Pistän kysymyksen sitten tänne, kun tuollaista tunnekylmyys/tunteettomuus -palstaa en ainakaan löytänyt.
Siis koska olet viimeksi tunteneet edes pienen pientä ihastumista? Entä kuinka usein mielenkiintosi jotain ihmistä kohtaan yleensä herää? Katseletko vastakkaista sukupuolta usein sillä silmällä? Vai oletko jo menettänyt toivosi? Ikäsi ja sukupuolesi?
Itse olen mies 31 vuotta, ja hiukan huolestunut, kun viimeksi olen ollut ihastunut vuonna -01. Siis kuusivuotispäivää vietetään tänä vuonna. Tuntuu, että olen jo menettänyt toivoni, kun en edes katsele enää naisia sillä silmällä. Edes pienintäkään mielenkiintoa ei tunnu heräävän. Homokaan en voi olla, kun miehetkään eivät kiinnosta, eivät ole koskaan kiinnostaneetkaan, naiset sentään joskus ammoisina aikoina.
Tunteeton paskiainenko?
Siis koska olet viimeksi tunteneet edes pienen pientä ihastumista? Entä kuinka usein mielenkiintosi jotain ihmistä kohtaan yleensä herää? Katseletko vastakkaista sukupuolta usein sillä silmällä? Vai oletko jo menettänyt toivosi? Ikäsi ja sukupuolesi?
Itse olen mies 31 vuotta, ja hiukan huolestunut, kun viimeksi olen ollut ihastunut vuonna -01. Siis kuusivuotispäivää vietetään tänä vuonna. Tuntuu, että olen jo menettänyt toivoni, kun en edes katsele enää naisia sillä silmällä. Edes pienintäkään mielenkiintoa ei tunnu heräävän. Homokaan en voi olla, kun miehetkään eivät kiinnosta, eivät ole koskaan kiinnostaneetkaan, naiset sentään joskus ammoisina aikoina.
Tunteeton paskiainenko?
Vastaukset 11
Vanhimmat
päässyt satuttamaan, vai onko kaikki tämä tunteettomuus seurausta esim. masennuksesta?
...satutettu. Tuo jälkimmäinen voisi olla todennäköisempi vaihtoehto, mutta kun muu elämä on ihan kuosissa ja kaikki arki-, työ- ja harrasteasiat sujuu.
tai rakastuminen on/tuntuu?
Sitten vaan alat katsoa jotain tylleröö sillä silmällä et kuinka hän on joskus ollu vauva, pikkutyttö, kuinka hän on kasvanut aikuiseksi ja pian saa/voi saada omia lapsia ja tulla onnelliseksi. Mikä tekisi hänet onnelliseksi? Miten hän reagoi eri juttuihin? Näe ihmiset haavoittuvaisina ja näe myös itsesi sellaisena. Jokainen tarvitsee hyväksyntää ja ystävyyttä. Kenelle sinä haluat sen lahjoittaa?
..voi rakkaudesta tai rakastamisesta mitään tietää, kun ihastunutkin olen vain pari kertaa koko aikuiselämäni aikana, rakkaudeksi asti se ei ole koskaan kehittynyt, rakastamisesta puhumattakaan.
Ikää ei ole paljon, mutta viimeisestä rakkaudesta on aikaa. Olen ihastunut, mutta yleensä se on ollut lyhytaikaista, sellaista "entä jos..." pohdintaa.
Enää ei vain kiinnosta, en haluaisi taas hajottaa itteäni kun nyt menee suht tasaisesti tunnepuolella. Välillä sitä on koettu yksipuolistakin rakkautta, mutta katkera menneisyys ei vain hellitä otettaan.
Huonoja kokemuksia paljon enemmän kuin hyviä. Olen kuitenkin tunteikas ihminen pohjimmiltani, joten ainoa keino on ollut tukahduttaa ne tuntee, kun sitä surua ja ikävää ei vain kestä. Ulkopuolisten silmissä olen varmaan aika tunteeton.
Syyn tiedän, mutta silti ei vain voi jotenkin tehdä asialle mitään. Aina, kun ihastun johonkin ajattelen vain "ei se minusta pitäisi" tai "en ole hänelle tarpeeksi hyvä". Monia naiskavereita on, mutta sen vakavampaa ei.
Välillä tulee niitä hetkiä, kun yksinään pyörii ikävässään, mutta kun yleensä kaikki menee tasaisen harmaasti, niin siitä ei haluaisi luopua.
Nyt olen ihastunut kunnolla moneen vuoteen. Valitettavasti vain minua taidetaan huijata oikein tosissaan. Järki sanoo toista kuin sydän ja käyn kovaa kamppailua itseni kanssa.
Tästä pahasta olosta kun selviän niin voin vannoa ja vakuuttaa , että minustakin tulee kaltaisesi "tunteeton paskiainen"!!
Olen ahdistunut kun en saa itseäni irti tästä suhteesta, eikä ihastuminen kiinnosta enää koskaan tulevaisuudessa....
Olen nainen 34v.
...onnellinen, kun pystyt vielä tuntemaan noin vahvasti. Järkeä toki suosittelen siinä tunteen rinnalla käyttämään.
Ihmiset ei ole tunnekylmiä, on erilasia suojamekanismejä jotka työntää tunteet syvälle jostain syystä. Tiedätkö mistä sinä innostut? Osaatko iloita elämässäsi asioista täysillä?
...vinkeistä.
En tosiaan koskaan ole ollut mikään innostujatyyppi ja varsinkin tuollainen ns. "täysillä" syttyminen on minulle vierasta.
Tämä innostumattomuus olisi omastakin mielestäni huolestuttavaa, jos se olisi jotenkin viime aikoina ilmennyttä ja muutos entiseen olisi iso, mutta kun olen aina ollut vähän tämmöinen tasaisempi kaveri. Viimeksi muistan innostuneeni ns. täysillä joskus poikavuosina.
... ihastuin toista kertaa elämässäni. Olen käynyt viime vuosina paljon treffeillä ja tavannut paljon uusia ihmisiä. En ihastu helposti ja aikaisemman epäonnistumisen takia olen vielä varovaisemmin liikkeellä. Olen 27-vuotias mies.
ilmeisesti meitä todella harvoin ihastuvia tapauksia on olemassa muitakin. En ole ainoa.
Siinä mielessä vaan vähän surettaa, että jos aikois tässä elämässä tuollaista normaalia perhe-elämää vielä koettaa, niin nyt alkais olla viimeiset ajat edes ihastua tosissaan johonkin neitoseen. On noita vuosia jo sen verran mittarissa ja siitä ihastumisesta on vielä pitkä matka perheelliseksi. Väkisin ei viitsi alkaa mitään rakennella. Sillä systeemillä lopputulos ei todennäköisesti ole kovin hyvä.
No, kun ei, niin ei. Jos naiset ei ala lähivuosina kiinnostaa, niin sitten tuota kuviota ei vain ollut minulle tarkoitettu.