Pelkään ristiriita tilanteita suhteessa. Ennemmin pakenen kuin käsittelen vaikeita asioita. Yritän sulkea pahoja asioita pois mielestäni,enkä oikeastaan käsittele niitä ollenkaan.
Ja sehän ei toimi.Ikävät asiat kasvavat sisälläni ja
tekevät elämästäni onnettoman.
Suvussani on paniikkihäiriötä. En tiedä onko minulla kin vai olenko vaan pelkuri?
Ja sehän ei toimi.Ikävät asiat kasvavat sisälläni ja
tekevät elämästäni onnettoman.
Suvussani on paniikkihäiriötä. En tiedä onko minulla kin vai olenko vaan pelkuri?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kai paljon muu auta kuin itsensä avaaminen. Joko terapeutille, tai suhteen toiselle osapuolelle. yleensä helpompaa ensin puhua ulkopuoliselle.
Suosittelen kyllä avun hakemista jostain sinulle sopivalta suunnalta; huomaat olosi keventyneen jo ensimmäisen juttelukerran jälkeen! :)
Ite kans tuppaan välillä olemaan hiljaa tunteistani, ja sitten se menee siihen liikaa pohtimiseen, jossa tulee tehtyä vääriä johtopäätöksiä asioissa.
Aamulla muuten päätin että eräälle mieltäni painaneelle asialle suhteessani on tehtävä jotain, ja niin tein. Olin kerrankin avoimempi miehelleni tässä asiassa, ja tuotti heti tulosta! Olen niin tyytyväinen itseeni että kehtasin (olen tavattoman ujo),ja tästä on hyvä jatkaa. Kyllä pienetkin asiat on hyvä ottaa esille jos ne mieltä vaivaavat. Näin toinenkin ymmärtää sinua taas hitusen paremmin.
Eikun puhumaan!! :)
Sinulla ollut ihan paniikkikohtauksia? sydän hakkaa, hapen loppumisen tunne, kuoleman pelko, vapina, käsien tai kasvojen puutumista, ? joitain noista oireista.. ? en usko että sinulla paniikkihäiriö on jos vain "pakenet" tilanteita etkä kuitenkaan ole saanut paniikkikohtauksia..