...meinasi tästä pojasta tulla jakaessani eilen navetassa vuohille iltaheiniä.
Nimittäin aivan äkkiarvaamatta kauhialla tohinalla ryntäs meijän vuohilauma navetan ikkunaan ja jäivät seistä toljottamaan kylätielle päin, jota pitkin ajeli tuttuun tapaansa maitoauto kohti naapurin maitotilaa.
"Voi kun ne on sitte komeita" -huokaili yksi vuohista. Toiset seistä jäpittivät ihan lamaantuneen ja pihalla olevan näköisinä.
"Ai mitkä on komeita?" -kysyin ihmeissäni.
"No tuo maitoauto ja varsinkin sen kuski!" -kimahti vuohikuttu ja jatkoi unelmoivan näköisenä jonninjoutavaa höpötystään:
" Voi naavaparta ko siekii tajuisit et myö ollaa jaloja maijontuottajii ja hankkisit sen lypsykonneen. Päästäs myökii näkemää ja kokemaa sama ihanuus ku naapurin lehmät."
"Eihä nyt muutaman vuohen lypsämisee mitää koneita tarttee! Nii ja mikäs vika miun lypsytaijois on, arvon rouvat?" -kysyin vähä näreissäni.
"Kysy mustekalalta miltä siitä tuntuu ko känsäkourane sukeltaja vetelee sen lonkeroista! Mjäääähkräääähmjähmäähkrähmjää...!!!"
Tuoho miul ei ollu enää mitää lisättävää.
Samalla naapurin isäntä ja emäntä pysähty autollaa portille ja huikkas menevänsä yöks mökille ja tulevansa aamulypsylle takasin. Toivottelin hyvät illanjatkot ja kuumat saunat.
Heräsin yöllä kun jokin sisäine vaisto käski menemään nopeesti vuohelaan. Juoksin navettaan, avasin oven ja jäin töllöttämään tyhjyyteen: ei ensimmäistäkää vuohta kotona.
"EIKÄ! Ei voi olla...!" -Jostai kumman syystä tajusin mitä on tapahtunu. Sillä sekunnilla nappasin maitokeittiön hylyst kaks pillimehuu taskuihini ja läksin juoksemaa naapuriin päin.
Pysähyin muutama sata metrii enne naapurin navettaa ja jäin kuuntelemaan: Voi hirvitys...! Lypsykone huutaa keskellä yötä ja isäntäväki on pois kotoa! EEIIII...! Paniikki! Pakokauhu!
Säntäsin karvahattu silmillä navettaan ja pysähyin haukkomaa happee. Silmät meinas pullistuu päästä: Kolme vuohirouvaamme rötkötti aurinkotuoleis selällään, ketareet pystys ja lypsykoneen letkut oli tyrkätty utareisiin! Kuvitelkaa! Eivätkä mokomat kehanneet ees seistä, niiku kunnon lypsykarja!
Kaike huipuks aurinkotuolie väleis törötti talon emännän kotikaljatonkat ja nää sarvipäät ryysti tyytyväisen näköisinä letkuilla kaljaa suoraa tonkista, iha siinä joutessaa!
"Hei naavaparta! Tää on kuule oikeeta elämätä!- hihkas laumanvanhin. "Astu siekii tupaa ja vaiha vapaalle!"
"Hän ei ooo... oikea cowboy. jos naista ei voi saada mielestään"
-lauloi nuori vuohipukkimme takakenossa, hajareisin lehmän selästä, stetson päässä, huivi kaulassa ja bootsit jalassa.
Kattoparrun päältä huusi toinen pukki:
"Ootsie naavaparta nähny ikinää lentävää lehmää?! :
Valtavan kokone, valjaisiin puettu, kauhistunu lehmä liukua jyristi rullakiskoo pitki navetan poikki!
Justiinsa kerkesin kyykistyy, ettei kuussataa kiloo nautaa lävähtäny otsikkoon! Kaiken lisäks lehmäparka oli kantavana!
Huokasin syvään, otin taskuistani pillimehut, imasin ne stereona tyhjiks, puhalsin tölkit täyteen ilmaa, laitoin ne betonilattialle ja hyppäsin tasajalkaa päälle. Sellaine lojaus läks, et naapurinpapan navetanrappaukset karis, mut kyl läks meijänkii vuohet pihalle!
Seuraavat kolme tuntii mie sit sinkoilin navetassa pienes paniikis, siivosin, puunasin. pesin lypsimii, järjestelin lehmii. Meinas itku tulla kun yritin laittaa elukat ja paikat kuntoo.
Kun mie sit seisahin epätoivosena kattomaa miltä naapurin navetas näytti, takaani kuului pieni, käheä ääni:
Nimittäin aivan äkkiarvaamatta kauhialla tohinalla ryntäs meijän vuohilauma navetan ikkunaan ja jäivät seistä toljottamaan kylätielle päin, jota pitkin ajeli tuttuun tapaansa maitoauto kohti naapurin maitotilaa.
"Voi kun ne on sitte komeita" -huokaili yksi vuohista. Toiset seistä jäpittivät ihan lamaantuneen ja pihalla olevan näköisinä.
"Ai mitkä on komeita?" -kysyin ihmeissäni.
"No tuo maitoauto ja varsinkin sen kuski!" -kimahti vuohikuttu ja jatkoi unelmoivan näköisenä jonninjoutavaa höpötystään:
" Voi naavaparta ko siekii tajuisit et myö ollaa jaloja maijontuottajii ja hankkisit sen lypsykonneen. Päästäs myökii näkemää ja kokemaa sama ihanuus ku naapurin lehmät."
"Eihä nyt muutaman vuohen lypsämisee mitää koneita tarttee! Nii ja mikäs vika miun lypsytaijois on, arvon rouvat?" -kysyin vähä näreissäni.
"Kysy mustekalalta miltä siitä tuntuu ko känsäkourane sukeltaja vetelee sen lonkeroista! Mjäääähkräääähmjähmäähkrähmjää...!!!"
Tuoho miul ei ollu enää mitää lisättävää.
Samalla naapurin isäntä ja emäntä pysähty autollaa portille ja huikkas menevänsä yöks mökille ja tulevansa aamulypsylle takasin. Toivottelin hyvät illanjatkot ja kuumat saunat.
Heräsin yöllä kun jokin sisäine vaisto käski menemään nopeesti vuohelaan. Juoksin navettaan, avasin oven ja jäin töllöttämään tyhjyyteen: ei ensimmäistäkää vuohta kotona.
"EIKÄ! Ei voi olla...!" -Jostai kumman syystä tajusin mitä on tapahtunu. Sillä sekunnilla nappasin maitokeittiön hylyst kaks pillimehuu taskuihini ja läksin juoksemaa naapuriin päin.
Pysähyin muutama sata metrii enne naapurin navettaa ja jäin kuuntelemaan: Voi hirvitys...! Lypsykone huutaa keskellä yötä ja isäntäväki on pois kotoa! EEIIII...! Paniikki! Pakokauhu!
Säntäsin karvahattu silmillä navettaan ja pysähyin haukkomaa happee. Silmät meinas pullistuu päästä: Kolme vuohirouvaamme rötkötti aurinkotuoleis selällään, ketareet pystys ja lypsykoneen letkut oli tyrkätty utareisiin! Kuvitelkaa! Eivätkä mokomat kehanneet ees seistä, niiku kunnon lypsykarja!
Kaike huipuks aurinkotuolie väleis törötti talon emännän kotikaljatonkat ja nää sarvipäät ryysti tyytyväisen näköisinä letkuilla kaljaa suoraa tonkista, iha siinä joutessaa!
"Hei naavaparta! Tää on kuule oikeeta elämätä!- hihkas laumanvanhin. "Astu siekii tupaa ja vaiha vapaalle!"
"Hän ei ooo... oikea cowboy. jos naista ei voi saada mielestään"
-lauloi nuori vuohipukkimme takakenossa, hajareisin lehmän selästä, stetson päässä, huivi kaulassa ja bootsit jalassa.
Kattoparrun päältä huusi toinen pukki:
"Ootsie naavaparta nähny ikinää lentävää lehmää?! :
Valtavan kokone, valjaisiin puettu, kauhistunu lehmä liukua jyristi rullakiskoo pitki navetan poikki!
Justiinsa kerkesin kyykistyy, ettei kuussataa kiloo nautaa lävähtäny otsikkoon! Kaiken lisäks lehmäparka oli kantavana!
Huokasin syvään, otin taskuistani pillimehut, imasin ne stereona tyhjiks, puhalsin tölkit täyteen ilmaa, laitoin ne betonilattialle ja hyppäsin tasajalkaa päälle. Sellaine lojaus läks, et naapurinpapan navetanrappaukset karis, mut kyl läks meijänkii vuohet pihalle!
Seuraavat kolme tuntii mie sit sinkoilin navetassa pienes paniikis, siivosin, puunasin. pesin lypsimii, järjestelin lehmii. Meinas itku tulla kun yritin laittaa elukat ja paikat kuntoo.
Kun mie sit seisahin epätoivosena kattomaa miltä naapurin navetas näytti, takaani kuului pieni, käheä ääni:
Vastaukset 5
Vanhimmat
...kämmensin pahanpäiväisesti, kun tarina kesken kaiken lähti matkaan. Anteeksi siitä
Mukavahan tarinaasi oli lukea ;D
Näin sieluni silmin mm. ne aurinkotuolissa rötkötelleet vuohirouvat;)))
Sen olevan jatkokertomuksen ! Olisiko muuten hyvä idea pistää kaikki odottamaan .....
Noudata "sisäistä vaistoasi..." ;)))
Ihana kertomus ja mukaansa tempaava joka tavalla. KIITOS.
...epätoivon vimmalla yrittää lähettää eläinystävillesi terveisiä.
Toivottoman tuntuista hommaa on taistella Suomi24:n esto yrityksiä vastaan.
Terkut saattavat tulla toki useampaankin kertaan, tosin muunneltuna versiona.
Tulisi nyt edes kerran, kun niin useasti yritinkin.
Oi Elmeri…kallis Elmeri…vai miten se nyt menikään.
Mistä lie mieleen muistuikaan moinen viisu, ikivanha.
Eläinystäväsi ovat sen verran musikaalista sorttia että innostuin heidän tavallaan sinulle lauleskelemaan.
Suurella mielenkiinnolla luin kaikenkarvaisten kavereidesi tämänkertaisia kepposia. Eihän tässä nyt auta muuta kuin jäädä odottamaan miten tarina jatkuu… Hienosti oivallettu!
*tirskuntaa* ja suupielet korvissa =D
...Kerrohan lisää maatilas elämästä...