SL 174
1.Älä rakas veli, sisko / katso omaa sydäntäs. / Se on aivan kylmä, kolkko, turmeltu ja ynseä.
2. Katso sitä Veriylkää, / jonk on sydän palava. Siinä
syntisinkin löytää / sydämestä iloa.
3. Synnit, viat, heikkoudetkin / ovat meille anteeksi, / sanan kautta upotettu / verivirtaan iäksi.
4. Kallis on tää lasten lauma, / puhdistettu verellä, / maailmasta valittuna / väkevällä kädellä.
5. Koska kaikki vajaa lakkaa, / silloin sielu päästetään / turmeluksen kahlehista / Veriylkää näkemään.
6. Valvo sielu vähän aika, / kohta tulee Ylkäsi, / poies sinut täältä nouta, muuttaa murheen iloksi.
7. Kaipauksen kyyneleitä / eipä vuoda silmistä, / paratiisin kunniassa / kun mä laulan ilossa.
8. Veriylkää rakkakudesta / alkaa sielu kiittämään / päästessänsä orjuudesta / kunniaansa näkemään.
9. Siellä kiittää kaikki pyhät / yhteen ääneen Luojaansa. Enkelit myös yhdistyvät / ilovirteen taivaassa.
10. Kokonainen taivaan autuus / onkin nyt jo osana. / ja kun lakkka vajavaisuus, / silloin on se omana.
11. Iloinen on täältä lähtö, enkelit kun noutavat. / Iloinen on eronhetki, häät jo kohta alkavat.
1.Älä rakas veli, sisko / katso omaa sydäntäs. / Se on aivan kylmä, kolkko, turmeltu ja ynseä.
2. Katso sitä Veriylkää, / jonk on sydän palava. Siinä
syntisinkin löytää / sydämestä iloa.
3. Synnit, viat, heikkoudetkin / ovat meille anteeksi, / sanan kautta upotettu / verivirtaan iäksi.
4. Kallis on tää lasten lauma, / puhdistettu verellä, / maailmasta valittuna / väkevällä kädellä.
5. Koska kaikki vajaa lakkaa, / silloin sielu päästetään / turmeluksen kahlehista / Veriylkää näkemään.
6. Valvo sielu vähän aika, / kohta tulee Ylkäsi, / poies sinut täältä nouta, muuttaa murheen iloksi.
7. Kaipauksen kyyneleitä / eipä vuoda silmistä, / paratiisin kunniassa / kun mä laulan ilossa.
8. Veriylkää rakkakudesta / alkaa sielu kiittämään / päästessänsä orjuudesta / kunniaansa näkemään.
9. Siellä kiittää kaikki pyhät / yhteen ääneen Luojaansa. Enkelit myös yhdistyvät / ilovirteen taivaassa.
10. Kokonainen taivaan autuus / onkin nyt jo osana. / ja kun lakkka vajavaisuus, / silloin on se omana.
11. Iloinen on täältä lähtö, enkelit kun noutavat. / Iloinen on eronhetki, häät jo kohta alkavat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
värssy
Kertoisi kicki yhdenkään oman ajatuksen, jos osaa.
uskonto näyttää joillekin olevan vain haaveilua ja herkkäuskoisuudelle rakentuvaa mielikuvitusta. Ei ymmärretä totuuden symboleita, siksi ne kielletään. Kaiken perustana on tyhmyys ja loppuna tyhjyys.
Ei taideta tietää vertauskuvaa morsiamen ja yljän häistä. Juuri siinä laulun tekijälläkin mielikuvitus lentää. Se voin sanoa, että se tapahtuu joissakin ihmisissä sisäisesti. Jotkin asiat ihmisessä silloin yhtyvät. Ylkä eli Kristus(Jumalallinen Henki) odottaa persoonallisuuttamme. Se on kaikissa ihmisissä mahdollisuutena. "on monet kutsutut, vaan harvat valitut."
Kun usko vaikuttaa tekoihin.
Ne olis vaan tarpeellista ja hvyä oikein oivaltaa.
"Riemuitse tytär siionin vaikka kotia aina ei näy katso sodan voittanut sankari vielä laumansa keskellä käy
"Jeesus on paimen lampailleen meitä heikkoja suojelee hän yhä lyö hän laumansa vainojat vallat maailman eksyttävän
SL:150
"On sota kohta loppuva sisälle saamme astua veisaamaan tästä voitosta karitsallemme kiitosta
SL:84
"Nyt jo taittuu talven valta ilma alkaa lämmetä oraat nousee rouran alta herää luonto elämään
lehdet puhkee viinipuuhun suvi on lähellä Herran lapset maailmassa ootta ikikevättä
Siellä soipi vanhurskailla sävel kaunis kantelon enkelitkin yhtyy siloin lunastettuin kuorohon
SL:249
"Onnea oi verratonta herran lasten kotona kukaan ei voi kuvaella heidän sillä iloa jeesuksessa, jeesuksessa kun he kootan kunniaan....