dokaamiselleen,eikä se ole kuin luenteen heilloutta dokata,ja säälissä rypeä.
Juoppo keksii
aina syyn
11876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tiedetty aina, että syy löytyy. Sitä mä olen ihmetellyt miksi alkoholistin pitää löytää syy ja syntipukki juomiselleen toisista ihmisistä ja muualta kuin itsesta, miten se aina on jonkun muun syy????? Kun rakas jätti, kun työ meni, kun yleisesti vituttaa, kun lusikka putosi lattialle, kun tv:stä ei tule "mitään".... Miks tarvii jonkun muun syyn, kuin sen että haluaa juoda....
oikein. Minunkin sisko sanoo aina kun häntä arvostelen dokaamisesta, että joo ihan paska ihminenhän hän on eikä hän sille mitään voi.Mene nyt tälläselle selittämään, että siitä kyllä voi päästä irti ja kato sitten vähä aikaa ootko ihan paska ihminen.On niin vaikeaa tämä rinnallakulkeminen kun minun kaikki puheet otetaan arvosteluna ja alentamisena.
monet juopot juovat vaan ajankuluksi, haluavat yksinkertaisesti olla kännissä, siinä se, ei ole muutakaan ajanvietettä....
ei omien sanojensa mukaan halua juoda, vaan on pakko juoda. Hän ei juo ajanvietteeksi vaan pakosta. En ihan oikeasti ymmärrä mitä on pakkojuominen. Kun silmä välttää, niin ukko karkaa kännäämään. Eikä se ole todellakaan mitään viihdejuomista, vaan tajuttomuushakuista viinanjuontia. Selvin päin mitä ihanin ihminen, mut sit se menee taas....
Jos on ajanvietejuoja, niin luulisi olevan helppo lopettaa ja keksiä muuta puuhaa. Mutta sitten kun siitä tulee pakkoa, niin onpa vaikeaa lopettaminen ja kunhan sen vaiheen yli on päässyt, niin voi vain todeta, että enää ei tarvitse juoda. Näin se on minulla ainakin mennyt ja nyt on hyvä kausi taas menossa. En tiedä kuinka kauan jatkuu, mutta nyt on hyvä näin.
Oletkohan minun avovaimo..? Et taida kuitenkaan koska se karkasi ulkomaille juomistani.Sitä se teettää.Minun on "pakko" juoda.Välillä sitä on ihan itkua vääntäen vetänyt sitä viinaa, mutta sitten kun on humalassa, niin helpottaa.Itse tosin tajusin olevani alkoholisti ja lopunelämän viinatonkausi-projekti on menossa koko ajan.Haluan menestyä elämässä.Sama se kai on sitten olla vaikka töissä 12-14 tuntisia päiviä jos samalla ajalla tulisi juotua kuitenkin.Ei ole helppoa kuitenkaan ollut tämän kanssa ja joka hetki taistellaan.On se viina sellanen perkele, että en olisi koskenut jos olisin tiennyt itseni.Toisaalta, ehkä tämä on se minun haasteeni elämälle ja toivottavasti voin katsoa sitten vanhempana taakse ja sanoa että hyvä etten ole ottanut tippaakaan sen päivän jälkeen.Ainakin elämä on paljon enemmän elämisen arvoista ollut ilman viinaa.Tänne on muuten hauska välillä tilittää kuten nyt.
Onhan se tietysti kumma, että sellaista joku väittää. Mutta niin se vain on.
Kun juominen on alkoholistista ja kun sitä on jatkunut pitkään, on juominen pakonomaista. Juominen ei enään anna minkäänlaisia hyvänolon tuntemuksia - päinvastoin, itku silmässä alkoholisti aloittaa juopottelun ja itkua tulee herkästi humalan aikanakin, ns. itkuviinaa kun joutuu juomaan.
Siinä tilanteessa olisi ehdottomasti saatava ulkopuolista apua. Oma apu ei enään riitä.
Menen mun ns. miestäni etsimään ja viemään hoitoon. Hän vetää sitä itkuviinaa vaan, mut ei pysty kävelemäänkään enää... Toivon, että löydän hänet, toivon että saan raahattua, taksilla kaiketi, sairaalaan. Ja toivon että henkilökunta ottaa vastaan. Pelottaa, ettei vastentahtoista hoideta, etten saa vastentahtoiseen hoitoon, olenhan sellainen on-off -avovaimo, emme virallisesti asu yhdessä. Juuri tästä juopottelusyystä.
Jos yhtään oikein muistan omalta kohdaltani, voi olla vaikea saada miestä lähtemään hoitoon, ellei halu siihen ole vielä syntynyt.
Itkuviina ja katkokävely ovat kylläkin mahdollisia merkkejä pohjalle pääsystä, jolloin omaa halua saattaisi ehkä jo löytyä.
Sinun ei kuitenkaan saa missään nimessä unohtaa itseäsi.
Hanki itsellesi myös apua, sillä todennäköisesti tunnet jonkinlaista syyllisyyttä miehesi juomisesta? Syyllisyys on omaa elämääsi ajatellen vaarallinen seuralainen, ja siitä sinun täytyy hankkiutua eroon.
Miehesi juominen johtuu yksin ja ainoastaan hänestä itsestään. Siksi hänen auttamisensa on niin vaikeaa, koska hän ei tätä asiaa tiedosta.
juomaton kausi oli mulle täysin käsittämätön ajatus raitistumisen alussa. toistaiseksi tai tunti kerrallaan, miten milloinkin. mutta koko loppuelämän ajaksi oli mahdotonta ajatuksena, tuskaisena salamana meni todella läpi ja yli ymmärryksen.
nyt ei tarvii ajatella asiaa sen kummemmin, toistaiseksi on ihan hyvä termi. kestäköön se vaikka loppuelämän, jos hyvin menee ja miksei menis.
Siinä olet oikeassa, että juoppo keksii mistä vain aiheen juomiseen.
Et kuitenkaan tunne alkoholismin olemusta, koska et ole (ainakaan vielä) kehittänyt itsellesi voimakasta alkoholiriippuvuutta.
Itse asiassa varmaankin lähes kaikki nykyiset alkoholistit ovat ajatelleet aikoinaan ennen alkoholisoitumistaan juuri samoin kuin sinä, että asia on kiinni vain luonteen heikkoudesta.
Lukuisat lujatahtoiset tohtorit ja timpurit ikään, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta ovat saaneet riittävän kauan juotuaan havaita, että Kuningas Alkoholi on vahvempi.
Eli asia on kiinni siitä, kuinka pitkälle ja voimakkaaksi alkoholiriippuvuus on ehtinyt kehittyä, ja siinä vaiheessa ihmisen psyykessä liikutaan aivan eri alueilla, kuin jossain luonteen heikkoudessa tai lujuudessa.
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä." Tämä sinulle.