Vuosien suurkulutuksen (ongelmakäytön) jälkeen akuutti haimatulehdus. Jonkin verran pysyviä tuhoja. Lääkärin mukaan uusi tulehdus voi tulla vaikka siitä ensimmäisestä saunakaljasta.
Vierestä seuraan kehittyvää kokeilua ja testausta, että kuinka paljon sitä oikeastaan voikaan ottaa, ennen kuin tulehdus uusii. Nyt on tulehduksesta kulunut aikaa 1½ kuukautta ja menossa muutaman kerran viikossa 5-10 ravintola-annosta. Onko kokemuksia, kauanko tätä kokeilua voi jatkaa?
Teidän, että paras kokemus löytyy uurnista ja mullan alta, mutta onko muita elossa olevia kokeilijoita?
Vierestä seuraan kehittyvää kokeilua ja testausta, että kuinka paljon sitä oikeastaan voikaan ottaa, ennen kuin tulehdus uusii. Nyt on tulehduksesta kulunut aikaa 1½ kuukautta ja menossa muutaman kerran viikossa 5-10 ravintola-annosta. Onko kokemuksia, kauanko tätä kokeilua voi jatkaa?
Teidän, että paras kokemus löytyy uurnista ja mullan alta, mutta onko muita elossa olevia kokeilijoita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
toinen tai kolmas haimatulehdus tuntuu keskimäärin olevan se viimeinen.
..itse asiassa haluat tietää???? Että selviääkö haimatulehduksen uusimista dokaamalla odottava hengissä?? Mitäköhän ihmeitä tältä palstalta oikein kuvittelet kuulevasi??
En minä ainakaan tunne ketään, joka olis selvinny kovinkaan pitkälle tuosta tilanteesta ilman hiekan syöntiä. Paria työkaveria seurasin kans läheltä ja mitään en voinut!!!
P.S. Olet kai pannut merkille, jos olet tätä palstaa seurannut, että aika ajoin käydään melkoista ajatuksen vaihtoa aiheesta: alkoholismi- sairausko?? Useat välkyt koettaa ihan todistella, että eihän toki, eihän alkoholismi mikään sairaus.....
Olet aitiopaikalla ( tietysti hieman kyseenalaisella) seuraamassa, kuinka mieleltään "terve" ( näiden välkkyjen ja älypäiden edesvastuuttomien ihmisten elämällä pelleilevien mielestä ) ihminen tekee itsemurhaa.
Kirjoitahan kokemuksistasi matkan varrelta.
Join kolmekymmentä vuotta. Alusta asti vähintään joka viikonloppu ja siitä eteenpäin, te tiedätte kaavan.
Ennen kuin lopetin, join 7 kk joka päivä, puolet siitä aamusta iltaan. En kuollut, ei näkyviä vaurioita paitsi ehkä aivoissa. Eikä yhtään haimatulehdusta. Mutta.
Isäni oli aikoinaan viikonloppu-kaappitissuttelija. Rauhallinen. Vastuullisessa työssä, elämä tasaisessa nousukiidossa, koko perheen. En muista nähneeni isääni humalassa. Silti hän sai, ja kuoli ensimmäiseen akuuttiin haimatulehdukseen, kahdessa päivässä, sairaalassa, 36 vuotiaana. Itse olin juuri 14...lahjakas ja pursusin elämää, vaan kuinka kävikään, arvaatte sen.
Elämä sai uuden suunnan. Tavallaan, silloin kuolin minäkin. Alkoholiin, kun nyt asiaa pohdin.
Ja miten yhden ihmisen viinaan kuolema, niin järjetön poismeno,
suisti koko perheen ja koko suvun kaaokseen, rikki ja erilleen. Silloin se tuntui kohtalolta, nyt kiroukselta, koko perkeleen alkoholi. Sana "haimatulehdus" saa minut edelleen ja ikuisesti mustan epätoivon ja kuoleman pelon valtaan.
mulla kans ollu 2 lievää haimatulehdusta ja en pelleile sen asian kanssa yhtään.en tosissaan uskalla ottaa ja ei tee mielikään kun tiedän vaihtoehdot.tieto luo tuskaa.....ota netistä selvää minkälaisen asian kanssa kokeiluasi harrastat ja mieti sitä.
Miksi leikkiä tulella, kun se tiedetään, että jos haimatulehdus on jo ollut, ja juomista jatketaan, niin se uusii takuuvarmasti, ja ei varoittele etukäteen, vaan tulee kuin salama kirkkkaalta taivaalta.
Kovimmat kokeilijat ovat päässeet 2-3 kertaan letkuihin ja siitäkin vielä jatkaneet testiään, niin tullut mullat naamalle. Joillekin riittää yksikin kerta viimeiseksi.
Suurin piirtein kommenttienne tapaan olin sen ajatellutkin... ehkä sitten tosiaan toivoin kuulevani jotain ihmettä vastaavaa tai ainakin toivonkipinää.
Tavallisia addiktioita jotenkin tunnen ymmärtäväni minäkin, ylipainoinen miinaharava- ja spider-pasianssikoukussa kiemurteleva ihminen. Mutta tämä kaikista tosiasioista piittamaton itsetuho on jotain semmoista, etten voi muuta kuin nostaa kädet ylös ja myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Juomisen pakon täytyy olla jotain valtavaa!
Päivittäinen nauru ja itku auttaa, mutta pelkään muuttuvani erittäin tylsäksi ihmiseksi, koska olen selvästi löytänyt sisälläni (ehkä aina) piilleen nalkuttajan, joka kyllä jaksaa asiasta huomauttaa ja laskea niitä drinksuja. Niinkuin siitä olisi jotain apua..... En vain tiedä, mistä muustakaan olisi apua.
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2
Luepa noita viestiketjuja, voit saada itsellesi apua.
Meitä on paljon, jotka joudumme katsomaan sivusta toisen itsetuhoa.
Se mikä ei varmasti auta on nalkutus ja 'drinksujen laskeminen'.
Omaa tietäni käsitellä asiaa etsin itsekin.
Oma elämä erillään on paras vaihtoehto, aina se vaan ei ole mahdollista kaikille.
Jaksamisiin!
Hyvä linkki! Löysin sieltä pari varsin asiallista keskustelunpätkää. Kuten myös kokeilemisen arvoisen vinkin kirjasta "Raittiiksi seitsemässä viikossa".
Kuulostaa tosin osin vähän amerikkalaiselta hömpältäkin, mutta periaatteessa ajatus siitä, että osaltaan kemialliseen ongelmaan haetaan apua elimistön oman kemian avulla, kuulostaa aivan loogiselta ja järkeenkäyvältä. Tällainen lisäravinteisiin perustuva ajattelutapa saattaa tehota jopa kyyniseen ja vertaistukeen periaatteessa epäilevästi suhtautuvaan "omajuoppoonikin".
Omajuopolle on muuten käymässä juuri niinkuin epäilinkin. Alkoholi on jälleen haimatulehduksesta huolimatta muuttumassa jokapäiväiseksi ja epäilemättä määrä kasvaa pikkuhiljaa yli siitä kymmenestäkin illassa. Keskiviikkoon kulminoituu eräs elämänvaihe työelämässä ja monella tavalla stressaava tilanne laukeaa. (Uudet stressit toki odottavat!) Tähän käännekohtaa asetan massiivisen määrän toiveita ja odotuksia tämän alkoholin käytön suhteen. Katsotaan....
Suurin piirtein kommenttienne tapaan olin sen ajatellutkin... ehkä sitten tosiaan toivoin kuulevani jotain ihmettä vastaavaa tai ainakin toivonkipinää.
Tavallisia addiktioita jotenkin tunnen ymmärtäväni minäkin, ylipainoinen miinaharava- ja spider-pasianssikoukussa kiemurteleva ihminen. Mutta tämä kaikista tosiasioista piittamaton itsetuho on jotain semmoista, etten voi muuta kuin nostaa kädet ylös ja myöntää, etten kertakaikkiaan ymmärrä. Juomisen pakon täytyy olla jotain valtavaa!
Päivittäinen nauru ja itku auttaa, mutta pelkään muuttuvani erittäin tylsäksi ihmiseksi, koska olen selvästi löytänyt sisälläni (ehkä aina) piilleen nalkuttajan, joka kyllä jaksaa asiasta huomauttaa ja laskea niitä drinksuja. Niinkuin siitä olisi jotain apua..... En vain tiedä, mistä muustakaan olisi apua.
... se on kuin elämä itse; välillä toimii :)
olis jo kuollu jos eläis !