kirjottelin tuossa alla otsikolla pohja jotta kaikki tunnistaisivat kun nyt käytän nimi merkkiä. eli siis elämä tuntuu hyvältä ja raujalliselta.viikko juomatta,mikä nyt mulle ei ole mikään saavutus , mutta kun nyt yritän täysin raitista elämää niin siitähän se alkaa. olen käynyt nyt 2 kertaa aa:ssa ja tuntuu se auttavan.vähän pihallahan siellä kyllä olen ja olen yrittänyt lukea liikkeestä ja sen periaatteista ja ohjeista ja miettinyt niitä. no eihän sitä aina kaikkea tajua.eka ja toka askel on jo selvää ja sisäistänyt ne.Vaimokin on ihan ihmeissään kun näkee että tosissaan yritän.Vaimo itse on absolutisti,ollut jo 10 vuotta niin ei ole ainakaan kaveri kiusaamassa.menen tänään keikalle,muusikko kun olen ja käyn myös tänäänkin aa:ssa klo 12 hakemassa taas voimia.antabukset ovat kaverini ja varmistuskeino jos rupeis tekeen mieli niin en voisi kuitenkaan ottaa.joka aamu alkaa antabuksella ja en unohda sitä ottaa.en valehtele enään itselleni tässä jutussa.
POHJA
wangchung
4472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alussa vanhempien AA:laisten kuuntelemiseen, toipumisohjelman 12 askelta ja niiden ymmärtäminen vie paljon aikaa, käytä puheenvuorosi jos pystyt, ole ennakkoluuloton. Ja minulta saa kysyä mailin kautta, jos on jotain kysyttävää. Raitista lauantaita!
Toisten puheenvuorojen kuuntelu palaverin aikana ja kyseleminen palaverin jälkeen ovat myös tehokas tapa omaksua ohjelmaa.
Puolisoillekin on ohjelma ja toveriseura AL ANON, joka julkaisee alkoholistien läheisille tarkoitettua kirjallisuutta.
HEI!!!
Olen itse ollut aa.ssa vaihtelevalla menestyksellä 4-5 vuotta! siitä on apua, vertaistuki on tosi tärkeää, kuulee paljon, paljon kokemuksia. viimeinen raittius kesti 11 kk.tta, kun kävin melko säännöllisesti aa.ssa, mutta aloin lipsua ohjelmasta, haihattelee muita asioita, ja retkahdin ja taas pudottiin alemmas!!!!asunnot meni, ajokortit, fysiikka ja pää meinas pettää, tällä kertaa munuaiset..tuli kaikenlaisii muitakin sivuongelmii,ei todellakaan kiva...onnex pääsin vielä yrittää,nyt 3 vko.a raittiina ja vasta nyt alkaa vähän "järki" toimii, oli kamalat halut vain takas kentälle, vaikka elämästä ja kuolemasta kyse. ja mulla vielä lapsia, eivät kyl onnex ole näkemässä äitin sairauskohtauksia!!!!
Todella paljon voimia ja Siunausta!!!
Periksi ei anneta!!!!
Toivon, että löytämäsi pohja on pitänyt, että et joudu putoamaan sen läpi.