Miten voi olla ihmisen elämä näin surkeaa, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. En ole saanut hyviä kavereita koulusta, vaikka olen opiskellut siellä jo kaksi vuotta. Olen ollut sinkku samat kaksi vuotta. Ottaa päähän niin suunnattomasti, kun minulle sanotaan, että miten noin nätillä ja mukavalla tytöllä ei ole poikaystävää. Nii-in, sitähän minäkin ihmettelen!! En tiedä mikä minussa on vikana, jokin ajaa kaikki miehet loitolle. En olisi ikinä uskonut, että voin olla näin läheisyydenkaipuinen.
Olen ihastunut kahteen mieheen näinä kahtena vuotena, kumpikin särki sydämeni pahasti. Viimeksi pari kuukautta sitten. Juuri, kun avasin sydämeni hänelle, hän jätti minut. Ihan kuin tarkoitukseni olisi satuttaa minua.
Pelottaa, että vajoan taas aallonpohjalle. Olin siellä viime keväänä, olisi ehkä pitänyt hakea siihen apua. Onhan minulla ihanat vanhemmat, mutta he asuvat kaukana ja yksi hyvä ystävä. Mutta se rakkaus, kaipaan sitä niin paljon, että usein itken itseni uneen... :( En minä ole onnellinen, en nauti tästä elämästä. Pitää vain toivoa, että aurinko paistaa joskus risukasaanki...
Olen ihastunut kahteen mieheen näinä kahtena vuotena, kumpikin särki sydämeni pahasti. Viimeksi pari kuukautta sitten. Juuri, kun avasin sydämeni hänelle, hän jätti minut. Ihan kuin tarkoitukseni olisi satuttaa minua.
Pelottaa, että vajoan taas aallonpohjalle. Olin siellä viime keväänä, olisi ehkä pitänyt hakea siihen apua. Onhan minulla ihanat vanhemmat, mutta he asuvat kaukana ja yksi hyvä ystävä. Mutta se rakkaus, kaipaan sitä niin paljon, että usein itken itseni uneen... :( En minä ole onnellinen, en nauti tästä elämästä. Pitää vain toivoa, että aurinko paistaa joskus risukasaanki...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan samat fiilikset minulla ja minä olen mies. Minä vain en ole enää koulussa.
Jaksamista meille. Ihan varmaan tämä tästä kohenee. vähän kerrallaan. Ei ole juuri muuta vaihtoehtoa. :)
Sullahan menee sit vielä hyvin, verrattuna muhun.
Olen opiskellut myös kohta 2 vuotta, ja kavereita koulussa 0. Sinkkuna ollut noin 10 vuotta, ja ikää kiikarissa rapiat yli 20. Olen huomannut että ei se aurinko risukasaan kauheen usein paista.
10-vuotiaasta asti sinkku? Hei, parikymppinen on vasta elämänsä alussa. Suomessa on mahdollista elää vaikka vanhuuteen asti käymättä yksilläkään treffeillä. Täällä kun ei ole tapana tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, ei pidetä illanistujaisia, ainoastaan kännijuhlia. Luulisi, että nuorena olisi helppoa käydä kohteliaasti esittäytymässä mielenkiintoiselle tyypille. Kymmenen vuotta myöhemmin osa on jo naimisissa ja suurin osa muutenkin vakiintunut. Siitä vielä kymmenen vvuotta eteenpäin, ihmiset ovat jo monet liitot, erot ja kolhut läpikäyneitä kehäraakkeja.
Miehet pelkää kauniita naisia. Ajattelevat että jättävät naisen, ennen kuin nainen jättää heidät. Ajattelevat, että kyllä nätin kanssa voi vähän aikaa hauskaa pitää, mutta mihinkään vakavampaan juttuun ei uskalleta. Tiedä vaikka nainen pettäisi tai tekisi jotain muuta pahaa. Sitten vielä se, että miehen täytyy kärsiä mustasukkaisuuksissan, kun toiset äijät flirttailee ja viheltelee naiselle kadulla tai jossain.
Oletko sä ja ne miehet kovinkin nuoria? Jotkut haluaa vaan pitää hauskaa, elää sitä nuoruuttaan, ilman että keneenkään pitäisi sitoutua. Tietty, jos sä ihastut yleensä niihin komeisiin renttuihin, niin voit olla varma että tuskin siitä mitään suhdetta tulee ja jos tulee, niin se on lyhytkestoinen ja sen jälkeen sua harmittaa vielä enemmän.
Minä olen 22v ja miehet samanikäisiä tai hieman vanhempia. Tästä jälkimmäisestä kyllä uskon, että saattoi olla sitoutumiskammoinen. Enkä minä renttuihin ihastu, vaan mukaviin miehiin. Jokin sitten menee vikaan.
Ajatteleeko miehet oikeasti noin kauniista naisista? En millään voi uskoa tuota, ehkä jotkut, mutten usko, että olen tavannut ketään sellaista. Ehkä pitäisi unohtaa tämä viimeisin ihastus, pyörittää minua taas pikkusormensa ympärillä ja tyhmänä taas uskon kaiken. Yksinolemisen pelko on vaan niin suuri, että voisin tyytyä huonoonkin mieheen :(
Jos sä olet hyvänänköinen ja vielä mukavakin siihen päälle, niin et sä tule yksin kauaa olemaan. Hätistä nyt vaan se heppu pois elämästäsi.
Tuotahan mä juuri olen kuullut ja silti ollut sinkku 2 vuotta, tämä viimeisin oli ainut edes lähellä seurustelua. Ei se hätistäminen helppoa ole, hän sai minut luokseen ja puhui kaikenlaista miten hän tykkää minusta jne. Silti ei vastaa viesteihin. Pakko minun on unohtaa hänet, eihän tästä tule kuin lisää sydänsuruja...
voin arvata miltä sinusta tuntuu, itsekin kävin läpi pari vuotta vaikeaa vaihetta, kun muutin kotoa ensimmäistä kertaa pois ja suhteeni ensimmäiseen poikaystävään oli katkennut. Kuvittelin, että millään ei ole mitään väliä ja että kukaan ei halua minusta edes kaveria, koska olen niin masentunut/allapäin. Minä itse en vain ollut se tyttö, jolle sanottiin, että "ihme kun ei sinulla ole ketään poikaystävää", vaan lähinnä vain pakotettiin muistuttamalla muistamaan, että elämässä vain opiskelu ja menestys ja maine ja raha on tärkeintä, ei parisuhde..
Jokainen, jolla on vähänkään muuttunut elämäntilanne, on se sitten millainen tahansa, tulee miettineeksi juuri tuolla tavalla "vajoan taas aallonpohjalle!, "se rakkaus, kaipaan sitä niin paljon että itkeni itseni uneen" ne kaikki tapahtuivat minussa myös!! En uskonut, että minulla on kellekään enää mitään fyysistä/henkistä annettavaa toiselle, ennenkuin aloin tapaileen muita ihmisiä ja sain kavereita (kovan uurastuksen jälkeen).
Muista, että jokainen ihminen jonka tunnet, jokainen uusi kaveri jonka saat, tuo mahdollisesti jotain uutta näkökulmaa asioihisi, mitä sinulla tällä hetkellä on! Minulle kävi niin ja olen iloinen, että uskalsin olla aina oma itseni ja löytää samantyylisiä kavereita uusista opiskelupiireistä, jotka myös vain odottivat että löytäisivät minut..
Koksaan ei ole liian myöhäistä.