Mulla on ollut oireita n. 17 v, mutta ennen viime kesää en ollut puhunut asiasta kenellekään. Sitten en enää pystynyt menemään edes ruokakauppaan ja kerroin työterveyslääkärille. Hän määräsi Xanor 0,5mg tarvittaessa. Sitten kerroin miehelleni ja se tuntui auttavan, mutta luulen että ei hän kuitenkaan oikeasti ymmärrä asiaa.
Loppukesä meni joten kuten mutta syksyllä oli taas pahempaa. Nyt jäin vuorotteluvapaalle vuoden alusta ja ajattelin järjestellä pääkoppani. Vaan tuntuu ainakin näin aluksi olevan alamäkeä. Mihinkään en voi mennä ja keksin tekosyitä miksi kotoa ei tarvitse poistua. Kuvittelin esim. tekeväni pitkiä lenkkejä koiran kanssa, mutta ei pysty kun olen varmaa että pyörryn tms. kesken matkaa. Autolla ajamisestakaan ei meinaa tulla mitään, varsinkaan pimeässä. Mulla on kaikenmaailman fyysiset oireet; huimausta, ilma loppuu, sydämentykytystä, vatsa menee sekaisin yms. Unettomuuskin johtunee liiasta asioiden miettimisestä.
Nyt alkaa tuntua siltä, että on varmaan pakko mennä lääkäriin keskustelemaan mitä tälle voisi tehdä.
Ai niin, se kesällä ostettu Xanor-paketti on edelleen avaamaton. Lääkkkeitä en halua ottaa, mun mielestä pää pitäis saada selvitettyä muulla tavalla.
Loppukesä meni joten kuten mutta syksyllä oli taas pahempaa. Nyt jäin vuorotteluvapaalle vuoden alusta ja ajattelin järjestellä pääkoppani. Vaan tuntuu ainakin näin aluksi olevan alamäkeä. Mihinkään en voi mennä ja keksin tekosyitä miksi kotoa ei tarvitse poistua. Kuvittelin esim. tekeväni pitkiä lenkkejä koiran kanssa, mutta ei pysty kun olen varmaa että pyörryn tms. kesken matkaa. Autolla ajamisestakaan ei meinaa tulla mitään, varsinkaan pimeässä. Mulla on kaikenmaailman fyysiset oireet; huimausta, ilma loppuu, sydämentykytystä, vatsa menee sekaisin yms. Unettomuuskin johtunee liiasta asioiden miettimisestä.
Nyt alkaa tuntua siltä, että on varmaan pakko mennä lääkäriin keskustelemaan mitä tälle voisi tehdä.
Ai niin, se kesällä ostettu Xanor-paketti on edelleen avaamaton. Lääkkkeitä en halua ottaa, mun mielestä pää pitäis saada selvitettyä muulla tavalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Mene ihmeellä lääkärille, ja mieluiten psykiatrille, joka parhaiten näistä asioista ymmärtää. Antaa sinulle lääkityksen jolla pääset eteenpäin tämän taudin kanssa. Ja lääkkeitä ei kannata pelätä, ne voi aikanaan jättää pois kun saa akuutin vaiheen hoidettua. Ja mielellään myös terapiaa, jos vain on mahdollisuus.
Itselläni on pitkä historia takana tämän taudin kourissa ja noin 10 vuotta sinnittelin ilman lääkkeitä. Silloin ei kyllä edes tiedetty koko paniikkihäiriöstä mitään. Nyt noin 15 vuotta on mennyt siten että olen lääkityksellä silloin kun ph aktivoituu ja sitten taas vuosia ilman lääkkeitä, kun elämäntilanne ja "taudin kulku" sallii. Tällä hetkellä on tilanne se, että kävin hakemassa lääkkeet. Olen työttömänä ollut jo lähes vuoden ja moni muukin seikka varmasti laukaisi taas pahan olon ja unettomuuden. Odottelen toiveikkaana, että pääsen jälleen ulos ja lenkille koirieni kanssa. Minäkään en uskalla poistua kotoa yksin kuin muutaman sadan metrin päähän. Kuvittelen pyörtyväni ja että koirat karkaa omille teilleen, kun makaan maassa :-( Muutenkin on tosi kurjaa kun elämä on jumittunut neljän seinän sisälle, vaikka mahdollisuus olisi liikkua, kun on tuota aikaakin.
Xanoria voisit ainakin kokeilla siten että otat vaikka puolikkaan pillerin ja sitten noin puolen tunnin kuluttua yrität lähteä ulos. Minulla se on nyt ainoa apu, niin kauan kunnes serotoniinilääke (toivottavasti) alkaa vaikuttamaan.
jaksamista sinulle... et ole ainut, meitä on paljon :-)
vaivasi pahenevat vain.Tutkiskelet päivät pitkät mistä milloinkin mukamas nioistää,se on kkuin luulotautia.Käy nyt ihmeessä lääkärillä,ja syö lääkkeesi,jos haluat parantua ?