Mitä tehdä kun olen kertomassa nyt viiden vuoden takaista suurta valhettani ensiksi psykiatrilleni, eikä hän välttämättä usko? Mä niin kadun sitä valhetta joka tavallaan alkoi viattomasti mutta paisuikin tosi isoksi jutuksi ja vei mut pakkohoitoon ja pakkolääkitykseen. Sotkin asiani tosi pahasti, mutta onko vielä myöhäistä tunnustaa ja alkaa selvittää juttua?
Mä tein sen koska muuten mua ei ois otettu vakavasti enkä ehkä ois saanut kaipaamaani apua. Olin todella lapsellinen, typerä, surullinen ja huomionkipeä 15-vuotias. Voisiko joku auttaa? Onko kukaan tehnyt mitään vastaavaa koskaan?
Mä tein sen koska muuten mua ei ois otettu vakavasti enkä ehkä ois saanut kaipaamaani apua. Olin todella lapsellinen, typerä, surullinen ja huomionkipeä 15-vuotias. Voisiko joku auttaa? Onko kukaan tehnyt mitään vastaavaa koskaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerron oman tarinani jos kerrot että mitä valehtelit? etkai vaan väittäny talomiehen käyttäneen sinua hyväksi pannuhuoneessa, kun olit nähny pannuhuoneen ohimennen niin pystyit kuvailemaan paikan yksityis kohtaisesti vaikka sinne ei ole avaimia kuin talomiehellä.
(pikku tyttöjähän uskotaan 95% kerroista, ja se talomies on 200% syyllinen ja siltä ei edes kysytä mitään ennenko se passitetaan linnaan)
No mun valhe oli vähän erilainen..
Sanoin kuulevani ääniä, mm. sellaisia jotka käskevät mun tappaa muut ja itseni. Pitkä juttu mutta diagnoosi oli skitsoaffektiivinen psykoosi ja suljetulla osastolla meni vuosi.