kävin eilen synnärillä jossa todettiin että kohdunsuu alhaalla ja 3 senttiä auki.. säännölliset synnytyssupistukset eli synnytys oli käynnissä--->synnytyssaliin.. 5 tunnin päästä supistukset kumminkin alkoi tuleen miten sattuu ja kohdunsuu vetäytyi takaisin ylös.. synnytys keskeytyi.. lääkitystä ei annettu edistämään tilannetta kun kuulemma yötä vasten liian riskiä ja lääkärin päätös... häivyin kotiin kipujeni kanssa.. onko tää jotenkin ihan normaalia?? Tässä ei varmaan koskaan synnytetä.. masentaa.. kysyin vielä että tässäkö nyt synnytetään ja vastaus oli että 2 päivän sisään mulla on nyytti sylissä!!! paskat...
raskausviikot on jo yliajalla!
kiinnostaisikin että kuinkas normaalia on että saliin laitetaan ja kerrotaan että nyt synnytetään ja sit jos supparit latistuu niin joo kipuja voidaan lääkitä mut ei tilannetta edistää ja kaiken kukkuraksi vielä kotiinkin päästetään...`??
raskausviikot on jo yliajalla!
kiinnostaisikin että kuinkas normaalia on että saliin laitetaan ja kerrotaan että nyt synnytetään ja sit jos supparit latistuu niin joo kipuja voidaan lääkitä mut ei tilannetta edistää ja kaiken kukkuraksi vielä kotiinkin päästetään...`??
Vastaukset 4
Vanhimmat
moikka.
ihanaa kuulla että jollakin on sama tilanne kuin mulla vaikka tiedän kuinka paljon tuo ottaa päähän.
menin la-su välisenä yönä synnärille ja mulla todettiin samat oireet, eli 5 min välein supistukset, kohdun suu alhaalla ja 2cm auki ja eiku saliin. kyselin myös tuota että nytkö se sitten on menoa ja kätilö totesi että kun hän ensi yöksi tulee töihin niin olen jo vauvan kanssa osastolla. siinä sitä sitten odoteltiin, kivut kyllä kovenivat mutta todella hitaasti tuntui tilanne etenevän. yhdentoista maissa aamupäivällä lääkäri sitten totesi että annetaan käynnistystipalla vähän vauhtia ettei voimat ehtisi loppumaan kesken. siinä sitä sitten oltiin tiputuksessa ja taas odoteltiin. puoli kolmen maissa lääkäri tuli sitten uudestaan käymään ja totesi että supistukset eivät tee tilanteelle mitään vaikka ovatkin ärhäkkää laatua eikä käynnistystipasta ole hyötyä eli oltiin jämähdetty paikoilleen, synnytys oli pysähtynyt! siinä sitten lääkärija kätilö totesivat että rouva on hyvä ja lähtee kotiin ja palataan asiaan myöhemmin. lopullinen kotiinlähtötilanne oli siis laskeutunut kohdunsuu, 4 cm auki, säännölliset kipeät supistukset ja todella masentunut ja paha mieli. toisaalta sen ymmärtää että jos se ei ole tullakseen niin sitten ei mutta välillä tuntuu että hoitavan henkilökunnan asenteiden ei tarvitsisi ihan noin positiivisia olla, tulee vain turhia pettymyksiä. itse opin ainakin etten riemastu ennen kuin saan luvan ponnistaa ja mieheni totesi että hän ei innostu lainkaan ennen kuin lapsi on maailmassa. vieläkään ei ole pikkuisesta kuulunut, supistukset ovat kyllä kipeitä ja päivittäisiä mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua että tästä ei tule yhtään mitään. liikkuminen hankalaa, limatulppa irronnut jo kauan sitten ja koko ajan johonkin sattuu.
kai tämä menettely sitten on aika normaalia mutta ei se kivalta tunnu. kaikista pahinta on se että ensin ylistetään ja kannustetaan maasta taivaaseen ja sitten rytkästään kertaheitolla takaisin maan pinnalle ilman minkään näköistä varoitusta. kuitenkaan lääkärinkään ei tarvitsisi kuin miettiä miten asiat esittää.
toivottavasti pääsisit pian synnyttämään, olen mukana tunnelmassa! :) voi hyvin ja koita jaksaa pienestä masiksesta huolimatta!
Toivottavasti teillä kummallakin meni kaikki hyvin. Toi kuulostaa niin kamalalta, ettei voi tajuta. Huhhuh. Toivottavasti jatko sujui hienosti.
ainakin synnärillä supistuksia edistävää lääkettää kun mulla kanssa heitteli ihan miten sattuu ja lapsivedet oli jo menny jne..varmaan riippuu tilanteesta...
Voi kun kuulostaa tutulta!
Tosi paljon arsyttää ja ottaa päähän ja masentaa ja vaikka mitä, kun kätilö sanoo, ettei synnytys nyt etenekään, että vaihdappas vaatteet ja lähde kotiin odotelemaan!
Viimeksi kävi näin: Supistukset alkoi yöllä kahden maissa säännöllisesti 20min välein tihentyen siitä pikkuhiljaa ja koventuen. Raskaus oli kestänyt lasketusta päivästä pari päivää yli.
En voinut nukkua ja laitelin pyykkejä supisten lomassa. Ajattelin että NYT olen sitten kotona niin kauan kuin vaan pystyn ja uskallan. Aikaisemmin olin siis kokenut sen (5 kertaa), että joudun lähtemään kaupungille kun supistukset loppuukin sairaalassa. Sairaalaan oli matkaa 50 kilometriä.
Aamulla puoli kahdeksalta lähdimme sairaalaan mieheni kanssa. Supistukset olivat jo sietämättömän kivuliaita (5min. välein), ja aina on riski, että vedet tulee ja silloin tapahtuu ja nopeesti! Mieheni joutu ajamaan aika lujaakin, kun supistuksilla ei ollut enää 3min väliä.
Oli siis 7. synnytys menossa ja eka kerran näin kipeänä menin sairaalaan! Välillä alkoi jo tuntua siltä että supistuksen ainakana tuli ponnistamisen tarve. Silloin jo tuli vähän pelottava olo, josko se syntyy ennen kuin päästään sairaalaan.
Päästiin kuitenkin tutkimuspöydälle ja karu tuomio tuli samantien: ei täällä ole mitään tapahtunut! Otetiin silti supistuskäyrää, koska supistuksia tuli nopeaan tahtiin, pikkuhiljaa ne kuitenkin laimeni ja kätilö sanoi että voitte lähteä takasin kotiin, kun ei synnytys ole vielä alkanut! SE oli liikaa minulle ja purskahdin itkuun, jolloin kätilö sanoi, että "mikä sinua harmittaa, sekö ettei synnytys ole käynistynyt". Hän kävi keskustelemassa toisen kätilön kanssa ja palatessaan sanoi että voitaisiin silti siirtyä salille. Supistukset tulivat 10min välein siinä vaiheessa.
Vaihdoin sairaalan vaatteet ja rauhotuimme salilla odottelemaan. Supistukset kuitenkin vaimenivat niin että jopa torkahdin väliin. Sitten liikuin reippaasti, kävelin käytävällä, istuin ja "pyörittelin" jumppapallon päällä (on muuten tehokas).
Olimme olleet salissa reilun tunnin kun kätilö tuli tarkastamaan tilanteen. Sanoi, että ehkä 1cm auki, mutta koska tilanne ei näytä etenevän, voitte lähteä kotiin. Sanoin etten suostu kotiin lähtemään, kun TIEDÄN että se syntyy tänään. NO, kaupungille meidät "käskettiin" ja kiltisti vaihdoin takasi omat vaatteet ja lähdimme kävelemän pois sairaalasta. Ja ihan samalla hetkellä kun lähdimme pois, supistuksen alkoivat taas 5min.välein ja tulivat kivuliaina. 1,5 tuntia olin erään kaupan hyllyjen välissä voihkimassa tuskissani ja yritin supistusten välissä etsiä jotain ostettavaa mieheni kanssa. Ajatukset eivät kyllä olleet kaupassa vaan ihan jossain muualla. Kyllä hävetti olla siellä!
Sanoin miehelleni että nyt on ihan pakko mennä takasin sairaalaan! Eli tasan kaksi tuntia olimme pois salilta ja palattuani olin 4cm auki. Takasin saliin. Spinaalin sain heti kalvojen puhkaisun jälkeen ja kahden tunnin päästä vauva oli maailmassa!
Minulle sairaalaan meno saa siis jonkilaisen hidastuman synnytykseen ja olen kokenut jo 6 kertaa sen, että joudun hakemaan kaupungilta "vauhtia".
Tiedän miltä se tuntuu, mutta rohkaisen niitä, joille se tapahtuu, että kyllä vauva ajallaan syntyy! Kotiin ei kannata lähteä, jos asuu kaukana sairaalasta. Minun kohdalla se olis tarkoittanu sitä että kotiin päästyäni heti takaisin!