Aloitinpa minäkin tipattoman tammikuun. On ollut jo perinteenä kolmena vuonna peräkkäin.
Viime viikonloppuna oli ihan pakko mennä ulos syömään ja baariin. Ilmoitin jo etukäteen, etten aio juoda ja ei sen pidä vaikuttaa mitenkään muiden ottamiseen ja ilonpitoon.
siinä sitten istuttiin iltaa ja kuuntelin humaltuvien ihmisten keskusteluja. Aika jännää seurata sitä tarinointia selvinpäin kun jengi alkaa saman keskustelun jo kuinka monetta kertaa, eri versioina vain, eksyvät vessaan mennessä, alkavat flirtin ihmisten kanssa joita eivät tod. näk. selvinpäin edes huomaisi.
Istuin tässä seurassa sevänä siis puolille öin ja kun piti vaihtaa baaria ilmoitin, että menen nyt kotiin ja nukkumaan. Siitäpäs vasta riemu alkoikin erään ystävättäreni osalta. Hän alkoi syyttää minua tiukkapipoisuudesta ja huonosta tuulestani, kun en juo. Sanoin, että olet aika humalassa ja pitääkös minunkin alkaa nyt ryyppäämään, jotta saavuttaisin tuon teidän "hilpeän" tasonne. Hän huusi, ettei ole yhtään humalassa ja että minusta on tullut ikävä ihminen.
Seuraavana päivänä meillä oli tapaaminen, ja piti lähteä kaupungille, muttei hän pahalta krapulaltaan kyennyt. Sanoi vain, että nyt hänelläkin alkaa tipaton koko loppuelämä. Näinköhän... En kyllä maininnut hänen yöllisestä raivonpuuskastaan mitään, mutta huomasin, että hän jotenkin katui ja yritti muistella mitä tuli sanottua.
Tästä taas opin, että silloin kun itse on selvinpäin, niin humalaisten kanssa ei kannata lähteä liikenteeseen, tulee vain sanomista.
P.S. Tämä tapahtunut vain lisäsi haluani olla tipaton ja oloni on nyt mitä mainioin, eikä viinaksia (ihme kyllä) ole edes hirveästi tehnyt mieli. Tiedän mistä puhun, sillä olen välillä aika kova ottamaan. Nyt näyttäisi siltä, että pysyn täysin raittiina pitkään ja tammikuun jälkeenkin päivä kerrallaan. Saan enemmän irti elämästäni näin.
Viime viikonloppuna oli ihan pakko mennä ulos syömään ja baariin. Ilmoitin jo etukäteen, etten aio juoda ja ei sen pidä vaikuttaa mitenkään muiden ottamiseen ja ilonpitoon.
siinä sitten istuttiin iltaa ja kuuntelin humaltuvien ihmisten keskusteluja. Aika jännää seurata sitä tarinointia selvinpäin kun jengi alkaa saman keskustelun jo kuinka monetta kertaa, eri versioina vain, eksyvät vessaan mennessä, alkavat flirtin ihmisten kanssa joita eivät tod. näk. selvinpäin edes huomaisi.
Istuin tässä seurassa sevänä siis puolille öin ja kun piti vaihtaa baaria ilmoitin, että menen nyt kotiin ja nukkumaan. Siitäpäs vasta riemu alkoikin erään ystävättäreni osalta. Hän alkoi syyttää minua tiukkapipoisuudesta ja huonosta tuulestani, kun en juo. Sanoin, että olet aika humalassa ja pitääkös minunkin alkaa nyt ryyppäämään, jotta saavuttaisin tuon teidän "hilpeän" tasonne. Hän huusi, ettei ole yhtään humalassa ja että minusta on tullut ikävä ihminen.
Seuraavana päivänä meillä oli tapaaminen, ja piti lähteä kaupungille, muttei hän pahalta krapulaltaan kyennyt. Sanoi vain, että nyt hänelläkin alkaa tipaton koko loppuelämä. Näinköhän... En kyllä maininnut hänen yöllisestä raivonpuuskastaan mitään, mutta huomasin, että hän jotenkin katui ja yritti muistella mitä tuli sanottua.
Tästä taas opin, että silloin kun itse on selvinpäin, niin humalaisten kanssa ei kannata lähteä liikenteeseen, tulee vain sanomista.
P.S. Tämä tapahtunut vain lisäsi haluani olla tipaton ja oloni on nyt mitä mainioin, eikä viinaksia (ihme kyllä) ole edes hirveästi tehnyt mieli. Tiedän mistä puhun, sillä olen välillä aika kova ottamaan. Nyt näyttäisi siltä, että pysyn täysin raittiina pitkään ja tammikuun jälkeenkin päivä kerrallaan. Saan enemmän irti elämästäni näin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun "vaiheessa" kannattaa vältellä turhia riskejä.
mutta älä ala tuputtamaan raittiuttasi muille. Siinä voi käydä niin, että loputkin ystävät kaikkoavat. Sanon tämän kokemuksella. Yksi kaverini oli just ollut puoli vuotta ilman kaljaa ja alkoi saarnata minulle. Ei ketään väkisin raittiiksi saa.Itse olisin voinut saarnata hänen tupakanpoltostaan ja leveästä per...ään, kun ei liiku yhtään. Nuori nainen.
Pitääkö sitä lähteä juoppojen porukkaan ?? Eihän siitä saa muuta kuin niiden juoppojen vihat niskaansa, kun häiritsee heidän juomistaan!
Tällä kertaa oli vähän niinkuin pakko. Oli jo aikaa sitten sovittu juttu.
Nämä "juopot" vain eivät pidä itseään juoppoina, vaan minua, sillä minullahan se ongelma vasta onkin kun täytyy pitää nenänvalkaisukausia...
KaljaKaisalle vielä, en missään vaiheessa ole tyrkyttänyt tai edes vihjaillut muille, että heidän pitäisi raitistua. Muille näyttää vain olevan kuin punainen vaate humalavaiheessa se, ettei joku juo. Kännipuheista ei kannata välittää, tiedän sen. Toisaalta, jos joillekin viina on seuraani tärkeämpää, niin pitää kai paremmin valita seuransa. Nyt taidetaankin löytää ne tosiystävät vain bailukavereista.
Minullakin selvänä jaksona sama juttu.
Tuntuu että viinantarjoajia löytyy vähän liikaakin.
Eihän sen pitäisi vaikuttaa, mutta vaikuttaa se.
On vähän ulkopuolinen olo ainakin itsellä.
Voi kysyä itseltään että ei helvetti: "olenko minäkin tuollainen päissään". :)
Muistuu mieleen kun lopetin vähäksi aikaa antabuksella. Ei tullut mieleen kavereille sanoa kun mentiin heittämään tikkaa. Sanoin vaan että nyt on raitis kausi.
Kaverit eivät ottaneet todesta ja laittoi cokikseni sekaan kossua kun olin vessassa.
Maistoin tietysti sen heti ja ryntäsin vessaan ja sormet kurkkuun.
Kaverit vähän säikähti kun sain raivokohtauksen ja paiskasin yhtä lasilla.
Eli ei se viesti mene aina perille.
Naama punoitti vähän aikaa ja sydän hakkasi.
Kelju temppu mutta kai siinä oli omaakin syytä.
Toisaalta omaa lääkitystään ei tarttis ilmoittaa kellekään.
Kaverit pyyteli anteeksi jälkeenpäin mutta yks kysyi että oletko noin heikko että tarttet tuollaisia myrkkyjä lopetukseen.
Sanoin että ainakin nämä estää juomisen.
TipTon, jatkoja.
Seuraansa ei aina voi valita. Paikkaan ja aikaan voi vaikuttaa.
Rasittavaa on sekin, kun humalainen kuvittelee, saattaa niin väittää ja jopa itse kännipäissään uskoakin olevansa supliikki, hauska ja nokkela seuraihminen todelliselta luonteeltaan, eli siis myös selvinpäin. Ja unohtaa millainen pökkelö ilman viinaa onkaan. Tai ainakin tuiki tavallinen, hieman jörö arkiveikko. Mutta vertaa omaa kännipersoonaansa selvään kaveriinsa, ja toteaa olevansa hauska ja ilmoittaa toisen sitten tylsäksi. Voihan.. ( ...sisäistä raivoa...)
...ilmoittaa sen vaikkapa justiin seurassa, suureen ääneen. Siinä äkkiä saakin tylsän tai ainakin epäilyttävän leiman, vilkaskin tyyppi, vaikka olisi porukan aktiivisimmasta päästä, kun kaikki ovat taas selvinpäin.
Voi siis olla sosiaalisesti riskaabelia osallistua alkoholin vauhdittamaan ilonpitoon vaikka olisi vain tilapäisesti estynyt juomasta, autolla liikkeellä olon tai sairaudesta toipumisen, tai minkä "normaalin" syyn takia vaan. Täysraitistuminen voi sitten olla pieni sos.itsemurha, riippuu siitä miten sen ottaa.
Tärkeää lienee, ettei ala itse pitämään itseään tylsänä tai jotenkin poikkeavana. Tai pitää sitten etsiytyä muiden tylsien ja poikkeavien seuraan:)