Päivät alkavat yleensä hyvin (ei aina), mutta viimeistään illalla, kun alkaa olemaan pimeä, mielialakin laskee. Onko muut huomanneet saman? Aamulla olen usein pirteä, pursuan suorastaan ideoita, mihin se ihana tunne siitä, että kaikki on hyvin, katoaa illalla? Pakenen iltojen synkkyyttä usein uneen, että tulisi taas pian aamu.
Illat
aamuihminen*
8565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..minulla on aamupäivät hankalia ja olo helpottuu koko ajan iltaa kohden.
on miullakkii niitä hankallii-pelottaa uus päivä,kun ei tiiä,montako kohttausta tuas on tulossa.Sitten,kun ilta pimennöö,tunttuu jotta mie oon turvassa tiällä pimmeyven keskellä ja vaikka viime yö oli vaikkee nuihin kohttausten takkii,niin ei minnuu pelottana-kaitpa sitä vähitellen alakaa jollaatavalla tottuu niihin,kun on tajunna,jotta ne männöö ohi!
pitää väkisin nousta ylös taas uuteen, turhaan päivään. En tiedä mitä sillä tekisin, millä mitättömällä aikani täyttäisin, muiden tehdessä töitään. Illansuussa helpottaa, kun pimeys lankeaa ei tarvi enää ihmetellä mitä tekisi. Ei tarvi tehdä mitään. Siksi Yö on ihmisen parasta aikaa.
Kyllä se masennukseen kuuluu, että vointi paranee iltaa kohden. Harmittaa, kun nukkuu muutenkin huonosti, ja iltaisin virkistyy.
Minulla on aamulla heti herättyä muutaman minuutin ajan hyvä olo, mutta sitten olon valtaa tyhjyys. Tv:n katselu helpottaa, voi uppoutua toisten elämään, kun itsellä ei ole mitään. Syön sitten jossain vaiheessa jotain, melkein heti sen jälkeen alkaa nukuttaa. Nukun päikkäreitä n 3 tuntia, sitten taas telkku auki ja tietsikka auki, valvon jonnekin klo 2, kun uni ei tule aikaisemmin. Siinä se on päivänkierto.
kun pitää herätä, mutta kiire ei ole minnekkään.
Olen työkyvyttömyys-eläkkeellä oleva jo vanhempi
ihminen. Illatkin kyllä toisinaan ahdistaa, jos
ei saakkaan nukutuksi. Onneksi netti on eli tämän
kanssa saa ajan kyllä kulumaan. Lääkkeet myös auttaa selviytymään päivästä toiseen. On alkuperäisellä kirjoittajalla siis jotain positiivistakin oloa, kun aamulla energiaa ja ideoita riittää. Itselläkin ideoita, mutta niiden toteuttaminen työlästä ja jopa yksinkertaiset
arkiasiat tuottaa vaikeuksia eli motivaatio
puuttuu.
vielä on sitä positiivista oloa, mutta kyllä sitä saapi välillä taistella. Muistan kun olin masentunut, ei aamulla päässyt sängystä ylös ja illat oli vähä helpompia. Nyt on toisinpäin. Mikähän sen tekee.. Ei kai masennus ole vielä täysin hellittänyt, vaikka sitä niin luulee. Mutta parempaan päin.. ja sitten taas pahempaan ja parempaan jne. Iltarutiinit muuten ahdistaa, kun pitäisi hampaat ja naama pestä. Ei jaksa. Iltapalakin jää usein välistä vaikka nälkä olisi, ei vaan huvita syödä. Ehkä eniten illoissa ahdistaa, kun katsoo päivää taaksepäin ja huomaa miten vähän taas sai aikaa. Kun pitäisi sitä ja tätä tehdä.. Huoh.
Minulle ovat illat vaikeita ympäri vuoden. Yritän pysyä hereillä puoli yhteentoista, jotta unta riitäisi aamuun asti. Jotenkin illat ovat pysähtynyttä aikaa, mitään ei ole enää sille päivälle odotettavissa. Kun menee nukkumaan tulee seuraava päivä nopeammin, jospa se olisi parempi kuin edellinen.