…jatkuu…
Kalju mies avasi raskaan näköisen valkoisen oven ja menimme kaikki neljä sen toiselle puolelle.
Olimme tulleet jonkinlaiseen ravintolaan. Yhdellä suurella seinustalla oli iso baaritiski ja juotavaa näytti olevan aika tavalla. Seinät olivat mustaksi maalatut ja pöydät olivat massiivista puuta ja tuolit mustia nahkatuoleja. Näytti siltä, että joku oli todella panostanut tähän ravintolaan. ” Tämä on minun ravintola”, sanoi kalju mies. ”Se on myös sinun työpaikkasi”, hän jatkoi. ”Hei Kivinen, tuu käymää”, huusi mies ravintolan poikki baaritiskin takana olevalle miehelle. Hyvin ilkeän näköinen iso mies asteli tiskin takaa meitä kohti. Hänellä oli pitkät vähän kihartuvat vaaleanruskeat hiukset, jotka olivat punaisen huivin avulla pois silmien tieltä. Yllään hänellä oli vain löysät farkut ja valkoiset kengät. Katselin ihaillen tämän kunnossa olevaa ylävartaloa. ”Kukas tää on”, tokaisi huivipää, samalla katsellen minua arvostelevasti. ” No tää on meidän uusi lunttutarjoilija”, kehaisi kaljupää. ”Jaa no tämähän kelpaa oikein hyvin. ”Miksi sillä on, vielä toi rätti päällä,” Sanoi huivipää hieman kiihtyneenä. Samassa hän käveli minua kohti uhkaavasti ja otti kaulani ympärillä olevasta köydestä tiukasti kiinni ja vetäisi siitä lujaa.
Mies repi hennon sinisen mekkoni helposti pois päältäni. ” Noni johan näyttää meidän lutka enemmän asemansa omaiselta”, sanoi huivipää tyytyväisenä. Seisoin nyt valkoisissa rintsikoissa ja stringeissä neljän suuren miehen katsellessa. Tunsin etten voi tehdä mitään. Oma ylpeyteni sai minut kuitenkin pitämään pääni pystyssä ja tiukan ilmeen naamallani. ” Olisi vielä yksi henkilö kenelle haluaisin sinut esitellä”, sanoi kaljumies ivallisesti naurahdellen.
”Odottakaas tässä hetki”, komensi kalju mies ja lähti kävelemään rautaisia kierreportaita ylös.
”Joo kyllä me odotetaan”, vastasi tumma mies. ” Voitaisiin tutkailla tätä pikkutyttöä vähän tarkemmin”, ehdotti vaaleatukkainen mies. Huivipäinen mies veti kaulassa olevasta köydestä rivakasti niin, että kaaduin maahan. ” Noh… mitäs sitä nyt noin kompuroidaan”, kysyi tummatukkainen mies samalla vetäen minut stringeistä ylös. Äännähdin sillä stringit painoivat ikävästi vakoa. ”Shh…”, huivipää hyssytteli ja heitti minut yhteen nahkatuoliin istumaan.
”Musta sillä on vieläkin liikaa vaatteita päällä”, totesi tumma mies. Huivipäinen mies kyykistyi eteeni minun istuessa nahkatuolilla. Hän veti polveni kauemmas toisistaan ja kädellään kosketteli huuliani stringien läpi. Yritin nousta, mutta mies paino minut takaisin istumaan. Rupesin rimpuilemaan ja potkimaan. Mies nousi seisomaan ja löi avokämmenellä minua poskelle. ”Etkö sä tajua, ettet voi mitään meille. Lopeta kiukuttelu!”, hän huusi ja löi vielä toisellekin poskelle.
Suuri ylpeydenmuurini ei helposti murru, joten en välittänyt huudoista tai lyöneistä.
” Hei hei … ei ruveta vielä riehumaan”, sanoi kalju mies astellessa kierreportaita alas.
” Katohan lutka kenet mä toin näytille”, jatkoi hieman ivalliseen sävyyn.
Miehen perässä asteli poikaystäväni vakava ilme kasvoillaan. Samassa tunsin hirvittävää vihaa, mutta samalla myös helpotusta enkä saanut sanaa suustani. ” Tääkö se on”, kysyi kalju poikaystävältäni. ” Joo, kyllä on”, vastasi hän. ” Hyvä, Kivinen maksahan pojalle”, mies käskytti.
Huivipää antoi poikaystävälleni tukun seteleitä. En nähnyt paljonko siinä oli. He Nyökkäsivät ja poikaystäväni loi vielä viimeisen katseensa minuun. ” Moikka Anna”, sanoi ja käveli pois.
Kyynel valui poskeani. Vielä hetki sitten olin rakastanut poikaystävääni, olisin voinut vaikka leikata oikean käteni irti hänen vuokseen. Kuinka petetyksi ja hylätyksi tunsin itseni. Mielessäni pyöri niin monta ajatusta ja kysymystä. Olin täysin lamaantunut. Tunsin kuinka viha vaihtui suruksi, kun tajusin että, en pääsisi täältä pois.
”Pitäisiköhän tyttöä valmistella iltaa varten”, kysyi vaalea mies kaljulta mieheltä. ” Ei tarjoillaan ihan raakana”, hän vastasi katsellen läheltä vetisiä silmiäni. Tumma mies otti hiuksistani kiinni ja talutti baaritiskin taakse. Siellä oli pieni häkki, johon mies ahtasi minut. Mahduin juuri ja juuri makaamaan. Mies vielä työnsi häkin tiskin alle. ” Odottele siellä iltaa”, mies sanoi ja käveli pois.
…Kannattaako kertoa illan tapahtumista…
Kalju mies avasi raskaan näköisen valkoisen oven ja menimme kaikki neljä sen toiselle puolelle.
Olimme tulleet jonkinlaiseen ravintolaan. Yhdellä suurella seinustalla oli iso baaritiski ja juotavaa näytti olevan aika tavalla. Seinät olivat mustaksi maalatut ja pöydät olivat massiivista puuta ja tuolit mustia nahkatuoleja. Näytti siltä, että joku oli todella panostanut tähän ravintolaan. ” Tämä on minun ravintola”, sanoi kalju mies. ”Se on myös sinun työpaikkasi”, hän jatkoi. ”Hei Kivinen, tuu käymää”, huusi mies ravintolan poikki baaritiskin takana olevalle miehelle. Hyvin ilkeän näköinen iso mies asteli tiskin takaa meitä kohti. Hänellä oli pitkät vähän kihartuvat vaaleanruskeat hiukset, jotka olivat punaisen huivin avulla pois silmien tieltä. Yllään hänellä oli vain löysät farkut ja valkoiset kengät. Katselin ihaillen tämän kunnossa olevaa ylävartaloa. ”Kukas tää on”, tokaisi huivipää, samalla katsellen minua arvostelevasti. ” No tää on meidän uusi lunttutarjoilija”, kehaisi kaljupää. ”Jaa no tämähän kelpaa oikein hyvin. ”Miksi sillä on, vielä toi rätti päällä,” Sanoi huivipää hieman kiihtyneenä. Samassa hän käveli minua kohti uhkaavasti ja otti kaulani ympärillä olevasta köydestä tiukasti kiinni ja vetäisi siitä lujaa.
Mies repi hennon sinisen mekkoni helposti pois päältäni. ” Noni johan näyttää meidän lutka enemmän asemansa omaiselta”, sanoi huivipää tyytyväisenä. Seisoin nyt valkoisissa rintsikoissa ja stringeissä neljän suuren miehen katsellessa. Tunsin etten voi tehdä mitään. Oma ylpeyteni sai minut kuitenkin pitämään pääni pystyssä ja tiukan ilmeen naamallani. ” Olisi vielä yksi henkilö kenelle haluaisin sinut esitellä”, sanoi kaljumies ivallisesti naurahdellen.
”Odottakaas tässä hetki”, komensi kalju mies ja lähti kävelemään rautaisia kierreportaita ylös.
”Joo kyllä me odotetaan”, vastasi tumma mies. ” Voitaisiin tutkailla tätä pikkutyttöä vähän tarkemmin”, ehdotti vaaleatukkainen mies. Huivipäinen mies veti kaulassa olevasta köydestä rivakasti niin, että kaaduin maahan. ” Noh… mitäs sitä nyt noin kompuroidaan”, kysyi tummatukkainen mies samalla vetäen minut stringeistä ylös. Äännähdin sillä stringit painoivat ikävästi vakoa. ”Shh…”, huivipää hyssytteli ja heitti minut yhteen nahkatuoliin istumaan.
”Musta sillä on vieläkin liikaa vaatteita päällä”, totesi tumma mies. Huivipäinen mies kyykistyi eteeni minun istuessa nahkatuolilla. Hän veti polveni kauemmas toisistaan ja kädellään kosketteli huuliani stringien läpi. Yritin nousta, mutta mies paino minut takaisin istumaan. Rupesin rimpuilemaan ja potkimaan. Mies nousi seisomaan ja löi avokämmenellä minua poskelle. ”Etkö sä tajua, ettet voi mitään meille. Lopeta kiukuttelu!”, hän huusi ja löi vielä toisellekin poskelle.
Suuri ylpeydenmuurini ei helposti murru, joten en välittänyt huudoista tai lyöneistä.
” Hei hei … ei ruveta vielä riehumaan”, sanoi kalju mies astellessa kierreportaita alas.
” Katohan lutka kenet mä toin näytille”, jatkoi hieman ivalliseen sävyyn.
Miehen perässä asteli poikaystäväni vakava ilme kasvoillaan. Samassa tunsin hirvittävää vihaa, mutta samalla myös helpotusta enkä saanut sanaa suustani. ” Tääkö se on”, kysyi kalju poikaystävältäni. ” Joo, kyllä on”, vastasi hän. ” Hyvä, Kivinen maksahan pojalle”, mies käskytti.
Huivipää antoi poikaystävälleni tukun seteleitä. En nähnyt paljonko siinä oli. He Nyökkäsivät ja poikaystäväni loi vielä viimeisen katseensa minuun. ” Moikka Anna”, sanoi ja käveli pois.
Kyynel valui poskeani. Vielä hetki sitten olin rakastanut poikaystävääni, olisin voinut vaikka leikata oikean käteni irti hänen vuokseen. Kuinka petetyksi ja hylätyksi tunsin itseni. Mielessäni pyöri niin monta ajatusta ja kysymystä. Olin täysin lamaantunut. Tunsin kuinka viha vaihtui suruksi, kun tajusin että, en pääsisi täältä pois.
”Pitäisiköhän tyttöä valmistella iltaa varten”, kysyi vaalea mies kaljulta mieheltä. ” Ei tarjoillaan ihan raakana”, hän vastasi katsellen läheltä vetisiä silmiäni. Tumma mies otti hiuksistani kiinni ja talutti baaritiskin taakse. Siellä oli pieni häkki, johon mies ahtasi minut. Mahduin juuri ja juuri makaamaan. Mies vielä työnsi häkin tiskin alle. ” Odottele siellä iltaa”, mies sanoi ja käveli pois.
…Kannattaako kertoa illan tapahtumista…
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa jatkaa, hyvä kertomus, tunnelma sähköinen. Kiihdyttävä kertomus ....
Olen joka ilta käynyt katsomassa, josko olisi jo jatkoa tarinaan tullut. Toivottavasti emme joudu odottamaan enää kauan.
Toivottavasti sitä seuraa pian!
Tahtoo lisää ehdottomasti
Kirjoita kirja:)