Ennen kun nainen odotti lastaan, tukivat ja auttoivat häntä sukulaisnaiset ja naapurinaiset. Äidit, anopit ja muut vanhemmat naiset toivat käytännön neuvot ja tukivat odottavaa äitiä. Meilläpäin kutsuttiin sellaista tukihenkilöä miilunvartijaksi.
Synnytyksessä oli avustamassa vanhempia kokeneita naisia ja yleensä myös nuori sukulaisnainen oppia ottamassa. Usein lähetettiin rippikoulunkäynyt sukulaistyttö valvomaan synnytykseen ja niin myöskin valvomaan kuolevan luokse. Tarkoituksena oli, että tyttö näkee syntymän ja kuoleman valmistuakseen tulevaan äidin rooliin myöhemmin.
Synnytyksen jälkeen tuli heti läheinen vanhempi nainen tueksi ja avuksi. Naapurit toivat valmiit ruuat ja herkut, niitä kutsuttiin saunaruuaksi tai rotinoiksi. Rahaa pistettiin vauvan tyynyn alle.
Synnyttäneelle naiselle hommasivat sukulaiset nuoren synnyttämättömän naisen apulaiseksi useiksi kuukausiksi. Nuoren naisen tehtäviä oli kaksi, hän oli synnyttäneen äidin kotiapulainen ja hoiti kaikki käytännön työt, jotta äiti sai hoitaa vauvaa rauhassa. Toinen tehtävä oli opetella äidin roolia katsomalla mallia synnyttäneestä äidistä.
Nykyisin odottavan ja synnyttäneen äidin avustaminen on kiellettyä. Nykykäsityksen mukaan kaikki äidin luona vierailut ovat vahingollisia. Synnytys sairaalasta annetaan ohjeet, ettei saa häiritä kolmeen kuukauteen. Äidin pitää saada olla rauhassa. Äiti ei tarvitse nykyään apua eikä tukea. Isoäitiä ja isoisää ei tarvita, heidän ohjeensa ovat vahingollisia vain raha otetaan vastaan.
Synnytyksessä oli avustamassa vanhempia kokeneita naisia ja yleensä myös nuori sukulaisnainen oppia ottamassa. Usein lähetettiin rippikoulunkäynyt sukulaistyttö valvomaan synnytykseen ja niin myöskin valvomaan kuolevan luokse. Tarkoituksena oli, että tyttö näkee syntymän ja kuoleman valmistuakseen tulevaan äidin rooliin myöhemmin.
Synnytyksen jälkeen tuli heti läheinen vanhempi nainen tueksi ja avuksi. Naapurit toivat valmiit ruuat ja herkut, niitä kutsuttiin saunaruuaksi tai rotinoiksi. Rahaa pistettiin vauvan tyynyn alle.
Synnyttäneelle naiselle hommasivat sukulaiset nuoren synnyttämättömän naisen apulaiseksi useiksi kuukausiksi. Nuoren naisen tehtäviä oli kaksi, hän oli synnyttäneen äidin kotiapulainen ja hoiti kaikki käytännön työt, jotta äiti sai hoitaa vauvaa rauhassa. Toinen tehtävä oli opetella äidin roolia katsomalla mallia synnyttäneestä äidistä.
Nykyisin odottavan ja synnyttäneen äidin avustaminen on kiellettyä. Nykykäsityksen mukaan kaikki äidin luona vierailut ovat vahingollisia. Synnytys sairaalasta annetaan ohjeet, ettei saa häiritä kolmeen kuukauteen. Äidin pitää saada olla rauhassa. Äiti ei tarvitse nykyään apua eikä tukea. Isoäitiä ja isoisää ei tarvita, heidän ohjeensa ovat vahingollisia vain raha otetaan vastaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja paremmin?
Pahimmassa tapauksessa taloon tuotu miniä lähes näännytettiin töiden alle, kun huomattiin hänen olevan raskaana,pitihän karaistua tulevaa arkea varten, työpäivät 14-18 tuntisia ja rankkaa ruumiillista työtä.
Onneksi ne saunasynnytykset kaikkine puoskareineen ovat taaksejäänyttä aikaa.
Onneksi nykyään on isällä mahdollisuus jäädä perheensä kanssa nauttimaan ja opettelemaan isyyttä ja tutustua lapseensa.
Kenelläpä nykyisin on varaa palkata sukulaista tai vierasta avustajaa, onneksi se piika-aika on takanapäin , että kenenkään ei tarvitse lähteä orjapalkalla mihinkään hyväksikäytettäväksi.
On hyvä että vierailuita rajoitellaan , saa uusi perhe opetella omaa arkeaan ja tottua toisiinsa.Vanhanaikaiset lastenhoitotavat ovat lähes vahingollisia vauvoille kaikkine sokerivesineen ja määräaikoineen.Onneksi lapsia nykyään pidetään sylissä ja vaihdetaan vaipat eikä itketetä ja jätetä yksin tuntikausiksi.
Kyllä ne apua pyytää jos tarvitsee, ja raha on ihan hyvä apu,on ostettava niin paljon ja kallista esim. turvaistuin autoon, vaunut, ym.ym. ihan hirveän kalliita vehkeitä.
Anna sitten apuasi ja noudata ohjeita ruoan, levon ym. suhteen ts. kunnioita vanhempien arvoja ja sääntöjä.
Olen ns. isojen ikäluokkien jälkeläinen ja olen kuullut aikalailla erilaisia tarinoita. Lapsia tuli tasaiseen tappavaan tahtiin. Saunassa synnytettiin, likaisissa oloissa. Suoraan raskaasta työstä synnyttämään tai miehen nyrkin alta. Lapsi käärittiin ja takaisin navettaan töihin. Ei esim. siirtolaisilla ollut mitään mittavaa tukiverkostoa, ehkä jossain paremmissa piireissä, mutta minun sukuni äitini puolelta on siirtolaisia ja sodan aikaan todella surkeissa oloissa toisten nurkissa.
Minusta meidän pitäisi olla onnellisia tähän nykyiseen tilanteeseen. Toki voi aina etsiä parempia konsteja, eikä kukaan kiellä raketamaan omaan elämään vankat tukijoukot. Voihan ne olla esim. ystäviä ellei sukulaisia ole tai löydy moiseen touhuun.
Olet ilmeisesti kotoisin Karjalasta, sillä kuvailemasi tapa ei ole ollut vallitseva muualla Suomessa. Eikä Karjalassakaan synnytyksessä välttämättä avustanut tuttu sukulainen, vaan kokemuksesta oppinsa saanut ns. paarmuska.
Tekstisi antaa entisajan kotisynnytyksistä varsin auvoisan kuvan ja vaikenee kokonaan korkeasta äiti- ja lapsikuolleisuudesta. Läheskään kaikilla äideillä ei maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ollut mahdollisuutta jäädä "hoitamaan vauvaansa rauhassa". Näin varsinkin maaseudun ns. tilattomalla väestöllä.
Kaupunkien työläisnaisilla ei myöskään ollut vastaavaa mahdollisuutta.
Paitsi imeväiskuolleisuus, myös syntyvyys oli korkea. Äidin tuli hoitaa vastasyntyneensä ohella myös muu lapsikatraansa; kaikkihan eivät ole ensisynnyttäjiä.
Kuulisin mielelläni, mihin perustat tekstisi, mille ajanjaksolle ja maantieteelliselle alueelle sen sijoitat?
Ja lopuksi vielä eriävä mielipiteeni. Itse olin mukana tyttäreni synnytyksessä, ja tyttö sai meiltä aivan takuulla kaiken sen avun ja tuen, mitä isovanhemmat voivat antaa. Neuvot mukaan lukien.
Nykyään eivät isovanhemmat ja muut sukulaiset tarjoa apua tuoreelle perheelle. Vauvaa tullaan kyllä katsomaan heti kun on sairaalasta kotiuduttu. Itse en olisi jaksanut kestitä vieraita heti synnytyksen jälkeen monta yötä valvottua, mutta en osannut kieltääkään tulemasta. Olisi ihanaa jos joku olisi laittanut ruokaa ja auttanut kotitöissä, mutta itse ne pitää hoitaa. Se siitä yhteisöllisyydestä.
Kyllä minun tuttavapiirissäni kaikki lähistöllä asuvat isovanhemmat ovat lastensa perheitä auttaneet.
Itse olemme auttaneet vuosikausia poikamme perhettä, samoin miniän vanhemmat. Muita mahdollisia sukulaisia ei nyt niin paljon ole, mutta eipä heitä olisi tarvittukaan.
Sen voin kuitenkin sanoa, etten tupannut apuani synnytyksen jälkeen, vaikka esim. toisen synnytyksen aikana jäimmekin yllättäen yöksi hoitamaan ensimmäistä, vähän toisella vuodella olevaa lasta.
Miniää ja vauvaa kävimme katsomassa sairaalassa.
Pojallamme oli lomaa, joten hän pystyi, ja halusi itse hoitaa perheensä.
Apua olemme aina antaneet, kun on tarvittu, mutta sitä ei ole tuputettu. Aina on kuitenkin tehty selväksi, että me olemme puhelinsoiton päässä.
En minä tätä itseämme kehuakseni sano, vaan siksi, että liian usein yleistetään.
On todella hienoa että näinkin toimivia isovanhempia ja appivanhempia on! Omassa perheessäni on tilanne, jossa oma äitini asuu eri paikkakunnalla (on hyvin sairas ja vanha), joten hänestä ei apua ole ollut. Anoppini ollessa elossa (kuollut reilu vuosi sitten) hänen asuessa samalla paikkakunnalla, ei apua voinut edes pyytää. Syynä oli se, että ei häneltä yksinkertaisesti intoa ja kiinnostusta riittänyt, vaikka antoikin kaikille ystävilleen ja tuttavilleen sellaisen kuvan että hän on niin hyvä ja rakastava mummo. Yhden kerran taisi hoitaa tunnin yhtä lasta kun toisen kanssa piti käydä lääkärissä, samoin toisen kerran oli muutaman tunnin vahdissa että pääsimme tärkeitä asioita hoitamaan miehen kanssa. Kylässä käydessä hän kyllä piti lapsissa - niin kunhan istuivat rivissä hiljaa sotkematta ja huutamatta.
Itse toivon että ehdin mummoksi vielä siinä iässä, että voin tarjota apuani ja auttavia käsiäni niitä tarvitessa, koska tiedän miten hankalaa on kun ei kukaan niitä koskaan tarjoa! Esim. joku hammaslääkärikäyntikin voi olla äärettömän hankala järjestää kun ei ole ketään joka kesken päivän voisi tunnin tai puolikin vahtia jälkikasvua.
On todella hankalaa, jos ei ole ketään, joka tulisi tarvittaessa apuun.
Minä olen monta kertaa sanonut sääliväni sellaisia nuoria perheitä, joissa on tällainen tilanne. Meillä kun "kolme huushollia on tavallaan hoitanut yhtä huushollia". Tämä on tietenkin siinä mielessä liioittelua, että vaikka ei kumpiakaan isovanhempia olisi ollut, niin eihän heidän huushollinsa siihen olisi kaatunut.
Kuitenkin, kun vielä lisäksi on ollut vuosien rakentaminen ja opiskeluakin, olisi stressi saattanut käydä ylivoimaiseksi. Tai, luultavasti siinä tapauksessa, jostakin olisi pitänyt luopua.
No, hyvä näin. Lapset ovat koulussa ja esikoulussa ja talo valmis. Enää ei paljon apua tarvita. Lapsilla on omat menonsa ja harrastuksensa.
Olen onnellinen, että olemme saaneet, ja pystyneet olemaan niin paljon heidän kanssaan, koska se aika on nyt, vierailuja lukuunottamatta, ohi. Tämä kannattaisi kaikkien isovanhempien pitää mielessä. Aika, jolloin lastenlasten hoidossa tarvitaan apua, on lopultakin uskomattoman lyhyt. Väsyneistä vanhemmista se kuitenkin saattaa tuntua ikuisuudelta ja apua olisi silloin tarjottava, tai ainakin tehtävä selväksi, että sitä on saatavilla.
Asia on tietysti eri, jos isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat huonokuntoisia.
Nuoret äidit ovat niin itsetietoisia ja tehokkaita, etteivät he suostu ottamaan apua vastaan.
Kaikki tehdään itse, valvotaan yöt ja hoidetaan lapsi yksin, edes isällä ei ole oikeutta koskea lapseen. Sitten puolen vuoden kulutta valitetaan, että ei muisteta mitään koko vauva-ajasta kun aina oli niin väsynyt ja masentunut.
Ja siitäkään ei opita, vaan homma jatkuu samanlaisena ties kuinka kauan.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Yleinen suuntaus on varmasti se että ihmisten oletetaan tulevan toimeen omillaan, mutta enemmän nämä asiat on kuitenkin kiinni henkilökemioista. Nykyisin kun ei ole enään pakko sietää kaikkea, mikä ennen vanhaan kuului asiaan.
Mutta tuossa on perää, että jotku naiset tahtoo omia ensin kodin ja lapsen, joka voi käydä myöhemmin liian raskaakis.
Haikailen nykyäitinä tuon tavan perään. Olisi mukava köllötellä sängyllä vaavin kanssa ja passattaisiin. Joku muu tekisi ruoat ja siivoisi. Voisi levätä ja keskittyä uuteen perheenjäseneen.
Mutta nykyisin suvut ovat niin pieniä, ettei löydy tuohon hommaan vapaaehtoisia. Mummot ja vaarit tuppaavat yleensä kohtelemaan äitiäkin kuin lasta ja siksi tulee niitä erimielisyyksiä.
Nykyisin äidit ovat sen verran valistuneita ja tietoa on joka paikassa saatavilla, että tuon neuvomisen kyllä jättäisin pois ellei äiti neuvoa varta vasten kysy. Mutta ne siivoukset ja ruoanlaitot... Kyllä apu kelpaisi!
"Haikailen nykyäitinä tuon tavan perään. Olisi mukava köllötellä sängyllä vaavin kanssa ja passattaisiin. Joku muu tekisi ruoat ja siivoisi. Voisi levätä ja keskittyä uuteen perheenjäseneen."
Isomummin jutut oli vähän erilaisia...
Illalla oli synnyttänyt saunassa ja aamulla piti olla kuudelta lehmiä lypsämässä.
en ole IKINÄ tuollaisesta passaamisesta kuullut. Kaikki joista olen kuullut ovat AINA nousseet syynnytyksen jälkeen lähes heti lapsivuoteesta ja eikun arki jatkuu!
Nuoret ovat koulussa, ei heillä ole aikaa mennä jonnekkin piiaksi.
Ennen synnyttäneellä äidillä oli paljon enemmän kotitöitäkin! Talot eivät lämmenneet sähköllä vaan puulla, lehmät piti aamulla lypsää, ruoan laitto vei paljon enemmän aikaa..
Minä ainakin pärjään oikeen hyvin ilman mitään piikoja. Minun vanhempani auttavat, kun apua tarvitsen. Siinä on minulle riittämiin.
Pitää muistaa että ajat muuttuu. Ajatellaan vaikka entisajan maatiloja, joissa tämä aloittajan tapa on ollut mahdollista. Noh - mies on ollut peltotöissä ja karjatöissä päivät pitkät, nykyisin isät saavat isyysloman ihan sitä varten että aika käytetään vauvan (ja vähän äidinkin) hoitoon. Ja tosiaan, hommia oli enempi; huoneen lämmitykset, puun hakkaamiset, hellan lämmitykset, nyt vain napsaistaan liesi päälle ja väännetään patteria isommalle jos palelee. Nykyisin suku ja isovanhemmat saattavat asua ihan eri puolella Suomea, joten apu ei aina ole edes mahdollista. Siellä kerrostalon naapurissa asuu ihmisiä joita ei edes tunneta nimeltä. Ja se, että moni nykyajan vierailija tulee vastasyntyneen kotiin istuen sohvalle odottaen että kahvi keitetään, tai vaikkei odottaisi niin äiti kokee että hänen pitää passata vieraat (vaikka sitten omaa sukua olisivatkin). Tietysti äiti voisi yhtä hyvin sanoa, että tuossa on kaapissa jauhoja ja munia, alapa leipoa pullaa ja keitä sitten sen jälkeen kahvit! ;-) Ei minun vieraistani - jotka tulivat vauvaa katsomaan - (jo kolme ollut), kukaan tarjonnut apuaa että kävisinkö kaupassa tai tekisinkö jotain, miksei?
Jopa paupassakäynti apu olisi mukavaa. Joko niin että vieras jäisi vauvan seuraksi tai niin että vieras tarjoaisi kaupassakäynti palvelua.
kyllä kai vieläkin synnyttäjä saa synnytykseen pyytää kenet haluaa ja osastolle saa mennä isä, sisarukset ja isovanhemmat. Muistaakseni osastolle on aina ollut rajoitukset vieraista. Rahan kelpaaminen ja vaatiminen on taas ihan toinen juttu.
että tulevat omillaan toimeen.Minä en tunkenut tytärtäni auttamaan vaan annoin olla, ajattelin että kyllä apua pyytää kun sitä tarvii.Huomasin tyttäressäni että hän haluaa hoitaa asiat tavallaan. Ilmoitin lapsen syntymän aikaan että olen käytettävissä jos hän haluaa ja nythän apu jo kelpaakin(lapsi 3v).Monella nuorella äidillä on ilmeisesti tarve näyttää että hän pärjää ja toisten on pärjättävä. Katson että me mummut olemme hätävara enkä itse ainakaan sitä pidä pahana, päinvastoin mukava kun välillä tarvitaan
Monikin pienen lapsen vanhempi, ei edes ymmärrä tarvitsevansa apua. Kaikki lehdet ovat nykyisin pullollaan siitä, kuinka lapsiperheet tarvitsevat apua. Mutta oletko ajatellut, että jos sinun lapsenlapsesi ei sinua tarvitse oletko tulkinnut oikein?
en oikein ymmärtänyt.