Se on ja ei ole. Se ajaa eteenpäin ja sitten taas peruuttaa. Se kumartaa ja sylkäsee. Se rakastaa ja taas yhtään ei. Se on niin äitinsä poika vielä keski-ikäsenäkin. Ei sen kanssa vaan jaksa. Voiskohan joku torpata ne rapuäijät täysin ja kokonaan?!
Rapumies=sydänsuru
Se on niin hieno ja niin huono
114499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sepä se, kuka ottaa siitä miehestä selvää, on niin omanlaisensa. Milloin hyvä, milloin huono. Ei ainakaan kovin uskollista sorttia, vaikka välillä muuta väittää. Olen päättänyt viettää ravutonta loppuelämää, vaikka se viiden vuoden jälkeen vähän jurppii, parempi näin.
kuule,vika ei ole ravuissa,vaan heidän käsittelijässä! jos rapua arvostaa ja muutenkin pidetään,samalla mitalla tulee takaisin. eikä rapu koskaan petä,ainakaan selän takana.
Kyllä rapu pettää, on nimittäin ihan mestari siinä, olen ollu rapumiehen rakastaja jo parisen vuotta, kiitos Minna miehestäsi.
Kokemuksesta voin sanoa, että rapu pettää.
Puoli vuotta olen varatun rapumiehen kanssa hengaillu.
Rapu todellakin pettää!
Rapu ei varmaan usein tee sitä tahallaan. Mutta sydämenasioissa rapu on tunneihminen ja silloin eivät tahto tai järki pelaa. Mennän täysin fiiliksillä eteen päin kunnes sitten lopulta taakse päin.
Samaa mieltä, mun rapumieheni ei alennu koskaan huonoon käytökseen, enkä todella tulisi mieleeni provoilla häntä suuttumaan, kun hän on itse rauha ja rakkaus!
Huomaan että hänelle on tärkeää kuulla että hän on ihana, jalo, korvaamaton (se on totta)! Aina kun annan, saan monin kerroin takaisin. Ikinä en halua olla ilman häntä, en voisi ajatella enää ketään jos hänet menettäisin. Kuka nyt sekundaa haluaa kerran tavattuaan aidon PRINSSIN
naisen puolihulluuteen saakka! Ailahtelut on kestämättömiä. Äiti vaanii rapuäijän päässä alituisesti. Ei rapumiesta todellakaan kestä.
Tunnen sympatian suorastaan tihkuvan lukijoista!
Jep.Olen rapumiehen vaimo.Uskomattoman komean,kiltin,tuulella käyvän,tulisieluisen,karismaattisen äidin pojan vaimo.Mieheni kuulemma pyrkii irti äidistään(joutaishan tuo...nelikymppinen kohta)ja sehän onkin "helppoa" kun armas anoppini on tarmokas kaksonen...ja pahinta kaikessa myös minä olen kaksonen.Ei ole aika tullut pitkäksi.Aina tapahtuu.
Olen tuumannut,että minussa on masokistin vikaa.Kaksosena tarvitsen loputonta haastetta mutta joskus tuntuu,että olisi kiva kun joskus olis hetken rauha.
Rapumiestä saa aina paijata,hymistellä,hivellä ja hipsuttaa.Kehuja unohtamatta omat aivot narikkaan nakaten...
Mutta puolensa kullakin mutta juuri tänään olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä,että joutaisivat reippaat kanssanaiset jotenkin eliminoimaan tai lobotomioimaan edes osan rapu-ukkeleista.Ihan vain yhteisen hyvän nimissä.
Jaksamista Naiset!
näin on.Tässä se muuten on,tiiviisti kiteytetty asiantuntemuksella avoimesti kerrottu totuus.Totuus voidaan sanoa lyhyesti,mutta valhe vaatii pitkät sepustukset:"yhdyn edelliseen,rapumies."
HALUAISIN SANOA ETTÄ OLEN täysin samaa mieltä KANSSASI.
ja ravuista ei saa muuta kun sydän suruja!