ruokailu

Jos ajatellaan vain henkilökunnan etua, niin tietenkin valmiit annokset. Niiden syöttämisessä pääsee vähimmällä eivätkä potilaatkaan ole kovinpitkäikäisiä sellaisilla sapuskoilla, ei kai kukaan vapaaehtoisesti jäähtynyttä teollisuusruokaa syö.

Jos taas ajatellaan potilaiden etua, niin ohjatusti omatoiminen ruokailu olisi paras. Se antaisi potilaallekin kokemusta oman elämän hallinnasta ja itsenäisyydestä, kun sentään saa edes syödä itse. Omatoimisuus myös parantaa toimintakykyä, vaikka vain leivän voitelu ja juoman kaataminen lasiin. Käytöshäiriöiden lääkkeettömänä hoitona voisi olla jopa "ruuanvalmistus" oiva keino, vaikkapa silloin kun jonkun entisen kokin mieleen pitäisi palauttaa hänen elämänsä parhaita . Puuron keitto on mahdottoman helppoa, kun kaadetaan pikapuuroainekset kuumaan veteen ja sekoitetaan.
Siitä taas on henkilökunnalle mahdoton riesa, kun potilaat hilluvat miten vaan eivätkä pysy aloillaan. Et taida tietää, että joissakin paikoissa toimintakykyistä potilastakin syötetään siksi, että "se saattaa mennä räpimiseksi".

hoitaja tekee annokset lautaselle, huomioiden asukkaan maku tottumukset ja itsemääräämisoikeuden. Ruoan jako kuuluu hoitajalle, ihan hygienisistä syistä. Hoitaja voi ohjata ja avustaa dementoituneen ruokailua näin tuetaan ja ylläpidetään jäljellä olevia voimavaroja.