Omituisin Queen-biisi

Kuinka paljon rakastankaan queenia niin en oikein ikinä ole pitänyt The invisible manista, siinä biisissä mättää jokin siinä ei ole oikein sielua niinkuin useimmissa Queenin kappaleissa. Mutta ei se omituisin ole, ehkä tähän linjaan kuuluu Fairy
masters stroke kappale, jostakin syystä pidän siitä biisistä kumman paljon vaikka olen aina ihmetellyt kappaleen rakenneta ja sanomaa, olikohan se Queen 2sella.

Itsekään en ollut alussa kovin innoissaan Body languagesta, mutta täytyy sanoa mitä enemmän olen kuunnellut hot space levyä niin olen alkanut pitämään Body languagesta enemmän ajatelkaapa kuinka Kylie Minogue matki tämän biisin rakennetta sillä uimapuku/rantavideollaan, rytmi, melodia ym.
Body language on erittäin taiteellinen biisi ja aliarvioitu mutta täytyy muistaa että se oli kutenkin top 20 hitti ukssa ja pieni hitti Amerikassa. Amerikassa se nousi pinnallle muodon vuoksi sarjassa, joiden jaksoissa sitä käytettiin muutama vuosi sitten. Vaatimaton hittihän se on jos sitä vertaa Queenin isoimpiin hitteihin, mutta minusta se on pieni aarre queen hittien joukossa

Queenilla on monia kappaleita, jotka olisivat menestyä single julkaisuna hyvinkin esim.on suoranainen ihme että Love of my lifesta julkaistiin vain joku live versio singlenä se on yksi kauneimmista Queenin kappaleista. listasijoitus oli joku 50 tai jotain. a fat bottomed girls on myös selainen biisi, josta en ole ikinä pahemmin tykännyt. Huumorimielessä se jotenkin toimii, mutta jotenkin se on kesy olisi toiminut nopeampana versiona paremmin. Unohdettu hitti on myös One year of love.. sekin on kaunista ja se saksofonisoolo.

Freddie Bulsara kirjoitti:

Kuinka paljon rakastankaan queenia niin en oikein ikinä ole pitänyt The invisible manista, siinä biisissä mättää jokin siinä ei ole oikein sielua niinkuin useimmissa Queenin kappaleissa. Mutta ei se omituisin ole, ehkä tähän linjaan kuuluu Fairy
masters stroke kappale, jostakin syystä pidän siitä biisistä kumman paljon vaikka olen aina ihmetellyt kappaleen rakenneta ja sanomaa, olikohan se Queen 2sella.

Itsekään en ollut alussa kovin innoissaan Body languagesta, mutta täytyy sanoa mitä enemmän olen kuunnellut hot space levyä niin olen alkanut pitämään Body languagesta enemmän ajatelkaapa kuinka Kylie Minogue matki tämän biisin rakennetta sillä uimapuku/rantavideollaan, rytmi, melodia ym.
Body language on erittäin taiteellinen biisi ja aliarvioitu mutta täytyy muistaa että se oli kutenkin top 20 hitti ukssa ja pieni hitti Amerikassa. Amerikassa se nousi pinnallle muodon vuoksi sarjassa, joiden jaksoissa sitä käytettiin muutama vuosi sitten. Vaatimaton hittihän se on jos sitä vertaa Queenin isoimpiin hitteihin, mutta minusta se on pieni aarre queen hittien joukossa

Queenilla on monia kappaleita, jotka olisivat menestyä single julkaisuna hyvinkin esim.on suoranainen ihme että Love of my lifesta julkaistiin vain joku live versio singlenä se on yksi kauneimmista Queenin kappaleista. listasijoitus oli joku 50 tai jotain. a fat bottomed girls on myös selainen biisi, josta en ole ikinä pahemmin tykännyt. Huumorimielessä se jotenkin toimii, mutta jotenkin se on kesy olisi toiminut nopeampana versiona paremmin. Unohdettu hitti on myös One year of love.. sekin on kaunista ja se saksofonisoolo.

Lue lisää

Michael jacksoni lempparilevy oli kuulemma tämä yllämainittu ja hän otti paljon vaikutteita tältä levyltä omaan thrilleriinsä ja onhan esim. billie jeanissa ja body languagessa samoja aineksia.. kaikki ei selity discolla. Ja onhan se värkiäs albumi se hot space niinku kansi kertoo ja onhan se epätasainen, mutta viehättävä ja on siinä Queenin yksi isoimmista hiteistä Under pressure,, voi en biisin sanomaa ja musiikki video on yksinkertaisesti kaunis. Myös Cool cat viehättää ja se Song for lennon pieniä aarteita nämäkin. Queeni on antanut minulle monesti voimia elämässä kun en ole itse jaksanut kannatella siipiäni. Erityiskiitos Soul Brotherille asiantuntevista kommenteista ja on täällä muitaki mielenkiintoisia persoonia. Mutta älkää olko niin perhanan analyyttisiä tunteet, ne on niin iso osa Queenin musikkia.. niin ja muuten tuo Soul Brother biisi on myös b-puolen pienoinen aarre kuunnelkaapa Freddie Mercuryn Soul laulantaa siinä biisissä, kuin miespuolinen Billie Holliday. Nyt olen melkein käyny Amkkoulun ja siitä saan kiittää osittain Freddie Mercury .. Queen you live forever

Freddie Bulsara kirjoitti:

Kuinka paljon rakastankaan queenia niin en oikein ikinä ole pitänyt The invisible manista, siinä biisissä mättää jokin siinä ei ole oikein sielua niinkuin useimmissa Queenin kappaleissa. Mutta ei se omituisin ole, ehkä tähän linjaan kuuluu Fairy
masters stroke kappale, jostakin syystä pidän siitä biisistä kumman paljon vaikka olen aina ihmetellyt kappaleen rakenneta ja sanomaa, olikohan se Queen 2sella.

Itsekään en ollut alussa kovin innoissaan Body languagesta, mutta täytyy sanoa mitä enemmän olen kuunnellut hot space levyä niin olen alkanut pitämään Body languagesta enemmän ajatelkaapa kuinka Kylie Minogue matki tämän biisin rakennetta sillä uimapuku/rantavideollaan, rytmi, melodia ym.
Body language on erittäin taiteellinen biisi ja aliarvioitu mutta täytyy muistaa että se oli kutenkin top 20 hitti ukssa ja pieni hitti Amerikassa. Amerikassa se nousi pinnallle muodon vuoksi sarjassa, joiden jaksoissa sitä käytettiin muutama vuosi sitten. Vaatimaton hittihän se on jos sitä vertaa Queenin isoimpiin hitteihin, mutta minusta se on pieni aarre queen hittien joukossa

Queenilla on monia kappaleita, jotka olisivat menestyä single julkaisuna hyvinkin esim.on suoranainen ihme että Love of my lifesta julkaistiin vain joku live versio singlenä se on yksi kauneimmista Queenin kappaleista. listasijoitus oli joku 50 tai jotain. a fat bottomed girls on myös selainen biisi, josta en ole ikinä pahemmin tykännyt. Huumorimielessä se jotenkin toimii, mutta jotenkin se on kesy olisi toiminut nopeampana versiona paremmin. Unohdettu hitti on myös One year of love.. sekin on kaunista ja se saksofonisoolo.

Lue lisää

ihana kappale!
ja varsinkin se saksofoni soolo! ois kiva löytää siihen nuotit ku soitan sakkaria!!

mielestäni queenilla ei ole yhtään hämyä biisiä.
kaikki ovat omalla tavallaan ainutlaatuista.
queen on niin... miten sen nyt sanois.... no ainutlaatuista, sekavaa, puhdasta queenia.
omalaatuista.

voisin muuten mainita että dont try suicide on auttanut mua.....kaikin tavoin.

... kirjoitti:

ihana kappale!
ja varsinkin se saksofoni soolo! ois kiva löytää siihen nuotit ku soitan sakkaria!!

mielestäni queenilla ei ole yhtään hämyä biisiä.
kaikki ovat omalla tavallaan ainutlaatuista.
queen on niin... miten sen nyt sanois.... no ainutlaatuista, sekavaa, puhdasta queenia.
omalaatuista.

voisin muuten mainita että dont try suicide on auttanut mua.....kaikin tavoin.

Lue lisää

Yhdyn sinuun ;) Olen samaa mieltä Queenilla ei ole yhtään huonoa biisiä. Queenin ensimmäisestä singlestä Keep yourself alive lähtien ovat kaikki olleet hyviä kappaleita! Keep yourself alive on yllättäen muuten Queenin eniten keikoilla soittama kappale. Tietysti sehän johtuu siitä että se on eka single ja jätettiin pois keikkasetistä vasta -86 kiertueella. QUEEN ROCKS!

QPR kirjoitti:

Yhdyn sinuun ;) Olen samaa mieltä Queenilla ei ole yhtään huonoa biisiä. Queenin ensimmäisestä singlestä Keep yourself alive lähtien ovat kaikki olleet hyviä kappaleita! Keep yourself alive on yllättäen muuten Queenin eniten keikoilla soittama kappale. Tietysti sehän johtuu siitä että se on eka single ja jätettiin pois keikkasetistä vasta -86 kiertueella. QUEEN ROCKS!

Lue lisää

Keep Yourself Alive pudotettiin setistä jo Hot Space -kiertueella. The Works-kiertueella biisi otettiin sitten takaisin settiin, tosin biisiä ei tuolloinkaan soitettu kokonaisuudessaan, vaan osana medleytä.

Mutta KYA on siltikin eniten keikoilla soitettu biisi, koska se on ollut mukana setissä aivan alusta asti. Now I'm Here tulee kyllä uhkaavan lähellä, koska se pysyi setissa koko ajan SHA-Tourista Magic Touriin.

Soul Brother kirjoitti:

Keep Yourself Alive pudotettiin setistä jo Hot Space -kiertueella. The Works-kiertueella biisi otettiin sitten takaisin settiin, tosin biisiä ei tuolloinkaan soitettu kokonaisuudessaan, vaan osana medleytä.

Mutta KYA on siltikin eniten keikoilla soitettu biisi, koska se on ollut mukana setissä aivan alusta asti. Now I'm Here tulee kyllä uhkaavan lähellä, koska se pysyi setissa koko ajan SHA-Tourista Magic Touriin.

Lue lisää

KYA oli muuten Magic kiertueella mukana muutamissa maissa. Tuolta löytyy mainintaa ainakin http://www.queenconcerts.com/live/queen/magic.html

Magic tour kirjoitti:

KYA oli muuten Magic kiertueella mukana muutamissa maissa. Tuolta löytyy mainintaa ainakin http://www.queenconcerts.com/live/queen/magic.html

Lue lisää

Hehe, no joo. Pojat näköjään jammailivat pienen pätkän KYA:a Munchenin keikalla. Tuskinpa tätä varsinaiseksi esitykseksi kannattaa laskea, vaikka bootleggarit näistä jutuista aina kovasti innostuvatkin. Tosin täytyy kyllä sanoa että tällaiset fiilispohjalta syntyneet jammailutuokiot keikoilla ovat usein synnyttäneet hienoja hetkiä Queen-konserteissa. Esim. Freddien vapaa tulkinta Spread Your Wingista 24.10.-82 Osakan keikalla on kerrassaan mainio. Samoin Freddien pianoimprovisaatio 15.5.-85 (myöskin Osakassa muuten), jossa on hetken aikaa kuultavissa My Fairy Kingin pianoriffi. (Kyseistä biisiähän ei ikinä kunnolla soitettu keikoilla.) Tällaisia herkkuja harvoin kuulee.

Magic-kiertueen settilistasta tuli muuten vielä mieleen, että jos oikein tahdotaan saivarrella, niin joka keikalla soitettiin myös pari tahtia Liar'ia (kuunnelkaapa Gods/7Seas/TIU -Medley oikein tarkkaan, siellä se kuuluu) sekä Brianin Starfleetin yksi bridge-osuus, tosin hieman hidastettuna (One Visionin loppurevittelyissä).

P.S. Hieno huomata, että tämä foorumi on taas herännyt uuteen eloon ja keskustelu rönsyilee reippaasti. Tämäkin keskusteluketju on jo aika kaukana lähtökohdastaan :)

"Queeniltä löytyy melkein kaikki musiikkityylit edustettuina" - totta, ja se tekee Queenistä mielenkiintoisen yhtyeen, josta voi pitää hyvin monenlaiselta pohjalta.

Kuuntelin aamulla Jazzia, ja siellä on yksi mielestäni erittäin outo kappale, nimittäin "Mustapha". Samoin "Dead On Time" on aika erikoinen. Kappaleen temposta jo selviää, että aiheena on kiire, mutta juuri muuta siitä ei irti saakaan. Hienoa monikerroksista kitarointia tietysti, onhan se Brianin sävellys. Tutustumismielessä on hauska kuunnella vähän oudompiakin kappaleita, mutta useimmat niistä jäävät kyllä syrjäään parin kuuntelun jälkeen.

Sen sijaan esimerkiksi saman levyn "Bicycle Race" kuulostaa hauskalta tietyssä mielentilassa, joskus taas pelkästään typerältä. Koska ainakin minun musiikkimieltymykseni vaihtelevat äärest' laitaan mielialan mukaan, on ihan mahdotonta tehdä näitä "10 parasta/huonointa jne." -listoja, kun ne vaihtelisivat päivittäin.

Myöhäisherännäinen kirjoitti:

"Queeniltä löytyy melkein kaikki musiikkityylit edustettuina" - totta, ja se tekee Queenistä mielenkiintoisen yhtyeen, josta voi pitää hyvin monenlaiselta pohjalta.

Kuuntelin aamulla Jazzia, ja siellä on yksi mielestäni erittäin outo kappale, nimittäin "Mustapha". Samoin "Dead On Time" on aika erikoinen. Kappaleen temposta jo selviää, että aiheena on kiire, mutta juuri muuta siitä ei irti saakaan. Hienoa monikerroksista kitarointia tietysti, onhan se Brianin sävellys. Tutustumismielessä on hauska kuunnella vähän oudompiakin kappaleita, mutta useimmat niistä jäävät kyllä syrjäään parin kuuntelun jälkeen.

Sen sijaan esimerkiksi saman levyn "Bicycle Race" kuulostaa hauskalta tietyssä mielentilassa, joskus taas pelkästään typerältä. Koska ainakin minun musiikkimieltymykseni vaihtelevat äärest' laitaan mielialan mukaan, on ihan mahdotonta tehdä näitä "10 parasta/huonointa jne." -listoja, kun ne vaihtelisivat päivittäin.

Lue lisää

Sellainen asia täytyy vielä todeta, että omituisuus ei välttämättä tarkoita, että biisi olisi huono (kuten joidenkin postien rivien väleistä olin lukevinani). Esim. Bohemian Rhapsody on todella erikoinen biisi, mutta silti kerrassaan nerokas sävellys. Samaa voidaan sanoa myös esim. Fairy Feller's Master Strokesta ja The Millionaire Waltzista (ja lukuisista muista Freddien sävellyksistä. Joskus omituisuus voi olla myös hyvä piirre, toisinaan se taas ainoastaan ärsyttää.

Omituisuus riippuu myös odotuksista: Esim. Bring Back That Leroy Brown tuskin olisi kuulostanut oudolta kenenkään korvissa, jos se olisi julkaistu joskus 30-luvulla. Mutta kun biisi on julkaistu vuonna '74, ja vieläpä sellaisen bändin toimesta, jolta oltiin totuttu kuulemaan aivan toisen tyylistä musiikkia, niin kyllähän se pian sai "omituisen biisin" leiman. Sen sijaan ADATR:n ilmestyessä fanit suorastaan odottivat, että levyltä löytyy jokin GOFLB:n kaltainen biisi.

Kuten Sammy jo totesikin, Queen kokeili vuosien varrella monia erilaisia tyylejä, ja siksi mikään ei tuntunut liian oudolta fanien mielestä, vaikka bändin tuotanto muodostikin aikamoisen "kummajaiskammion".

Ja Myöhäisherännäisen kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että Mustapha on todella omituinen biisi. Vaikka länsimaisen rakenteen ja itämaisten asteikkojen yhteensovittaminen ei mitenkään ainutkertaista popmusiikissa ole, Mustaphan rinnalla monet muut yritykset tällä saralla kalpenevat.

...mutta tämän kaiken tarkoitus oli siis ihmetellä sitä, mitä "musiikillinen omituisuus" oikeastaan on...

Soul Brother kirjoitti:

Sellainen asia täytyy vielä todeta, että omituisuus ei välttämättä tarkoita, että biisi olisi huono (kuten joidenkin postien rivien väleistä olin lukevinani). Esim. Bohemian Rhapsody on todella erikoinen biisi, mutta silti kerrassaan nerokas sävellys. Samaa voidaan sanoa myös esim. Fairy Feller's Master Strokesta ja The Millionaire Waltzista (ja lukuisista muista Freddien sävellyksistä. Joskus omituisuus voi olla myös hyvä piirre, toisinaan se taas ainoastaan ärsyttää.

Omituisuus riippuu myös odotuksista: Esim. Bring Back That Leroy Brown tuskin olisi kuulostanut oudolta kenenkään korvissa, jos se olisi julkaistu joskus 30-luvulla. Mutta kun biisi on julkaistu vuonna '74, ja vieläpä sellaisen bändin toimesta, jolta oltiin totuttu kuulemaan aivan toisen tyylistä musiikkia, niin kyllähän se pian sai "omituisen biisin" leiman. Sen sijaan ADATR:n ilmestyessä fanit suorastaan odottivat, että levyltä löytyy jokin GOFLB:n kaltainen biisi.

Kuten Sammy jo totesikin, Queen kokeili vuosien varrella monia erilaisia tyylejä, ja siksi mikään ei tuntunut liian oudolta fanien mielestä, vaikka bändin tuotanto muodostikin aikamoisen "kummajaiskammion".

Ja Myöhäisherännäisen kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että Mustapha on todella omituinen biisi. Vaikka länsimaisen rakenteen ja itämaisten asteikkojen yhteensovittaminen ei mitenkään ainutkertaista popmusiikissa ole, Mustaphan rinnalla monet muut yritykset tällä saralla kalpenevat.

...mutta tämän kaiken tarkoitus oli siis ihmetellä sitä, mitä "musiikillinen omituisuus" oikeastaan on...

Lue lisää

Juuri ajattelin, että on yksi tyyli mitä Queenilta ei löydy: intialaissävytteinen musiikki (tyyliin Beatlesien Love You Too ja Wihtin You Without You). Mutta sitten muistin että kylläpäs onkin: White Queen ja Jealousy. Tosin molemmat ovat kyllä muuten normaaleja poppi-biisejä eivätkä yhtä uskollisia intialaiselle musiikille mitä Beatles, mutta niihin Brian on onnistunut luomaan hyvinkin intialaisen tunnelman kitarasooloissaan.

Sitä en tosin tiedä onko soittimena käytetty oikeaa sitaria vai tavallista kitaraa, mutta periaatteessa Brianhan pystyy kitarallaan matkimaan melkein mitä soitinta tahansa! :D

Suomalaista tanssilavamusiikkia Queenilta ei taida kyllä ihan löytyä :D Vai olenko missannut jonkun biisin?

Sammy who was low kirjoitti:

Juuri ajattelin, että on yksi tyyli mitä Queenilta ei löydy: intialaissävytteinen musiikki (tyyliin Beatlesien Love You Too ja Wihtin You Without You). Mutta sitten muistin että kylläpäs onkin: White Queen ja Jealousy. Tosin molemmat ovat kyllä muuten normaaleja poppi-biisejä eivätkä yhtä uskollisia intialaiselle musiikille mitä Beatles, mutta niihin Brian on onnistunut luomaan hyvinkin intialaisen tunnelman kitarasooloissaan.

Sitä en tosin tiedä onko soittimena käytetty oikeaa sitaria vai tavallista kitaraa, mutta periaatteessa Brianhan pystyy kitarallaan matkimaan melkein mitä soitinta tahansa! :D

Suomalaista tanssilavamusiikkia Queenilta ei taida kyllä ihan löytyä :D Vai olenko missannut jonkun biisin?

Lue lisää

Hyvin bongattu! White Queenillä ja Jealousylla Brian tosiaan käytti ikivanhaa Hairfred-akustistaan, josta nuo sitarmaiset soundit lähtevät. Ihan tavallinen kitara kyseessä on, mutta muistaakseni Brian kertoi joskus/jossain, että kitara oli niin vanha ja kulunut, että siitä lähti tämä erikoinen soundi (sorry en muista tarinaa tarkemmin, enkä pysty tarjoamaan tähän linkkiä -googlella ehkä löytyy..).

Muuten en kyllä menisi niin pitkälle, että kutsuisin biisejä intialaissävytteisiksi, vaikka tuo kitarasoundi erikoinen onkin... Hienoja biisejä molemmat kylläkin, suurelle yleisölle tuntemattomaksi jääneitä Queen-helmiä. Etenkin White Queen, joka on yksi suosikkibiiseistäni ikinä (kuten puolet II-levyä:).

Soul Brother kirjoitti:

Hyvin bongattu! White Queenillä ja Jealousylla Brian tosiaan käytti ikivanhaa Hairfred-akustistaan, josta nuo sitarmaiset soundit lähtevät. Ihan tavallinen kitara kyseessä on, mutta muistaakseni Brian kertoi joskus/jossain, että kitara oli niin vanha ja kulunut, että siitä lähti tämä erikoinen soundi (sorry en muista tarinaa tarkemmin, enkä pysty tarjoamaan tähän linkkiä -googlella ehkä löytyy..).

Muuten en kyllä menisi niin pitkälle, että kutsuisin biisejä intialaissävytteisiksi, vaikka tuo kitarasoundi erikoinen onkin... Hienoja biisejä molemmat kylläkin, suurelle yleisölle tuntemattomaksi jääneitä Queen-helmiä. Etenkin White Queen, joka on yksi suosikkibiiseistäni ikinä (kuten puolet II-levyä:).

Lue lisää

Toivottavasti keskustelu ei pahasti karkaa alkuperäisestä aiheesta, jos teemme pienen katsauksen kaikkiin niihin tyyleihin, mitä Queenilta perus popin- ja rockin löytyy. Suurimman osan noista otsikoista alle löytyisi varmaan useampiakin esimerkkejä, mutta laitan jokaista kohden yhden. Täydentäkää ja korjatkaa...

Blues:
- Sleeping On The Sidewalk

Jazz:
- My Melancoly Blues

Latino:
- Who Needs You

Punk:
- Sheer Heart Attack

Heavy-metal:
- The Loser In The End

Wiener-valssi:
- The Millionare Walz

Intia
- Jealousy

Country/folk:
- '39

Villilänsi:
- Bring Back That Leroy Brown

Antiikin kreikka:
- Love Of My Life

Marssi:
- The March Of The Black Queen (tosin vain yksi osa siitä)

Progressiivinen rock:
- Keep Passing The Open Window

Sinfoniaorkesteri:
- Was It All Worth It

"Musta gospel":
- Somebody To Love

Disco:
- Hot Space-levyn A-puoli

Tekno:
- Remixejä Hollywood-julkaisujen bonuksina :D

Rockabilly:
- Crazy Little Thing Called Love

Seuraavat tyylit ovat vielä hakusessa: reggae, tango, humppa, acapela, ... löytyykö niitä? Entä jotain muuta mitä ei tullut mainittua?

Sammy who was low kirjoitti:

Toivottavasti keskustelu ei pahasti karkaa alkuperäisestä aiheesta, jos teemme pienen katsauksen kaikkiin niihin tyyleihin, mitä Queenilta perus popin- ja rockin löytyy. Suurimman osan noista otsikoista alle löytyisi varmaan useampiakin esimerkkejä, mutta laitan jokaista kohden yhden. Täydentäkää ja korjatkaa...

Blues:
- Sleeping On The Sidewalk

Jazz:
- My Melancoly Blues

Latino:
- Who Needs You

Punk:
- Sheer Heart Attack

Heavy-metal:
- The Loser In The End

Wiener-valssi:
- The Millionare Walz

Intia
- Jealousy

Country/folk:
- '39

Villilänsi:
- Bring Back That Leroy Brown

Antiikin kreikka:
- Love Of My Life

Marssi:
- The March Of The Black Queen (tosin vain yksi osa siitä)

Progressiivinen rock:
- Keep Passing The Open Window

Sinfoniaorkesteri:
- Was It All Worth It

"Musta gospel":
- Somebody To Love

Disco:
- Hot Space-levyn A-puoli

Tekno:
- Remixejä Hollywood-julkaisujen bonuksina :D

Rockabilly:
- Crazy Little Thing Called Love

Seuraavat tyylit ovat vielä hakusessa: reggae, tango, humppa, acapela, ... löytyykö niitä? Entä jotain muuta mitä ei tullut mainittua?

Lue lisää

Mielenkiintoinen lista. Muutamista kohdista olen kyllä vahvasti eri mieltä, mutta näistä tyylilajien luokitteluista voitaisiin kai väitellä maailman tappiin asti. :)
Esim. Onko My Baby Does Me RnB:tä? Entä onko One Year Of Love AOR:ä, soft-rockia, vai mitä se on? Ja onko Fairy Feller's Master Stroke keskiaikaista musiikkia, vaiko progressiivista rockia, joka vain on tehty kuulostamaan keskiaikaiselta? Kuka näistä kaikista selvän ottaisi? Anyway, tässä muutamia kommentteja:

"Intia
- Jealousy"

Sorry, mutta en vieläkään tajua, mikä tästä biisistä tekee intialaisen? se kitarasoundiko? Eihän biisissä ole käytetty intialaisia sävelasteikkoja tmv. musiikillisia elementtejä, jotka olisivat tyypillisiä intialaiselle kansanmusiikille.

"Villilänsi:
- Bring Back That Leroy Brown"

villi länsi?? musiikin tyylisuunta? mistä tämä mielleyhtymä tuli? :) no, kyllähän vaudeville (jonkinlaisena tyylisuuntana/viihdemuotona) 1800-luvulla Amerikassa kehitettiin, mutta pikemminkin idässä kuin "villissä lännessä". Tyylisuuntauksen kukoistuskausikin osui 1900-luvun alkupuolelle. En kyllä mene sanomaan miten "puhdasveristä" vaudevillea tämä biisi on, kun en ko. tyylistä juurikaan mitään tiedä.

"Antiikin kreikka:
- Love Of My Life"

Antiikin Kreikka??? Siis siitäkö syystä, että tässä biisissä on harppu?? Vai onko biisissä käytetty jotain "fryygialaista asteikkoa/harmoniaa"?? Tällaisista mahdollisista musiikillisista hienouksista (tai edes antiikin Kreikan musiikista) en väitä mitään tietäväni, mutta musiikilliset vaikutteet tuntuvat tässä biisissä olevan paljon lähempänä historiassa... klassisessa musiikissa.

"Progressiivinen rock:
- Keep Passing The Open Window"

Itse en olisi nyt ihan tätä biisiä valinnut edustamaan Queenin tuotannossa progressiivista rockia :)

Muita Queenin harjoittamia musiikkilajeja mieleen tulee näin äkkiseltään ainakin:

flamenco (Innuendo)
ooppera (It's A Hard Life)
funk (Back Chat)
a capella (Bohemian Rhapsody)

Edelleen: täydentäkää ja korjatkaa...

Soul Brother kirjoitti:

Mielenkiintoinen lista. Muutamista kohdista olen kyllä vahvasti eri mieltä, mutta näistä tyylilajien luokitteluista voitaisiin kai väitellä maailman tappiin asti. :)
Esim. Onko My Baby Does Me RnB:tä? Entä onko One Year Of Love AOR:ä, soft-rockia, vai mitä se on? Ja onko Fairy Feller's Master Stroke keskiaikaista musiikkia, vaiko progressiivista rockia, joka vain on tehty kuulostamaan keskiaikaiselta? Kuka näistä kaikista selvän ottaisi? Anyway, tässä muutamia kommentteja:

"Intia
- Jealousy"

Sorry, mutta en vieläkään tajua, mikä tästä biisistä tekee intialaisen? se kitarasoundiko? Eihän biisissä ole käytetty intialaisia sävelasteikkoja tmv. musiikillisia elementtejä, jotka olisivat tyypillisiä intialaiselle kansanmusiikille.

"Villilänsi:
- Bring Back That Leroy Brown"

villi länsi?? musiikin tyylisuunta? mistä tämä mielleyhtymä tuli? :) no, kyllähän vaudeville (jonkinlaisena tyylisuuntana/viihdemuotona) 1800-luvulla Amerikassa kehitettiin, mutta pikemminkin idässä kuin "villissä lännessä". Tyylisuuntauksen kukoistuskausikin osui 1900-luvun alkupuolelle. En kyllä mene sanomaan miten "puhdasveristä" vaudevillea tämä biisi on, kun en ko. tyylistä juurikaan mitään tiedä.

"Antiikin kreikka:
- Love Of My Life"

Antiikin Kreikka??? Siis siitäkö syystä, että tässä biisissä on harppu?? Vai onko biisissä käytetty jotain "fryygialaista asteikkoa/harmoniaa"?? Tällaisista mahdollisista musiikillisista hienouksista (tai edes antiikin Kreikan musiikista) en väitä mitään tietäväni, mutta musiikilliset vaikutteet tuntuvat tässä biisissä olevan paljon lähempänä historiassa... klassisessa musiikissa.

"Progressiivinen rock:
- Keep Passing The Open Window"

Itse en olisi nyt ihan tätä biisiä valinnut edustamaan Queenin tuotannossa progressiivista rockia :)

Muita Queenin harjoittamia musiikkilajeja mieleen tulee näin äkkiseltään ainakin:

flamenco (Innuendo)
ooppera (It's A Hard Life)
funk (Back Chat)
a capella (Bohemian Rhapsody)

Edelleen: täydentäkää ja korjatkaa...

Lue lisää

Jealousy
Life is real
Nämä molemmat kuulostavat hyvin paljon John Lennonilta

Mustapha
Flick of the wrist
Näissä aika paljon myös mustalaismusiikkia muistuttavia elementtejä, varsinkin se kitara

Dreamers ball
Ehkä vähän jazzahtava biisi

Crazy little thing
Ehkä ei niinkään rockabillyä, vaan vähän Elvismäinen 50 luvun rock'n'roll, varsinkin jotkut kertosäe kohdat tulee lähes Elvis äänellä

Coming soon
Tässä puolestaan lauletaan rockabilly äänellä, mutta taustat on jotain hardrockabillyä

Ride the wild wind
Myös jonkinlainen hardrockabilly

Great king rat
Ei oikein osaa luokitella mitä tämä on, mutta jokin muu tyyli tästä tulee aina mieleen, jokseenkin erikoinen biisi

Prophet's song
Tässä on paljon pitempi acapella osuus kuin Bo rhapissä

We will rock you
Esiräppiä, lauluosuudet käytännössä puhutaan

Ogre battle
Red hot chili peppersien kirjassa mainitaan että RHCP soitti tätä alkuaikoina keikoilla, heidän mielestään se oli jonkilaista esi-hevifunkkia

Dragon attack
Fun it
Dancer
Heavyhardrockfunkkia, jota Extreme yms. tekivät memestyksellä 90-luvun alussa

Soul Brother kirjoitti:

Mielenkiintoinen lista. Muutamista kohdista olen kyllä vahvasti eri mieltä, mutta näistä tyylilajien luokitteluista voitaisiin kai väitellä maailman tappiin asti. :)
Esim. Onko My Baby Does Me RnB:tä? Entä onko One Year Of Love AOR:ä, soft-rockia, vai mitä se on? Ja onko Fairy Feller's Master Stroke keskiaikaista musiikkia, vaiko progressiivista rockia, joka vain on tehty kuulostamaan keskiaikaiselta? Kuka näistä kaikista selvän ottaisi? Anyway, tässä muutamia kommentteja:

"Intia
- Jealousy"

Sorry, mutta en vieläkään tajua, mikä tästä biisistä tekee intialaisen? se kitarasoundiko? Eihän biisissä ole käytetty intialaisia sävelasteikkoja tmv. musiikillisia elementtejä, jotka olisivat tyypillisiä intialaiselle kansanmusiikille.

"Villilänsi:
- Bring Back That Leroy Brown"

villi länsi?? musiikin tyylisuunta? mistä tämä mielleyhtymä tuli? :) no, kyllähän vaudeville (jonkinlaisena tyylisuuntana/viihdemuotona) 1800-luvulla Amerikassa kehitettiin, mutta pikemminkin idässä kuin "villissä lännessä". Tyylisuuntauksen kukoistuskausikin osui 1900-luvun alkupuolelle. En kyllä mene sanomaan miten "puhdasveristä" vaudevillea tämä biisi on, kun en ko. tyylistä juurikaan mitään tiedä.

"Antiikin kreikka:
- Love Of My Life"

Antiikin Kreikka??? Siis siitäkö syystä, että tässä biisissä on harppu?? Vai onko biisissä käytetty jotain "fryygialaista asteikkoa/harmoniaa"?? Tällaisista mahdollisista musiikillisista hienouksista (tai edes antiikin Kreikan musiikista) en väitä mitään tietäväni, mutta musiikilliset vaikutteet tuntuvat tässä biisissä olevan paljon lähempänä historiassa... klassisessa musiikissa.

"Progressiivinen rock:
- Keep Passing The Open Window"

Itse en olisi nyt ihan tätä biisiä valinnut edustamaan Queenin tuotannossa progressiivista rockia :)

Muita Queenin harjoittamia musiikkilajeja mieleen tulee näin äkkiseltään ainakin:

flamenco (Innuendo)
ooppera (It's A Hard Life)
funk (Back Chat)
a capella (Bohemian Rhapsody)

Edelleen: täydentäkää ja korjatkaa...

Lue lisää

"Sorry, mutta en vieläkään tajua, mikä tästä biisistä tekee intialaisen? se kitarasoundiko? Eihän biisissä ole käytetty intialaisia sävelasteikkoja tmv. musiikillisia elementtejä, jotka olisivat tyypillisiä intialaiselle kansanmusiikille."

"Antiikin Kreikka??? Siis siitäkö syystä, että tässä biisissä on harppu??"

Olet ihan oikeassa siinä, että Jealousy ei ole kokonaisuudessaan intialainen ja kuten aikaisemminkin totesin, tämä ja White Queen ovat muuten normaaleja poppi-biisejä. Ehkä olisi pitänyt tarkentaa, että vain sitarsoundiensa osalta, ei muuten :D Sama juttu Love Of My Lifen kanssa harppujen kanssa.

"villi länsi?? musiikin tyylisuunta? mistä tämä mielleyhtymä tuli?"

Villilänsi, antiikin kreikka, keskiaika ja intia eivät ehkä ole tosiaan musiikin tyylisuuntia, tai ehkä ovat mutta niille on varmasti olemassa virallisemmatkin nimet. :D Mutta kyllä Freddien pianottelu tässä biisissä tuo varmasti jollekin muullekin mieleen Villille Lännelle tyypilliset "Älkää Ampuko Pianistia"-tyyliset saluunapianistit.

"Itse en olisi nyt ihan tätä biisiä valinnut edustamaan Queenin tuotannossa progressiivista rockia"

Mietin pitkään minkä biisin olisin tähän laittanut. Mietin aluksi Liaria siinä esiintyvien progelle tyypillisten urkusoundien vuoksi, mutta sitten joku olisi kuitenkin huomauttanut että biisi kuuluu heavy-osastolle (siitä muuten löytyy yhdessä vaiheessa myös sambaa jonka unohdin äskeisestä listastani). Sitten mietin myös The Prophets Songia mutta en sitten laittanut sitäkään. Päädyin tuohon biisin siksi, että olen kuullut monien vertaavan sitä progressiivisena bändinä mainetta niittäneen Genesiksen 80-luvun tuotantoon.

joku vaa kirjoitti:

Jealousy
Life is real
Nämä molemmat kuulostavat hyvin paljon John Lennonilta

Mustapha
Flick of the wrist
Näissä aika paljon myös mustalaismusiikkia muistuttavia elementtejä, varsinkin se kitara

Dreamers ball
Ehkä vähän jazzahtava biisi

Crazy little thing
Ehkä ei niinkään rockabillyä, vaan vähän Elvismäinen 50 luvun rock'n'roll, varsinkin jotkut kertosäe kohdat tulee lähes Elvis äänellä

Coming soon
Tässä puolestaan lauletaan rockabilly äänellä, mutta taustat on jotain hardrockabillyä

Ride the wild wind
Myös jonkinlainen hardrockabilly

Great king rat
Ei oikein osaa luokitella mitä tämä on, mutta jokin muu tyyli tästä tulee aina mieleen, jokseenkin erikoinen biisi

Prophet's song
Tässä on paljon pitempi acapella osuus kuin Bo rhapissä

We will rock you
Esiräppiä, lauluosuudet käytännössä puhutaan

Ogre battle
Red hot chili peppersien kirjassa mainitaan että RHCP soitti tätä alkuaikoina keikoilla, heidän mielestään se oli jonkilaista esi-hevifunkkia

Dragon attack
Fun it
Dancer
Heavyhardrockfunkkia, jota Extreme yms. tekivät memestyksellä 90-luvun alussa

Lue lisää

Hehheh, arvasin että tämä keskustelu etenee vielä hiuksia halkovaksi kategorisoinniksi... Esim. tuo esi-hevifunk alkaa olla jo vähän liikaa minun makuuni :)

Mutta joo... lisää kommentteja:

"Mustapha
Flick of the wrist
Näissä aika paljon myös mustalaismusiikkia muistuttavia elementtejä, varsinkin se kitara"

Mustalasimusiikista en mene sanomaan, mutta näissä on nimenomaan käytetty noita itämaisia sävelasteikkoja.

Ja tästä tulikin mieleeni Teo Torriatte, joka on sävelletty (ainakin suurimmaksi osaksi) japanilaisella pentatonisella asteikolla. Silti biisi ei mielestäni ole japanilaista musiikkia, vaan poppia/rockia, jossa on japanilaisia vaikutteita.

"Crazy little thing
Ehkä ei niinkään rockabillyä, vaan vähän Elvismäinen 50 luvun rock'n'roll, varsinkin jotkut kertosäe kohdat tulee lähes Elvis äänellä"

Rockabilly oli yksi rockin ensimmäisiä suuntauksia ja Elvis teki 50-luvulla mm. rockabillya. Itse laskisin CLTCL:n juuri tähän kategoriaan. Biisin menestys oli osa rockabillyn uutta tulemista 70-luvun lopulla. Mutta "50-luvun rock" on mielestäni ihan yhtä hyväksyttävä kategoria, vaikka alan harrastajat varmasti eivät tällaista yleistystä hyväksyisikään :).

"Ride the wild wind
Myös jonkinlainen hardrockabilly"

??? Millä perusteella?

"Prophet's song
Tässä on paljon pitempi acapella osuus kuin Bo rhapissä"

Sanoisinpa jopa että tässä on aivan liiiian pitkä acapella-osuus :)

Sammy who was low kirjoitti:

"Sorry, mutta en vieläkään tajua, mikä tästä biisistä tekee intialaisen? se kitarasoundiko? Eihän biisissä ole käytetty intialaisia sävelasteikkoja tmv. musiikillisia elementtejä, jotka olisivat tyypillisiä intialaiselle kansanmusiikille."

"Antiikin Kreikka??? Siis siitäkö syystä, että tässä biisissä on harppu??"

Olet ihan oikeassa siinä, että Jealousy ei ole kokonaisuudessaan intialainen ja kuten aikaisemminkin totesin, tämä ja White Queen ovat muuten normaaleja poppi-biisejä. Ehkä olisi pitänyt tarkentaa, että vain sitarsoundiensa osalta, ei muuten :D Sama juttu Love Of My Lifen kanssa harppujen kanssa.

"villi länsi?? musiikin tyylisuunta? mistä tämä mielleyhtymä tuli?"

Villilänsi, antiikin kreikka, keskiaika ja intia eivät ehkä ole tosiaan musiikin tyylisuuntia, tai ehkä ovat mutta niille on varmasti olemassa virallisemmatkin nimet. :D Mutta kyllä Freddien pianottelu tässä biisissä tuo varmasti jollekin muullekin mieleen Villille Lännelle tyypilliset "Älkää Ampuko Pianistia"-tyyliset saluunapianistit.

"Itse en olisi nyt ihan tätä biisiä valinnut edustamaan Queenin tuotannossa progressiivista rockia"

Mietin pitkään minkä biisin olisin tähän laittanut. Mietin aluksi Liaria siinä esiintyvien progelle tyypillisten urkusoundien vuoksi, mutta sitten joku olisi kuitenkin huomauttanut että biisi kuuluu heavy-osastolle (siitä muuten löytyy yhdessä vaiheessa myös sambaa jonka unohdin äskeisestä listastani). Sitten mietin myös The Prophets Songia mutta en sitten laittanut sitäkään. Päädyin tuohon biisin siksi, että olen kuullut monien vertaavan sitä progressiivisena bändinä mainetta niittäneen Genesiksen 80-luvun tuotantoon.

Lue lisää

Mitähän kaikkea on sitten ympätty The Hero kapaleeseen. Siinä on sitä ihanaa sekasortoista kaaosta - katharsisefektiä. Tyyntä myskyn jälkeen..
3 kappaletta muuten Queenilla loppuu räjähdykseen: Dead on time, The hero, Gimme the prize. Aah, mitä puhdistautumista..!

jupiter68 kirjoitti:

Mitähän kaikkea on sitten ympätty The Hero kapaleeseen. Siinä on sitä ihanaa sekasortoista kaaosta - katharsisefektiä. Tyyntä myskyn jälkeen..
3 kappaletta muuten Queenilla loppuu räjähdykseen: Dead on time, The hero, Gimme the prize. Aah, mitä puhdistautumista..!

Lue lisää

Räjähdykseen päättyy myös In The Lap Of The Gods...revisited, sekä Innuendon 12"versio, joka tunnetaankin paremmin nimellä explosive version.

Soul Brother kirjoitti:

Räjähdykseen päättyy myös In The Lap Of The Gods...revisited, sekä Innuendon 12"versio, joka tunnetaankin paremmin nimellä explosive version.

Tosiaan, se In the lap of the Gods. Sitä Innuendo versiota en ole kuullutkaan..

jupiter68 kirjoitti:

Tosiaan, se In the lap of the Gods. Sitä Innuendo versiota en ole kuullutkaan..

Hammert To Fall?

Sammy who was low kirjoitti:

Hammert To Fall?

"I can make a bigger bang than that, dear." :)

Sammy who was low kirjoitti:

Toivottavasti keskustelu ei pahasti karkaa alkuperäisestä aiheesta, jos teemme pienen katsauksen kaikkiin niihin tyyleihin, mitä Queenilta perus popin- ja rockin löytyy. Suurimman osan noista otsikoista alle löytyisi varmaan useampiakin esimerkkejä, mutta laitan jokaista kohden yhden. Täydentäkää ja korjatkaa...

Blues:
- Sleeping On The Sidewalk

Jazz:
- My Melancoly Blues

Latino:
- Who Needs You

Punk:
- Sheer Heart Attack

Heavy-metal:
- The Loser In The End

Wiener-valssi:
- The Millionare Walz

Intia
- Jealousy

Country/folk:
- '39

Villilänsi:
- Bring Back That Leroy Brown

Antiikin kreikka:
- Love Of My Life

Marssi:
- The March Of The Black Queen (tosin vain yksi osa siitä)

Progressiivinen rock:
- Keep Passing The Open Window

Sinfoniaorkesteri:
- Was It All Worth It

"Musta gospel":
- Somebody To Love

Disco:
- Hot Space-levyn A-puoli

Tekno:
- Remixejä Hollywood-julkaisujen bonuksina :D

Rockabilly:
- Crazy Little Thing Called Love

Seuraavat tyylit ovat vielä hakusessa: reggae, tango, humppa, acapela, ... löytyykö niitä? Entä jotain muuta mitä ei tullut mainittua?

Lue lisää

Tulipa mieleen vielä yksi tyylisuunta jota Queen kokeili ihan oikeasti kokeili. Made In Heavenin mystinen "Track 13" on ambientia.

Soul Brother kirjoitti:

Tulipa mieleen vielä yksi tyylisuunta jota Queen kokeili ihan oikeasti kokeili. Made In Heavenin mystinen "Track 13" on ambientia.

Ai niin... kun tämän keskustelun alkuperäinen pointti oli miettiä Queenin omituisimpia biisejä, niin sanoisin, että Track 13 on aika korkealla tuolla listalla :)

Soul Brother kirjoitti:

Mielenkiintoinen lista. Muutamista kohdista olen kyllä vahvasti eri mieltä, mutta näistä tyylilajien luokitteluista voitaisiin kai väitellä maailman tappiin asti. :)
Esim. Onko My Baby Does Me RnB:tä? Entä onko One Year Of Love AOR:ä, soft-rockia, vai mitä se on? Ja onko Fairy Feller's Master Stroke keskiaikaista musiikkia, vaiko progressiivista rockia, joka vain on tehty kuulostamaan keskiaikaiselta? Kuka näistä kaikista selvän ottaisi? Anyway, tässä muutamia kommentteja:

"Intia
- Jealousy"

Sorry, mutta en vieläkään tajua, mikä tästä biisistä tekee intialaisen? se kitarasoundiko? Eihän biisissä ole käytetty intialaisia sävelasteikkoja tmv. musiikillisia elementtejä, jotka olisivat tyypillisiä intialaiselle kansanmusiikille.

"Villilänsi:
- Bring Back That Leroy Brown"

villi länsi?? musiikin tyylisuunta? mistä tämä mielleyhtymä tuli? :) no, kyllähän vaudeville (jonkinlaisena tyylisuuntana/viihdemuotona) 1800-luvulla Amerikassa kehitettiin, mutta pikemminkin idässä kuin "villissä lännessä". Tyylisuuntauksen kukoistuskausikin osui 1900-luvun alkupuolelle. En kyllä mene sanomaan miten "puhdasveristä" vaudevillea tämä biisi on, kun en ko. tyylistä juurikaan mitään tiedä.

"Antiikin kreikka:
- Love Of My Life"

Antiikin Kreikka??? Siis siitäkö syystä, että tässä biisissä on harppu?? Vai onko biisissä käytetty jotain "fryygialaista asteikkoa/harmoniaa"?? Tällaisista mahdollisista musiikillisista hienouksista (tai edes antiikin Kreikan musiikista) en väitä mitään tietäväni, mutta musiikilliset vaikutteet tuntuvat tässä biisissä olevan paljon lähempänä historiassa... klassisessa musiikissa.

"Progressiivinen rock:
- Keep Passing The Open Window"

Itse en olisi nyt ihan tätä biisiä valinnut edustamaan Queenin tuotannossa progressiivista rockia :)

Muita Queenin harjoittamia musiikkilajeja mieleen tulee näin äkkiseltään ainakin:

flamenco (Innuendo)
ooppera (It's A Hard Life)
funk (Back Chat)
a capella (Bohemian Rhapsody)

Edelleen: täydentäkää ja korjatkaa...

Lue lisää

A cappella ei sinänsä minusta ole musiikkityyli, pikemminkin tapa esittää mitä musiikkia tahansa. Suomalainen lajin taitaja Rajaton on esittäanyt kokonaisia konsertteja Queeniä a cappellana. Tosin konserteissa on mukana myös täysmittainen sinfoniaorkesteri, joten ihan puhtaasta a cappellasta (joka esitetään ILMAN SÄESTYSTÄ) siinä ei ole kysymys. Muutenhan mitä tahansa stemmalaulantaa voisi kutsua a cappellaksi.

Myöhäisherännäinen kirjoitti:

A cappella ei sinänsä minusta ole musiikkityyli, pikemminkin tapa esittää mitä musiikkia tahansa. Suomalainen lajin taitaja Rajaton on esittäanyt kokonaisia konsertteja Queeniä a cappellana. Tosin konserteissa on mukana myös täysmittainen sinfoniaorkesteri, joten ihan puhtaasta a cappellasta (joka esitetään ILMAN SÄESTYSTÄ) siinä ei ole kysymys. Muutenhan mitä tahansa stemmalaulantaa voisi kutsua a cappellaksi.

Lue lisää

hmmm... hyvä pointti. A cappellana voi vetää aivan yhtä hyvin heviä kuin kamarimusiikkiakin. Mutta tässä viestiketjussa on kyllä esiintynyt jo muutenkin aika monenlaisia määrittelyjä ja ehdotuksia musiikkityyleiksi :)

Mutta periaatteessa kyse on kai pikemminkin kappaleen sovituksesta. Periaatteessahan mistä tahansa kappaleesta voidaan tehdä erilaisia sovituksia esim. a cappella-sovituksia, big band -sovituksia, bluegrass-sovituksia, techno-sovituksia tai vaikkapa sovitus sinfoniaorkesterin tarpeisiin. Eikös esim Weird Al Yankowich(?) tehnyt parodian Bohemian Rhapsodysta tekemällä biisistä polkkasovituksen (Bohemian Polka)... Ja onhan Queenin musiikista tehty muutenkin paljon covereita eri musiikkityykeillä klassisesta hirveisiin dance-versioihin.

Sovituksista puheen ollen, Queen pysyi usein keikoillaankin uskollisena alkuperäiselle sovitukselle, mutta esim. Love of My Life koki livetilanteessa suuren muodonmuutoksen, kun klassissävytteinen balladi "riisuttiin" akustiseksi sovitukseksi. Samoin jotkin Hot Spacen funk/disco -biiseistä sovitettiin livetilanteessa huomattavasti rockimpaan muotoon.

Soul Brother kirjoitti:

Sellainen asia täytyy vielä todeta, että omituisuus ei välttämättä tarkoita, että biisi olisi huono (kuten joidenkin postien rivien väleistä olin lukevinani). Esim. Bohemian Rhapsody on todella erikoinen biisi, mutta silti kerrassaan nerokas sävellys. Samaa voidaan sanoa myös esim. Fairy Feller's Master Strokesta ja The Millionaire Waltzista (ja lukuisista muista Freddien sävellyksistä. Joskus omituisuus voi olla myös hyvä piirre, toisinaan se taas ainoastaan ärsyttää.

Omituisuus riippuu myös odotuksista: Esim. Bring Back That Leroy Brown tuskin olisi kuulostanut oudolta kenenkään korvissa, jos se olisi julkaistu joskus 30-luvulla. Mutta kun biisi on julkaistu vuonna '74, ja vieläpä sellaisen bändin toimesta, jolta oltiin totuttu kuulemaan aivan toisen tyylistä musiikkia, niin kyllähän se pian sai "omituisen biisin" leiman. Sen sijaan ADATR:n ilmestyessä fanit suorastaan odottivat, että levyltä löytyy jokin GOFLB:n kaltainen biisi.

Kuten Sammy jo totesikin, Queen kokeili vuosien varrella monia erilaisia tyylejä, ja siksi mikään ei tuntunut liian oudolta fanien mielestä, vaikka bändin tuotanto muodostikin aikamoisen "kummajaiskammion".

Ja Myöhäisherännäisen kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että Mustapha on todella omituinen biisi. Vaikka länsimaisen rakenteen ja itämaisten asteikkojen yhteensovittaminen ei mitenkään ainutkertaista popmusiikissa ole, Mustaphan rinnalla monet muut yritykset tällä saralla kalpenevat.

...mutta tämän kaiken tarkoitus oli siis ihmetellä sitä, mitä "musiikillinen omituisuus" oikeastaan on...

Lue lisää

"Sellainen asia täytyy vielä todeta, että omituisuus ei välttämättä tarkoita, että biisi olisi huono (kuten joidenkin postien rivien väleistä olin lukevinani)."

OK! No siinä tapauksessa yksi omituisimmista biiseistä on kyllä Good Old Fashioned Lover Boy. Huonoksi biisiä ei voi kyllä sanoa, vaikka se ei omiin suosikkeihini kuulukaan :D

Omituisuuksiin voisi laskea myös nämä ns. minibiisit, kuten Yeah, Lazing On The Sunday Afternoon, Dear Friends jne sekä myös tavattoman pitkät, kuten Prophets Song, It's Late, Liar, Great King Rat. Kaikki kuitenkin loistobiisejä! :)

Soul Brother kirjoitti:

Ai niin... kun tämän keskustelun alkuperäinen pointti oli miettiä Queenin omituisimpia biisejä, niin sanoisin, että Track 13 on aika korkealla tuolla listalla :)

samaisen levyn kappale 12.