lapseni on 8½ vuotias,ollut sijaisperheessä n.puolitoista vuotta.
perheen äiti stressaantuu minun soitoistani,vaikka soitan vain kerran viikossa.
myös kiusantekoa hänen puoleltaan soittelu-asioissa;esim jos olen "puuttunut" liikaa lapseni asioihin,niin kostaa minulle siten ettei vastata puhelimeen/sitä pidetään kiinni.
olen vajaan vuoden verran huoltokokouksissa pyytänyt/perustellut että lapselleni hankittaisiin oma kännykkä (minä ostaisin maksaisin puhelut) jolla voisimme pitää yhteyttä.
olen myös ehdottanut,että jos kännykkä sallittaisiin,sopisimme soittorajoista,eli ei joka päivä soittelua ym.
jostain kumman syystä perheen äiti ei hyväksy kännyä ja niinpä sossu on samaa mieltä.ystäväni lapsi on samassa jamassa,mutta saa käyttäää kännyä joka päivä..
sama kaupunki ja sama sossu,eri työntekijät.
kiinnostaisi tietää teidän muiden biovanhempien yhteydenpitokäytännöistä.
onko lapselle sallittu kännykkä ja missä vaiheessa/ikäisenä? (esim. tässä sijaisperheessä on kaksi vuotta vanhemmalla biopojalla ollut jo vuoden oma kännykkä)
miksei minun lapseni voi saada kännykkää,ihmettelen? 1
perheen äiti stressaantuu minun soitoistani,vaikka soitan vain kerran viikossa.
myös kiusantekoa hänen puoleltaan soittelu-asioissa;esim jos olen "puuttunut" liikaa lapseni asioihin,niin kostaa minulle siten ettei vastata puhelimeen/sitä pidetään kiinni.
olen vajaan vuoden verran huoltokokouksissa pyytänyt/perustellut että lapselleni hankittaisiin oma kännykkä (minä ostaisin maksaisin puhelut) jolla voisimme pitää yhteyttä.
olen myös ehdottanut,että jos kännykkä sallittaisiin,sopisimme soittorajoista,eli ei joka päivä soittelua ym.
jostain kumman syystä perheen äiti ei hyväksy kännyä ja niinpä sossu on samaa mieltä.ystäväni lapsi on samassa jamassa,mutta saa käyttäää kännyä joka päivä..
sama kaupunki ja sama sossu,eri työntekijät.
kiinnostaisi tietää teidän muiden biovanhempien yhteydenpitokäytännöistä.
onko lapselle sallittu kännykkä ja missä vaiheessa/ikäisenä? (esim. tässä sijaisperheessä on kaksi vuotta vanhemmalla biopojalla ollut jo vuoden oma kännykkä)
miksei minun lapseni voi saada kännykkää,ihmettelen? 1
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olen kuullut, että joskus sijaisvanhemmat eivät halua siksi lapselle omaa kännykkää tai, että edes vastaisivat lankapuheliimeen, koska eivät voi tietää missä kunnossa lapsen vanhempi soittaa, onko päihdyksissä tai kiihtyneessä mielentilassa tms. lapsen vastatessa.
Myös jotkut vanhemmat saattavat soittaa liian usein, että lapsen päivittäinen elämänrytmi järkkyy eikä hän kykene ajattelemaan muuta kuin vanhempaansa joka soittelee ja näin ollen ruveta oireilemaan.
Tämä on mielestäni hyvin ymmärrettävä tilanne.
Kerran viikossa puhelu kuulostaa kyllä liioitellun vähältä, siitä sun pitää koittaa puhua sosiaalin kanssa, ettet aivan pääsisi viaraantumaan lapsestasi.
Sinähän kuitenkin olet lapsen biovanhempi.
jos ei sijaisvanhemmilla ole valmiuksia ja ammattitaitoa sijaislasten hoito-, huolto- ja kasvatustyöhön.
Sijaisvanhemman työ huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten kanssa on todella ammattitaitoa ja vaativaa työtä.
24 tunnin pride kurssi ei ole todellakaan riittävä ammattitaidon tae.
Esimerkiksi laitokseen sijoitetun lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa voidaan rajoittaa
vain erillisellä perustelulla laitoksen johtajan päätöksellä ja yhteydenpitorajoituksen kesto on määräaikainen.
Omaa kännykkää nuoremme (16v) ei saa käyttää yksityisessä lastensuojelulaitoksessa eikä laitos anna sitä edes mukaan kaikille kotilomille.Jos me soitamme nuorellemme tai hän kotiin, joku henkilökunnasta on aina kuuloetäisyydessä lapseemme. Käytäntö on kaikkien sinne sijoitettujen lasten kohdalla sama, syytä ei ole kerrottu eikä mitään päätöksiä yhteydenpidonrajoittamisesta tehty.
tunkekaa ne kännykät isoihin takapuoliinne, antakaa soida siellä, mitäs täällä kitisette
toivottavasti et ole sijari ainakaan.
Meillä on 9- ja 10-vuotiaat lapset sijoitettuna sijaisperheeseen. Olemme itse ostaneet lapsille kännykät ja maksamme myös laskut. Sossu ja sijaisperhe rajoittaa puheluitamme niin, että lapset saavat soittaa meille kerran viikossa. Haluaisimme soitella useammin ja lapset myös. Mutta kun lasten elämä häiriintyy ja ikävä omaan kotiin tulee kuulemma, jos soittelisimme useammin!!! Lisäksi lapsilla ei nämä kännykät ole käytössä muuta kuin sovittuna ajankohtana!!! Sijaisperheen samanikäisillä lapsilla kännykät ovat tietenkin vapaassa käytössä ja koulussa pitävät mukana. Oikeesti ärsyttävää ja epäoikeudenmukaista!!! Yhtä rajoittamista koko ajan...väsyttää!!
sijoitetuilla ollut kännykät jo vuosia, en kyllä muista minkä ikäisinä saivat ensimmäiset, mutta samoihin aikoihin kuitenkin, kuin heidän kaverinsakin. Oma lapsemme sai ensimmäisen kännykkänsä vasta ylioppilaslahjaksi. Silloin ei tosin kännyt olleet vielä niin yleisiä kuin nykyään.
Soittoja ei ole tarvinnut rajottaa mitenkään, kun vanhemmat muutenkin niin harvoin ovat soitelleet.
Nyt ovat lapset jo niin isoja, ettei heidän elämänsä enää siitä järky vaikka vanhemmat humalassa/huumepäissään soittelisivatkin, mutta kun olivat pieniä, niin kyllä joka kerta, kun vanhemmat soittivat jonkun hyökkäyspuhelunsa päihteiden alaisina, niin lasten elämä meni taas vähäksi aikaa sekaisin ja luultavasti siksi olisin yrittänyt soittelua jotenkin rajoittaa, ihan lasten suojaksi, mutta jos kohdallanne ei ole minkään laista häiriösoittelua, enempää lapselle,kuin sijareillekaan, niin en ymmärrä miksi pitäisi rajoittaa. Vai onko niin, että lapsi on ollut vasta vähän aikaa sij.perheessä, eikä ole vielä oikein kotiutunut, eikä päässyt yli ikävästään teitä kohtaan. Se voisi olla yksi syy, miksi sijarit katsoo, että lapselle olisi helpompaa, jos ette liian usein muistuttaisi olemassa olostanne. Se vanhempien yhteydenotto kun usein herättää lapsessa paljon kaikenlaisia tunteita, joko ahdistusta siitä mitä on tapahtunut, tai sitten vaan ikävää.
Yritä kysyä lapseltasi, jos kertoisi miltä hänestä tuntuu, eli kuinka usein hän toivoisi teidän soittavan. Jos lapsi ehdottomasti haluaa, että pidätte yhteyttä useammin, niin kyllä se pitäisi olla mahdollista. Joskus taas lapset itsekin haluaisivat, että saisivat olla pidemmän aikaa ns. "rauhassa". Se uuteen elämään keskittyminen kuluttaa lasta paljon ja tuntuu, että kun kuulee taas vanhempien äänen ja muistot palaa mieleen, niin joutuu taas alottamaan osittain alusta sen oman elämänsä kokoamisen. Ei ole hyvä, jos on liian pitkät välit, että lapsi luulee, et hänet on hylätty, mut ei myös välttämättä hyvä jos liian useinkaan soitellaan. Mutta noi kaikki on niin tapauskohtaisia, et kysyisin lapselta suoraan ja pyytäisin loukkaantumatta kertomaan rehellisen vastauksen, mitä hän haluaa.
olen vasta nyt päässyt vastauksia lukemaan,en edes kaikkia vielä,mutta kommentoin nyt tähän astiseen.
tilanne on minulla se,että ennen huostaanottoa olin yh.eli lapselleni soittavat minun lisäkseni omat vanhempani sekä sisareni.
yhtään ainoaa kertaa en ole soittanut häiriösoittoja niin selvis-kuin humalapäissäkään.
tämän on sijaisäiti jopa myöntänyt,niin että se lukee viimeisessä huoltosopimuksessa.
olen lapseni kanssa hiukan asiasta jutellut,soitoista siis,ja olen ymmärtänyt,että hän haluaisi että puhuisimme useammin.
mutta ensi kerralla,kun hän tulee kotiin,siis luokseni,otan puheeksi asian,niin että hän voi vapaasti vastata tekeekö soitto ja äidin äänen kuuleminen hyvää vai aiheuttaako ennemmin ikävää.
kiitos siis tästä neuvosta Amalia.
mitään järkevää perustetta ei ole sijaisäidillä esittää,miksei lapseni saisi kännykkää.sanoo vain "ei missään tapauksessa,ei tule mitään"..
Ihmettelen...miksei tule?
hänen ei tarvitsisi stressata,hänen sanojaan lainatakseni:"arki on niin kiireistä ja hektistä,ettei minulla ole aikaa päivystellä soittoja ja soittoaikoja.vastataan jos on puhelin päällä tai ollaan kotona,muuten voi yrittää sitten seuraavana päivänä" ??!!!????
haloo!
no,jatkan viestienne lukemista.jokin ratkaisu tähän täytyy löytyä.
Sait edellä (varpune) niin hyvän ja kypsän vas-
tauksen ettei siihen ole mitään lisättävää.
ASIOILLA ON NIIN MONTA NÄKÖKULMAA.
että myös lapsesi saisi kännykän saman ikäisenä kuin sijaisperheen biologinen lapsi? Jos näin ei vuoden päästä käy, niin kysy miksei. Lapsilla pitäisi olla samat säännöt.
Meilläkin on ollut biolasten kanssa rajana, että vasta 10-vuotiaalle on kännykkä hankittu. Vielä on niin paljon ristiriitaista tietoa kännykän vaikutuksesta lapseen, esim.aivoihin.
Meille sijoitettu sai kuitenkin lahjaksi kännykän alle 10v ja hän on saanut sitä käyttää. Kysyimme asiaa biolapsiltamme, eikä heillä ollut mitään sitä vastaan vaikka itse olivat olleet vanhempia kännyn saadessaan. Biovanhemmat eivät kyllä edes kysyneet meidän mielipidettämme asiaan, mutta meillä soittelut toimineet ennen lapsen kännyäkin ihan hyvin.
Joskus kuitenkin tuntuu ikävältä, kun lapsen kännystä on akku loppunut niin vanhemmat soittavat minun puhelimeeni ja tenttaavat minua, että miksei lapsen puhelin ole päällä. Ensin tulee haukut minulle(puh otettu pois?!) ja sitten kun saan puheenvuoron niin onkin vain akku tyhjä.
ex-mieheni osti lapsillemme känät ja aluksi niitä ei hyväksytty sijareiden puolelta.perustelin myös sossulle että kun lankiksella soitot ei onnistu,eli sijarit näki turhaksi että lasten tarvii pitää yht.vanhempiinsa,vaadin että lakiinkin perustuen on oikeus pitää puolin ja toisin yht.vanhempiin ja isovanhempiin!!!hieman rajotetusti lapset sitten saivat´pitää puhelimensa ja käyttääkkin niitä.mutta jos en olis tästäkin älämölöä nostanut, sijarin mielipide olis menny läpi!!vedotkaa lakiin kaikissa pienissäkin asioissa,itse tein niin ja lapset on kotona.ja kun lapset on huostassa, muistakaa joka helvetin palaverissa ja kokouksessa muistuttaa sossua että heillä pitää ollamyös lasten kotiin palaamisesta suunnitelma!!!laki velvottaa heitä koko ajan tekemään suunnitelmaa miten ja missä vaiheessa lapset pitää palauttaa kotiin!!yhtään h.ottoa ei saa tehdä että ei olisi valmiina jonkinlainen suunnitelma.huume,väkivalta,ja alkoholi perheissä kotiutus on tietenkin eri asia.
Siellä on määrätty että huostaanoton tehnyt sosiaaliviranomainen laatii
ja TEKEE jokaiselle huostaanotetulle lapselle
Huoltosuunnitelman.
Huostaanotettavan lapsen Huoltosuunnitelmaan täytyy sos.viranomaisen laittaa säädöksessä mainitut asiakohdat mm. syyt ja seikat , jotka ovat johtaneet lapsen huostaanottoon
nyös sosiaaliviranomaisen toimenpiteet täytyy kirjata, joilla nämä huostaanoton syyt poistetaan.
Lapsen yhteydenpito hänelle läheisten ihmisten kanssa on myös kirjattava Huoltosuunnitelmaan jne.
Jossakin lastensuojelulain kohdassa on hyvinkin tarkkaan präntättynä yhteyden pitoon liityvistä rajoituksista ja kuka niistä saa päättää ja että niistä on aina löydyttävä kirjallinen päätös. Koskee myös sijaisperheessa olevia lapsia. Laitoksessa rajoituspäätöksen saa tehdä laitoksen johtaja ja sijaisperheen yhteydenpitopäätös viedään sosiaalilautakuntaan päätettäväksi (täytyy tarkistaa myöhemmin).
Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja vanhemman välillä kuuluu aina ammattilaisten eli sosiaaliviranomaisten päätettäväksi.
Jos lapsen sijaishuollosta vastaavalla henkilöllä ei ole edellytyksiä ottaa vastaan tai ei kestä lapsen ikävää omista vanhemmistaan,
ei hänellä ole riittävää kykyä eikä taitoa
toimia niin vaativassa tehtävässä kuin huostanotetun lapsen vanhemman sijaisena.
myös sellaisissa perheissä, joss äidillä on useita lapsia useiden eri miesten kanssa..lakiin vedotaan siinäkin tapauksessa.lapsen elämä on yhtä kurjuutta kun tämä niin sanottu äiti onnistuu aina sotkemaan kaikki asiat lakiin vedoten!!Lapsi oli uuden vuoden äitin ja uuden isäpuolen luona..oireilee tosi pahasti...ei muista mitään entisiä sääntöjä...tolkuttaa vastaan ja kunnioitus vastuullisia aikuisia kohtaan on näemmä mennyt...KYLLÄ ÄITI OSAA!!!
baby-talk! kantama on lyhyt mutta linja ilmainen ja aina auki kun haluat
Minun lapsistani molemmat on huostaanotettu aikoinaan (lainvastaisesti)valehtelemalla. Vanhemmalla lapsella,noin 10 V on kännykkä ollut noin vuoden verran,tosin kuulin tästä vasta kesällä. Yhteyden pito on joko rajoitettua sossun taholta tai sijareiden, koska lapsi ottaa oman toiveen mukaan yhteyttä "salaisesti" ja ilmoitti myös että milloin voin ottaa yhteyttä,lähettämällä lukujärjestyksen...eli koulun jälkeen, kun on yksin kotona, koska kuulemma sijarit kuuntelee keskustelut.Rajoittavat yhteydenpitoa kaikin tavoin koko tämän viiden vuoden aikana, vaikka viimeksi joulun aikaan näin lapsiani puolituntia (lahjat ja halit, pusut kerkesin...)ja sitä ennen viime keväänä -06...eli aika hullua, mutta laillista kuten tavallista sossuille.
Nyt joulun jälkeen rajoitusta puheluihin yritetään sillä, että lapselle on ostettu KANNETTTAVA TIETOKONE...eli hullummaksi menee ja menee...nyt siis heidän mielestään yhteydenpitoa sähköpostitse,kun tieten yhteydenpito on liian usein (2-3 kertaa kk).Aikaisemmin pidin enemmän yhteyttä...mutta kun ne alituiset puheluiden kuuntelut (sijarit). Onhan sitä hyvä valvoa sähköposteja ja jakaa niitä sossun kanssa. Minun mielestä tietokoneet, saati jo KANNETTAVAT tuon ikäisellä on vähän liikaa, ilman valvontaa...pöytäkone on ollut lapsella jo käytössä toista vuotta.
Voihan siinä tietenkin olla sekin syy, että sossulta sijarit "pyytää lahjarahaa" lapsille vielä erikseen kaiken muun "etuuksien" lisäksi ja tämän jälkeen kun aikaa on kulunut joulusta niin lapsi saa vanhan pöytäkoneen ja sijari vanhempi saa kannettavan...kuin vahingossa hmmm....
Jaksamista muillekkin "oikeille" lasten vanhemmille.
Oikeus tapahtuu aikanaan, ei sitä voida lapselta "ostaa" tavaroilla...lahjomalla.
jutussasi tuo "lain vastaisesti", kuinka kauan ovat olleet jo huost.otettuina, valheiden perusteella?
Etkö ole pystynyt näyttämään valheita valheiksi.
Oletko yrittänyt saada huost.oton purkua?
toteen,vaan kun käräjäoikeudetkin, tuntuu pelkäävän tai sitten puoltavat sossujen päätöksiä. Huostaanotosta on kulunut noin 5 vuotta.
Tänä vuonna tulen näyttämään tämän toteen todella, jos muu ei auta niin julkisesti kaiken kansan nähtävinä.
Huostaanoton purkua yritän...vaan kun katsotaan "isää" sillä silmin, sossujen puolelta ja tätä rataa......jatkuu...jatkuu...muka lasten etua ajatellen.
Vaatisin sossua kirjallisena sijarin edellyttämät yhteydenpidon rajoitukset ja niihin perustelut. Ainahan viranomaisen pitää tehdä kirjallinen päätös ja siihen pitää antaa valitusosoitus.
Tässä mielessä laitos on parempi sijoituspaikka, koska siellä on pakko perustella yhteydenpidon rajoitukset paperilla.
Elävässä elämässä on niin, että jutulle tai toimintatavalle ei ole perusteita, jollei niitä pysty kirjallisesti ilmaisemaan. Siinä vaiheessa menee sijareiltakin ylläolevassa tarinassa sormi suuhun. Kannattaa vaatia kaikki rajoitukset kirjallisena jo senkin takia, että kun lapsi isona alkaa syyttämään omia vanhempiaan laiminlyönneistä, niin voi lyödä päätökset todisteeksi pöytään.
neuvo, että kaikki päätökset ja sopimukset kirjallisina. Ihan yhtä hyvin sij.perheen ilmoittamat rajoitukset pitää olla kirjallisina ja sossun päätöksiä. ei perhe voi päättää kuin omista asioistaan. Perhe voi esittää toivomuksia, mutta ei voi päättää mitään. Tiedän, että sij.perheissä on myös sellaisia, jotka luulevat voivansa omia lapset ja rajoittaa omien vanhempien tapaamisia, mutta se on lain vastaista.
Kaikki sopimukset/rajoitukset paperille ja sossun kautta, niitä on myös perheen noudatettava.
"
Lastensuojeluasetus 16.12.1983/1010
........
.........
14 § (8.5.1992/421)
Huostaanottoa, sijaishuoltoon sijoittamista, huostassapitämisen lakkaamista, yhteydenpidon rajoittamista ja eristämistä
koskevassa asiassa t e h t ä v ä p ä ä t ö s on laadittava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukaisesti.
............
"
Tulevaisuudessa lastensuojelulaitokset tulevat olemaan yhä enemmän lastensuojelun asiantuntemuksen resurssikeskuksia, jotka ottavat vastuun huostaanotettujen lasten huollosta ja hoidosta sekä antavat asiantuntija- ja työapua avohuollolle.
Löysin tuollaisen sosiaalihallituksen raprtista. Onko sittenkin niin, että sosiaalitoimistojen tädit juoksevat kun sijarit käskee, vai miten kaikki menee, tietääkö kukaan tosiasioita.
puhuttu mitään sijareista, vaan laitoksista eli lastenkodeista ja vastaavista ja niiden antamasta avusta avohuoltoon. Käytännössä tiedän sen toimivan niin, että lastenkodin työntekijät menevät perheisiin työskentelemään ongelmatilanteissa. Ts. yritetään ulkopuolisin voimin auttaa perhettä ongelmien ratkaisussa siellä missä niitä ongelmia on, eli heidän kotonaan. Tällä yritetään ehkäistä huost.ottoja ja koko perheen hajoaminen. Se on puhtaasti sitä ennaltaehkäisevää työtä, mitä on jo paljon peräänkuulutettu, eli ihan hyvä juttu, jos sen saa toimimaan.
huomaa että itse et ole kaltoinkohdeltu bio. neuvot ovat turhia kaikkea on jo kokeiltu. Rukoilkaa apua Jumalalta ihmisen apu on nähty!
En syytä ketään vaikka virheitä on tehty puolin jos toisin. joka ei myönnä eikä korjaa virheitään on sossu. siihen tarvitaan lakimies.Sosku ihailee sitä joka voittaa hänet, halveksuu sitä joka alistuu! älkää luovuttako!
kaltoinkohdeltu ollut biona, mutta kylläkin sijarina olen saanut myös henk.koht tuta mihin sossut on kykeneväisiä.
Minustakin on tehneet kanteluita sellaiset sossut, jotka eivät ole minua koskaan edes nähneet, mutta varmana tietona ovat esittäneet syytöksensä, huhupuheiden perusteella. Et kyllä tiedän, uskon, että jos mulle on tehty niin, on varmasti myös muille hyvin mahdollista.
Tiedän myös, että mustaa valkoiselle on aina mietittävä mitä siihen laittaa, koska siinä se on ja pysyy. Ei voi enää muuksi muuttaa. Se pitää myös pystyä perustelemaan ja vastaamaan siitä mitä on kirjottanut.
maanantaina pistän tuulemaan!
kiitoksia asiallisista vastauksistanne ja neuvoista
päätöstä on aina oltava
aika minkä kuluessa valitus täytyy eteenpäin toimittaa
sekä valitusosoite minne päätöksestä tehtävä valitus osoitetaan
(lääninhallitus, hallinto-oikeus jne.)
Jos yhteydenpitoanne rajoitetaan siitä on oltava sosiaaliviranomaisten tekemä kirjallinen päätös perusteluineen ja rajoitusaikoineen ja sosiaaliviranomaisten on tehtävä päätöksensä sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman kaavan mukaisesti.
p.s. onko sinulla ollut esimerkiksi sosiaaliasiamiestä apunasi perheenne huostaanottoon liittyvien asioiden hoidossa.
Millaisissa tilanteissa sijaisvanh. ovat sitä mieltä, että "puutut" lapsesi asioihin?
Minun lapsellani oli kokeilu/tutustumisjakso sijaisperheeseen ja kyllä minä "puutuin", kun kerroin esim. mitä lapseni pelkää (= murhadekkareita, jotka ovat hyvin uskottavia)...perhe ihmetteli, että eiväthän he (pariskunta) voi viettää rattoisaa lauantaipäivää, jos täytyy pitää tv suljettuna. (Ei ole omia lapsia heillä). Siitäkin olin närkästynyt, että puhuivat poissaolevasta entisestä sijoitetusta lapsesta minun lapselleni aivan ensi vierailulla...minusta se oli epähienoa tuota lasta kohtaan ja ei auttanut luottamuksen syntymiseen, koska tottakai lapseni ajatteli, että hänestäkin he kertovat muille...millaiset ruokailutavat esim on ko lapsella ja mistä suuttuu.
Onneksi sijoitus ei onnistunut. Olisi kamalaa, jos en tietäisi lapsen elämästä ja arjen sujumisesta ja ylipäänsä mistään, mitä lapselleni kuuluu...miten saa nukutuksi ja mikä on kivaa ja miten koulu on sujunut ja millaisia opettajat ovat eli kaikesta taivaan ja maan välillä!
Nyt lapseni (tällä hetkellä 14 v)on laitoshoidossa ja meidän tapauksessa ainakin yhteistyö ja yhteydenpito sujuu. Tällä hetkellä. Pidän päivittäin yhteyttä sekä kännyn että lankapuhelimen kautta. Maksan kännykkälaskun itse.
Kumma jos sij.perheen äiti stressaantuu, onhan kyse sinun omasta lapsesta! -Kysy ihmeessä kunnon perustelu yhteydenpitorajoituksiin, ei yksi ihminen(sij.äiti) voi käyttää syyttä tuollaista valtaa!
lapsen ja vanhemman välillä.
Ja jos sellainen päätös on olemassa
pyydä kirjallinen päätös itsellesi valitusosotteineen.
puutun esim lapseni vaatetukseen.
heidän oma biopoikansa pari vuotta vanhempi,ja näyttää todellakin siltä (myös lapseni sanoo näin),että omani kulkee heidän lapsensa nuhjuisissa vaatteissa,tai mitä onkaan hiukan uutta ostettu,ovat nekin nyt pieniä.
joudun erikseen sanomaan,että nyt on sitten enon rippijuhlat,voisitko laittaa juhlavaatteita,siistit vaatteet siis.
nyt kun lapseni oli viikon joulun jälkeen luonani,näytin sen vaatemäärän laadun ja vähäisyyden sisarilleni sekä äidilleni.he olivat aika kauhuissaan.. kaikki vaatteet olivat vanhoja,nuhjuisia sekä kooltaan 128 cm vaikka poika on jo 140cm.
poika pyysi joululahjaksi minulta KENKIÄ! kun ne mitä siellä pakotetan pitämään sattuvat jalassa.
no,ostin kengät pojalle.sisareni (pojan kummi) osti hupparicollegen kokoa 140-146cm,täysin ok kokoinen,koska en kertakaikkiaan kehdannut viedä lasta kyläilemään niissä vaatteissa.
vaikka olen ollut yksinhuoltaja,ei lapseni ole ikinä kulkenut noin epäsiisteissä tai pienissä vaatteissa.
lähetin myös uuden nätin talvitakin sinne,jota ei pidetä,koska se on kuulemma liian iso.(ei ole) ja poikaa hävettää tokaluokkalaisena mennä omissa viimevuoden haalareissa,tai toisinaan perheen pojan vanhoissa haalareissa kouluun.ovat kireät ja piukat kuulemma(osaan kuvitella...)
en tarkoita,etteikö saisi kierrättää,itsekin pidin pojalla siskon lapsilta jääneitä SIISTEJÄ vaatteita.pihavaattet saavatkin olla nuhjuisia.mutta koulu- ja kaupunkivaatteet pitää olla siistit ja tämän päivän mukaiset.
nyt ei kenkiä kuulemma pidetä,koska ne ovat kevätlenkkarit =) ja ne ovat tosiaankin talvivarsilenkkarit,haikkerit.hyvät ja suht kalliit.
näistä asioista kun laitoin tekstiviestiä rouvalle,en "kostoksi" saanut lasta puhelimeen 12 päivään.
että näin!
kirje tai s.posti viesti, jossa asiallisesti pyydät sossuja tarkistamaan poikasi tilanteen sijoituspaikassa. Koskien juuri esimerkiksi hänen vaatetustaan.
Nykyisinhän on juuri kouluissakin kiinnitetty sosiaaliviranoamisten pyynnöstä huomiota lasten vaatetukseen ja siihen onko lapsilla asialliset vaatteet, siistit, pienet jne.
Saman pitäisi koskea myös sijaishuollossa olevia lapsia. Sijaishuoltohan saa kuukausittain lapsellesi osoitettua hoitopalkkiota, lapsilisää, kulukorvausta jne.
Todella ikävää, että lapsellesi on "sattunut",
ei hänen parastaan ajatteleva sijaishuoltopaikka. Mutta sinun kannattaa kuitenkin lapsesi huoltajana seurata hänen tilannettaan sijaishuollossa ja pitää myös sijoitukseen poikasi lähettänyt sosiaaliviranomainen ajan tasalla pojan tilanteesta.
sijarirouva on ylittänyt valtuutensa ja alittanut velvollisuutensa pahemman kerran. Ei hänellä ole mitään, ei mitään oikeutta kostaa tai määrätä soittorajoituksia tai muutakaan. Hänen velvollisuutensa on antaa/ostaa lapselle soviat vaatteet, niin ettei lapsi tunne itseään huonompiosaiseksi. Muutenkin olen sitä mieltä, että lapset pitää pukea esim. kouluun siististi oli ne kenen lapsia tahansa. Liian pienet vaatteet, nehän on suorastaan tuskallisia pitää, puristavat kengät ja kiristävä haalari, voi lapsi parkaa. Vaadi nyt edes, että lapsen on saatava pitää niitä vaatteita mitkä hänelle on ostettu. Kyllä teillä on näköjään tosi inhottava sijari, on ymmärtänyt toimenkuvansa aivan väärin. Ole tiukkana vaan. Noin ei saa tehdä. Lapsesi on ilmeisesti muutenkin alistettu siellä, jos suostuu lähtemään kouluun huonoissa sopimattomissa vaatteissa. Kyllä meidän lapset ovat heti valittaneet ja kiukutelleet jos olen yrittänyt tarjota jotain sellasta, mistä eivät syystä tai toisesta ole pitäneet. Ei olisi edes onnistunut vanhemmilta saatujen vaatteiden pitämisen kieltäminen. Olen huomannut vielä senkin, että esim. meidän lapsille on olleet juuri ne vanhemmilta saadut vaatteet erityisen rakkaita, vaikka ne olisi roskiksesta kaivettuja, niin kui meillä kerrankin oli. Ei oikein tuntunut kivalta, kun tiesin vaatteen alkuperän, mutta kun se oli niin rakas, omalta isältä saatu, niin ei voinut kun hiljaa hyväksyä. Ihan ehjä ja puhdas se oli, mut jotenkin vaan tuntui hullulta. Pääasia, että lapsi on onnellinen.
että sijaisperheessä voidaan käyttäytyä noin mielivaltaisesti. Ei se meillä kyllä onnistuisi jos lasten vanhemmat jostain sanoo sossulle niin kyllä meille tulee puhelinsoitto ja pitää selvittää missä mennään.
Meillä on soittoajat kirjattu huoltosuunnitelmaan ja ei niistä voi luistaa. Joskus on tiedossa esteitä siihen aikaan, niin aina soitan ja sovittelen toista aikaa samalle, edelliselle tai seuraavalle päivälle.
Meillä sijaislapsilla ostetaan enemmän vaatteita kuin biologisille, ja enemmän kierrätysvaatteitakin biologiset saavat. Myös meillä sijaislasten vanhemmilta saadut vaatteet ovat niitä rakkaimpia, ei tulisi mieleenkään kieltää pitämästä.
Itse olisin erittäin iloinen sinunlaisesta vanhemmasta joka ainakin näin tuntuu huolehtivalta, välittävältä ja sijaisperheenkin huomioon ottavalta.
Kyllä teidän kannattaisi istua pöydän ääreen neuvottelemaan asioista ja sinun vaatia oikeuksiasi. Ilmeisesti sijaisäiti on sen verran vahva luonteinen että sossu on kädetön ja suuton.
Kirjaa ylös aina kun et saa soittoihisi vastausta, epäkohdat lapsen vaatetuksessa yms. joissa tuntuu ettei kohdella asiallisesti. Silloin on helpompi näyttää toteen kuin vain muistin perusteella.
Ei tuohon voi näin ensijärkytykseltä sanoa mitään! Syntyy vaikutelma, että sijvanhempi on sairas vallankäyttäjä, joka ei kykene kommunikoimaan aikuisena aikuisen äidin kanssa lapsen perushyvinvoinnista. Kokee loukkauksena ja "puuttumisena", kun äiti perää ihmisarvoa lapsellensa.
Mielivaltaista lapsen "suojelua".
Minulla, jonka lapsi on laitoksessa (jolle sallitaan kännykkä), on mahdollisuus kannella, jos lastani ei kunnioiteta tai kuulla. -Onko sinun mahdollista ottaa asia esille johtavan lastensuojelutyöntekijän kanssa? Lapsesi sijaisvanhempi ei ole kykenevä antamaan perushoivaa ja asiasta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Pyydä tukea esim lapsesi kummilta, jotta lapsesi edes kokisi perushoivan ja sen kautta perusturvan.