Jos jumala on, se tuli vasta tänään kotiin.
Eilen rukoilin:
tule jumala, astu sisääni uudelleen,
johdata pois pahasta,
anna käsi hyvälle sydämelle,
anna kokonainen käsi!
Kiitos menneen illan kädestä!
Omani oli poikki.
Ota mukaasi kaikki saasta, kun lähdet.
Hyvä rakastava jumala!
Eilen rukoilin:
tule jumala, astu sisääni uudelleen,
johdata pois pahasta,
anna käsi hyvälle sydämelle,
anna kokonainen käsi!
Kiitos menneen illan kädestä!
Omani oli poikki.
Ota mukaasi kaikki saasta, kun lähdet.
Hyvä rakastava jumala!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kertoo oikein hyvin... No...
Joka tapauksessa osaat runossa oikein hyvin eläytyä tietyn tyyppisen ihmisen tietyn tyyppiseen fiilikseen.
Jos olisin huvittunut tämä olisi mielestäni jopa oikein hauska.
Nyt on ainoastaan hieno. Siitä näkökulmasta...
Hyvää yötä lähimmäinen.
Minä olen ollut olemassa kaikille muille lähimmäisille paitsi yhdelle, joka pyyhki hiuskarvankin pois lattialta, ettei seuraava käsiteltävä näkisi minun käyneen.
Ymmärsin paljon, kaikki on tarkoitettu heti, kun jaksaa uskoa - ja muistaa kaiken.
Surullista tosiaan.
Mutta katkeruus pistää sielun jumiin ja saa näkemään huonosti?
Tarkoitan, että on yksittäisiä asioita mitkä pettynyt näkee täysin oikein jopa kauhistuttavan oikein vailla valhekuvia, vailla tyhjiä unelmia, mutta kun kokonaisuuden tulkitsee ja hahmottaa näkemistään yksityiskohdista käsin ja katkeruus värittää kuvan, se vääristyy.
Toivon sulle sydämestä kaikkea hyvää huomiseen päivään.
Ja toivottavasti niitä hiuksia jäi vielä päähänkin...
On jokaisen asia mitä omalta lattialtaan poimii. Ja toivottavasti ihminen jonka koet käyttäytyneen sua kohtaan halventavasti kohtaa käyttäytymisensä ja asenteensa.
Toisten pahuutta emme voi työstää. Mutta omaa voimme.
Joku tietämistämme naisista sanoi, että olet kuolaava psykopaatti. Toivon, että et ole!
Olen ehkä katkera, mutta paljon nähneenä, näin viime päivinä jotain, mitä en olisi koskaan toivonut näkeväni. Se "musta" tuli liian syvältä ja väärään kohteeseen.
Olet tärkein ihminen itsellesi. Hoida itseäsi, jos sinulle vielä suodaan aikaa siihen. Me ihmiset emme sitä päätä. Sinä vaikutat oman kokosi verran. Käsiesi tahrat eivät pyyhkiydy pois päivässä.
Voimme arvioida toista käyttäytymisen ja tekojen perusteella. Voimme myös huomata jossain vaiheessa arvioineemme täysin väärin, vähän väärin, väärin---------.
Kyllä, jokaisen saa omassa kodissaan olla juuri niin tarkka kuin on.
nukkumaan.
Ehkä jäin odottamaan vastaustasi.
En tiedä mistä puhut enkä tunne asioita joihin viittaat.
Onko tuo "joku tietämistämme naisista sanoi, että olet kuolaava psykopaatti" nimimerkkiini tai siis minuun henkilönä, äitipartaan, kohdistuva? Keitähän siinä tapauksessa on "tietämämme" naiset? Tunnustan että menin nyt vähän ulalle.
No, onneks mun ei tarvii pohtia tätä...
Tuo itsensä hoitaminen on tosiaan tärkee juttu. Liian usein sanomme toiselle "hoida ittees" sen sijaan että ottaisimme asian omalla kohdalla todesta.
Kukaan kun ei voi hoitaa minua minun puolestani enkä minä voi hoitaa ketään hänen puolesta.
Näin on.
Jos ihminen jää syyttämään niitä jotka on tehneet häntä kohtaan väärin niin se ei taatusti paranna häntä heidän tekemistä vahingoista, mutta omakohtainen vastuu elämän edessä auttaa parantumaan. Silloin ihminen ei jää toisiin kiinni vaan tosiaan - ottaa vastuun omasta eheytymisestä. Sitä kautta ehkä sitten saa oikeampaa näkökulmaa myös toisiin että voi nähdä asiat ilman katkeruutta joka sairastuttaa sielun.
Viittaan eilen palstalla olleeseen runoon:
kenellä ei olisi paha olla
Kirjoittanut: määränpää 11.1.2007 klo 11.30
> Nyt miehellä on todellinen kiire:
kiire pestä naisissa öljyyntyneet kädet,
saada ne puhtaiksi
etsiä syyllinen ja tahrata hänen naamansa,
syyllistää syytön.
Tuokaa vettä
jäätävän kylmää
henki loppuu
naamiot irtoavat
silmät harittavat.
Mutta tarinat eivät lopu? <
Mitä runo kuvaa? Minun mielestä tuo runo kuvaa sitä kuinka ihminen - runon minähenkilö - syyllistää toista. Väittää häntä kasvojensa tahraajaksi ja syyllistäjäksi, ja näin tehdessään ei lainkaan huomaa että on itse syyttämässä ja tahraamassa.
Pointti siis on:
Toisen syytökset - todet tai kuvitellut - eivät voi minun oikeita kasvojani tahrata, koska ne eivät kohdistu minuun itseeni vaan toisten kuvaan minusta, mutta jos ryhdyn syyttämään toista, kuten runossa tapahtuu - syytös: "Nyt miehellä on todellinen kiire: kiire pestä naisissa öljyyntyneet kädet, saada ne puhtaiksi" - silloin saastutan oman sydämeni katkerilla syytöksillä.
Kirjoitin vastausrunon, mutta jätin lähettämättä koska ajattelin etten viitsi sekaantua toisen kipuun.
Laitan nyt osan runosta tähän, vaikka se on minämuodossa kirjoitettu en tarkoita niinkään äitiparran tilannetta vaan yleisesti ottaen ihmistä, jokainenhan on itselleen minä.
Kasvot
joita toinen tahraa
eivät ole kasvoni,
ne ovat kasvojeni kuva
Mutta omat kasvoni
tahroineen
kohtaan yksin;
kääntäen katseeni siitä
kuinka toinen minua tahraa, ja kuinka
minua tahratessaan tahriintuu
ja saastuu kauttaaltaan
Olen yksin
minuuteni kanssa,
saastainen
Jokainen on siis oman syyllisyytensä kanssa. Oman pahuutensa kanssa. On oman minuutensa kanssa todellisuuden edessä ja joutuu käsittelemään ja työstämään mitä olosuhteet ja tilanteet omasta sisimmästä nostaa esiin. Oman tuskan, vihan, loukatuksi tulemisen, katkeruuden kohtaamista on helppo paeta toisen syyttämiseen, mutta sellainen ei johda hyvään. Oman vastuun todesta ottaminen ja itse asettuminen kasvokkain elämänsä kanssa vaatii enemmän mutta siitä myös syntyy hyvää.
Sellaisen kasvun kautta ihmisen tunnemaailma ja sisäinen elämä ei sitten enää ole niin toisten heiteltävissä eikä altis kaikenlaisiin ylilyönteihin ja tulkintoihin.
Hän kohdatkoon viallisuutensa
tai olkoon kohtaamatta,
vastuullani on vain itseni kohtaaminen
etten jäisi vangiksi kuvien:
itsetehtyjen tai toisen
Ihmisten luomien kuvien kanssa tulee vielä toimeen, niistä voi kiistellä, väitellä piirteistä, olenko tällainen tai tuollainen kuin toinen väittää. Voi esitellä tekojensa syitä, puolustaa heikkouksiaan.
Mutta kun ihminen tosissaan kohtaa oman viallisuutensa hän ei ole tekemisissä kuvien vaan sielunsa kanssa. Siinä kohtaamisessa jokainen on totaalisen yksin.
Uskon että vain siltä pohjalta kasvaa tervettä uskallusta ja avoimuutta.
Sen jälkeen uskaltaa sitten kohdata myös toisen syyttämättä? Kun ymmärrän että juuri minä olen monessa viallinen ja silti elämän arvoinen, kaikkeuteen hyväksytty. Niin voin hyväksyä toisenkin, annan hänelle ihmisarvon.
Ihmisen hyväksyminen ei tietysti tarkoita hänen tekojen hyväksymistä kun teot on oikeasti väärin ja pahoja. Sitten täytyy vaan toivoa että tuo ihminen itse kohtaa pahuutensa.
Odottaessa toisen muuttumista jokainen voi työstää just omaa pahuutta. Elämän rikkaus ei oo siinä muuttuuko toinen vai ei, vaan että saan itse olla muuttumisen prosessissa.
Muuttuminen tekee joskus kipeää kun ei voi paeta toiseen ja hänen virheisiin.
Kaikkeus on ihmisille
annettu lahja,
kipeä sydän
laulaa
Tahdon kulkea hiljaisin askelin, tunnustellen,
etten polkisi jalkojeni alle
lähimmäistä, jonka kasvojen kuva
kun häntä haavoitetuista tunteistani katselen
niin kovin ikävältä näyttää
tänään
Kaikkeus, itseni tahdon nähdä!
totuuden valossa - vaeltaa laulaen,
aina
Sillä tiedän:
katkeruus vääristää ja tuhoaa kaiken, mutta
kiitollinen sydän ei voi
katkeroitua
Ja
itsensä hyväksyvä
osaa hyväksyä
toisen, silloinkin kun ei voi hyväksyä
hänen tekojaan
Tämä täytyy joka päivä oppia
käytännössä, pelkät sanat ja teoreettinen ymmärrys
ei riitä
Tällaista. En tosiaankaan tiedä sinun elämäntilannetta ja mistä kohdallasi on kyse. Olen ulalla koko jutun suhteen. Toivon sinulle kaikkea hyvää itsesi kohtaamisessa ja jos sinua kohtaan on tehty rakkaudettomasti ja väärin se on todella ikävää, hienoa jos vältyt katkeruudelta ja löydät oikeasti myönteisiä ja realistisia suhtautumistapoja asiaan. Myönteisyydellä en tarkoita mitään hymistelyä vaan rehellistä asioiden käsittelyä ja asioiden käsittelyä nimenomaan omalla kohdalla. Sitä toivon myös ja ennen kaikkea itselleni ja siihen pyrin. On asioita joita ei voi toisessa muuttaa vaikka kuinka haluais - silloin täytyy kysyä: kuinka niihin asioihin sitten suhtaudun, mikä on rakentava tapa, kuinka oma sisimpäni välttää ylpeyden ja katkeruuden ansat niin että voin pysyä vapaana ja mennä eteenpäin?
Moi.
"Mutta tarinat eivät lopu? <
Mitä runo kuvaa? Minun mielestä tuo runo kuvaa sitä kuinka ihminen - runon minähenkilö - syyllistää toista. Väittää häntä kasvojensa tahraajaksi ja syyllistäjäksi, ja näin tehdessään ei lainkaan huomaa että on itse syyttämässä ja tahraamassa."
Hyvä pointti. En tiedä mistä tässä on kyse mutta eihän tuollainen tarina lopu koskaan jos sitä jauhetaan ja syytetään syyllistämisestä jota ehkä saattaisi tapahtua. Sillä käytöksellään hän ei pelkästään puolusta itseään vaan varmuudeksi tai tarkoituksellaan mustamaalaa miehen. Ensimmäinen ajatus on heti asettua kirjoittajan puolelle mutta hänen itsensä olisi varmaan syytä avata uusi sivu elämässään, lopettaa asian miettiminen ja luopua halusta sanoa se viimeinen sana jolla muuttaa totuuden mieleisekseen, ja luopua mahdollisuudesta hallita kaikkien ajatuksia asiassaan.
En nyt jaksa keskittyä lukemaan koko selostusi, mutta jos koit runoni syyllistävinä, sinulla on varmaankin siihen syytä. Kirjoitin omani tunteella äärimmäisessä väsymystilassa, toki se herättää tunteita.
En hallitse ihmisiä.
Totuudelle avointa mieltä ja oppimiskykyä meille kaikille tälle päivälle, joka on se, mille voimme tehdä jotain positiivista ja olla ehkä jonkun ajatuksissa.
voit kirjoittaa sähköpostiin osoitteella: [email protected].
Olen jo pitkään asettunut sille puolelle vaakaa, joissa henkilökohtaisista tunteista ja teoista puhutaan kasvokkain.
Haluan kirjoittaa runoja ja kommentoida. Kädet ristiin, etteivät runot katoaisi elämästäni!
minkä runosi mielessäni synnytti oli toki oma ajatuskulkuni. Sen pohjalta syntyi vastausrunona pohdintaa oman itsen kohtaamisesta joka kuitenkin on kohtaamisista tärkein. Jokaisessa kohtaamisessa ihminen tavallaan heijastaa itseään. Kuinka sen sanoisi. Esimerkiksi, jos uusi ihminen ensikohtaamisessa tuntuu minusta vastenmieliseltä se minkä kohtaan on vastenmielisyyteni, joten minun olisi hyvä kysyä miksi hän tuntuu minusta vastenmieliseltä, mitkä on ne kohdat minussa jotka reagoi näin. Mutta jos suoraa päätä ajattelen että tuo ihminen nyt on vastenmielinen, yäk, ja jätän omat tunteeni ja reaktioni työstämättä, todellista kohtaamista ihmisten välillä ei synny. Tällä tavoin me ikävä kyllä liian usein toimimme. Samaistamme ihmiset ja heidän synnyttämät tunteet antaen lähimmäisille arvon vain määritelmiemme kautta. Se on suuri vahinko, ja mielestäni johtuu ihmisen tarpeesta paeta itseään.
Omakohtainen pysähtyminen sielunsa vammojen ja kipukohtien äärelle vaatii työtä, kun joutuu kääntämään katseen toisten syyttämisestä omaan henkiseen kasvuun, mutta sitä kautta syntyy hyvää. Näin ajattelen.
Vastausruno oli henkilökohtaista pohdiskeluani ja kannanottoa aiheeseen. En tahtonut niinkään ottaa kantaa oletko sinä runon kirjoittajana syyllistämässä tai et ja niin edelleen, enhän tunne tilannettasi, yritin suhtautua runoon runona ja mitä runo minulle kuvaa, minulle syntyi runosi pohjalta nuo ajatukset.
En siis varsinaisesti arvostele sinua tai käyttäytymistäsi ja kyllä runot minunkin mielestä saa olla myös ääritunteiden ilmaisukanava kuvaamaan just niitä subjektiivisia fiiliksiä ja kiukkua ja mitä tahansa mikä on päällä, mutta otin kantaa syyllistämisen teemaan sinänsä, ajatuksin, joita runosi pohjalta syntyi.
Sanotaan nyt vielä sen verran että oma tilanteenikin vaikutti asiaan jopa niin että hetken aikaa ajattelin että runo saattaisi olla erään tuntemani ihmisen syytös tai herja minua kohtaan, niitä kun on viime päivinä tälläkin palstalla tullut useita.
Että omat kipukohdat tässä on jokaisella...
Niitä sitten on hyvä kohdata ja pyrkiä omatkin (ja nimenomaan ne) virheet näkemään.
Toivotan sinulle oikein hyvää päivänjatkoa.
En koe syvällistä tarvetta keskustella kanssasi tästä aiheesta henkilökohtaisella tasolla. Heitin lyhyen kommentin runostasi ja pohdiskelin sitten katkeruutta ja syyllistämistä että kuinka sairastuttavia ja vääristäviä tekijöitä ne on ihmisen sielunelämässä.
En oo tässä keskustelussa vaihtanut mielipiteitä nimimerkin "minun kanssani" joten en ole ihan varma kuka laittoi sähköpostiosoitteensa. Aloitusrunon kirjoittaja?
Oletan että "todellisuus on ulottuvilla?" = "minä olen" = "---------------" = "minun kanssani".
Lause "minä olen ollut olemassa kaikille muille lähimmäisille paitsi yhdelle" on korvilleni tuttu. Olen kuullut saman väitteen satoja, ehkä tuhansia kertoja.
Kun tahdon suojata elämääni henkilön mustasukkaisilta hyökkäyksiltä ja pidän etäisyyttä hänen käyttäytymiseensä koska koen sen sitovana ja kontrolloivana niin hän kokee tilanteen sitten näin, että koen hänen olevan pelkkää ilmaa ja suhtaudun häneen niin kuin häntä ei olisikaan. Täysin tolkuton väite.
Päinvastoin hän on olemassa niin voimakkaasti että koko huone täyttyy hänen tullessaan paikalle ja tuntuu joskus että happi loppuu. Se että oman kipuni ja heikkouteni tähden en voi olla tekemisissä hänen kanssa, ja koen että tapaamisemme olisi myös hänen kannalta huono asia koska se ei synnytä mitään hyvää, mustasukkaisuus vaan voimistuu ja raivoreaktiot kuten on käynyt kun näemme, ei siis tarkoita ettei häntä olisi minulle olemassa.
Tuollainen lause on jokseenkin absurdi ja usein (en väitä että aina) osoittaa ihmisen halua saada toinen käyttäytymään juuri tahtomallaan tavalla? Ihminen haluaisi kokea itsensä toisen silmissä jonkinlaisena (ihanana, kaiken rakkauden kohteena, kaunottarena tms.) ja kun ei haluamaansa kokemusta toisen silmien edessä saa, tunne on tämä: mua ei oo lainkaan olemassa hänelle, toiset on mutta en minä.
??
Olen periaatteessa samaa mieltä että henkilökohtaisista asioista on hyvä puhua kasvokkain. Niinpä olen myös laittanut sähköpostiosoitteeni henkilöille jotka on nimettöminä huudelleet puskista perättömiä väitteitä ja jopa yksityisyyteeni kuuluvia asioita, olen pyytänyt ottamaan reilusti yhteyttä ja luvannut tarjota päivällisen ystävällisissä merkeissä että asiat voidaan puhua joko sähköpostilla tai ihan oikeasti kasvokkain, mutta mitään yhteydenottoa ei kyseisiltä henkilöiltä ole tullut.
Arvostan että laitoit rohkeasti sähköpostiosoitteesi.
Ehkä heitän pienellä viestillä sinne päin...
Hyvää runoilua sinulle ja ennen kaikkea
positiivista elämää, totuudessa;
sitä toivon meille itsekullekin.
Moi.
>> Ihminen haluaisi kokea itsensä toisen silmissä jonkinlaisena (ihanana, kaiken rakkauden kohteena, kaunottarena tms.) ja kun ei haluamaansa kokemusta toisen silmien edessä saa, tunne on tämä: mua ei oo lainkaan olemassa hänelle, toiset on mutta en minä. >> Mitä pahaa on jos nainen haluaa kokea miehen kanssa ketä rakastaa, että olisi tälle kaunotar ja ihana?? tietenkin siinä tapauksessa se on tuhoisaa jos tunne on vain yksipuolinen...
mutta on selvää, että jos pitää monia naissuhteita yllä kenenkään tietämättä toisistaan ja on vuosia kestäneitä suhteita myös pelissä, on kyse sellaisen laatuisesta pelimiehestä, että pelistä tulee jo mieleen lähinnä venäläinen ruletti. Avainsana on avoin ja siekailematon valehteleminen, joka ei johda ihmissuhteissa kuin rappioon.
Itse sanon heti alussa, että psyykkeeni ei kestä muita sänkykumppaneita, jos sinne asti päädytään - ja se on ainoa toivomukseni,
mikä toive ei missään vaiheessa eräässä suhteessa tullut toiselle mahdolliseksi.
Kovimpa olet varma "viehätysvoimastasi". Tuollaisessa tyylissä on jotain luotaan työntävää.
Ehkä syyt naistesi mustasukkaisuuksiin ovat aivan muualla kuin mainitsemissasi.
Tulen jatkossakin laittamaan sähköpostiosoitteeni näkyville. Minulla ei ole salaisuuksia ja olen vapautunut harhakuvitelmista, tosin -minkä tahanssa teorian mukaan- järkyttävällä tavalla.
seksiaddiktiokin on sairasta yritystä saada itsetunnolleen pönkitystä, eikä siinä show:ssa ole onnellista loppua. Kerro ihmeessä, jos tiedät yhdenkään!
Mies joka tyrkkii kalujaan joka läpeen, on itse hyvin mustasukkainen ja epäilevä ja kyvytön.