Kysyisin sellaisilta joilla on Asperger-lapsi, että onko sellainen palveluttaminen tavallista? 9-vuotias poikani teettää voileivät, kuorituttaa appelsiinit jne. aina minulla. Hän sanoo kyllä että osaa itsekin, mutta ei sitten syö, jos en tee hänelle valmiiksi. Hän on niin laiha, että väkisinkin tulee "palveltua". Pojalla ei ole diagnoosia, mutta hänellä on vähän tuollaisia piirteitä. Hän kun innostuu jostain asiasta niin kaikki on sitten sitä, innostukset on kyllä tavallisia harrastuksia tuon ikäisellä, pelaaminen, lelut, jne. Ei siis mitään kovin erikoisia minun mielestäni. Itelläni on vahvoja asperger-piirteitä, mutta ei ole koskaan diagnoosia tehty, kun omassa nuoruudessa ei tiedetty mitään tämmöisistä. Poika pärjää kyllä hyvin enkä lähtisi hänelle mitään diagnoosia hakemaankaan ellei jotain ihme vaikeuksia tule, mutta mietin tässä vaan että onko tuollainen palveluttaminen jotenkin tavallista as-lapsilla?
9-vuotias palveluttaa
Hmmm kumma juttu
152526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sitten kun samanikäiseni saa diagnoosin. Palveluttaa ainakin meillä ja on laiha ruipelo, muuten hyvä koulussa.
palveluttaa...on tehnyt niin koko pienen ikänsä (nyt 11 v). As-dg on, mutten ole aivan vakuuttunut, että liittyy siihen ollenkaan, vaan omaksi viakseni ja jämäkkyyden puutteekseni olen tuon laskenut.
sitten muuhunkin? Itselläni vastaava ruokajuttu lapsena johtui siitä, että nälän tunne oli jokseenkin olematon. Ruuan omatoiminen ottaminen ei ollut vaivan arvoista, kun syöminen ei tuonut mitään tyydytystä. Söihän sitä sitten, jos joku vartavasten (säälien...) toi valmiin voileivän eteen, koska siten syömisestä selvisi mahdollisimman helpolla, kun se kuitenkin pakollista oli.
Joo, kyllä se joihinkin muihin asioihin liittyy myös. Esim. saattaa antaa roskan minulle sensijaan että vie sen roskiin. Pyytää minua hakemaan vaatteet itselleen, kun ei itse "jaksa". Vika on varmaan ollut minussakin, koska kun hän oli pienempi niin mielelläni häntä autoin kaikissa asioissa jne. Nyt vaan harmittaa. Mutta en muista oliko hän pienempänä jossain vaiheessa oma-aloitteinen, voi olla että yrittikin olla. Tuntuu että nyt häntä pitää "opettaa" tekemään asioita itse.
hoitamaan asiansa. tekminen ei ole ongelma aspeger-lapselle, vaan se etti ole opetettu tekemään, kun on paljonm helpompi vanhemman tehdä, kuin korjata koko ajan lapsen tekemisiä. Kun oppii tekee todella hyvin. vaatii jopa liikaa itseltään, mutta myös läheisiltään
Minä ainakin tuon ikäisenä teetätin kaiken läheisilläni, mutta tein sen siksi, koska en kertakaikkiaan itse osannut. Enkä edelleenkään osaa juuri kuoria perunoita tai omenia. Veitsen kanssa sohin milloin mihinkin, joten helpompi antaa muiden voidella leipä. Nyt olen 22-vuotias mies ja sain AS-diagnoosin viime marraskuussa.
Syöminen voi tietysti tuntua laihasta lapsesta "välttämättömältä pakolta" ja sen suorittamiseen hän tarvitsee nuo rituaalit eli sinä palvelet.
as-lapselta tuo palveluttaminen. Ihmettelin kun lapseni jo pienenä vaati ja kutsui minua luokseen, kun olin nähnyt, että monet lapset toimivat päinvastoin.Juoksevat näyttämään äidille, mitä on löytänyt jne...
Esim lapsi kutsuu luokseen katsomaan;tule tänne, tuletko niin näytän... ei niin että lapsi olisi tuonut minulle nähtäväksi kirjansa tms...
Ruokailuun liittyvät asiat samoin. Annatko, teetkö, laitatko jne... Vaikka ikä on karttunut samat pyynnöt jatkuvat. Tosin motorista kömpelyyttä on juuri kotitalouteen liittyvissä ja nuorempana lapsi kertoi "passaamisen" syyksi, että pelkää että veitsi lipsahtaa, hän on hidas halkaisemaan sämpylää..Nykyään tulee monenlaista perustelua. As-dg tuli 9v:na.
kun on niin kova palveluttamaan...
Asperger-lapsi, minun mielestäni palveluttaa paljolti juuri sen takia, että hän ei kykene nauttimaan omasta osaamisestaan.
As-lapsilla motoriikka kehittyy hitaampaa, kuin ännäreillä.
Se voi olla todella turhauttavaa joutua leikkaamaan sormista kynnet joka kerta, kun kuorii omenaa, enkä ainakaan itse tykkää syödä omenaani lattialta.
Sitten sellainen asia, että normaalisti lapset ovat innoissaan omista suorituksistaan ja saavutuksistaan.
Assin voi olla hankala saada iloa siitä, että hommasta ei oikein ehkä tule mitään ja toiseksi hän tietää, että toiset osaavat ja hän ei.
Joskus muistan lukeneeni, että aspergeriin kuuluisi sellainen oire, että ei pysty iloitsemaan omista suorituksistaan.
Mun mielestä sellainen viittaa kyllä persoonallisuuden kehitykseen ja vastoinkäymisten kokemiseen, kuin autismiin sinänsä.
Voi olla, että on hankala myöskään kehittyä niin itsenäiseksi ja toimivaksi joissain asioissa, missä ei ole löytänyt turvallisuutta, eikä hyvää mieltä.
Ikävät kokemukset saavat assin varmasti vihaamaan jotakin asiaa.
Pakottaminen ei ole välttämättä hyvä keino päästä näistä asioista yli, sillä silloin lapsi joutuu tekemään asioita joista ei pidä, ja joista hän saa hyvää mieltä niitä tehdessään.
Pakottaminen ei siis tuo turvallista tunnetta itsenäistymiseen.
Jollain lailla tuo epämiellyttävä, pakollinen tekeminen ja kyvyttömyys iloita omista suorituksistaan varmasti liittyvät toisiinsa.
Lienee jossain tämän tyyppisessä hahmotusvaikeuden lisäksi syy siihen, että miksi tekeminen voi olla rutiinista ja miksi esiintyy neuroosia.
Toivottavasti joku korjaa arveluitani asiallisempaan suuntaan.
Sitten sellainen asia, että normaalisti lapset ovat innoissaan omista suorituksistaan ja saavutuksistaan.
Assin voi olla hankala saada iloa siitä, että hommasta ei oikein ehkä tule mitään ja toiseksi hän tietää, että toiset osaavat ja hän ei.
Joskus muistan lukeneeni, että aspergeriin kuuluisi sellainen oire, että ei pysty iloitsemaan omista suorituksistaan.
Niin meidän as-lapsella nuo edelliset ei päde.
Meillä juuri lapsi iloitsee minkä oppii ja kaikista koulusuorituksista on tyytyväinen.
On niin hyvä koulussa että en ymmärrä mistä moinen tietäminen. Kaikessa aineissa 10.
Mutta on paljonkin yksinkertaisia asioita joista ei selviä - pakottaminen ja vaatiminenkaan ei auta. Luulen että ajan myötä yksinkertaisetkin asiat oppii, annan aikaa oppia.
Lapulle kirjoittaminen on tehokkaampi kuin kännykällä neuvominen, silloin kun lapsi joutuu yksin olemaan jonkin aikaa.
Meillä lapsi on liian tarkka. Hän kyllä iloitsee suorituksistaan, mutta on vaikea hyväksyä pieniäkin virheitä. Tämä näkyy niin kokeissa kun muussakin suorittamispainotteisessa tekemisessä.
Perustelemalla asiat sujuu hyvin. Lapsen ensimmäinen kysymys on miksi. Joistakin asioista on vaikea päästä yli. Lapsi ottaa moraalikysymykset sanatarkasti. Joustaminen periaatteista on vaikeaa. Ja on vaikea perustella, miksi toisessa tilanteessa sama moraalinen koodi ei päde.
Assilla on paljon asioita, joita hän kokee epämielttäviksi. Meillä terveellisestä ruuasta on tullut tärkeä asia. Roskaruokaa on vaikea syödä.
Asiat pitää tehdä tietyssä järjestyksessä. Neurologin testi, jossa lelut piti panna riviin ei onnistunut, mutta viivaa pitkin astelu onnistui liian hyvin.
Lapsi joka rakastaa järjestystä ei kuitenkin aina käskettäessä pane lelujaan riviin. Hän haluaa tehdä asiat muulla perusteella kuin käskystä. Käskeminen on nopeaa ja helppoa, mutta perustelu hidasta ja vaikeaa aikuisen näkökulmasta. Siksi liian usein vain käskemme lapsiamme perustelematta sen enempää. Käskyt päätyy helposti jumitilanteeseen, josta on vaikea päästä yli.
Meillä toimii työlistat. Kun kotityöt on listattu, riittää perusteeksi oman osuutensa hoitaminen. Työlistat ja järjestykset toimii erinomaisesti. Lapsi valvoo, että muutkin tekevät hommansa ajallaan.
Asiat pitää suunnitella hyvissä ajoin. Olemme menossa maalle hiihtolomalle. Olemme puhuneet asiasta jo pitkään, mutta nyt on iskenyt este, joka tuntuu vaikealta ohittaa. Serkku on alkanut seurustelemaan, eikä lapsi halua nähdä "inhottavaa pussailua" jota sisar kertoi tapahtuvan lomapaikassa. Nyt pitää löytää perustelut, miksi voimme kaikesta huolimatta mennä maalle...
useimmisssa asioissa liian tarkka esim. vaatteissa ei saa olla ruokaa, eikä muutakaan lika läikkää- vaikka vettä kaatuis hieman puseron helmaan, niin se on vaihdettava saman tien.
Lueskelin näitä viestejä ja kiintoisaa oli se, kuinka lapset tuntuvat pärjäävän koulussa ja se, kuinka he olivat jo lapsina hyvin tarkkoja.
Luulen, että assi voi pärjätä koulussa, jos hän saa siitä myönteisen kuvan ja kiinnostuu siitä. Epäilemättä tärkeää on hyvä ympäristö ja ennen kaikkea usko, tai käsitys siitä, että on hyvä koulussa. Ihmiset leimautuva niin hienosti. Jos assi saa jonkinlaisen nörtin roolin, niin hän on varmasti menestyksekäs koulussa.
Itselläni oli huonoja kokemuksia koulusta. Ensinnäkään en viihtynyt sellaisessa käskevässä ja mielivaltaisessa, kuivassa sosiaalisessa järjestelmässä... Toiseksi minua kiusattiin hirveän paljon ala-asteen ensimmäisillä luokilla, mikä on aiheuttanut varmasti voimakkaita negatiivisia käsityksiä koulusta.
Muistan, että sain sen käsityksen, että ei auta, vaikka kuinka paljon koittaisi tehdä parhaansa ja jälkikin olisi hyvää, jos opettaja ei pidä minusta ihmisenä.
Olin hyvin ujo ja en uskaltanut viitata tunnilla. En ole missään vaiheessa oppinut uskaltamaan puhumaan opettajalle. :)
En myöskään jaksanut seurata tunneilla, vaan olin aina omissa ajatuksissani.
Tuo tarkkuus minulla on ollut ehkä joistain merkityksettömistä asioista aina, mutta vasta murrosikäisenä minusta tuli sillälailla tarkka ja perfektionistinen yleisestikkin kaikissa asioissa.
Joskus 16 vuotiaana perfektionismi oli huipussaan.
Myöhemmin masennus on peittänyt alleen minussa sellaiset piirteet, niin etteivät ne ole voimakkaasti näkyvissä, vaikka vallitsevia ovatkin.
Vaatteiden puhtaudesta en olekkaan niin tarkka ollut koskaan.
moni kertoi kokemuksistaan, sekä omista lapsistaan, että omia lapsuuden kokemuksia. Minulle vahvistui epäilys, että lapsella on as-piirteitä (kuten itsellänikin). On helpompi suhtautua tiettyihin asioihin jos ymmärtää sen. Oli hyvä myös kuulla, millä keinoilla asiat sujuvat paremmin. Kiitos kaikille!