joulun alla..muistimme kummia oma tekemällä joulukortilla.
Kummi ei muistanut edes joulukortilla ja varmastikaan kohta lähestyvä 1-vuotis syntymäpäiväkin jää muistamatta.
Mietityttää että onko pojan äiti voinut kieltää poikaansa ettei tämä saa kummityttöään muistaa?
Harmittaa suunnattomasti tämä tilanne,kun ei tiedä mikä toista vaivaa ja miten tätä asiaa rupeaisi ratkomaan...
Voiko kummiuden perua jos peli on tuollaista vai miten sitten joskus lapselle selittää miksi kummi ei edes käy katsomassa vaikka välimatka on n.kilometri.
Eli hankalaa puhea ajatuksia sanoiksi ja melkoisen epäselvää jo varmasti tämäkin teksti mutta kaikki taitaa johtua tuosta kummin äidistä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Siis itse olen asiaa kysynyt mutta kun ei vastata niin en halua kuitenkaan olla se "joka matelee ja anelee",koska emme ole tehneet mitään mistä hän olisi voinut suuttua.
Harmillistahan se on että lapsi menettää kummin hänen äitinsä takia....... =((((
Kummi on pari kesää sitten itse päässyt ripiltä ja hän on poika.
Hänen äitinsä osti tytöllemme kaikenlaista kivaa koska eihän kummi oikein "pienten tyttöjen päältä mitään niin ymmärrä"..mutta hänen äitinsä kautta nämä tavarat tulivat "kummilta".
No,nyt tämän kummin äiti on jostain ihmeen syystä suuttunut meille...olemme olleet hänelle kuin ilmaa jo muutaman kuukauden. Syytä olemme kysyneet mutta vastausta emme ole saaneet. Eli mistä sitten tulee,emme tiedä ja moni asiaa kummasteleekin.
No,joulun alla..muistimme kummia oma tekemällä joulukortilla.
Kummi ei muistanut edes joulukortilla ja varmastikaan kohta lähestyvä 1-vuotis syntymäpäiväkin jää muistamatta.
Mietityttää että onko pojan äiti voinut kieltää poikaansa ettei tämä saa kummityttöään muistaa?
Harmittaa suunnattomasti tämä tilanne,kun ei tiedä mikä toista vaivaa ja miten tätä asiaa rupeaisi ratkomaan...
Voiko kummiuden perua jos peli on tuollaista vai miten sitten joskus lapselle selittää miksi kummi ei edes käy katsomassa vaikka välimatka on n.kilometri.
Eli hankalaa puhea ajatuksia sanoiksi ja melkoisen epäselvää jo varmasti tämäkin teksti mutta kaikki taitaa johtua tuosta kummin äidistä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Siis itse olen asiaa kysynyt mutta kun ei vastata niin en halua kuitenkaan olla se "joka matelee ja anelee",koska emme ole tehneet mitään mistä hän olisi voinut suuttua.
Harmillistahan se on että lapsi menettää kummin hänen äitinsä takia....... =((((
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuinka monta kertaa täällä täytyy kysyä samaa. EI, KUMMIUTTA EI VOI PERUA! Onko se jo kyllin selvää.
Jos haluatte kuitenkin ilmoittaa kumminne äidille asiasta milenosoituksellisesti, voitte vaikka lähettää viestin "kummiutenne on peruttu, selvittämättömien suhdetoimintojen vuoksi". Itse tosin ottaisin ja puhuisin pojalle, kai tuon ikäisellä jo oma ällikin on asioista. Jos ei ole, niin voitte miettiä valintanne perusteluja uudelleen. Mutta silti, KUMMIUTTA EI VOI PERUA!
kummia, jos häenllä ei ole sellaista koskaan ollutkaan. otatte sitten tuleville lapsille yhtä huonot kummit, niin ei tule sisaruskateutta..
ehkä äiti vaan kyllästyi poikansa asioista toimittelemaan, eihän ole hänen velvollisuutensa hoitaa kummin velvollisuuksia, kun hän ei edes ole kummi.
oliko alkuoletus tosiaan, että noin nuori poika kauaa jaksaa kiinnostua kummeilusta?
mutta kummihan se vaan on, kehittäkää suhteita sen sijaan täteihin, setiin, ystäväpariskuntiin, isovanhempiin, riittäähän näitä.
Meilläkin valittiin aikoinaan myös nuori poika (sukulainen) poikamme kummiksi ja valinta oli mitä parhain! Kummi oli silloin 16 vuotias ja tuli tosi mielellään poikamme kummiksi. Joka vuosi on matkustanut synttäreille monen sadan kilometrin päästä, lähettänyt kortteja ja kirjeitä, soitellut ja käynyt aina täälläpäin ollessaan ainakin yhden yön vierailun tekemässä. Kummi on pojallemme erittäin tärkeä! Poikamme on nyt 7-vuotias ekaluokkalainen ja kummi tulee päivä päivältä vieläkin tärkeämmäksi, kummille kirjoitetaan kirjeitä ja piirrellään sarjakuvia, joita sitten postitellaan, ja aina uudet tärkeät kuulumiset täytyy kummille soitella! Silloin kun ollaan tämän kyseisen kummin luona tai hän meillä, on isä ja äiti pelkkää ilmaa, kummia katsotaan, kuunnellaan, suunnilleen palvotaan ;)
Ihanaa minusta. Pikkuisen kyllä harmittaa muiden lasten puolesta, kun heillä ei ole yhtä läheistä kummia! Ehdottomasti suosittelen nuoren kummin ottamista lapselle! Ei ne lahjat ole tärkeintä, ei meidänkään tällä kyseisellä kummilla ole aina ollut rahaa kauhean kalliisiin lahjoihin, mutta ovat ne pienemmätkin olleet sitten sitäkin rakkaampia pojallemme! Aika ja mielenkiinto on tärkeämpää!
keskenkasvuinen kloppi lapsen ainoa kummi? ei kai? jos tekin luotitte, että pojan äiti hoitaa, niin metsään meni. olisitte pyytäneet suoraan äitiä. jos poika ei ole kyllin kypsä edes lahjaa laittamaan, niin miten kummiksi?
ja nyt ootte ihmeisänne, kun ei "mitää kivaa" tulekaan lapselle. ehkä tämä äiti tosiaan väsyi yksipuoliseen vuorovaikuttamiseen. eihän hän edes ollut se kummi!
ei tarvi siellä päässä tehdä muuta kuin katsoa peiliin...
Vaan myös aikuisissa kummeissa.Meillä lapselle valittiin aikoinaan 3kummia ja kaikki olivat halukkaita tehtävään silloin.Mutta kun me vanhemmat erosimme niin kummitkin näköjään hävisivät lapsen elämästä.Kummit itse sanoivat että ero ei meidän eikä lapsen väleihin vaikuta että pidetään yhteyttä puolin ja toisin.Ja niin pidettiin kunnes kummit itse yhtäkkiä lopettivat yhteyden pidon.Eivät ole edes vaivautuneet kertomaan mikä tuli tai mistä ovat suuttuneet.Olisi kyllä kiva tietää mikä heille tuli.Yksi kummeista on jonkun verran pitänyt yhteyttä harvakseltaan.Asumme kyllä 250km päässä heistä nyt mutta ilmoitin muutosta heille hyvissä ajoin ja se oli heistä ok.Nyt joulun alla olimme lapsen kanssa entisessä kotikylässä käymässä ja kummitäti sattui samaan kauppaan yhtä aikaa mutta kun huomasi meidät liukeni vähin äänin paikalta emmekä ehtineet juttusille.Lapseni oli ihmeissään kumminsa käytöksestä kuten minäkin ja totesin vaan ettei hän halunnut näköjään tavata meitä.Ei voi kun ihmetellä tuota kummin käytöstä!En koskaan ole heiltä vaatinut mitään muuta kuin sen että pitäisivät yhteyttä lapseen koska minusta se tärkeintä eikä se lahjojen ja tavaran määrä.Ja sitä myös ihmettelen että kummitäti on ottanut itselleen lisää kummilapsia ja kyllä hän niitä kuulema muistaa mutta mikä on sitten että ei tätä kummilastaan halua muistaa!!Itsellänikin on kummilapsia ja kyllä heihin kaikkiin pidän säännöllisesti yhteyttä ja muistan pienin lahjoin synttäreilä ja jouluna mutta tärkeintä on yhteyden pito kuitenkin.
Etkö tiennyt, että lapsella on oltava vähintään kaksi kummia?
Tiesin kyllä,lapsellani on 3kummia joista vain yksi pitää yhteyttä harvakseltaan.Kaksi muuta ei ollenkaan ja syytä en tiedä miksi eivät!Lapsen isä halusi silloin 3kummia hänelle vaikka minä olin sitä mieltä että vain kaksi!Et tainnut itse ymmärtää lukemaaasi!
Anteeksi nimimerkki "kummi minäkin.."
Edellinen viestini ei ollut tarkoitettu sinulle,
vaan nimimerkille "Onko tää",
joka ihmetteli, onko tämä keskenkasvuinen lapsen ainoa kummi.
Sorry !!
kehottaisin ottamaan yhteyttä suoraan tähän kummiin , en hänen äitiinsä, jolle ei tämä asia oikeastaan millään tavalla kuulu.
itse olen todella tyytyväinen oman poikani kummeihin. he ovat minun veljeni ja hänen avovaimonsa, lapseton pariskunta.
Heti kun aloin odottaa (yksin - ja olen ollut yksinhuoltajana 17 vuotta) niin he olivat ensimmäinen ajatukseni kysyä kummeiksi. heti suostuivat.
Aluksi, pojan ollessa pienempi, he toivat aina paljon tuliaisia. Sitten kun sanoin heille, että jättäisivät joskus tuliaiset kotiin ja tulisivat niinsanotusti tyhjin käsin, että poika oppisi arvostamaan heidän muistamistaan ja käyntejään ilman tavaroita.
Olen kiitollinen heidän ajastaan ja vierailuistaan. Muistamme heitä aina merkkipäivinä ja kaikkina pyhinä. Poikani on kaksi vuotiaasta ollut hyvä piirtämään ja hän on piirtänyt heille tauluja ja kortteja.
Kummit vievät poikaa (ja usein äippäkin on mukana)
kaikennäköisiin tapahtumiin.
He ovat kiireinen yrittäjäpariskunta mutta hyvin on aikaa liiennyt kummipojalleen.
Sitten kun heitä pyydettiin toisen lapsen kummiksi, niin - uskokaa tai älkää - he kysyivät minulta lupaa voivatko he suostua? olin ihan ihmeissäni. ja sanoin että tottakai, että eihän minulla ole siihen mitään sanottavaa.
He perustelivat kysymyksensä siten, että heillä ei olisi sitten jakamatonta kummien aikaa pojalleni.
Ei se heidän huomaavaisuutensa silti ole mihinkään hävinnyt.
Minun itseni kummit eivät muistaneet minua koskaan. tai kummeina eivät muistaneet. Minun kummeinani oli omat isovanhempani, enkä saanut heidän kohteluaan kummityttärenään.
Siskoni ei ole kummiansa nähnytkään 35 vuoteen.
ja onhan näitä...
Itse en arvaisi pyytää noin nuorta kummiksi, vaikka en sano että se olisi iästä kiinni, ketkä osaavat ottaa kummiutensa siihen kuuluvalla vakaumuksella.
kummin äiti on nyt kyllästynyt lahjomaan lastanne. Olisi voinut jättää lahjomattakin. Minulla on sellainen fiksu ystävä joka muistaa kaikkien viiden lapsensa kummeja aina syntymäpäivinä ja jouluna. Olen ottanut tämän tavan käyttöön, eli laitan pienet lahjat omien lasteni kummeille jottei lahjominen olisi yksipuolista.
Tässä oli Sinulle yksi vinkki!!