niin, tällaista tässä iltani iloksi mietin.. ;) että hakevatko jotkut tosiaan vain sen statuksen takia --> lukeminen on sellaista "sydän-tekee-sitä-ja-tätä" -pänttäämistä, eikä ovet aukene? vai yliarvioiko tosi moni omat kykynsä esim. fysiikassa ja kemiassa, tai oppimiskykynsä yleensäkin? vai vaikuttaako stressi lukiessa/koetilanteessa niin paljon?
tuntuu vain ihan käsittämättömältä, että joku lukee tyyliin pitkät fysiikat ja kemiat lukiossa, käy vaikka valmennuskurssinkin, lukee esim. kemiaa yliopistossa jne., eikä silti pääse. tietysti sieltä joku aina jää ulkopuolelle, mutta..
siksi tätä mietin, kun tulee välillä uskonpuute siihen, että voisin itse päästä sisään lukemalla ko. aineiden lukiokurssit itse, treenaamalla vanhoja pääsykokeita, io-materiaaleja ja tietysti gallea lukemalla. "hyvän fiiliksen" hetkinä tietysti tuntuu, että ne asiat aukenee ja jää mieleen (oikeastikin) niin hyvin, että mahdollisuudet on hyvät. voiko esim. lukion pitkän kemian ja fysiikankin tosiaan mennä läpi niin ulkolukemisella, ettei siitä jää riittävästi päähän pääsykokeita ajatellen, tai taitoja ei vain kerry niistäkään tarpeeksi?
*ahdistushetki täällä meneillään* *lol*
sen verran hyvin oman älyn ja käsityskyvyn tunnen, että uskoisin pystyväni tarvittavat asiat hallitsemaan näin "vähäiselläkin" lukemisella. tai siis itseopiskelulla.. kyse ei kai niinkään ole älykkyydestä, vaan käsityskyvystä, kokonaisuuksien hallinnasta ja mulla erityisesti hirveän hyvästä muistista. sekä tietysti siitä, että lääketiede kiinnostaa OIKEASTI. mutta, voiko tosiaan yksilölliset erot olla niin suuret, että toinen oppii asiat nopeammin ns. älykkötyyliin ja toinen taas ei opi riittävästi pänttäystyylilläkään...?
tuntuu vain ihan käsittämättömältä, että joku lukee tyyliin pitkät fysiikat ja kemiat lukiossa, käy vaikka valmennuskurssinkin, lukee esim. kemiaa yliopistossa jne., eikä silti pääse. tietysti sieltä joku aina jää ulkopuolelle, mutta..
siksi tätä mietin, kun tulee välillä uskonpuute siihen, että voisin itse päästä sisään lukemalla ko. aineiden lukiokurssit itse, treenaamalla vanhoja pääsykokeita, io-materiaaleja ja tietysti gallea lukemalla. "hyvän fiiliksen" hetkinä tietysti tuntuu, että ne asiat aukenee ja jää mieleen (oikeastikin) niin hyvin, että mahdollisuudet on hyvät. voiko esim. lukion pitkän kemian ja fysiikankin tosiaan mennä läpi niin ulkolukemisella, ettei siitä jää riittävästi päähän pääsykokeita ajatellen, tai taitoja ei vain kerry niistäkään tarpeeksi?
*ahdistushetki täällä meneillään* *lol*
sen verran hyvin oman älyn ja käsityskyvyn tunnen, että uskoisin pystyväni tarvittavat asiat hallitsemaan näin "vähäiselläkin" lukemisella. tai siis itseopiskelulla.. kyse ei kai niinkään ole älykkyydestä, vaan käsityskyvystä, kokonaisuuksien hallinnasta ja mulla erityisesti hirveän hyvästä muistista. sekä tietysti siitä, että lääketiede kiinnostaa OIKEASTI. mutta, voiko tosiaan yksilölliset erot olla niin suuret, että toinen oppii asiat nopeammin ns. älykkötyyliin ja toinen taas ei opi riittävästi pänttäystyylilläkään...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotkut eivät vain pääse siksi että
a) eivät osaa asioita tarpeeksi hyvin tai
b) paniikki iskee kokeissa.
Muut pääsee.
Pääasiassa syyt ovat varmaan:
Laskurutiini ei ole tarpeeksi hyvä -> aika loppuu -> >aikiin tehtäviin ei ehdi vastata tai tulee virheitä
- Laskurutiini siis kuntoon, kaavat tulee "selkäytimestä"
Tehtävä hahmotetaan väärin -> Lähdetään johtamaan väärillä kaavoilla tai johtaminen/kaava jää kesken
- Paljon ulkoa opettelua ja vanhojen pääsykoetehtävien lukemista. Tehtävät eivät sinällään toistu, mutta pulmat kyllä
Puutteelliset vastukset, jopa vastaustekniikka
- Oikean vastaustekniikan hiomista. Vain olennaiset asiat esitetään. Puutteelista tietoa ei voi korvata kertomalla jostakin ihan muusta
Riittämättömät tiedot, lukemisen puute
- "En lukenut kaikkia kursseja, kun ei ne viime vuonnakaan kysyneet mitään tästä aiheesta", "Sain rahat Galleen vasta viikkoa ennen pääsykoetta"
Motivaation puute
- Jotta pääsee sisään pitää olla lahjakas ja hyvin valmistautunut. Jos motivaatio on hakusessa, ei todennäköisesti jaksa lukea, laskea, opetella ulkoa niin paljon kuin pitäisi
Pääsykoe ramppikuume
- Sopiva jännitys paikallaan, mutta kokeessa pitää antaa parastaan, joten liika jännitys kostautuu. Siksi kannattaa hiopa pääsykoerutiineja esim. osallistumalla lääkiksen lisäksi kemman, fyssan tai jonkin ihan muun aineen kokeeseen.
- Jotkut joutuvat pääsykokeeseen sairaana (flunssa, menkat, migreeni), ei hyvä, mutta sisäänkin on siinä kunnossa päästy. Paljon buranaa ja kylmiä hermoja.
Lahjat ei riitä, vaikka haluja olisi
- Sanoo kuka mitä tahansa, kaikki eivät ole Einstaineja. Osa ei osaa hahmottaa asioita ymmärrettävästi eikä tajua abstrakteja asioita. Kun ei ymmärretä joudutaan opettelemaan ulkoa. Hauki on kala -opiskelu on aika raskasta, kun materiaalia on todella paljon.
Huono tuuri
- Joskus vaan ei ole hyvä päivä. Joka vuosi on pyrkijöitä, jotka muistavat pääsykoepäivän, paikan tms. väärin. Osa ei ehdi kokeeseen ajoissa kun linja-auto ei tullutkaan tai hyppäsi väärään junaan. Oksennustauti/ ripuli/ keuhkokuume voi tulla juuri pahana päivänä. Kokeessa voi tulla täydellinen Black-out tai juuri ne kaikki kysymykset joita ei osannut kovinkaan hyvin.
Tekemällä harjaantuu. Kaverini lukiosta pyrki lääkikseen 4 kertaa ja pääsi. Toinen eläinlääkikseen 4 krt ja pääsi. Molemmat ovat unelma-ammatissaan, mutta varmasti kynnys hakea vielä tuon viimeisen ratkaisevan kerran oli monta kertaa katkolla.
kiitoksia asiallisesta ja kattavasta vastauksesta/mielipiteestä. tässä topicissa mennään välillä niin tunnepitoisiin ja äärimmäisiin mielenilmauksiin, että tällainen jopa yllättää..... *lol*
Pohdintasi kuulostaa hieman sille, että joko et ole ollut vielä kertaakaan lääkiksen pääsykokeissa tai sitten et ihan käsitä mistä siinä valinnassa on kyse: pyrkijöiden keskinäisestä kilpailusta.
Toki pääsykoe on muuttunut jonkin verran siitä kun sen itse tein 1999. Perusperiaate on kuitenkin käsittääkseni sama:
fysiikka ja kemia ovat sellaisia oppiaineita, että niitä ei voi oppia "ulkoa" kuten ei esim. matematiikkaakaan. Fysiikassa ja kemiassa voidaan aina kehittää uusi ongelma ratkaistavaksi kokeeseen, eli voidaan aina kehittää laskutehtävä, jollaista tai jonka kaltaista hakija ei ole vielä koskaan tehnyt.
Fysiikassa ja kemiassa vaaditaan paitsi oppiaineen tietojen ja taitojen muistamista ja hallintaa, niin myös kykyä soveltaa. Vaaditaan siis ymmärryskykyä sekä älykkyyttä ja vielä se hyvä muistikin.
Sitten on vielä se Galenos josta minulla ei paljon ole tietoa, mutta meillä sen edeltäjänä oli Ihmisen fysiologia ja anatomia -kirja, josta piti muistaa ja ymmärtää anatomia ja fysiologia ja sitten oli solu- ja molekyylibiologian ja biokemian ja biofysiikan osalta ns. "lääketieteen alan valintakoemoniste 1999", jossa oli asiaa jota nykyisin on Galenoksessa käsittääkseni. Nernstin yhtälöt ja Goldman-Hodgkin-Katz -yhtälöt ja mitä niitä nyt olikaan (oleellisimmat näyttävät jääneen mieleen). Noiden materiaalien asioiden ymmärtämistä ja sisäistämistä ja muistamista lähinnä vaadittiin ja sitten vielä kokeessa soveltamista laskuissa ja tehtävissä. Galenokseen pätenee sama.
Nyt sitten:
lääkikseen hakee poikkeuksellisen kovatasoista porukkaa. Useilla useita vuosia kemian ja fysiikan opintoja takana yliopistoissa ja lisäksi hakijamateriaalissa on niitä jopa puhdas 10,0 keskiarvolla lukiosta päästötodistuksesta (eräs oma kurssikaveri aikoinaan, kaikki arvosanat lukion päästötodistuksessa 10) ja 6 laudaturia ja pitkä matikka ja fysiikka ja kemia ja biologia 10 kaikki päästötodistuksessa, näitä on jonkin verran. Hakija-aines on kovatasoista.
Sitten itse pääsykoe oli ainakin 1999 erittäin stressaava ja aikaa oli tarkoituksella vähän. Erittäin kovassa paineessa siellä kilpaillaan paikoista tiedekuntaan.
Kun hakija-aines on huippua ja koe erittäin stressaavaksi tehty ja kun sisään otetaan 100 parasta 700 kovatasoisesta hakijasta, niin kyllä siinä erotellaan jyvät akanoista.
Hakijoista jos 300 on aivan huippulahjakkaita, 200 erittäin menestyneitä koulussa ja älykkäitä, 100 melko pystyviä ja keskimääräistä paljon parempia, ja 100 on keskivertoja älyltään ja ymmärryskyvyltään ja noista kaikista 100 valitaan kokeella sisään, niin ymmärrätkö, että jotkut eivät vain pääse vaikka kuinka yrittäisivät ja vaikka 6-7 kertaa.
sitä pointtia kai hain, että on tosi paljon näitä, kenen "pitäisi päästä varmasti" --> eivät pääse. ja sitten paljon myös näitä, kenen olettaisi taustan tms. takia häviävän pisteissä joillekin muille, mutta pääsevätkin sisään. eiväthän ne kaikki 6 ällää -tyypitkään sinne pääse.. mielestäni on muutenkin hieman hankalaa verrata lukiomenestystä pääsykokeissa menestymiseen. lukiossa jotkut eivät vain "viitsi", pääsykokeissa on pakko viitsiä lukea jos aikoo johonkin päästä.
toki voidaan tehtäviä kehittää ääretön määrä, mutta kaavoihinhan nekin perustuvat. kaavojen pyörittely muistaminen taas vaativat sitä kuuluisaa laskurutiinia, mitä toki tarvitaan. =) ja on kyllä tuossa vieressä nippu vanhoja pääsykokeita, tiedän myös melko hyvin millainen tilanne se on - vaikkakaan en ole aiemmin juuri lääkikseen hakenut.
hain myös muiden käsitystä eroista hakijoiden oppimiskyvyn välillä. ei kaikki sisään päässeet ole lukeneet pääsykokeeseen sitä kahtatoista tuntia päivässä puolen vuoden ajan, mitä jotkut kertovat päntänneensä. en todellakaan siis väitä, etteikö sisään pääseminen olisi kaikilla kovan työn takana, mutta se työn määrä sitten riippuu paljolti työn tekijästä --> oppimisen nopeudesta. istuvathan jotkut lukiossakin kaikki illat kirjat kädessä vain saadakseen sen saman numeron, minkä joku toinen saa suurin piirtein kertalukemisella.
kuinkakohan moni potentiaalinen tuleva lääkäri muuten jättää kokonaan hakematta tuon superkovan maineen tms. takia? toivottavasti ei moni. ;)
Omasta mielestäni, yksi tekijä jota kukaan ei ole maininnut on puhdas onni.
Itse väitän, että kukaan ei osaa täydellisesti galenosta joten sillä on vaikutusta, että itselle tulee juuri ne oikeat kysymykset. Toiset eivät pääse sisään, koska aina kysytään niitä huonoimmin osattavia asioita.
Kaverini esimerkiksi pääsi samaan aikaan kuin minä sisään. Itse olin todella hyvin valmistautunut ja itseluottamusta oli. Kaverini toisaalta oli lukenut vähän miten sattui ja sieltä täältä osasi asioita ja välillä tuntui ikävältä, että kun ajattelin että hän ei tule koskaan pääsemään sisään ja en olisi halunnut että toinen vain pääsisi. Itsekin hän oli jo osittain luovuttanut pelin, kun aamulla hipsimme pääsykokeeseen.
No, kuinka ollakaan kokeessa sitten kysyttiin juuri niitä asioita, mitä hän oli sattunut lukemaan ja sisään pääsi että paukahti, ehkä vähän rimaa hipoenkin, mutta se riitti.
Eipä sitä turhaan ainakaan itselleni ole aina ennen tenttiä tai koetta sanottu että onnea kokeeseen, koska omasta mielestäni kaikki asiat ovat onnesta kiinni.
Ihan ok trolli, harmi ettei kukaan uskonut =(
Kuten kaikki tietävät, about kaikki on osattava, koska kova tasoisia hakijoita on niin paljon, että joku varmasti osaa.
Ensi kertaa varten kannattaa muuten mainita esim. kaupunki johon pääsitte, niin se vaikuttaa edes hieman uskottavammalta.... Harjoiteltavaa sinulta on vielä paljon
ps. kukaan ei kutsu itseään nimellä lääk. fuxi. =D
Tämähän meni hauskaksi. Ihan tiedoksi, että EN KUTSU itseäni NIMELLÄ lääk.fuxi vaan käytän kyseistä sanapartta esiintyessä esim. tällaisella forumilla. Siitä käy hyvin ilmi kaksi asiaa; mitä opiskelen ja kauanko. Jotenkin tuntuisi tyhmältä laittaa nimimerkiksi lk, ll jne. Ehkä ymmärrät.
Ja toisekseen en tarkoittanut tekstiäni miksikään trolliksi, osaan käyttää aikani myös paremmin. Sen sijaan toin esille asian, josta kukaan ei vielä ollut maininnut ja itsekin jos opiskelet lääkiksessä tiedät, että aivan satavarmasti pääsykokeessa tarvitaan ONNEA. ;=)
lisäksi tarvitaan tietoa ja taitoa ja vahvoja istumalihaksi ja yleensäkin omistautumista siihen lukemiseen.
Mutta eihän se kaikille riitä sekään. Onhan olympialaisissakin paljon harjoitelleita urheilijoita, mutta eivät saa mitalia. Niin se vain on.
siitä varsin banaalista syystä, että ovat liian tyhmiä, tai sanoisinko vaikka "kognitiivisesti haasteellisia".