Onko mahdollista saada keisarileikkaus pelkästään PAHAN synnytyspelon takia??
Entäpä Astman takia,vaikean sellasen?
Apua!
Olen vasta kolmannella kuulla,mutta nyt jo raskauden onnea varjostaa AJATUSKIN normaalista synnyksestä! Minä en siihen pysty!!! =/
//LM
Entäpä Astman takia,vaikean sellasen?
Apua!
Olen vasta kolmannella kuulla,mutta nyt jo raskauden onnea varjostaa AJATUSKIN normaalista synnyksestä! Minä en siihen pysty!!! =/
//LM
Vastaukset 19
Vanhimmat
äidin päätöshän se loppujen lopuksi on, mutta siitä kinastellaan ja puhutaan todella paljon.
lapselle ei keisarileikkaus ole hyväksi, ja sinullakin sen haavan parantuminen vie paljon enemmän aikaa kun alateitse synnyttäneen. ja se mitä olen leikatuilta kuullut, haava on myös ollut todella kipeä ja tulehtunut ettei edes sängystä ylös pääse ja vahvoja lääkkeitä joutunut sömään.
ajattele lastasi ja myös itseäsi, ja mieti "normaalia" synnytystä. se on molemmille paras vaihtoehto.
ei se synnytys ole kamalaa, ja puudutuksia on. itsekin otin epiduraalin ja kivut katosivat kokonaan, ne supistukset ovatkin asia erikseen, synnytit miten päin vain.
juttele jonkun kanssa peloistasi. mikä sinua siinä synnytyksessä niin pelottaa? katsotaan joskoks joku voisi sinua auttaa?!!
Onhan naiset kautta aikain synnyttänyt alateitse ja selvitty ollaan!
Mieti asiaa tarkoin kaikilta kannoilta!! =)
Pelottaa se kipu.. Yhellä ystävälläni oli niin vaikee synnytys,et hän repes kokonaan tuolta alhaalta.. Ja ei pelkästään sen takia,mut mulla on aina ollu hirvee kipupelko,en siedä pientäkään kipua..
Apua,onko ne supistukset ihan kamalan kivuliaita..?
Mix normaali synnytys on lapselle parempi?
Mikä leikkauksessa on lapselle vaaraksi?
//LM
Kovan synnytyspelon takia saat keisarinleikkauksen.
Synnytyssairaaloissa on pelkopoliklinikoita, joissa pelkoa hoidetaan. Jos pelko ei katoa/laimene, saa keisarinleikkauksen.
En osaa sinua neuvoa tarkemmin, mutta seuraavalla neuvolakäynnillä ota puheeksi kätilön kanssa pelkosi. Sinun ei tarvitse hyväksyä mahdollista pelkosi vähättelyä, vaan vaatia jatkohoitoa joko omassa neuvolassa tai sairaalassa.
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020518KO2
en minä ainakaan voi sanoa että synnytys olisi aivan kamala ollut. supistukset olivat enemmänkin inhottavan tuntuisia kuin olisi sattunut...
en minäkään kipua kestä. parikymppinen olen ja ITKEN kun otetaan esim. verikoe, kun sattuu..HUH! =)
mutta niitä on paljon erilaisia ja hyviä puudutuksia nykyään että varmasti sinullekin löytyy sopiva. itse kyllä suosittelen lämpimästi epiduraalia, sillä ainakin minulta poisti kaikki kivut. supistuksia ei tuntunut lainkaan eikä pojan ulostulo ollenkaan kivuliaalta.
turha siinä taistella on, ottaa tarpeensa ja halunsa mukaisen avun siihen, pystyt itse keskittymään täysin siihen tilanteeseen että se lapsi tulee kun ei tarvitse pärrätä kipujen kanssa..!
Onko sinulla pitkä aika laskettuun?
Niinkuin Laurenzia sanoi, juttele mm. vaikka neuvolasata tästä...=)
Ja BTW kyllä minunkin paikkani repesivät "kaikki" tuolta alhaalta, tikeillä saatiin laitettua siististi ja jo 9h synnytyksen jälkeen minä kävelin vaikka hiuknan sattuikin. ei tullut tulehduksia tai muutakaan ja haava parantui vajaassa kolmessa viikossa.
Leikkauksessa synnytys trapahtuu niin nopeaan vauvalle, että se on raskasta ja joskus (harvoin) jopa vaarallista. siksi suositaan alateitse, koska siinä saa äiti sekä varsinkin lapsi oman aikansa siihen syntymiseen, ei kiireellä hosumisella leikkauskella.
se on aikaa ja varsinkin voimia vievää hommaa se synnytys molemmilta, siksi suositaan alateitse, siinä on aikaa ja rauhaa..
mutta itse sen sinä viimekädessä päätät... =)
Mutta itse voin sanoa että rohkeasti synnyttämään, ei ollenkaan kamalaa, juttele ja lue synnytyksestä, puudutuksista ja yleensäkin avusta jota silloin saa...
Niin Mami-83, synnytyspelkoinen tarvitsee just tälläistä pelottelua lisää! Keisarinleikkaus pilaa lapsesi, et toivu siitä koskaan ja arpikin on niin ruma! Hei järki käteen! Itse asiassa minut on peloteltu molemmilla niin tehokkaasti, että taidan hankkia lapset adoptoimalla!
en minä mitään pelottele vaan yritän kertoa faktat mitä hyötyä ja mitä haittaa..¨
ja totta kai arpi paranee etc..
älä nyt ota sinäkin taas juttu liian vakavasti!!!
luulenpa että kysyjä haluaa totuudenmukaisia vastuksia, en usko että se ainakaan häntä auttaa että aletaan kaunistelemaan ja salailemaan!!
eikös vain???
Kyllä minäkin pelkäsin synnytystä, mutta omalla painollaan ne sujuivat. Kivut eivät olleet sietämättömiä ilokaasun, epiduraalin ja oikean hengitystekniikan ansiosta. En revennyt missään synnytyksessä, vaikka kuopus painoi 4700 g! Olen kuullut, että mm. vauvan keuhkojen kehityksen takia normaali synnytys on parempi vaihtoehto vauvalle. Ja äidin toipuminen sujuu nopeammin normaalin synnytyksen jälkeen. Itse olen aina lähtenyt jo seuraavana päivänä vaavin kanssa kotiin!
Toivottavasti näet tämän..
Pitääkö siitä sopia etukäteen jos vauvan kanssa lähtee heti synnytyksen jälkeisenä päivänä pois?
Itellä on taas synnytys edessä ja ainakin esikoisen kohdalla sairaalassa olo oli rankkaa ja kotia vaan halusin.
Nyt oon miettinyt, että oisin korkeintaan kaks päivää sairaalassa, kun viimeks viihdyin kolmanteen päivään asti..
En ole varma, päästävätkö kotiin heti seuraavana päivänä kaksosten ollessa kyseessä. Kaksosethan ovat yleensä pienempikokoisia ja voivat vaatia enemmän tarkkailua. Mutta jos kaikki on ok, niin eiväthän he voi sinua siellä väkisin pitää. Voit esim. sopia, että tulet ottamaan Calmette-rokotuksen kolmantena päivänä synnytyksestä, jolloin voivat taas punnita ja mittailla kaksosia. Olen sitä mieltä, että äiti päättää eikä sairaalan henkilökunta. Minä ilmoitin heti lapsen synnyttyä, että huomenna sitten lähden kotiin. Vähän yrittivät estellä, mutta lähdinpähän kuitenkin, ja hyvin sujui kaikki.
Ihan pakko korjata väärinkäsitys. Mä oon tällä hetkellä siis "yksinkertainen" äiti eli on jo yksi lapsi, mutta syksyllä syntyy toinen vauva meidän taloon :)
Moikka LM, olisi kiva kuulla onko nämä viestit hälventäneet yhtään synnytpelkoa vai päinvastoin pahentaneet sitä?
Itselläni oli myös karsea synnytyspelko heti raskauden alusta alkaen ja kun oma kipukynnykseni on myös herkkä, ajattelin etten siitä voisi "hengissä" selviytyä.
Mä tein toisaalta sen virheen, että lakkasin ajattelemasta synnytystä kokonaan. Vauva lehdestäkin luin vain odotusajan sivuja -en koskaan ainoatakaan sivua synnytyksestä. Loppumetreillä tajusin kuiten ilmoittautua synnytysvalmennukseen, koska olin ihan out mitä synnytyksessä tapahtuu. Lapsi "pirulainen" vaan päättikin tulla ulos, ennenkuin ehdin ensimmäiseenkään valmennukseen :-). Pisteeks i:n päälle sairaalassa ei tajuttu kuinka lähellä synnytystä olin, joten en ehtinyt saada minkäänlaista lääkitystä synnytykseen.
Kipuja en vähättele, mutta hengissä selvisin :-). Jokainen synnytystarina on omalainen, kukaan ei voi ennakoida omaansa -onneksi. Oman lapsen näkeminen kaiken "tuskan" jälkeen kuittasi kaiken kärsimäni kivun. Ja kuten monet ovat kirjoittaneet, itsellenikin kävi niin, että alapääsynnytyksestä toivuin todella nopeasti -sekä henkisesti, että ruumiillisesti.
Toivoisin vain, että voisit nauttia nyt olotilastasi ja pitää huolta itsestäsi ja vauvastasi. Ensimmäisen lapsen odottaminen kun on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus :-)
Moikka!
Mulla on edelleen aika pirun paha toi synnytyspelko.. Että entiiä mitä sen kanssa tekis,mutta onnex tässä on vielä aikaa miettiä,kun on vasta neljäs kuukausi alkamassa.
On nää viestit ainakin rohkaisevilta tuntunut,kun noin moni muukin on hengissä selvinnyt ni en minäkään siihen varmaan kuolis..
Mutta täytyy kattella nyt! :)
Ja onhan tää ekan odottaminen aika jännää.. :)
Hienolta tuntuu eikä millään malttais odottaa 9:ää kuukautta!
//LM
"Pisteeks i:n päälle sairaalassa ei tajuttu kuinka lähellä synnytystä olin, joten en ehtinyt saada minkäänlaista lääkitystä synnytykseen."
Lauseesi kuulostaa kummalliselta! Epäilen, että juuri siksi et saanut mitään lääkitystä synnytykseen, kun olit niin lähellä synnytystä. Ihan loppuvaiheessa ei aloiteta esim. epiduraalipuudutusta, sillä se pahimmassa tapauksessa lopettaa koko synnytyksen etenemisen eikä lääkkeen anto äidille ihan loppuvaiheessa ole lapselle kovin hyväksi. Ja synnytys itsessään on kaikkein paras kivunlievittäjä, sillä avautumisvaiheessa ne tuntuvimmat supistukset on, sitten kun alkaa ponnistaa, kivut livenevät ja loppuvat, kun vauva on syntynyt.
Nimenomaan siksi en saanut epiduraalia, koska synnytys oli jo niin lähellä, kun viimein "vauvautuivat" tsekkaamaan tilanteen. Sitä ennen olin useaan otteeseen -samoin kuin mieheni, pyytänyt jotain lääkitystä, että tuska helpottaisi edes hetkeksi. Vastaus oli vain, että synnytykseni on vielä niin kaukana, ettei lääkitystä vaikuta antaa (??).
Kun jouduin sairaalaan (lapsivesi tuli), minulla ei ollut ollut minkään sorttisia polttoja. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoin minulle ja miehelleni, että teillä on pitkä yö ja päivä vielä edessä. Synnytys tuskin alkaa ennen seuraavaan vuorokautta. Parin tunnin päästä tästä "diagnoosista" kärsin mielestäni helvetin tuskat *ok, hieman liioittelua :-)* ja anelin epiduraalia. Ja vastaus oli vain tuo edellinen "synnytykseen on vielä aikaa". Pari tuntia myöhemmin pikkuvauvani makoilikin jo vatsani päällä :-). Ja kätilön kommentti oli vain ennen synnytyksen alkua "voi hyvänen aika, kuinkas sinä nyt noin nopeaksi heittäydyt". Mut summa summarun kaikki meni hienosti ilman kipulääkitystäkin ja "hengissä" selvisin :-)
Pahan synnytyspelon vuoksi voi "saada" keisarinleikkauksen, mutta se ei ole mitenkään rutiininomaista toimintaa. Lisäksi - toivon että ymmärrät vaikka moni täällä on väittänyt muuta - päätös ei ole sinun, vaan synnytyssairaalassa sinne mennessäsi toimivan päivystävän gynekologin/obstetrikon.
Parasta on, että het seuraavalla kerralla kun menet äitiysneuvolaan, sanot lääkärille että pelkäät, ja ihan perkeleesti. Toivon mukaan lähimaastostasi löytyy jonkin sortin "synnyttäjien pelkopoliklinikka", jonne voit pyytää lähetettä. Älyttömän monet, ehkä kaikki (?) naiset pelkäävät synnytystä, ja joillakin, kuten ehkä sulla, se voi olla hyvin pirullista. Siitä voi kuitenkin päästä yli, ja se on ihan todennäköstäkin jos uskaltaa yrittää. Muista, että jos se yrityksestä huolimatta vielä viime hetkillä tuntuu ylivoimaiselta, voit vielä pyytää keisarinleikkausta:) Ois tosi hyvä, jos mahdollisimman pian pääsisit omassasi piirissäsi siihen paikkaan, jossa synnytyspelkosille äideille annetaan tukea ja tietoa.
Muutenkin mikään synnytykseen liittyvä lääketieteellinen manipulaatio (lääkitys, puudutukset, operatiiviset synnytykset) ei ole äidin, vaan lääkärin lääketieteellisin perustein päätettävissä. Jos olet käynyt paikallisella pelkopolilla, ja kanssasi toiminut kätilö ei parhaasta yrityksestä huolimatta ole onnistunut kanssasi tyydyttävästi ettet pelkäisi synnyttämistä, saat keisarinleikkauksesi gynekologin silmissä huomattavasti herkemmin kuin vain kipittämällä pystymetsästä supistuskipuinesi ja kiljuen hätäsektiota - nythetimulle:)
Saat aivan varmasti ymmärrystä ongelmallesi kunhan haet sitä ajoissa.
Oikein hauskaa ja rauhallista paksuuntumista sulle - ja terveitä vauvoja:)
Moikka ja kiitti sulle selventävästä viestistä:)
Juu pelkään ja ihan perkeleesti,että täytyy kattoa mitä sille voi tehdä ja onko siitä mitään apua mun tapauksessa.
Kai kaikki ajan kanssa selviää:)
//LM
Naistenklinikalla Helsingissä on sype(synnytyspelko) klinikka. Sinne kannattaa soittaa ja kysyä neuvoa. Auttavat varmaan, olit sitten mistäpäin suomea tahansa.
Sypeen suhtaudutaan suomessa kuin johonkin kummajaiseen. Fraasit, kyllä naiset kestää ovat mielestäni loukkaavia. Kukaan ei tiedä pelkosi määrää kuin sinä itse. Kannattaa keskustella asiantuntijan kanssa eikä tyytyä neuvolan täteihin. Valitettavasti osa lääkäreistäkin suhtautuu pelkoon vähättelevästi.
Itse sain loppujenlopuksi erittäin hyvää "palvelua" ja asiallista opastusta. Leikkaukseen päädyttiin ja hetkeäkään en ole katunut. Lapsi 9 pistettä,aivan ihana, tasapainoinen ja tyytyväinen vauveli. Parhaita asiantuntijoita tuntuvat olevan ne, jotka eivät ole leikkausta kokeneet tai ovat saaneet sen haluamattaan.
yksi syy saada sektio on synnytyspelko,kannattaa tosin puhua asiasta jo hyvissä ajoin lääkärille.usein yksityinen lääkäri suhtautuu suopeammin kuin nk.terveyskeskuslääkäri,tosin poikkeuksiakin varmasti löytyy.
Tietääkseni sektion voi saada synnytyspelon takia. Kuitenkin siihen täytyy olla ilmeisen painavat perusteet. Itsekin pelkään synnnytystä melkein hysteerisesti, mutta kuitenkin haluan alatiesynnytyksen jo siksikin, että sektiosta toipuminen vie kauemmin kuin "normaalista" synnytyksestä toipuminen.
Apua pelkoon löytyy neuvolasta ja äitiyspoliklinikalta. Itselläni nämä "pelkoneuvolat" ovat vielä edessä päin. Edellisellä neuvolakerralla kysyin neuvolatädiltä apua pelkooni, ja sain todella asiallisia vastauksia ja oitis varattiin aika ensimmäiseen rentoutuskertaan. Näiden rentoutusten jälkeen minut kuulemma ohjataan vielä äitipolille, jos pelko edelleen tuntuu ylipääsemättömältä.
Juttele pelostasi neuvolassa! Vaikka olet vasta alussa, on parempi kertoa asiasta ajoissa kuin liian myöhään, kun pelko on kasvanut jo hallitsemattomaksi.
Liisukka rv 23 6