en uskalla olla hyvä

Eli olen kasiluokkalainen poika.

Miten mä pääsisin elämään itseni kanssa niin että uskaltaisin saada hyviä arvosanoja, ilman että pelkäisin joutuvani leimautuvan hikeksi. Oikeastaan en uskalla treenata mitään, koska ajattelisin että leimautuisin siitä kaikesta hikeksi niin että se treenaaminen olisi sitten tavallaan mun ainoa elämä.

Olen esimerkiksi tosi hyvä piirtämään, ja tahtoisin treenata sitä ihan älyttömästi ja kohota maailman parhaimmaksi piirtäjämaalaajamikäonkaangraafikoksi. Mutta eivät ihmiset tykkää piirtäjistä ja "taitelijoista". Kun niistä kaikista on sellainen tietty kuva. Sama juttu kuin suunnilleen vaikka jossain runoilussa.

Häpeän älyttömästi aina jos saan vaikka kasinkin arvosanan kokeista tai todistukseen jonkin kasin pintaan olevan keskiarvon, mutta tavallaan haluaisin saada todella hyviä arvosanoja, mutta pelkäisin sitten jääväni ilman kavereita, kun leimautuisin hikeksi.

Eli neuvokaa mua, miten pääsisin elämään itseni kanssa hyvin niin ettei mua häiritsisi hyvät arvosanat?
11709
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Itseasiassa sinun ei kannattaisi huolia moisia asioita. Kilpaile itsesi kanssa äläkä toisten. Älä ole kiinnostunut toisten mieliiteisiin ja heidän kanssa taistelemiseen.

Itse tunnen joitain "hikejä" joilla on jopa kavereita ja melko paljonkin. Kaikki on vain siitä kiinni minkälainen persoona olet itse luonteeltasi. Tietenkin joku voi tulla kateellisena kutsumaan sinua sellaiseksi, mutta älä ota huomioon sitä.

"Olen esimerkiksi tosi hyvä piirtämään, ja tahtoisin treenata sitä ihan älyttömästi ja kohota maailman parhaimmaksi piirtäjämaalaajamikäonkaangraafikoksi. Mutta eivät ihmiset tykkää piirtäjistä ja "taitelijoista". Kun niistä kaikista on sellainen tietty kuva. Sama juttu kuin suunnilleen vaikka jossain runoilussa."

Olet siis jo "myynyt sielusi" toisille ihmisille. Tuollainen käyttäytyminen on melko tyypillistä. Ihmiselle on vain kuitenkin haittaa onko hän kuuluisa tai jotakin. Etsi vain itsellesi mieleisesi kohde ja kilpaile vain itsesi kanssa. Et osaa sanoa onko sinulla edes kyseisiä kavereita täysin tulevaisuudessa, sillä se ei ole välttämätöntä. Kyseessä on todennäköisyys.

Äänestä

Ja sun kannattaa oikeastikkin hankkia hyvät arvosanat jos haluat jonnekki taidelukioon

Äänestä

Minulla on samat neuvot kuin toisillakin; älä piittaa muiden mielipiteistä, vaan keskisty omaan elämääsi ja tulevaisuuteesi. Jos sinusta on kivaa opiskella/treenata, niin mikään leimautumisen huoli ei saa sitä estää. Minusta ihmisten luokittelu on tyhmää, ja varsinkin jos se luo juuri tämän tyyppisiä asioita.

Minua juuri harmittaa, kun jotkut tuon ikäiset pojat eivät voi olla oma itsensä. Johtuuko se sitten myös tuosta leimautumisen pelosta taikka kaverien hyväksynnän tavoittelusta.

"Mutta eivät ihmiset tykkää piirtäjistä ja "taitelijoista"."
Minä pidän piirtäjistä, ja luovista ihmisistä. :)

Jos kaverisi muka jättäisivät sinut jonkun kouluarvosanan tähden, niin hanki nyt hyvä ihminen hiukan parempia ystäviä!

Ja jos sinulle sanotaan arvosanoistasi, varo olemasta häpeilevä. Saat olla ylpeä hyvistä numeroistasi. :)

Äänestä

Siis oikeasti, älä missään nimessä häpeä hyviä arvosanoja. Entä sitten, vaikka haukutaan hikeksi? Se on haukkujien ongelma, kun ovat lapsellisia. Myöhemmin pääset sitten nauramaan heille. Onko sellaisten ihmisten ystävyys todellista, jos he arvostelevat sinua vain "hikkeyden" takia?

Itselläni oli yläasteella hieman sama ongelma, eli leimauduin hikeksi. Kuitenkin minulla oli muutamia samanhenkisiä kavereita ja muutenkin ihan mukavaa. Jonkinlaista arvostustakin oli ajoittain havaittavissa.

Nyt olen ollut lukiossa reilut puoli vuotta ja huomannut suuren asennemuutoksen. Kukaan, ei siis kukaan, ole suhtautunut minuun negatiivisesti hyvien arvosanojen vuoksi. Oikeastaan tilanne on jopa päinvastoin: Täysien pisteiden saaminen pitkän matikan kokeesta tuo lähes ylijumalan aseman. Muutenkin arvostus on aivan eri luokkaa kuin yläasteella.

Neuvoni on siis: tee mitä haluat, älä niin kuin ympäristö haluaa. Ole ylpeä itsestäsi ja hyvistä arvosanoista! Häpeään on aihetta muilla ihmisillä jos he eivät sinua hyväksy!

Äänestä
  • Älä poika moista häpeä. Ei muuta ko käytät vaan järkeäs ja annat palaa täysillä. Miksi ihmeessä häpeät hyviä numeroita? Nykypäivänä sekä hyvät että vähemmän hyvät oppilaat ovat aivan samassa arvossa, kummallakin on kavereita. Ajatteleppa vaikka jotain teidän koulun urheilijapoikaa, taatusti antaa palaa täysillä ja tekee kaikkensa urheilun eteen ja nauttii kunniasta ja onnistumisista. Näin on kouluasioissakin. Sen eteen kannattaa ponnistaa missä on lahjoja.

    Taitaa olla sinun oma luulo, että sinua aletaan katsoa kieroon hyvien numeroiden vuoksi, ei taatusti. Ajatteleppa vaikka jääkiekkomiestä Jarkko Ruutua, hänen keskiarvonsa on ollut siinä 9,4 pintaan, taatusti ei ole katsottu kieroon. Niin ja vielä ollut urheilussakin huippu.

    Jokaisen pitää hehkuttaa siinä missä on hyvä. Ole onnellinen, kun oot tuollainen neropatti. Jotkut tekee iltakaudet työtä koulun eteen ja vaivoin selviävät luokalta toiselle.

    Äänestä

Kiitos kaikista neuvoista ja muista ja siitä että jaksoitte vastata tähän aiheeseen.

Siis kyllähän mä treenaan kaikenlaista, mutta mielestäni liian vähän että voisin jotain saavuttaakin. Ja sitten ärsyttää se kuinka ympäristö ei hyväksy itseään, niin sitä tulee tahdottomaksi tekemäänkään mitään. Ja yritän pitää jotenkin salassa sen jos olen hyvä.

Äänestä

Saina FyKe:n ja Historian kokesta 10,matikasta 6...
Mutta en ole kuitenkaan mikään hikke!Yritystä vain!Hyvillä arvosanoilla ja yrittämisellä on apua joskus tulevaisuudessa!

Äänestä

Mäkin oon kasilla ja mun parhaalla kaverilla on pelkkiä kymppejä ja ehkä pari ysiä tokarissa ja tällei, eikä sitä kukaan leimaa hikeks kaikki vaan kadehtii sen hyviä numeroita. Enkä mä usko, että sun kaverit sut hylkäis, jos ainakin yrittäisit saada hyviä numeroita. Tyhmät ei yritä.

Äänestä

itse en ole mitenkään hikke, mutta olen lukiossa ja keskiarvoni on päälle 9 ja minulla on paljon kavereita11€ joten se että saat hyviä asrvosanoja ei johda siihen ettet saisi kavereita koska hyvin nopeasti löydät kyllä ne "oman henkiset" kaverit!! minulla on sellaisiakin kavereita joilla on se keskiarvo 6 ja sillä koulumenestyksellä ei ole mitään merkitystä siltä kannalta minkälainen ihminen olet!!! Toiset meistäkin vain lukevat paremmin kokeisiin kuin toiset viettävät aikaa känniporukoissa ja kuitenkin olemme hyviäkin ystäviä koska olemme "saman" henkisiä mutta toiset panostavat kouluun enemmän kuin toiset ja sillä ei ole mitän merkitystä meidän ystävyydelle!!

Meidänkin porukasa on paljon taiteilijoita jotka tietävät lähtevänsä lukion jälkeen taiteelliselle puolelle ja minä itse en osaa piirtää juuri laisinkaan minä ainakin olen aivan innoissani jos kaverini saa 10 kuviksesta ja tekee aivan uskomattomia töitä, niitä sitten melkein kuolavaluen tuijottelen ja olisin myös valmis ostamaan ja minä olen taas tälläinen teoria puolen ihminen niin autan kavereitani fysiikan, kemian, matikan kanssa joisa he eivät välttämättä ymmärrä mitään mutta minulle se on helpohkoa:D

JOTEN ÄLÄ PELKÄ OLLA HYVÄ SIINÄ ASIASSA MISSÄ OLET LUONNONLAHJAKKUUS TAI SIINÄ MISTÄ OLET KIINNOSTUNUT TAI MISSÄ HALUAT KEHITTYÄ!!
nyt vain harjoittelemaan sitä piirtämistä jos haluat siitä tulevaisuutesi!! kyllä niitä saman henkisiä kavereitakin löytyy!!olen varma ettet jää yksin (sitä paitsi taiteilijat ovat rentoja:)

ONNEA TULEVAISUUDELLE!! ilmoittele kun olet treenannut ja saat siitä ammatin itsellesi;)

Äänestä
  • laittavani taas sisäpiiri vitsin tekstiini!!

    ÄLÄ IHMETTELE MIKSI KAVERI KOHDAN JÄLKEEN ON 11€ :d TYHMÄ INSIDE VITSI:d

    Äänestä

Kiitos vieläkin kaikille vastanneille. Etenkin muutama viesteistä piristi tosi paljon :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


häpeävä kirjoitti:

Eli olen kasiluokkalainen poika.

Miten mä pääsisin elämään itseni kanssa niin että uskaltaisin saada hyviä arvosanoja, ilman että pelkäisin joutuvani leimautuvan hikeksi. Oikeastaan en uskalla treenata mitään, koska ajattelisin että leimautuisin siitä kaikesta hikeksi niin että se treenaaminen olisi sitten tavallaan mun ainoa elämä.

Olen esimerkiksi tosi hyvä piirtämään, ja tahtoisin treenata sitä ihan älyttömästi ja kohota maailman parhaimmaksi piirtäjämaalaajamikäonkaangraafikoksi. Mutta eivät ihmiset tykkää piirtäjistä ja "taitelijoista". Kun niistä kaikista on sellainen tietty kuva. Sama juttu kuin suunnilleen vaikka jossain runoilussa.

Häpeän älyttömästi aina jos saan vaikka kasinkin arvosanan kokeista tai todistukseen jonkin kasin pintaan olevan keskiarvon, mutta tavallaan haluaisin saada todella hyviä arvosanoja, mutta pelkäisin sitten jääväni ilman kavereita, kun leimautuisin hikeksi.

Eli neuvokaa mua, miten pääsisin elämään itseni kanssa hyvin niin ettei mua häiritsisi hyvät arvosanat?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu