Kävin marraskuussa gynellä papa-testissä (mirana kierukka tarkistus, ei ole ollut lainkaan menkkoja koko miranan aikana yht. n. 8v) ja valitin samalla hikoilusta, unettomuudesta, mielialasta, jännittyneisyydestä, haluttomuudesta ja alapään kuivuudesta. Sanoin lääkärille, että tein viime keväänä testin, jonka mukaan minulla olisi alkaneet vaihdevuodet. Terveyskeskuslääkäri/gyne sanoi siihen, että mistä sellaisia testejä saa ja ei ollut tietävinään koko testeistä?! Hän myös sanoi, ettei sellaista pikatestiä ole olemassa mikä sanoo vaihdevuosien alkaneen. Ja kun sinä olet noin nuorikin (täytän kohta 44 v ja ekat kuumataallot alkoi maaliskuussa 2005) hän ei suosittele hormonihoitoa, kun ei voi olla varma vaihdevuosien alkaneen!!!!!!!!!
Kuka minulle siis voi sanoa milloin ne on alkaneet ja mitä hoitoa näihin vaivoihin voi saada?
Maanataina olen menossa työpaikkalääkärille kysymään hänen mielipidettä, että olenko masentunut vai stressaantunut vai vaihdevuosioireinen. Ja saanko vaikka mielialalääkitystä, jos ei hormonia "näin nuorelle", oloni parantumiseen -apua on nyt saatava! Ei tätä ahdistunutta oloa tahdo enää kestää.
Pitäiskö terveyskeskuslääkärit kiertää kaukaa ja maksaa samoista testeistä yksityisellä mammonaa saadakseen vastauksia/palvelua?
Kuinka te kanssasisaret olette vaihdevuosioireista saaneet varmuuden ja mikä on auttanut asiaan?
Kuka minulle siis voi sanoa milloin ne on alkaneet ja mitä hoitoa näihin vaivoihin voi saada?
Maanataina olen menossa työpaikkalääkärille kysymään hänen mielipidettä, että olenko masentunut vai stressaantunut vai vaihdevuosioireinen. Ja saanko vaikka mielialalääkitystä, jos ei hormonia "näin nuorelle", oloni parantumiseen -apua on nyt saatava! Ei tätä ahdistunutta oloa tahdo enää kestää.
Pitäiskö terveyskeskuslääkärit kiertää kaukaa ja maksaa samoista testeistä yksityisellä mammonaa saadakseen vastauksia/palvelua?
Kuinka te kanssasisaret olette vaihdevuosioireista saaneet varmuuden ja mikä on auttanut asiaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaihdevuosien oireet ovat aika selvät:
kuumat aallot (ihan kuin tsunami olisi tulossa), sen jälkeen paleleminen öisin, mukaanluettuna yövalvomiset, olo kuin mielipuolella, hajamielisyys (kaikki asiat unohtuu)...
Olen itse 46 -vuotias; enkä tiedä, pitäisikö aloittaa hormonihoito. Aloitin Menolistica-vitamiinilisähoidon, ja vielä ei ole ollut apua. Enkä usko olevankaan, mutta ovathan nuo omegat hyväksi.
Ei huvittaisi hormoonitkaan, mutta mikähän sitten olisi avuksi. Olen huomannut, että liikunta auttaa jonkin verran, mutta ei riittävästi.
Ensi viikolla on lääkäri(terveyskeskus), ja katsotaan, mitä tuo sanoo...
minulla alkoi lähes samankaltaisilla oireilla tämä oma kummallinen olotilani. Se alkoi n.2vuotta sitten ja melko yht´äkkiä. Juuri tuollaista unettomuutta, masentuneisuutta jopa sekavaa oloa, jännittyneisyyttä, ahdistusta. Minä ravasin terveyskeskuslääkärillä ja työterveyslääkärillä. Kaikki mahdolliset kokeet otettiin kilpirauhas- yms. testit. Lopulta työkkärilääkäri sanoi, että käypä vielä psykiatrilla ,jos sinulla on ihan burnout. No kävin siis sielläkin eikä hänkään osannut oikein ajatella mikä vaivaa sanoi, että olet ahdistunut tai masentunut, mutta kun et oikein ole sitäkään kun olet noin aktiivinen, siis jumppasin 6kertaa viikossa ja teen sitä edelleenkin. Mutta hän kuitenkin sanoi, että käypä vielä gynegologilla jos sitä kautta saataisiin selvyyttä. Kävin siis gynellä, jonka mielestä minulla on selvästi premenopaussioireet, vaikka fsh arvo näytti vielä normaalia. Hän määräsi sitten femoston kuurin kokeiluksi 3kuukautta. En ole vieläkään sitä aloittanut, mutta sen sijaan olen kokeillut lähes kaikki luontaistuotteet, ja käytän paljon vitamiineja mmssa omega3, joka totisesti on auttanut. Me naiset kun unohdamme tässä laihdutusbuumissa syödä tuota hyvää rasvaa, joka tukee omaa hormoonitoimintaa. Myös olen yrittänyt asennoitua tähän niin, että tämä olotila on normaalia ,luonnollista lähes joka naiselle. Vaikeaa silti on ja mietin joka kuukausi aloittaisiko tuon hormoonihoidon. Fsh arvoni on nyt jo koholla, mutta ei vieläkään merkittävästi.
Kyllä sulla taitaa olla v-vuodet. Oireet niin selviä. Tietenkin gyne olis asiaan vihkiytynyt lääkäri mutta kyllähän se maksaa. Jotkut "tavallisetkin" lääkärit kyllä osaaavat asiansa ja tietävät pikatesteistä.Kuulema jopa käyttävät niitä. Mutta pyydä päästä verikokeeseen jolla mitataan ???-arvoa (en varma nimestä), joka tapauksessa siis vv:n alkamista. Helppoa ja nopeaa. Itse sain pyytämättä lähetteen. V-vuodet alkaa kaikille niin yksilöllisesti omaan aikaansa. Nosta häntä pystyyn, pyydä hormonilääkitys joka helpottaa heti. Mutta ota ensin selvää mihin ryhdyt (riskit). Itse käytän mieluummin hormonihoitoa ja parannan näin elämänlaatua. Rintasyöpäriskin olen tiedostanut kyllä.
Otatin FSH-hormoni testin terveyskeskuksessa ja puhelimessa lääkäri tulkitsi, ettei ole vaihdevuodet. Kerroin tuloksen myöhemmin gynelle ja hän sanoi, että on alkaneet. Kyllähän nuo arvot kuulemma vaihtelee, mutta tajusin itsekin katsoa netistä ne labrojen viitearvot ja näin oli asia. Mulla ei kyllä varsinaisia kuumia aaltoja ole, hikoilua jonain päivinä. Sain keltarauhashormonia, mikä on tosi hyvä- ainakin toistaiseksi. Siis alkuvaiheessa voi olla niin, että estrogeenia onkin liikaa suhteessa progesteroniin, siksi jälkimmäinen auttaa.
Hei!
Älä jatka kärsimistä, vaan vaihda lääkäriä! Olen 44v nainen ja taistellut/kärsinyt ks. oireista jo monta vuotta - aivan turhaan. Käytin kaikki mahdolliset luontaistuotteet, kasviestrogeenit, joista oli hetkeksi apua. Esim karnosiini 400 mg siirsi oireita vuodeksi.
Viime tiistaina menin lääkäriin ja kerroin, etten jaksa enää valvoa enkä hikoilla. Lääkäri totesi, että olen kovin nuori, mutta ei missään nimessä pidä jatkaa valvomista. Kertoi, että jatkuva valvominen on paljon todennäköisempi syy sairastua vakavasti kuin hormoonilääkitys. Kokeet otettiin, mutta vastauksen saan vasta ensi viikolla. Turha elämää on muuttaa kärsimysnäytelmäksi, kun apuakin on tarjolla. sain Femoston 1/10 kuurin ja jo kolmen vuorokauden jälkeen alkoi helpottaa.
Tuntuu lohduttavalta, että on muitakin nuoria vaihtarivaiheessa olevia naisia. Olin itse niin vastaan hormoonikorvaushoitoa, mutta näin jälkiviisaana aivan turhaan. Levänneenä jaksan paljon enemmän ja elämä näyttää yllättävän hyvältä!
Koita jaksaa ja vaihda ihmeessä lääkäriä!
Kiitos kaikille vastanneille! On tosi hienoa kuulla muillakin olevan samoja ongelmia, kun omassa tuttava piirissä kaikki on niin energisiä ja terveitä, että suututtaa olla heidän seurassa.
Menen tänään tosiaan lääkärille ja muutama teidän viesti on mukana, joista lunttaan noita hoitoja jos lääkärini minulle jotain ehdottaa, muistan kyllä sen että kaikki olemme yksilöitä - se mikä käy sinulle ei välttämätä käy minulle.
Luen mielelläni lisää vastaavia rohkaisuja olotilaani ja saatampa kirjoittaa mitä lääkäri vastasi minulle...
olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä lääkäri sanoi sinulle, oliko asia jotenkin autettavissa, minulla itsellä samoja vaivoja siksi kiinnostaa...
Joo, kävin lääkärillä ja verikoe otettiin (FSH-arvo, josta pitäisi nähdä onko vaihdevuodet alkaneet) tuloksen kuulen perjantaina. Sen jälkeen mietitään saanko lievää mieliala lääkitystä vai hormonihoitoa!!! Palaan asiaan vielä tuloksen jälkeen.
Minulla on pari vuotta sitten todettu vaihdevuosien alkaneen (gynelle menin, kun kuukautiset tulivat n. joka toinen kuukausi). Nyt sitten on alkaneet kummat oireet; rinnan yläosassa on kumma tunne, kuin iho kihelmöisi tai ei iho, vaan vähän siitä ihon alta ja alue on tasainen kainalosta kainaloon. Sama tunne saattaa tulla reisiin. Tuntuvatko kuumat aallot tältä? Varsinaisesti hiki ei tule, mutta jälkeenpäin saattaa olla vilu. Nämä tunteet tulevat ennen kuukautisia tai ennen niitä kuukautisia, joita ei sitten tulekaan.
Minä kyllä kärsin myöskin paniikkihäiriöstä, mutta nämä "kohtaukset" eivät ole sitä, ellei sitten siitäkin oireet vanhemmiten muutu.
Suurimpana ongelmana kuitenkin on, että pelästyn tätä oiretta kovasti, koska minulla on sydänkohtaus-fobia. Sydänkäyrä on otettu useammankin kerran ja joitakin verikokeita, ja lääkäri vakuuttaa, että kyse ei ole sydämestä. En kuitenkaan pääse jatkotutkimuksiin ja yksityislääkärin kautta ei ole varaa...
Tänään sitten lääkäri soitti ja sanoi, että hänellä on hyviä uutisia minulle. Sinulla ei ole vielä tietoakaan kuukautisten poisjäämisestä sillä fsh arvosi on 117. En pystynyt siinä juttelemaan, kun olin töissä. Nyt olen surffaillut ja löysin kaksi eri arvoa jolloin voidaan postmenopaussi on alkaneen: 30-40 KY/litra ja 34-110 IU/I. Eli voiko minun arvo olla 117 jotain muuta mittayksikkö vai miksi lääkäri sanoi, että vaihdevuodet eivät ole alkamassakaan? Muutenhan toi lukema tarkoittaa aivan jotain muuta!!! Varmistan asian heti maanataina työterveydestä, mutta osaako joku kertoa minulle olla vielä jokin muu mittayksikkö jolla fsh:tä mitataan?
Nyt lääkäri sanoi, että aloittaisín lievän masennuslääkkeen syönnin ja seurataan mitä hikoilut siitä sanovat. On tämä niin vaikeeta...
jos arvosi todella olisi tuo 117 sinulla olisi vahvasti vaihdevuodet menossa jo menopaussi ellei peräti postmenopaussi vaihdeessa. Ikäsi huomioon ottaen sinulla luultavasti on menossa premenopaussi vaihe joka kestää viitisenkin vuotta ennenkuin kuukautiset jää pois. Kuvaamasi oireet ovat aivan samoja kuin minulla oli 3-vuotta sitten olin silloin juuri tuon 43v. Kävin silloin mehiläisen gynekologilla ja otettiin myös fsh joka näytti vielä täysin normaalia eli 8. Tästä huolimatta gunegologini sanoi, että oireet määräävät hoidon ja hormoonihoito on ainoa oikea,masennuslääke ei ole kokonaisvaltaista hoitoa, vaan hoitaa vain yhtä osa-aluetta siitä. Terveyskeskuslääkärit eivät määrää hormoonihoitoa ennenkuin on selvä että estrogeenituotanto on loppu. Ja saattaahan olla että tuo sinunkin arvosi oli 11,7, mikä kuulostaisi loogisemmalta.
Minulta loppuivat kuukautiset reilu vuosi sitten ja loppukesästä 06 alkoi sitten yöhikoilu ja valvominen kertaheitolla. Sitkuttelin marraskuulle ja sitten gynelle. Otettiin verikoe, josta selvisi hormoniarvot. Minulla fsh 50,8 kun normaaliarvo gynekologin mukaan on 21. Aloitin h.hoidot Estrogeliä päivittäin painallus ja emättimeen 2xvk tabletti. Näillä eväillä alkoi elämä taas maistua! Ajattelin, että valvonko ja riudutanko itseni henkihieveriin ja pilaan läheistenikin elämän vaihdevuosioireiden kaaoksessa vai sallinko itselleni nautinnollisen ja seesteisen elämän jatkossa. Valitsin jälkimmäisen koska en halua olla "vanha kiukkunen akka". Ja ainut asia mitä kadehdin vilpittömästi, on se 20 % naisista, joille ei tule vv-oireita ollenkaan! Jaksamisia kaikille - hormoneilla tai ilman :)
Hei!
Tarkista, kuulitko oikein tuon luvun. Minulle lääkäri sanoi,että kun luku on noussut 34:ään, katsotaan, että vaihdevuodet ovat alkaneet. Minulla luku oli siis tuo 96 eikä lääkäri ihmetellyt rajuja oireita. Olen 44v ja nyt hormonien ansiosta elämäni kunnossa. Elämä hymyilee, alakuloisuus, kireys, hirveät rytmihäiriöt ja tsunamiaallot ovat poissa. Ole tosiaan tarkka, että syöt oikeaa lääkettä oireisiisi. Siis takaisin vain soitto sille lääkärille. Parempaa vointia sinulle!
Erilaiset psyykkiset oireet ovat tavallisia vaihdevuosien aikana. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista. JOTEN ainut lääke on hormoonihoito joka tepsii, tai sitten täytyy vain kärsiä sopeutua tilanteeseen, koska olo saattaa myös vaihdella kuukaudesta toiseen, kun välillä estrogeenia on vähän ja toisinaan taas enemmän.