lähteä tästä maailmasta ja unohtaa kaikki pahat asiat kerralla. On niin paljon taopahtunut ja kaikki kaunis on kadonnut. Kai se niin on, että kaikki kaunis katoaa ja niin se onkin ja niin se olla saa...
Elämä ei koskaan ole ollut sellaista kun olen toivonut. Mikään liitto ei kestä. Mikään ei ole pysyvää. Luottamus kaikkeen on poissa. Ei ole enää muuta kuin ahdistusta ja tuskaa ja varmaan vielä kuolemakin tään perään. Kukaan ei osaa auttaa. Kavereita tuli paljo yhtäkkiä, jotka autto, ku sanoi ettei taivaaseen lähtö ole enää kaukana. Miksen vaan lähtenyt hiljaa pois? Miks mun pitää kärsiä koko elämäni ja yrittää näyttää iloselle? Mitä järkeä on elää vaan ettei toiset syyttäisi itseään mun lähdöstä, vaikka se ei niiden vika olisikaan?
En jaksa kertoa, mitä kaikkea on tapahtunut... Ero nyt ainakin justiin monen vuoden seurustelun jälkeen. Ehkä muija pettikin. Sitä en saa koskaan tietää enkä haluakkaan. Ei sillä ole enää väliä. Oikeastaan ei millään ole enää väliä. Oon sairaslomalla ja yritän taistella tätä pahaa oloa vastaan. Se vie jossain vaiheessa kuitenkin voiton. Miksen luovuttaisi jo nyt?
Jäi niin paljon avoimia kysymyksiä vaille vastauksia. Toinen ei halunnut edes puhua. Sen ratkasu oli uus äijä. Se loi tän vihan ja katkeruuden mulle. Mulle määrättiin jotain lääkettä, jota en ota.
Haluaisin vaan nukkua jonkun lähellä, jonkun lämpöisessä kainalossa ja iholla, olla hiljaa vaan ja tuntea toisen läheisyys. Olo olisi turvallinen. Se varmaan on liikaa vaadittu.
En tiedä, miksi tänne kirjoitin, mutta kirjoitin kuitenkin. Kai vaan on pakko uskoa, että paistaa se päivä joskus mullekin, jos ei täälä niin jossain muualla...
Anteeksi kaikille!
Elämä ei koskaan ole ollut sellaista kun olen toivonut. Mikään liitto ei kestä. Mikään ei ole pysyvää. Luottamus kaikkeen on poissa. Ei ole enää muuta kuin ahdistusta ja tuskaa ja varmaan vielä kuolemakin tään perään. Kukaan ei osaa auttaa. Kavereita tuli paljo yhtäkkiä, jotka autto, ku sanoi ettei taivaaseen lähtö ole enää kaukana. Miksen vaan lähtenyt hiljaa pois? Miks mun pitää kärsiä koko elämäni ja yrittää näyttää iloselle? Mitä järkeä on elää vaan ettei toiset syyttäisi itseään mun lähdöstä, vaikka se ei niiden vika olisikaan?
En jaksa kertoa, mitä kaikkea on tapahtunut... Ero nyt ainakin justiin monen vuoden seurustelun jälkeen. Ehkä muija pettikin. Sitä en saa koskaan tietää enkä haluakkaan. Ei sillä ole enää väliä. Oikeastaan ei millään ole enää väliä. Oon sairaslomalla ja yritän taistella tätä pahaa oloa vastaan. Se vie jossain vaiheessa kuitenkin voiton. Miksen luovuttaisi jo nyt?
Jäi niin paljon avoimia kysymyksiä vaille vastauksia. Toinen ei halunnut edes puhua. Sen ratkasu oli uus äijä. Se loi tän vihan ja katkeruuden mulle. Mulle määrättiin jotain lääkettä, jota en ota.
Haluaisin vaan nukkua jonkun lähellä, jonkun lämpöisessä kainalossa ja iholla, olla hiljaa vaan ja tuntea toisen läheisyys. Olo olisi turvallinen. Se varmaan on liikaa vaadittu.
En tiedä, miksi tänne kirjoitin, mutta kirjoitin kuitenkin. Kai vaan on pakko uskoa, että paistaa se päivä joskus mullekin, jos ei täälä niin jossain muualla...
Anteeksi kaikille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ajattelepa niin että jos teet itsemurhan menetät
mahdollisuuden nukkua jonkun lähellä,jonkun lämpöisessä kainalossa....
pahalta varmasti tuntuu eikä muuta apua ole kuin aika mutta monet ovat selvinneet pahoistakin kokemuksista ...aina on toivoa paremmasta
ei kaikki kauneus ole kadonnut...sinä et vain
vielä pysty sitä näkemään
älä tee mitään peruuttamatonta...ainakaan tänään äläkä huomenna......
olen lukenut näitä viestejä,ja ihmettelen,miksi,miksi,aina kuolema on se ainoa oikea ratkaisu,jos toinen jättää,tai tulee muita vaikeuksia.itse olen eronnut 20:vuoden jälkeen,kun kumppani löysi nuoremman,en ajatellut kuolemaa.mutta kun lapseni kuoli,ajattelen yhå vielä,onko millään mitään väliä,mutta kuinka lyhyt tämä elämä loppujen lopuksi onkaan,se on lahja,jos vain on sinut itsensä kanssa.pokani kuoli sydänkohtaukseen,oli elämänsä parhaassa iässä ,ja kaikki olisi ollut hyvin ilman tätä sydänsairautta.itsesi vuoksi älä edes harkitse mitään itse murhaa.elämä on ihana lahja,vaikka se joskus tuntuu,hyvin vaikealta,mutta vaikeudet on luotu voitettavaksi,eihän tämä elämää muuten olisikaan.
Miten tämän sanoisin. Kuinka paljon kirjoituksesi muistuttaa sitä, mitä tunsin, ajattelin ja koin silloin ahdistus ja ongelmat olivat akuutisti päällä.
Ihmiset eivät ymmärrä ihmissuhteen ja sen kaikkien muotojen tärkeyttä ihmisille. Tietysti tarpeet, halut ja tavoitteet ovat kaikilla erilaiset, mutta tämä on nähdäkseni normaalia vastaava lopputulos. Ihmisen on ikävä toisen luo. Ainakin enemmistöllä. Kuitenkin, sinulla on ollut jo suhde, tärkeä suhde jonka olet menettänyt.
Itsemurhaa vastustetaan usein samoin perustein. Toiset syyttävät itseään kuolemastasi. He haluavat suojella omaa mielenrauhaansa, he eivät halua ajatella että olisit voinut tehdä sen heidän tekojensa vuoksi. Kun he ymmärtäisivät tarpeesi silloin kun olet elossa. Tämä peruste ei ole yhtään etujesi mukaista, toisten omantunnon suojelua se on. Toiseksi, aina käsketään ajatella mitä menettäisit jos kuolisit nyt. Mitä sinulla ei ole koskaan ollut, et voi sellaista kaivata. Tulevaisuus on avoin, joten tälläistä väärin päin menevää kaipausta ei voi olla olemassa. Jo se, ettet aio syödä saamaasi lääkettä, on eräänlainen ratkaisu ja kannanotto.
Itse ajattelen, että kuolema on yksilön ainoa oikeus (jonka tosin valtion/auktoriteetin pitäisi pystyä kieltämään, mikäli yksilöstä on elossa enemmän hyötyä yhteisölle). Sen vuoksi itsemurha ei mielestäni (enää, kun itse hoipuin sen reunalla) ole mikään suuri asia. Mutta sitä pitää punnita ja harkita tarkkaan. Se on vaikeaa voimakkaassa henkisessä myrskyssä, jolloin arvostelukyky ei ole kaikkein parhaimmillaan. Yritä kestää ja antaa ajan kulua. Voit käyttää ns. yleisiä neuvoja eli urheilla, muista harrasteita, ystäviä ja muuta ajankäyttöä saadaksesi sen verran väliä että voit tehdä vakavapohjoisen harkinnanvaraisen ratkaisun.
Tiedän, että tämä on yleisestä valtavirran ajattelusta eroavaa. Katso asiaa ja harkitse. Tämä on vain näkemys. En sano, että voimaa koska sitä ei puheella voi välittää. En voi sanoa, että ymmärtäisin, koska itselläni ei tuollaista tilannetta ole ollut eikä koskaan kukaan voi asettua toisen asemaan.
Valitse. Valinta on sinun.
Minulla ei ole sanoja.Auttaa en osaa,mutta aivan kuin minun tarinani,elän elämää joka ei ole ollenkan ei missään muodossa elämisen arvoista.Kaikki on kadonnut kaikki on hajonnut.Minua vaaditaan olemaan paikassa joka on pahempi kuin helvetti.
Mutta kunpa kaikki olisikin niin yksinkertaista.Odotan vain että joku tulisi,nostaisi minut syliinsä,veisi pois..kauas pois.
En tahdo enää mitään muuta.Siinä on kaikki.
olen täydellisesti puolisoni hylkäämä,enempää ei voi kukaan olla,ei tätä henkistä kärsimystä voi kukaan nähdä ja hyvä niin.
Naamioita on vaan otettava käyttöön jotta jaksaisi edes tämän päivän iltaan.
sinulle toivon pelkkää hyvää!
joutaisin pois.olen nähnyt jo kaiken.olen nähnyt senkin että jumala suosii vain niitä jotka saavat tallata muita.näin minusta nyt tuntuu.olen loppu.olen uhri.haaveetkin on vienyt ihminen joka on riistänyt minuuteni,raiskannut koko elämäni.
en oikeesti tahtois kuolla mutta jos ei kerran ole minulle muutakaan tarjolla niin paras sekin.olen nähnyt mitä on helvetti.elämäni on pahempaa kuin helvettti.
kukaan ei kuule huutoani.kukaan ei usko kuinka sattuu.koska sentään vielä kävelen,siis olen hengissä.
voi kunpa pääsisi pois,kauniisti,hellästi,niin ettei olisi kipuja ei kärsimystä.sitä on ollut liikaa,liikaa.
rukoilen että jumalani auttaisi pääsemään ilman tuskia.en tiedä mistä minua rankaistaan kun joudun elämään.tahdon kotiin.
[email protected]
Olen päässyt jo vähän enemmän elämänsyrjään kiinni. Pakko vaan uskoa parempaan huomiseen, vaikka se tuntuu vaikeelta. Olisin onnellinen jos minusta olisi sinulle edes vähän apua... Olen mies, mutta tavotteeni ja tarkoitukseni ei ole kuin kuunnella.
Jos haluat niin mailaile. Pakko ei ole.
miksi? miksi kaikki joilla on kärsimystä ja tuskaa haluaa kuolla? kärsimykset ja tuska on luotu voitettavaksi.minulta on mennyt rakkain ja läheisin rajan toiselle puolelle,ei omasta tahdostaan,vaan sairaus vei parhaassa iässään.itse olen sairauden kanssa kärsinyt,ja varmaan olisin joutanut paljon paremmin pois,mutta tahto kohtlon öli määrännyt toisin.minulla on valtava halu elää,vaikka se kärsimystä ja tuskaa on.elämme täällä vain kerran,ja se on muutenkin lyhyt elämä.olkaamme siitä kiitollisia ja tehdään elämästämme itse niin hyvä kuin pystytään,vaikka se joskus mahdottomalta tuntuukin.elää ja antakaamme toistenkin elää.
onko olosi vielä toivoton?
onko valoa yhtään näkyvissä?
toivon vielä jonain päivänä hymyilevän onnesta...
Tuntuu kuin olisin puhunut itse..nyt en vaan tiedä mistä kohdasta aloittaisin puhumaan.. Mutta..siihen kyllä uskon että jonakin kauniina päivänä se aurinko paistaa sinne risukasaankin.. Yritä pärjäillä..ja yritä uskoo parempaan huomiseen..
Olen taas rakastunut ja onnellinen! Uskokaa vaan huomiseen syvän surunkin keskellä!
Kaunista ja lämpöistä kesää kaikille!
Voi kuinka iloinen olen puolestasi,että löysit rakkauden,mutta muista meillä on vain yksi elämä elettävänä,emme saa sitä heittää hukkaan vaikka masennus meidät kohtaa ja tuntuu että elämä ei enää meille hymyile niin siitä huolimatta meidän kannattaa elää.minulta kuoli poikni sydän ei kestänyt nyt minusta on taas ollut sellainen epämääräinen tunne että kestänkö minä,mutta rukoilen että korkein antaa minulle voimaa,sillä minullakin on vain tämä yksi elämä jonka haluaisin kunnialla saara elettyä niinkauan kuin jumala suo.
mutta olen todella iloinen sinun puolestasi ja toivotan onnea ja kaikkea hyvää elämäsi matkan varrelle.