Minä voisin ehkäistä mutta vaimo ei halua. Kuitenkin hän on rättiväsynyt lasten hoitamisista. Meillä vanhemmilla ei jää aikaa isoimmille lapsille joten he jäävät heitteille. En jaksa uskoa tätä pakkosynnyttämistä. Ei tällainen voi olla Jumalan tahto että lisäännytään vaikka ei jaksa hoitaa jo olemassaolevia lapsia.
Puhutaan usein, että VL:dessa miehet pakottavat naisia pakkosynnyttämään olkoon mikä tilanne tahansa. Meidän perheessä asia on toisinpäin. Vaimo ei halua ehkäistä vaikka mies haluaisi.
Miten teillä muilla perheillä?
Puhutaan usein, että VL:dessa miehet pakottavat naisia pakkosynnyttämään olkoon mikä tilanne tahansa. Meidän perheessä asia on toisinpäin. Vaimo ei halua ehkäistä vaikka mies haluaisi.
Miten teillä muilla perheillä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Totean että ehkäisen oman terveyteni takia....
Ja sitten todellakin olisin utelias tietämään millä vaimosi perustelee asiaa?
Oletko sanonut että mielestäsi osa lapsistanne on heitteillä?
Ymmärrän sen että mieskin voi väsyä tuossa tilanteessa joten sympatiat sinulle ja vastaa vain jos itse oikeasti haluat.
Ehkäisy on muissa tilanteessa synti paitsi jos uusi raskaus uhkaa äidin henkeä. Tässä on hänen perustelu.
Olemassaolevien lasten hyvinvointia ei ajatella näillä perusteilla. Ajatellaan vain mustavalkoisesti sanan ehkäisy tarkoittavan syntiä.
näin yksioikoinen?
Minusta on tosi julmaa se että lapsella ei ole näissä keskusteluissa mitään väliä. Jos olet palstaa seurannut niin minä olen tällä nimimerkillä ottanut siihen kantaa joskus kiivaastikkin.
Toisaalta toinen yhtä mustavalkoinen ajatus on se että tälläisissä tilanteissa tulee yhdynnästä pidättäytyä? Joka senkin on ehkäisyä siinä kuin muutkin jos sen yksipuolinen tarkoitus on ehkäistä?
Miten ehkäisy on syntiä yhdessä kohdassa olematta sitä toisesa. Ehkäisystä keskusteltiin edellisellä sivulla jossa toin esille sen että ehkäisy on itsekästä mutta yhtä lailla ehkäisemättömyys on itsekästä.
Olet siinä täysin oikeassa että tässä ei ajatella lapsen etua vaan luetaan raamattua yhdessä kohdassa lakina ja toisessa kohdassa jätetään selukematta kokonaan.
En voi muuta sanoa kuin sen että lue vaikka sectorin kannanottoja asiaan. Hän on mies ja ottaa kantaa miehisestä näkökulmasta. Itse olen nainen ja katson asiaa monesti naisen kannalta....
Voimia :)
niin ja kun olet pohtinut asiaa kaikilta kanteilta olet itse valmiimpi palaamaan tämän aiheen keskusteluun vaimosi kanssa.
Yhtä lailla vaimollasi on vastuu sinun jaksamisestasi parisuhteessa! Ei parisuhteessa voida mennä yhden ehdoilla ei tässä eikä missään muussakaan asiassa.
PS. mukava että joku mieskin uskaltaa ottaa asian esille!
kumottiin srk:n ehkäisyharhaoppi ja hautamäen lausunnot epäraamatullisina-ja perustellusti
Kokeilaan jos tämä auttaisi
qqq
Olen 6 lapsen äiti ja ennenkin kirjoittanut tänne tilanteestamme. Mies ei suostu ehkäisemään eikä edes puhumaan siitä. Koska itse olen loppuunpalanut, lopetin seksin kokonaan.
Pian tilannetta on jatkunut puolitoista vuotta, mutta olen onnellinen, sillä uutta vauvaa ei tule ja elämänhaluni palaa päivä päivältä.
Lissu ja Leevi Lessu (nimet muutettu), ovat vanhoillislestadiolainen perhe. Lissu ja Leevi avioituivat parikymppisinä, Lissu hoitoalan ammattikoulun juuri päättäneenä ja Leevi lukion kesken jättäneenä, tuolla hetkellä rakennustöitä tehneenä. Eipä aikaakaan kun Lissu ajautui niin sanotusti siunattuun tilaan ja yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyi terve tyttö. Elettiin onnellista aikaa, Leevi kävi töissä ja Lissu hoiti pienokaista kotona. Oman talon rakentamista suunniteltiin.
Leevi oli aina haaveillut oman yrityksen perustamisesta. Asuntokauppa kävi kuumana, ja käsistään kätevä nuori mies oli hyvä tlonrakentaja. Siinäpä luonteva toimiala omalle yritykselle. Kohta yritysrekisteriin merkittiinkin uusi tulokas: LESsun TAlo.
Kotonakin tapahtui: Lissu alkoi odottaa kolmen kuukauden ikäiselle esikoiselle seuraajaa. Tai seuraajia, sillä yhdeksän kuukauden kuluttua Lessujen perheen vahvuus lisääntyi kahdella pojalla. Leevi oli juuri saanut rakennettua perheelle oman talon. Onneksi, sillä rivitalonpäätykaksio olisikin ollut viisihenkiselle perheelle ahdas. Elämä jatkui omalla painollaan, Lissulle riitti duunia kotona ja Leevi ahkeroi uuden talon kimpussa. Pahaksi onneksi naulapyssyn naula lävisti Leevin kämmenen ja edessä oli muutaman kuukauden sairausloma. Mikäs siinä, kotonakin kyllä tarvittiin. Olisi vain pitänyt ottaa se yrittäjän tapaturmavakuutus, jota myyjä oli yrittänyt melkein väkisin kaupitella. No, mitäpä sille enää voi.
Lissu oli valitellut viime aikoina väsymystä; kaksoset olivat aika kiukkuisia, eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Kiltille esikoisellekin iski korvatulehduskierre, ja välillä Lessuilla huudettiin oikein kuorossa. No, se kuuluu tähän elämänvaiheeseen, Lessut tuumailivat, kun lapset oli kerrankin saatu yhtä aikaa nukkumaan.
Kaksosten syntymän myötä synnyttyselimistään toipilaana ollut Lissu alkoi päästä taas siihen iskuun, että petipuuhat alkoivat maistua. Lessuilla oli ollut puhetta, että toivottavasti tähän tilanteeseen ei nyt enää neljättä lasta synny. Oma talolaina ja yritystoimintaa varten otettu laina kasvoivat koko ajan korkoa ja Leevin työpanosta tarvittiin raksalla. Lissulla oli näissä kolmessakin ihan riittävästi. Makuuhuoneen hämyssä ei kuitenkaan ollut puhettakaan ehkäisystä. Hommat hoidettiin loppuun asti eikä varmoja päiviäkään tietenkään laskeskeltu. Keskusteluillassa ja muutaman tuttavaperheen kanssa käydyissä keskusteluissa oli ollut puhetta siitä, miten perhesuunnittelu oli jonkun verran pesiytynyt myös uskovaisten yhteisöön. Ongelmasta oltiin kovasti huolestuneita varsinkin pääkaupunkiseudun siioneissa. Leevin samassa elämäntilanteessa oleva veli antoi ymmärtää, ettei heidän makuuhuoneessaan ollut pahemmin harrastettu seksiä neljännen lapsen jälkeen. Viidennen aika sai luvan olla myöhemmin. Veli oli heittänyt osittain huumorilla, että eiköhän se Luojan käsky lisääntymisestä ja maan täyttämisestä ole jo suoritettu. Asiantuntijoiden mukaan maailma alkaa olla jo ihan riittävän asuttu. Leevi oli varovasti nuhdellut veljeään ja sanonut ettei perhesuunnittelussa kannata lähteä edes tuolle linjalle. Avioparien viikonloppuleirillä oli selvästi sanottu, että seksistä pidättäytyminen perhesuunnittelumielessä on väärin. Aivan sama olisi käyttää kortsua, Luojan työhön puuttumista molemmat.
Kyllä Leevi ymmärsi, ettei seksi ollut vain lasten alulle saattamista. Siitä saa myös nauttia. Sen Leevi tekikin. Pikkuisen nautintoa kuitenkin himmensi pelko takaraivossa siitä, ettei tämä yhdyntä vain laittaisi uutta elämää alulle. Yleensä Lessuilla oli tapana petipuuhien jälkeen jäädä makoilemaan yhdessä aivan vierekkäin. Se ikään kuin kruunasi koko jutun. Muutaman kerran Leevi oikein yllättyi, kun Lissu aktin jälkeen syöksähti vessaan alapesulle. Lissu huuhtoi paikkojaan vähän turhankin tarkasti. Tunnontarkkana Lissu olikin myöhemmin tunnustanut tehneensä sen osittain siksi, ettei hän kokenut millään jaksavansa, jos hän uudelleen tulisi raskaaksi. Asia korjattiin ja elämä jatkui.
Lessujen hiljaista toivetta ei kuultu ja kaksosten ollessa puolivuotiaita Lissu huomasi taas olevansa raskaana. Uuden tulokkaan syntymä olisi siis odotettavissa hiukan esikoisen kaksivuotissynttäreiden jälkeen. Leeville iski paniikki. Uuden talon kanssa alkoi olla kiire. Pankinjohtaja sanoi maan talousnäkymien kiristyneen siinä määrin, ettei Leevin pyytämää uutta yritysluottoa voitu enää myöntää. Todellisuudessa Leevi olisikin käyttänyt sen uuden, isomman auton hankintaan. Vanha Nissan alkoi olla jo viidelle liian pieni, saati kun kohta heitä olisi kuusi. Pitäisi nyt saada äkkiä tuo talo valmiiksi ja myytyä. Lehdessä kun puhuttiin, että asuntojen pitkään korkealla olleet hinnat olivat kääntyneet laskuun. Ja korot pyörivät viidessätoista. Ei auttanut muu kuin tahkota yötä päivää. No, samahan se valvoiko töissä vai kotona lasten itkua ja vaimon valitusta kuunnellen. Miten Lissu olikin ollut niin hankala viime aikoina; miten se saattoi kuvitella, että hän jaksaisi pitkän työpäivän jälkeen vielä jotakin pyykkiä pestä.
Lessuista elämä alkoi tuntua kovin koettelemusten sävyttämältä. Leevin loukkaama käsi äityi niin huonoon kuntoon, että hän joutui lopettamaan rakennustyöt. Yksikätisenä oli hankala tehdä taloja.
Hetken näytti jo siltä, että elämä helpottaa. Kun uudelle talolle ei löytynyt osatajaa, Lessut saivat kuitenkin muutaman kuukauden kaupittelun jälkeen oman talonsa myytyä, ja vieläpä verovapaasti. Hinta nyt ei enää ollut lähellekään sitä, mitä vastaavasta talosta oli vuosi sitten saatu, mutta tässä tilanteessa oli tärkeintä, että konkurssilta vältyttiin. Joillekin perheille näytti käyneen vielä kehnommin. Edessä oli muutto vähän liian pieneen, mutta kuitenkin uuteen taloon. Kunhan nyt niitä lapsia vain ei tulisi ihan heti lisää. Mutta: Kohtalo näytti potkivat päähän oikein kunnolla. Juuri, kun Lissu ilmoitti olevansa jälleen raskaana, heidän talonsa ostaja soitti ja pyysi käymään. Leevin "harjoitustyönä" tekemässä talossa oli niin pahoja rakennusvirheitä, että ostajat halusivat purkaa kaupan. Kun puolueeton asiantuntijakin oli sitä mieltä, että kauppa oli purettava, ei tilanteelle enää voinut yhtään mitään. Siinä eivät itkutkaan ja säälin kerjäämiset auttaneet, vaikka niitäkin yritettiin. Vasta hieman yli parikymppisillä Lessuilla oli pahojen laskusuhdanteiden jo pitkään tukahduttamilla markkinoilla käsissään kahden talon lainat ja vain yksi myytäväksi kelpaava talo. Omaa taloaankin Lessut yrittivät vielä myydä, mutta hintatarjoukset olivat naurettavia. Ja se viides lapsikin vielä, ja vanhinkin vielä päiväkerhoiässä...Leevi alkoi kärsiä rytmihäiriöistä, olo tuntui tosi pahalta ja jaksaminen oli aivan nollissa. Talon korjaamiseen myyntikuntoonkin tarvittiin koko suvun ja seurakunnan apua. Lohtua ei ollut edes Jobin kirjan lukemisesta, mitä Leevi oli tehnyt isänsä kehoituksesta.
.
.
.
Te, jotka jaksoitte lukea tämän lama-ajasta kertovan tarinan tähän asti, voitte itse keksiä juttuun jatkon. Voihan olla, että kaikki kääntyy Lessuilla voitoksi. Suurimmalla osalla "meikäläisiä" perheitä onkin ollut myös ajallista siunausta. Äskeinen tarina kerrottiin ehkä vähän turhaankin negatiivisia asioita esille tuoden, mutta se kertonee kuitenkin aika hyvin siitä haasteellisesta ja kiusausten täyttämästä elämäntilanteesta, jossa monet nuoret lestadiolaisperheet ovat. Joku äiti saattaisi haluta toteuttaa itseään myös jollakin muulla tavalla, kuin lapsia hoitamalla, niin arvokas kuin tämä tehtävä onkin. Onnistuuko tämä, jos lapsia siunaantuu jatkossakin kuin sieniä sateella? Toisilla perheillä lasten väliin jää ihan inhimillinen ikäero, esimerkiksi kaksi tai kolme vuotta. On kuitenkin myös niitä, joilla kuusitoistalapsisen , yhdeksäntoista vuotta naimisissa olleen perheen vanhimman ja nuorimman ikäero on kahdeksantoista vuotta. Helpolla laskutoimituksella voi todeta, että 240:n kuukauden naimisissa olosta perheen äiti on ollut yhteensä 144 kuukautta eli kaksitoista vuotta raskaana. Siis kolme viidesosaa. Imetykseen on kulunut aikaa vuodesta kolmeen vuoteen, vähän maidonerityksestä, vauvojen imuhalusta ja laskentatavasta riippuen. Siihen kun lisätään vielä talon siivous, ruuan laitto muulle perheelle, 50000 vaihdettua vaippaa jne, niin eipä siinä taida paljon omaa aikaa jäädä, olkoonkin, että loppuvaiheessa vanhemmat sisarukset ovat yleensä suureksi avuksi. Mikä mahtaa olla perheenäidin fyysinen ja henkinen kunto tällaisessa rääkissä? No, olihan tämä tietenkin aika ääriesimerkki, muttei ollenkaan harvinainen tapaus lestadiolaispiireissä.
Yhteiskunta tukee maassamme onneksi verrattain hyvin lapsiperheitä. Taloudelliset murheet ovat ehkä kuitenkin murheista niitä pienimpiä. Muistan itse, että ennen lamavuosia kahdeksanlapsisen perheemme tilipussista lapsilisien osuus muodosti isän käteen jäävää palkkaa suuremman osan. Viidestätoista lapsilisää saavasta kertyy jo melkoinen potti. Menotkin ovat toki valtavat, maitoa saatta kulua parikymmentä litraa päivässä. Ei siinä ihan joka leipäpalan päälle juustoa laiteta!
Sinä uskovainen tai niin sanotusti epäuskoinen tämän palstan lukija: Mitä sinä tekisit edellä kerrotussa Lessun perheen tilanteessa? Seurakunnassamme kehotetaan tiukoissakin elämän tilanteessa luottamaan Jumalaan ja odottamaan palkanmaksua päivä kerrallaan uskoen, ja matkalla tarttunutta syntiä evankeliumin kautta pois uskoen. Täytyy sanoa, että itse olen viime aikoina käynyt kovaa Jaakobin painia itseni kanssa näissä asioissa. Olkoonkin, että oma elämäntilanteeni ei vielä kovin hektinen olekaan. Täytyy kyllä hattua nostaa isojen perheiden isille ja erityisesti äideille. Olipa syntyvyyden säännöstelemättömyys sitten typeryyttä, tai Jumalan tahdon noudattamista, voimia se ainakin vaatii. Varmasti jokainen ison perheen äiti uskoo, ettei omin voimin olisikaan jaksanut tänne asti. Ehkä Taivaan Isä kuitenkin on meitä uskovaisia kantamassa. Tai sitten olemme suurimpia idiootteja mitä maa päällään kantaa. Tiedä häntä. Toivon, että minullakin vielä säilyisi elävää uskoa sen sinapin siemenen verran...
Kaikella kunnioituksella rakasta siioniamme ja niin uskovaisia kuin uskottomia kohtaan:)
Ei voi muuta sanoa....
Uskaltaisiko kysyä että onko omilla valinnoilla ollut vaikutusta perheen nykyiseen tilanteeseen?
Entä jos perhe olisi valinnut toisin olisiko elämä nyt elämisen arvoista toisin kuin nyt?
Tai ainakin sen kuva tästä viestistä jää ettei elämä oikein näin maita?
Kerronpa sulle, miten on tilanne meillä.
Meillä on useita alle kouluikäisiä lapsia, joten tiuhaan tahtiin ovat tulleet. Olemme asiaa kipuilleet mieheni ja muidenkin kanssa. Kuitenkin haluten ottaa kaikki lapset vastaan. En tiedä miten suhtauduttaisiin yleensä rakasteluun ilman yhdyntää, silleenkin nimittäin molemmat voi saada tyydytystä tarpeilleen. Näin olemme välillä toimineet ihan hyvällä omallatunnolla, koska itse en yleensä yhdynnässä ole kokenut juuri mitään ja tilanne on ollut tasapuolisempi noin.
Nyt on kuitenkin tilanne se, että mieheni ei ole enää uskomassa. Yhtenä syynä ratkaisuunsa on ollut myös tämä lapsiasia, mutta ei ratkaisevimpana syynä. Itsekin olen ollut todella lopussa jaksamisen kanssa, mutta olen silti halunnut säilyä uskomassa. En siis tässäkään tilanteessa suostu ehkäisyn eteen mitään tekemään, mutta koen että mieheni kumin käyttöön minun on suostuttava. Koska en koe voivani kieltäytyä yhdynnöistä, eihän miehenikään siihen tyytyisi. Mieheni on sanonut ottavansa tuon puolen omille harteilleen kokonaan.
Mutta se, mitä tällä tarinalla haluan sanoa: mieheni uskon kieltäminen on minulle niin raskas asia, että mikäli hänet vielä saan taivastiellekin rinnalleni kulkemaan, olen valmis synnyttämään vaikka vielä ne 20 lasta. Uskohan se ainut elämässä tärkeä asia kuitenkin on! Eihän meille ole luvattukaan helppoa matkaa kaidalla tiellä, niin kaipa se vaan on luotettava siihen, että voimiakin annetaan tarpeen mukaan.
Jep, mutta mitä siihen naisen uhrautumiseen tulee...niin jos myös miehellä on halu mahdollistaa vaimolleen työssä käynti, niin se kyllä onnistuu. Ja niinhän se kuuluisi ollakin, että kun kerta lapset ja koti ovat yhteisiä, niin ovat myös kotihommat ja lastenhoitokin yhteisiä. Mies pystyy kyllä ihan kaikkeen muuhun kuin imettämiseen ja imetettävällekin voi antaa joko lypsettyä maitoa tai korviketta äidin ottaessa breikkiä kotihulinasta. Tämä kaikki on tapahtunut meillä tosielämässä, joten käytännössä todistettu on. _Ja mies on meillä se, joka huolehtii pääasiassa pyykinpesustakin ja hyvin onnistuu.
Lopuksi vielä se, että netin keskustelupaikat ei ole oikea foorumi keskustella uskonasioista. Täällä voi ihan kuka vaan provosoidakseen antaa ties mitä ohjeita vl:n nimissä.
Kirjoitin tämän nyt vain siksi, että en koe menettäneeni mitään tällä tarinalla. Mutta en myöskään hae täältä neuvoja, koska koen face to face -keskustelut ainoaksi oikeaksi tavaksi uskonasioiden kyseessäollessa.
Voimia perheenne arkeen ja uskomassa jaksamiseen!
että vl:ät puhuu nämä asiat täällä, kaikkien näkösällä? En usko ainakaan!
kun pannaan srk:n sanelupäätöksiä kyseenalaisiksi-ja aivan inhimillisistä ja ymmärrettävistä syistä!
vai puhutaanko näistä avoimesti ry:llä tai r.y:ssä? herrat päättävät ja alamaiset tottelevat maallisessa uskossaan
tärkeämpääkin ajateltavaa kuin pohtia, että sallisinkohan keskustelun ehkäisyasioista S24-keskustelupalstalla.
Kuinka rajoittunut Jumalakäsitys itselläsi on? Mietipäs tätä itsetykönäsi!
olisi sinun Jumalasi?
Miksei voi, etkö aisti hänen tuskaansa.
Kerrotko minulle, jolla on vain kuusi ( 6 ) lasta, missä kohti Raamattua kielletään ehkäisy? ja Seksistä nauttiminen, seksihän on eittämättä suurimpia yhtisiä iloja sekä nautintoja ( luonnoliesti ehkä sen tupakan polttamisen jälkeen )parisuhteessa.
Missä kerrotaan se, että Seksistä sekä alastomuudesta on hyvä olla hiljaa. Aatami ja Eevakin olivat alasti, sekä käyskentelivät Eedenissä, kunnes Eeva sai päähänsä tehdä syntiä ja houkutella Aatamin vielä samaan vipuun, vasta sitten he huomasivat olevansa alasti. Meille uskovaisille, ( ei uskomassa oleville ) on alastomuus luonnollista, sekä seksistä nauttiminen, Jumalalle kiitos, jollei sitä olisi, tuntuisi usein, että parisuhde on hieman kyseenalainen, sellaista se vaan on, vailitettavasti. raamattu sanookin, että heitä pois, mikä pahentaa, ja myös niin, että mieluummin vuosi erämaassa, kun päivä kuikkuisan vaimon kanssa, ei kannat kärsiä tätä lyhyttä elämää toisen vuoksi. Sitä sanotaan tyhmyydeksi.
Raamatussa sanotaan lähetyskäskyssä, menkää ja täyttäkää maa. Sehän on jo täynnä!!!!! Katsokaa vaikka TV;sä, Ylikansoitettuja alueita klopaalisti. 100 v. sitten täällä oli 1,5 mrd ihmistä, nyt yli 6 mrd. ihmistä????
Kehoitan myös katsomaan siinä valossa, missä ne ylkikansoitetut alueet ovat, siellä on myös puutetta, tauteja köyhyyttä, ne on juuri siellä, missä ei ole valaistusta sukupuoliasioissa, sekä on myös suurta tyhmyyttä, kuten kehitysmaissa, ja yhdessä kotimisessa uskonnollisessa vähemmistössä.
Vika ei ole näiden " uskomassa olevien" vaan niiden saarnamiesten, sillä VL;si ei tulla vaan synnytään ja jollin pitää saada pidettyä joukot isona.
Sinulle VL- iskä. Ryhdistäydy, ei yleensä VL- äiskät hypi silmille??? ihmetyttää, kerro sinä, missä teillä kaappi seisoo, ja jos seisoo, mitä siinää on päällä, oli vcaikka kondoomi. Teidän perhesuunnittelu on Sinun asiasi, ei saarnamiesten.
Siunusta sinulle ja voimia vaimollesi.
aloittaja ei ole uskovainen. Sama valistunut henki hänellä kuin muillakin uskonsa menettäneillä.
Koska rättiväsyneellä ja vajaalla unella jatkuvasti elävällä ruurperheen äidillä on todella suuri riski sairastua masennukseen, on synnyttäminen todellinen terveysriski.
Mitä perhe tekee mielisairaaksi pakolla synnytytetyllä äidillä? Sekö on Jumalan tarkoitus? Ei varmasti!
En ymmärrä, miten jotkut äidit jaksaa olla vuodesta toiseen raskaana.. imettää, odottaa, synnyttää jatkuvasti! Itse en tuohon tilanteeseen itseäni koskaan päästä. En en.
Toisakseen on todella todella rasittavaa kun tutut ja tuntemattomat kyttää ja tervehtii mahan kautta. Eikö elämässä ole muuta kuin se, että pitää kytätä milloin kukanenkin on raskaana ja eikö tuo tosiaankaan vieläkään odota, vaikka meni naimisiin jo puoli vuotta sitten, eh eh. Taitaa käydä kateeksi, jos kaikki ei olekaan raskaana joka ainoa vuosi, vai mitä?
Jaksamista puolin ja toisin :)
tehdä miehelle, paljon helpompi kuin naiselle. Siitä vaan terkkarille jutteleen niin asiat hoituu.
Koska vaimo ei ymmärrä omaa, lasten eikä perheen parasta niin olen yhä enemmän kallistumassa juuri tämän vaihtoehdon puoleen.
Keskenämme meillä ei tähän saakka ole juuri salaisuuksia ollut, mutta tämän palveluksen olen nähnyt - sanottakoon sitä sitten järkeilyksi (jolla on aika negatiivinen kaiku vl-keskuudessa) - pitemmän päälle ainoaksi meille sopivaksi vaihtoehdoksi. Olen siis pitkään ajatellut teettäväni itselleni sterilisaation. Minkäs teet jos vaimon usko on vahva, niin ettei lihan heikkoutta ja sen lähimmäisille aiheuttamaa koettelemusta voi nähdä. Jos ehkäisystä millään menetelmällä yrittää keskustella, niin tuloksena on vain itkua ja itseen kohdistettua syyllistävää epäilyä. Isovanhemmilta onkin tullut ihan suoraakin vinkkiä "pitkään imettämisestä" jne. mutta jos edes väliaikaista lapsivälien pidentämistä koittaa ottaa puheeksi niin ei niin ei.
Jos jään odottamaan vaimon omakohtaista "valaistumista" lienee vanhemmat lapset jo hunningolla ja itsekin jossain lataamossa. Vaikea päätös tulee kuitenkin olemaan, kiroaako sitten vaimoni minut vai itkeekö onnesta kun ehkä joskus ymmärtää miehensä ajatelleen perheen jaksamisen parasta?
Naiset ovat herkimpiä ja pelkäävät uhkailuja helpommin, siksi miesten vastuuseen kuuluu opetuksen analysointi. Raamatun perusteita ehkäisykiellolle ei ole. Kysymys ei ole uskosta vaan pikemminkin väärän opetuksen uskomisesta. Elämme UT:n aikaa, emmekä saa olla mielivaltaisesti VT:n opetusten orjuudessa, mitä Jeesus ei UT:ssa vahvistanut. Kun taas UT:ssa kehotetaan:
"Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." (Room. 12:3)
Siis - ajattelemaan itsestään kohtuudella eikä liikaa tai liian vähän" - miestäni tämä koskee myös perhesuunnitelua. Et siis tule koettaa olla isä tai äiti useammalle lapselle kuin pystyy ja hengellinen vastuu lapsista on kuitenkin suurin tärkein ("uskon määrän mukaan"), että voimme osoittaa jokaiselle lapsellemme Kristuksen rakkautta ja elävän uskon Jeesukseen. Raamatun opetukset ovat aika järkeen käyviä tosinaan. - Vai onko järki ehditty jo heittää romukoppaan? Muistetaan, että Raamattu opettaa, että kaikki sananjulistajat erehtyvät monessa kohdassa, siksi heihin ei saa sokeasti luottaa.
"Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme..." Jaak.3:1-2
Raamatun mukaan mies on perheenpää ja joutuu kerran tekemään tiliä Jumalan edessä perheensä vastuun kantajana, tahtoi tai ei.
Jumalan siunausta ja armoa!
Syntyvyyden säännöstelyn kiellolle ei ole perusteita Raamatussa, kirjoittaa teologi täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022800137