kaikki muuttu niin äkkiä..mä en tiiä mitä mä oon tehny väärin...kun koulu alko mul oli viel tosi paljon ystäviä,ja nyt mul ei oo enää sellast kunnon ystävää ollenkaan..just mun parasystävä häipy toisen mukaan..ei mul oo enää ku yks ystävä ja sekin on jätkä..ja se nykyään välttelee mua...oon mä ihastunukki täs ollu..mut sain just tietää et se jätkä inhoo mua..vaikka se on ollu mulle ystävällinen ja kaveri.mut se vaan inhoo mua..se vaan ei "kehdannu" sanoo sitä..nyt mä oon yksin..kaikki kiertaa mut kaukaa...kukaan ei oikeen sano mitään..paitsi likat puhuu keskenään must pahaa ja jätkät jottain joskus huutaa..mua ei sillee kiusata mut kukaan ei haluu olla mun kaa mun ex-frendi sanoo et mä oon ihan muuttunu siit asti ku mä aloin käyttää vaan mustaa ja sillee...mut mä en oo sisimmässäni yhtään muuttunu..ja kaikki luulee et mä oon joku kova ihminen..mä en oo..mä oon tosi herkka mä itken aika usein..yleensä koulun jälkeen ja mutsi aina vaan huutaa ja se tietää et mul ei oo helppoo..ei se väkitä..se on kyl melkein aina töissä...mul ei oo ees enää faijaa se kuoli ku mä olin 6v..mä muistan sen niin hyvin se oli kiltti ihminen...koulu menee päin persettä!mul ei oo tääl mitään..mä haluun pois täältä..mä oon niin yksin täällä..mä halusin vana kertoo tänne ,ku ei oo muita kenelle kertois....
mä en taida jaksaa....
*yksin*
4363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koita vaan jaksaa, vaikka tuntuis kuinka pahalta, kyllä se onni joskus alkaa hymyilemään. Jos oot siinä alle 15 vuoden iässä ja vaikka et mikää murrosikäinen kapinallinen olisikaa, niin silti mielipaha saattaa usein johtua kehityksestä ja hormonien myllerryksestä. En siis mitenkää yritä vähätellä sun huonoa oloas sanomalla et se johtuis murkkuiästä, mutta usein asiat vaan pahenee sen myötä (itseltä kokemus noin vuoden takaa...) Ei mukavaa aikaa...
Nyt vaan pidät silmät avoinna ja pään pystyssä niin kyllä niitä uusia ystäviä löytyy ja et voi tietää jos vaikka jo huomenna tapaisit mukavan jätkän(seurustelukumppaniks)joten kannatta elää!
Ja jos kaikki muuttui äkkiä huonoon suuntaan,ni voihan ne muuttua yhtä nopeesti parempaan päin..
Ja vielä ainakin omalla kohdalla oon just nyt kauheen väsyny ja joskus surullinen ja se johtuu talvesta/pimeestä ajasta. Aurinko tuo hymyn kasvoille! Tsemiä!
ystävä..Mailaa minulle [email protected]
*halaa*..Kyl sä jaksat!
sinulle, *yksin*.olen itse kärsinyt samasta ongelmasta jo alaasteelta lähtien. ahdistaa ja itkettää. herää kysymyksiä "mitä minä oikeastaan teen täällä?". suunnittelen joka päivä itsemurhaa ja kärsin masennuksesta. tällä hetkellä käyn psykologin luona joka viikko. pahinta tässä on se, että tapaan "kiusaajia" joka päivä koulun käytävillä, syvä viha nousee pintaan. vanhempani ovat eronneet, ja kärsivät vakavasta alkoholi-ongelmasta, isoveli samoin. ainoa ystävä muutti helsinkiin pari vuotta sitten, ja jatkoin tietäni yläasteelle yksin. tiedän sen, että kaikki tämä on osa syynä siihen että kavereita en saa. nykyisin olen kadottanut täydellisesti kiinnostukseni uusiin ihmissuhteisiin. mutta silti jaksan elää, vaikka itsetuhoisia ajatuksia kehittelen päässäni. silti jaksan uskoa elämään! en halua luovuttaa vain joidenkin paskiaisten takia. vaikka itseeni en luota pätkääkään ja pidän itseäni rumana ja epäonnistuneena ihmisenä, silti jossain syvällä sisimmässäni tiedän että olen hyvä ihminen. toivon täydestä sydämmestäni sinulle voimia ja uskoa tulevaisuuteen. älä luovuta! et ole yksin...* Ole oma itsesi! jos haluat vaihtaa ajatuksia kanssani, voit kirjoitella minulle osoitteeseen: [email protected]
Niin, kiusattu voi olla monella tavalla. Joku haluaa olla erilainen, ja pukeutuu mustiin. Monesti sillä tavalla saa kavereitakin, ja ne kaverit on taas yhtä usein semmosia, mitkä tulee ja menee. Oon yhden "mustiin pukeutuvan" ihmisen elämää tässä vähän seurannut, ja valitettavasti silläkin on kyllä elämä alkanut meneen semmoseen alamäkeen, että sääliks käy. Ei sille mitään voi. Ihmiset on monesti liian pinnallisia. Se ei siis tosiaan tee susta huonoa ihmistä, että pukeudut mustiin, ja se, että ehkä ulospäin näkyvä elämäntyylisi on muuttunut. Kun nyt tässä valitettavan pinnallisessa maailmassa eletään, niin voisitko mitenkään harkita sellaista asiaa, että näyttäisit päällepäinkin vähän pirteämmältä. Ei nyt tarvitse mitään CARAMEL-POWER vaatteita hommata, mutta kyllä monet semmoista synkän olemuksen omaavaa ihmistä pelästyvät! Valitettavasti. Ja sitten, kun sulta on siitä kaverit, ja muut elämän tärkeät asiat karanneet ympäriltä, niin se voi olla kuitenkin totta, että olet muuttunut! Siis ei johdu siitä, että olet alkanut käyttään vain mustaa, vaan sen seurauksista. Eli olet muuttunut masentuneeksi, kun elämä on kääntynyt vähän alamäkeen. Kuulostankohan ihan naurettavalta?? No tämä on minun mielipiteeni. Eli toisaalta ymmärrän ihmisiä, jotka saattavat vältellä tummiin pukeutuvia tyyppejä, koska nykyään monet ovat niin pinnallisia. Itse olen tällainen melkein "Aikamies poika Pekko", tällainen luonnonlapsi. Eikä näinkään ole helppoa. Pitäis hiuksia varmaan värjätä, hankkia roikkuvat housut, ja vetää pipo silmille, että tulis tyttöystävä... Liian kilttinäkin on vaikeata. :( Tällaista tää maailma vaan on. Mutta tosiaan, jos on mahdollista, niin kevennä olemustasi, ja tee se sillai pikkuhiljaa, ettei ex-kaverit ihmettele. Yritä samalla näyttää vähän onnellisemmalta, niin on se ihme, jos ei kukaan kiinnostu. Ex-frendisi voivat olla ihmeissään, mutta mitä siitä? Maailma on täynnä ihmisiä, ja niiden joukossa on myös niitä poikia, jotka tahtoisivat tyttöystävän...mielellään iloisen. (Olen yksi heistä) Käytä tilaisuus hyväksi, ennenkuin murrut. Enkä nyt itseäni tarkoita, vaan niitä maailman ihmisiä!! Ajatusmaailmastasi päätellen sinulle kelpaisi myös vähän kiltimmän puoleinen poikakin ystäväksi?? Ne vaan pelästyvät äkkiä niitä, jotka näyttävät vähänkin joltain gootilta. Mieti vähän, miten naurettavasta jutusta on kyse. Olet aivan varmasti sen verran järkevä, että voit yrittää hetkenaikaa näyttää iloiselta ja pirteältä, ja huomaat, että hetken kuluttua ei tarvitse vain näyttää siltä, kun voi olla iloinen ihan aidosti. Ja todennäköisesti äitikin rauhoittuu. :)
Vaihtaisitko nykyisen elämäntyylisi ehkä hieman "kiltimpiin" vaatteisiin, ja lempeämpään ulkonäköön, joka toisi mukanaan uusia ihmisiä, kenties poikaystävän, ja mielenrauhan sinun, ja äitisi välille? Miksipä et? :)
Toivotan menestystä! Et ole yksin!