Positiivisuus

Enpä tiedä. Moni asia on mainio teoriassa, mutta käytäntö on jotakin ihan muuta. Olen yrittänyt olla positiivinen, ystävällinen, hymyillä, kun paskaa heitetään niskaan tarkoituksella, antaa anteeksi keljukalleille, olla provosoitumatta, olla ystävällinen edelleenkin ja edelleenkin paskaa sataa niskaan. Ja kaiken lisäksi olen ollut ihan tosissani, lapsellinen kun olen. Näin on kulunut yli 50 vuotta. Nyt en enää jaksa.

Mitä se hyödyttää? Ei mitään. Jos jätät loanheittäjile vastaamatta ja olet heille ystvällinen, saat seuraaan kerran kaksinverroin niskaasi, monet tykkäävät ruoskia ja ihan ilmeisesti nauttivatkin siitä. Jotenkin ja etenkin tuo - ystävällisyydellä voi koskettaa tunteita - voi, voi tätä hymistystä.

Ehkä on selalisia, jotka voivat sulkeutua tähän ns. hyvyyden ympyrään ja elää sen umpiossa. Minä en voi enkä pysty, maailma tunkee kyllä minun ympyröihini. Olen jo sen verran haavoilla tämän ystävällisyyden ja toisen posken kääntämisen kanssa, että kertoisipa joku oikeasti, miten näitä periatteita toteutetaan ilman, että itse tuhoutuu?

Anteeksi nyt vaan, mutta nämä sanasi tuntuvat hieman siltä, että hurskastelun kaapu on vedetty päälle, hienot teoriat on hallussa ja jos vaan muut voisivat olla kuten sinä, toteuttaa hyvää, niin kaikki olisi hienosti. Juu niinhän se on, mutta kun kaikki eivät näin toimi eikä ole siihen aikomustakaan. Jeesuksen osa on tosi raskas, oikeasti sitä ei jaksa kukaan kantaa. Et sinäkäään aloittaja, sillä sanasi ovat vain sanoja.

Ystävällisyys on voimavara, joka ei käytössä kulu, vaan lisääntyy. Tosin, hiukan kyynisesti on pakko todeta, että aina ei "metsä vastaa niin kuin sinne huutaa" - enimmäkseen kuitenkin.

Hiukan särähti tuo, että älykkyys laitetaan ystävällisyyden vastakohdaksi tuossa Positiivareiden tekstissä. Eihän se niin ole! Oikein älykäs ihminen on myös tunneälykäs eli osaa ottaa toisten ihmisten tunteet huomioon. Sellainen ilkeily, jota meillä nykyisin huumorin nimissä harrastetaan esimerkiksi lehtien kolumneissa, ei vaadi älykkyyttä, ilkeilemään pystyy kuka tahansa (sen verran meissä kaikissa on petoa). Tosi älykäs on se, joka osaa olla hauska loukkaamatta ketään.

Ilkeilyä pidetään yleensä myös kriittisyyden osoituksena, mutta mitä yllä sanoin tunneälystä, pätee myös asialliseen kritiikkiin. Senkin pystyy fiksu ihminen antamaan loukkaamatta. Tosin joillakin on itsetunto niin kuopassa, että loukkaantuvat asiallisestakin kritiikistä, mutta se on ihan toinen juttu. Esimerkiksi poliitikkojen pitää kestää arvostelua, mutta ilkeilyä ei heidänkään tarvitse sietää.