Urtikaria ja antihistamiini

Kertomuksestani voi olla hyötyä urtikariasta kärsiville.

Vuonna 99 minulla alkoi, ehkä hiusten kemiallisen käsittelyn seurauksena tai sitten vain ilman ulkoista syytä, aika hankala nokkosrokko eli urtikaria. Aloin käyttää siihen antihistamiinia, aluksi huonoin tuloksin. Mikään kokeilemani antihistamiini ei tehonnut ja dermatologi kirjoitti aina vain uuden reseptin. Lopulta, neljän kuukauden tuloksettoman hoidon jälkeen, antihistamiini (zyrtec tai joku vastaava) alkoi toimia ja sain kutinan ja paukamoinnin kuriin.

Jatkoin antihistamiinin käyttöä melkoisen säännöllisesti, yksi tabletti kerran kahdessa tai korkeintaan kolmessa vuorokaudessa. Lääkäri sanoi, että sitä voi käyttää ihan huoletta pitkiäkin aikoja. Seuraavan vuoden kuluessa aloin huomata, että allergiset oireeni olivat pahentuneet: aina kun edellisen antihistamiinin ottamisesta oli kulunut noin kolme vrk, olotilani kävi lähes sietämättömäksi. Tähän olotilaan kuului esim. silmien kutina ja elohiirimäinen nyintä, kämmenten ja jalkapohjien ihon suoranainen polttelu sekä limakalvojen herkkyys ja kutina. Kun otin antihistamiinin, oireet katosivat ja tuli hyvä olo.

Tällaista allergisten oireiden loitolla pitämistä jatkui vielä vajaa kolme vuotta. Vuonna 2003 pidin jonkin aikaa kirjaa oireistani, ja aloin huomata selkeää säännönmukaisuutta allergisten oireiden ilmaantumisessa suhteessa edellisen antihistamiinin ottamisajankohtaan. Oireet ilmaantuivat aina hetkessä, täsmälleen tietyn ajan kuluttua edellisestä tabletista. Mieleeni tuli, että ehkä allergisissa oireissani onkin kyse tavallaan antihistamiinin vieroitusoireista. Tiedustelin asiaa lääkäriltäni, joka kiisti näkemykseni ja pitäytyi ajatuksessa että oireeni kuuluivat alkuperäiseen allergiseen tilaani eli urtikariaan.

Olin kuitenkin varma että olen oikeassa, ja päätin testata asian. Lopetin kokeeksi antihistamiinin ottamisen, vaikka tiesin sen olevan tuskallista. Ensimmäiset pari päivää (eli kun noin viisi päivää oli kulunut edellisestä antihistamiinista) olivatkin kauheat, mutta vajaan kahden viikon kuluessa oireet vähitellen poistuivat! Olin siis ollut oikeassa, oireet olivat johtuneet siitä, että elimistöni oli tottunut jatkuvaan ulkopuolelta tulevaan antihistamiiniin eikä ilman säännönmukaista annosta pysynyt tasapainossa. "Vieroitusoireet" läpi käytyäni kehoni hormonieritys saavutti taas luonnollisen tasapainon ja alkoi tulla toimeen ilman ulkopuolista apua. Sellainen päätelmähän tästä on tehtävä. Nyt on siis takana jo monta oireetonta ja antihistamiinitonta vuotta!

Nämä ovat tietysti yksilöllisiä asioita, mutta jos sinusta tuntuu, että olet samalla tavalla "antihistamiinikoukussa" kuin minä olin, kannattaa testata asia. Tämä siis vain niille, joilla on taustalla samanlainen allergiahistoria kuin minulla, vaikeampia tiloja ja sairauksia potevia en tietenkään kehota kokeilemaan lääkityksestä luopumista koemielessä.