Turhaako? Historia kiinnostaa eniten? Onko kenelläkään kokemuksia opinnoista yliopistossa yli 50v.?
Avoimen puolella olen jo suorittanut n.70 op, joten kannattaako siis jatkaa tutkinto-opiskelijana? Entä miten käytännössä esim. työn ohella? Onnistuuko? Kuinka usein pitää olla läsnäolevana esim. luennoilla?
Kysyy nimim. Syrjäkulman akka
Avoimen puolella olen jo suorittanut n.70 op, joten kannattaako siis jatkaa tutkinto-opiskelijana? Entä miten käytännössä esim. työn ohella? Onnistuuko? Kuinka usein pitää olla läsnäolevana esim. luennoilla?
Kysyy nimim. Syrjäkulman akka
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysyit:
"Kuinka usein pitää olla läsnäolevana esim. luennoilla?"
Useimmiten ei ole mitään luentopakkoa. Usein on mahdollista suorittaa luento kirjatenttinä.
Jos olisit sanonut oppiaineesi, olisi helpompi vastata. Esim. suomen kielen kursseja voi suorittaa tosi paljon kirjatentein. Vieraissa kielissä taas esim. keskustelukursseja ja ääntämiskursseja ei voi tietenkään korvata kirjatenteillä.
Anteeksi, mainitsithan sittenkin oppiaineesi eli historian. Uskoisin, että historiassa voi tehdä paljon myös kirjatenteillä, mutta korjatkoon joku historian opiskelija, jos olen väärässä.
Ja kannattaa katsoa yliopiston nettisivuilta. Kyllä opinto-oppaista käy ilmi, mitkä jaksot voi suorittaa kokonaan kirjatenteillä.
Opiskelen historiaa yliopistossa ja ainakin meillä lähes kaikki kurssit voi suorittaa kirjatentteinä. Eli sekaan vaan, joka vuosi on muutama vanhampi opiskelija fuksien joukossa ollut!
Yliopisto-opiskelu on sen verran vapaata ja joustavaa, ettei työn ohella opiskelun pitäisi tuottaa ongelmia jos vaan kiinnostusta ja motivaatiota riittä. Onnea vaan opiskeluillesi :)
Kiitos kannustavista vastauksistanne! Jos näin on, pitänee ajatella tosissaan pääsykokeisiin osallistumista, sillä se lienee yleisin tapa? Toki tiedän, että ns. avoimen väylän kautta on myös mahdollisuus päästä läpi, mutta tuskin opintopisteeni riittävät, ainakaan vielä.
Älä joutavia aikaile vaan hae tutkinto-opiskelijaksi! Itse tein sen, silloin oli vaatimuksena 60 opintoviikkoa (en tiedä paljonko se on pisteissä kun siitä on jo muutama vuosi) joten minun ei tarvinnut osallistua pääsykokeisiin vaan hain ns. avoimen väylän kautta.
Ota selvää siitä yliopistosta johon haet, tutki heidän nettisivujaan. Voit myös soitella avoimen yliopistosi opinto-ohjaajalle, hyvin mielellään työntävät keski-ikäisiäkin eteenpäin.
Ja siellä "syrjäkulmallasikin" toimii netti. Tiesitkö että voit suorittaa opintoja myös virtuaaliyliopistossa. Edellyttää kuitenkin kirjoillaoloa jossakin ihan "oikeassa" yliopistossa. Niin minäkin tein, kun opiskelin tuolla parinsadan kilometrin päässä.
Ja joo, aina kannattaa opiskella jos vain mieli tekee. Minäkin olin jo yli viisikymppinen kun menin maisterinpapereita hakemaan, ja ennen seuraavaa "pyöreää" syntymäpäivää meinaan vielä väitelläkin.
Onnea opintoihin, historia on hauskaa (ja melko helppoakin silloin kun se ihan tosissaan kiinnostaa!)
Oho, unohdin äskeisessä viestissäni sanoa että näyttää siltä että nykyisin keski-ikäisten opiskelu on jo sen verran suosittua ja ehkäpä trendikästäkin että kukaan ei katsele ihmetellen "mummufuksiakaan". No toisaalta osakunta- ja ainejärjestöriennot jäivät minulta käymättä, tuon välimatkankin takia ;-)
Olin muuten koko ajan kokopäivätöissä, mitä nyt muutamaa pakollista kurssia varten piti hiukan ottaa vapaata. Eli se mikä onnistuu mulle, onnistuu taatusti myös sulle.
Ja realismia peliin: se että suoritat tutkinnon varttuneella iällä, ei välttämättä lisää työnsaanti, -vaihto- tai eteenpäinpääsymahdollisuuksiasi lainkaan. Yliopisto-opiskelulla hankittu pääoma on henkistä, ei palkkapussissa kahisevaa.
Vielä enemmän kiitoksia kannustuksista!
Aivan, tokin tiedän että ko.mahdollinen tutkinto tms. ei näy välttämättä palkkapussissa. Tuskin muuttaa mitenkään elämää muutenkaan, mutta henkistä varmuutta se varmasti antaa, kuten myös itsetuntoa.
Myös itse ajattelin suorittaa tutkinnon työn ohessa, jos se suinkin on mahdollista. Toki aikuisopintoraha hieman houkuttaa, mutta saa sitten nähdä.