kateuttako tai jotain muuta

En todellakaan jaksa ymmärtää että minkä ihmeen takia joittenkin ihmisten on vaan niin vaikee hyväksyä toisten ihmisten onnellisuus. Olen paljonkin pyörinyt netissä vuosien aikana ja koskaan aikasemmin en ole joutunut tälläseen pyöritykseen. menin marraskuun alussa kihloihin ja välimatkan vuoksi asumme vielä ainakin toistaseksi kaukosuhteessa. olen saanut tuon mun kihlauksen takia niin paljon pakskaa että ei ole tosikaan etenkin eräältä henkilöltä jonka kanssa pidin aikasemmin paljonkin yhteyttä skypen kautta ja puhelimessakin, meidän välillä ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin kaveruus ja koskaan ei olla edes tavattu.kerroin tälle henkilölle että olen ruvennut seurustelemaan ja että olen kihloissa, siitä vasta soppa alkoikin sitten. Hän ei voi millään uskoa että olen nykyään varattu, olen muka ihan haavemailmoissa, mielisairas ym, minkä hemmetin takia ei voisi olla onnellinen toisen puolesta sen sijaan kuin ruveta hyppimään silmille sitä en todellakaan ymmärrä, ja ne eivät ole olleet todellakaan mitään pikkujuttuja mitä olen saanut kuulla, voiko olla kenties niin että hän ei ole onnellinen omassa suhteessaan ja sit purkaa ulos omaa huonoa oloaan, vastausta en tiedä kun en saa tuohon kysymykseen vastausta häneltä. Tämä henkilö on mennyt jopa niin pitkälle että uhos levittää kuvia musta ja jonkun textin,mutta kuinka sellainen voisi olla mahdollista kun ei olla edes koskaan edes tavattu, sairasta touhua. Mä luulen että jokainen haluaa jossakin vaiheessa elämäänsä löytää sen elämänkumppanin. Jos joku mun kavereista rupeaa seurustelemaan niin en todellakaan ainakaan rupea alentamaan heitä, päin vastoin. Tämä on tietysti yks harvoista, en tiedä että onko muilla samanlaisia kokemuksia?