Aborttia ajavat valittavat täällä että heitä ( ilmeisesti tarkoittaa: heidän sanomaansa?) ei ymmärretä. Usein valitukseen liitetään ajatus siitä, ettei eettisessä tai sosiaalisessa maailmassa ole yhtä oikeaa vaihtoehtoa, vaan useita. Tästä seuraisi että kaikki olisivat oikeassa. Tai ainakin se, ettei kukaan olisi väärässä.
Tarkastellaan tilannetta esimerkin valossa.
(Jätetään sivuun se, että kirjoitukset ovat usein huonosti muotoiltuja, loogisesti virheellisiä ja että a-asiamiehet kirjoittavat henkilökohtaisessa muodossa, jolloin heidän palstalla esittämien puheidensa ja niitä esittävien henkilöiden välille ei tehdä eroa.)
Tarkastellaan väitettä a-kuvista ja väkivallasta.
Tavanomainen kielenkäyttö määrittelee väkivallan (tässä) toiseen ihmiseen kohdistetuksi fyysiseksi tai henkiseksi loukkaukseksi.
A-asiamies väittää, että väkivaltaa ei abortin ollessa kyseessä, ole äitinsä kohdussa kasvavan lapsen hengen riistäminen myrkyttämällä (lääke) tai imuroimalla (kaavinta) ja lapsen ruumiin tärveltyminen. A-asiamies väittää, että väkivaltaa ja ruumiin häpäisyä on vasta abortoidun lapsen kuolleen ja silvotun ruumiin valokuvaaminen ja kuvien levittäminen.
Jos joku on tavanomaisella kannalla ja väittää että, väkivaltaa on jo lapsen fyysinen surmaaminen, a-asiamies parahtaa, ettei häntä ymmärretä. Hän väittää jopa itseään loukattavan, (ilm. koska puheiden ja henkilön välillä ei osata nähdä eroa.)
Toki häntä ymmärretään. Ymmärretään, että a-asiamiehen väite on tavanomaisesta näkökulmasta katsoen 100% fuulaa. Ymmärretään, ettei a-asiamiehellä ole halua myöntää lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, ymmärretään 100% että hän haluaa sen kieltää paitsi itseltään, myös muilta.
Seuraako tästä se, että tottuus on näiden näkökantojen puolivälissä? Seuraako tästä se, että lapsen hengenriisto on yhtä voimakasta väkivaltaa kuin vainajan kuvaaminen toimenpiteen jälkeen? Tuskin.
Kaikki olisivat yhtä oikeassa, jos kuvaaminen olisi väkivaltaa ja jos väkivallalla ei olisi minkäänlaisia aste-eroja. Kuitenkin normaalissa ajattelussa ja esim. oikeuskäytännössä on oikeushistorian aamuhämärästä saakka tehty eroa väkivallan asteiden välillä.
Siksi voidaan sanoa, että a-asiemiehet ovat absoluuttisesti väärässä rinnastaessaan surmaamisen ja valokuvaamisen. (Tätä ei muuta miksikään se, että he ilmoittavat olevansa johtopäätöksestä "eri mieltä".)
Tarkastellaan tilannetta esimerkin valossa.
(Jätetään sivuun se, että kirjoitukset ovat usein huonosti muotoiltuja, loogisesti virheellisiä ja että a-asiamiehet kirjoittavat henkilökohtaisessa muodossa, jolloin heidän palstalla esittämien puheidensa ja niitä esittävien henkilöiden välille ei tehdä eroa.)
Tarkastellaan väitettä a-kuvista ja väkivallasta.
Tavanomainen kielenkäyttö määrittelee väkivallan (tässä) toiseen ihmiseen kohdistetuksi fyysiseksi tai henkiseksi loukkaukseksi.
A-asiamies väittää, että väkivaltaa ei abortin ollessa kyseessä, ole äitinsä kohdussa kasvavan lapsen hengen riistäminen myrkyttämällä (lääke) tai imuroimalla (kaavinta) ja lapsen ruumiin tärveltyminen. A-asiamies väittää, että väkivaltaa ja ruumiin häpäisyä on vasta abortoidun lapsen kuolleen ja silvotun ruumiin valokuvaaminen ja kuvien levittäminen.
Jos joku on tavanomaisella kannalla ja väittää että, väkivaltaa on jo lapsen fyysinen surmaaminen, a-asiamies parahtaa, ettei häntä ymmärretä. Hän väittää jopa itseään loukattavan, (ilm. koska puheiden ja henkilön välillä ei osata nähdä eroa.)
Toki häntä ymmärretään. Ymmärretään, että a-asiamiehen väite on tavanomaisesta näkökulmasta katsoen 100% fuulaa. Ymmärretään, ettei a-asiamiehellä ole halua myöntää lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, ymmärretään 100% että hän haluaa sen kieltää paitsi itseltään, myös muilta.
Seuraako tästä se, että tottuus on näiden näkökantojen puolivälissä? Seuraako tästä se, että lapsen hengenriisto on yhtä voimakasta väkivaltaa kuin vainajan kuvaaminen toimenpiteen jälkeen? Tuskin.
Kaikki olisivat yhtä oikeassa, jos kuvaaminen olisi väkivaltaa ja jos väkivallalla ei olisi minkäänlaisia aste-eroja. Kuitenkin normaalissa ajattelussa ja esim. oikeuskäytännössä on oikeushistorian aamuhämärästä saakka tehty eroa väkivallan asteiden välillä.
Siksi voidaan sanoa, että a-asiemiehet ovat absoluuttisesti väärässä rinnastaessaan surmaamisen ja valokuvaamisen. (Tätä ei muuta miksikään se, että he ilmoittavat olevansa johtopäätöksestä "eri mieltä".)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi oletat että kukaan viitsisi enää sinulle vastatakaan? Olet aloittanut keskusteluja mm. abortti-kuvista ja empatiasta tässä taannoin. Loppujen lopuksi on käynyt ilmi, ettei sinulla ole ollut kiinnostusta kuitenkaan keskustella aloittamistasi aiheista. Sen sijaan olet keskittynyt haukkumaan kanssakirjoittajasi. Et ole juurikaan vastannut itse aihetta käsitteleviin viesteihin, vaan sen sijaan keskittynyt mollaamaan sinulle vastanneita ihmisiä...
Oletettavasti niin käy nytkin. Odotan vastinettasi jossa haukut meidät "aborttiasiamiehet" taas maan rakoon, pidät meitä joko stalinisteina, pahan ruumiillistumina, murhaajina ym. ja laitat suuhumme sanoja, joita sieltä ei edes löydy. Se tuntuu olevan se keskustelemisen taso, johon sinä kykenet.