Moi,
Haluaisin kuulla mielipiteitänne kokeneimmilta kissan omistajilta.
Kiinnostaisi tietää mistä tunnistaa onnellisen kissan? Mikä on tarpeeksi virikkeitä/leikkittämis aikaa ja mikä liian paljon kissalle yksin oloa? Näistä puhutaan paljon mutta mikä teidän mielestä on sopivia määriä esim.ajassa/vrk.
Kuten huomaa olen vasta-aloittelija yhden kissa neidin omistaja ja kiitollinen kaikista asiallisista vastauksistanne.
Haluaisin kuulla mielipiteitänne kokeneimmilta kissan omistajilta.
Kiinnostaisi tietää mistä tunnistaa onnellisen kissan? Mikä on tarpeeksi virikkeitä/leikkittämis aikaa ja mikä liian paljon kissalle yksin oloa? Näistä puhutaan paljon mutta mikä teidän mielestä on sopivia määriä esim.ajassa/vrk.
Kuten huomaa olen vasta-aloittelija yhden kissa neidin omistaja ja kiitollinen kaikista asiallisista vastauksistanne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onnellisen kissan ainakin tunnistaa siitä, kun käpertyy kainaloosi kehräämään, tosin kaikki kissat eivät ole sylikissoja, mutta kyllä sen onnellisuuden näkee jo kissan ilmeestä.
Syö hyvin, leikkii, seurailee touhujasi ja nukkuu aika paljon.
Virikkeeksi voit laittaa raapimispuun / pesäpöntön, minne voi myöskin käpertyä päivälevolle. Lelut ovat tietty mieluisia, kun muistat poistaa niistä vaaralliset irtoavat osat (valitettavasti leluissa on niitä) ei ne niin kauniin näköisiä tarvitse olla, kissalle kelpaa hyvin itse tehdyt paperitollot:-)
Kissan voit huoletta jättää päiväksi yksin, jos olet työssä / koulussa, koska tosiaan kissa nukkuu suurimman osan päivästä. Tässä muutama ensivinkki.
Ei muuta kuin oikein Onnellisia Kissanpäiviä sinulle ja kissallesi:-)
myös tylsistynyt, ei onnellinen.
Kyllähän se on totta, että onnellinenkin kissa nukkuu hyvin paljon. Omilla kissoillani ei ole virikkeistä puutetta, on leluja, on raapimispuita, on ulkotarhat ja aina seuraa kotona muista kissoista, koirista ja imhisen läheisyydestä.
Kaiketi tämä nukkuminenkin on sitten yksilöllista ja rodusta johtuvaa.
Taatusti takaan, että omat kissani ovat todella onnellisessa asemassa, vaikka unta piisaakin.
sairaskin! Minun kissani nukkui paljon ja ajattelin että talvella se vain nukkuu enemmän. Mutta sillä olikin munuaisen vajaa otiminta ja se kuoli. Surin sitä kaksi vuotta..Edelleenkin se on kamalaa vaikka siitä onkin jo aikaa 4-5 vuotta.
Kissat kyllä nauttivat siitä, jos ihminen on lähellä ja valmiina palvelemaan ja leikkimään tarvittaessa. Samalla ne kuitenkin saattavat hakeutua johonkin rauhalliseen paikkaan nukkumaan ilman mitään mielenosoituksellista. Yleensäkin kissat säikkyvät meteliä, joten ei kannata huudattaa stereoita kissan läsnäollessa.
Onnellisella kissalla on tasapainossa kaikki elämän osa-alueet. Se saa tehdä saalistusreissuja ulkona ja halutessaan tulla sisään makoilemaan ja syömään. Kissaa voi toki leikittää mutta tarmonsa se purkaa ulkona ja sisällä nautiskellaan lämmöstä ja levosta.
Kissasta yleensä näkee kun se on onnellinen. Onneton kissa muuttuu apaattiseksi ja vihaiseksi. Kissat ovat niin yksilöllisiä, ettei voi mitenkään sanoa että niiden on "pakko päästä ulkoilemaan" tai "puhuu paljon", tai "viihtyy sylissä". Kissat ovat yhtä yksilöllisiä kun me ihmiset. Toiset suorastaan vaatii rapsutusta, toiset viihtyy parhaiten omassa seurassaan ja pitää sinut "orjana" joka ruokkii ja pitää siitä huolta. Jos kissa käyttäytyy sinua kohtaan aggressiivisesti tai paskoo lattialle ym, niin sillä on luultavasti jotain huonosti. Kissa on kuitenkin vilkas luonteeltaan, ja tarvitsee virikkeitä, eli jos hän ei pääse ulos niin hänen kanssa pitää jaksaaa leikkiä.
Onneksi olkoon kissan hankinnasta! Kissa on rikastava elämäntoveri!
Pentu on ollut minulla muutaman viikon, ja yhä hyökkäilee käsiin ja ihan mihin vain, mikä liikkuu. Onko tämä agressiivisuutta vai pennun leikkisyyttä? Kyllä se osaa lempeäkin olla, mutta suurimman osan ajasta todella kynsiväinen ja aktiivinen. Kieltäminen ei tunnu kisua liikuttavan.. Eikö pentuni ole onnellinen?
Pennut nyt yleensä hyökkää kaikkien kimppuun pelkästä leikkeliäisyydestä ja uteliaisuudesta. Eli juu, se on vaan pentumaisuutta, se ei vielä hallitse voimansa kokonaan. Mutta pennun kanssa kannattaa muistaa, että se vielä kokeilee rajojaan; jos annat pennun kynsiä ja purra kättäsi, se luulee että niin kuuluukin tehdä. Kissaemot "kouluttavat" lapsiaan niin, että jos ne puree väärään paikkaan, äiti puree takaisin. Niin pentu oppii missä raja kulkee, miten lujaa voi purra jne.
En nyt todellakaan tarkoita että sinun kannattaisi ruveta kurittaa pentusi ankarasti. Ideana on lähinnä, että jos pentu käy käsiin kiinni, lopetat leikin heti siihen ja nostat pennun pois, tai annat jotain muuta sille mitä saa purra. Kun kissa (toivottavasti) tajuaa yhtälön "puren kovaa=en saa leikkiä", hän ehkä oppi olla purematta.?
Näin olen pyrkinytkin aina tekemään, tuntuu vain että se tekee sitä siitä huolimatta. Tosin kyllä se jo ymmärtää, ettei saisi, mutta kun on "kohtaus" päällä niin ei välitä mistään. Mutta jotenkin kaipasin vaan tuota, että normaalissa vielä mennään :)