Sad but true

Mun "läheinen ystävä" oli tuollainen. Kun minulla oli vaikeaa hän totesi, ettei ole kyllä yhtään myötätuntoa. Läheinen ystävä?? Siten hän itse kuvasi meidän "ystävyyttämme".

Kun hänellä oli vaikeaa, hän tietysti oletti saavansa myötätuntoa ja tukea. Sen palkaksi hän mustamaalasi minua kaikille, olin paikalla tai en. Kateellinen ihminen - mitä hän itsekin toisinaan sanoi olevansa - olettaa aina, että hänellä on oikeus kohdella muita todella röyhkeästi ja arvottomasti, koska hänellä on kateudessaan niin paha olla.

Tietysti sellainen hirviön kuvatus olettaa itse tulevansa rakastetuksi sellaisenaan.

Jos olin hankkinut itselleni erinäisiä tietoja ja taitoja - mitä hänellä ei ollut - se oli aina PAHA asia. Siitä ennen muuta tunnistaa kateellisen ihmisen - kaikki HYVÄ on aina PAHAA ja se pitää kaikin tavoin MITÄTÖIDÄ sekä itselle että muulle maailmalle. Kaikki muiden saavuttama hyvä aiheuttaa mustamaalausta ja kummallista mulkoilua.

Käytöstavoista tietoakaan, kateellisenhan on niin paha olla, että juuri hänen ei tarvitse enää käyttäytyä, koska ihmiset säälivät häntä muutenkin.

Kaikki itsensä kehittäminen ja eteenpäin pyrkiminen on kateellisen mielestä aina PAHA asia. Epäkateelliset tuttavat ovat aina valmiita keskustelemaan kaikesta, kiinnostuneita erilaisista asioista ja oman itsensä kehittämisestä myös.

En jaksanut sellaista riippakiveä. Hänellä olisi ollut kova työ mustamaalata ja mitätöidä kaikki myöhempi kukoistukseni. Ennen kaikkea en huoli lähiympäristööni ihmisiä, joita en pysty itse arvostamaan tippaakaan. Tekisi itse jotakin sen sijaan, että keskittyy muiden alasriipimiseen ja mitätöintiin.