kirjoitin jo tuonne äitien palstan puolelle, mutta hoksasin vasta nyt että tännehän tämä asia ehkä paremminkin kuuluisi..:) eli..
sellaista kyselisin että mitenkähän mahtaa mennä nuo tapaamisoikeusasiat kun kyseessä on kuitenkin vielä melko pieni vauva, 6kk? takana avoero, meillä miehen kanssa yhteishuoltajuus..
vuoroviikko systeemi ei todellakaan nappaa, en halua olla lapsestani viikkoja erossa! myös tuo vuoroviikonloppu-menetelmä epäilyttää, koska yhtenä syynä eroon oli miehen runsas alkoholinkäyttö.. en usko että voisin olla levollisin mielin, entäs jos ukko repsahtaa kun lapsi on hänellä?
pitääkö näissä huoltajuusasioissa aina ottaa yhteys lastenvalvojaan vai miten? lapsi ei muuten enää ole rintaruokinnassa, mutta silti viikonlopunkin ero hänestä ei tunnu kivalta ajatukselta..
miten teillä muilla eronneilla ihan pienten lasten äideillä on nämä tapaamisjutut järjestetty? en kuitenkaan halua lastaan isästään erottaa, en siis ole tapaamisia eväämässä..
kiitos jos joku viitsii tai osaa vastata jotain:)!
sellaista kyselisin että mitenkähän mahtaa mennä nuo tapaamisoikeusasiat kun kyseessä on kuitenkin vielä melko pieni vauva, 6kk? takana avoero, meillä miehen kanssa yhteishuoltajuus..
vuoroviikko systeemi ei todellakaan nappaa, en halua olla lapsestani viikkoja erossa! myös tuo vuoroviikonloppu-menetelmä epäilyttää, koska yhtenä syynä eroon oli miehen runsas alkoholinkäyttö.. en usko että voisin olla levollisin mielin, entäs jos ukko repsahtaa kun lapsi on hänellä?
pitääkö näissä huoltajuusasioissa aina ottaa yhteys lastenvalvojaan vai miten? lapsi ei muuten enää ole rintaruokinnassa, mutta silti viikonlopunkin ero hänestä ei tunnu kivalta ajatukselta..
miten teillä muilla eronneilla ihan pienten lasten äideillä on nämä tapaamisjutut järjestetty? en kuitenkaan halua lastaan isästään erottaa, en siis ole tapaamisia eväämässä..
kiitos jos joku viitsii tai osaa vastata jotain:)!
Vastaukset 7
Vanhimmat
että tällä palstalla on (olen ollut huomaavinani) voittopuoleisesti etäisiä ja ehkä heidän siippojaan, aika agressiivisiakiin joskus...että äläl ihmettele jos tulee sontaa niskaan. t: pienen lapsen yh-äiti
olla yhteydessä lastenvalvojaan ja neuvotella tilanteesta. Itselläni on isommat jo lapset ja meillä menee niin että joka toinen viikonloppu isällä ja pariton keskiviikko isällä. Luulen että pienelle lapselle räätälöidään tapaamiset heiman eritavalla... siispä ota yhteyttä lastenvalvojaan ...
Hei!
Oma kokemus on, että isä tuli 2 vko välein tapaamaan vauvaa kotiini ja alkuun olin paikalla itse.Pinnaahan se kysyi aluksi, mutta toimi ihan hyvin.Myöhemmin sain kivan vapaapäivän isän vierailuista, kun heidät saattoi jättää kahdestaan. Kannattaa tehdä lastenvalvojan luona sopimus tapaamisista,jos ei ole mustaa valkoisella miehet alkaa helposti lipsumaan.Isällä kun on oikeus- ei velvollisuutta tavata lastaan.Tsemppiä sulle!
Ensin sovitte tapaamisen tietyksi ajaksi ja tätä lähdette laajentamaan. yksinkertaista. Mikäli ei toimi niin tervetuloa miesvihaajasakkiin!
Mielestäni kuitenkin jos on päätä tehdä lapsi on myös päätä jälkipeleihin.
Jos ukko ei suostu isäksi saat sen kuseen. Jos suostuu mutta hän ei kykene, saat sen kuseen. Jos suostuu ja kykenee, löydät paremman.
Mutta tosissaan pitäkää vauvasta huolta! Ajoista ei niin väliä, kunhan molemmat ovat selvinpäin.
myös valvotusta tapaamisesta. Se toteutuu sossun tms tiloissa. Saa vaatia puhallustakin ja/tai selvinpäin oloa.
Tyttö oli 5kk ikänen, kun erosin avokista..yhteiselämä ei vain toiminut, kun miehellä oli omat menot etusijalla..johon sisältyi valehtelua ja pettämistä..
Oli kova paikka jäädä virallisesti yksin vauvan kanssa, mutta onneksi sukulaiset ja ystävät olivat tukena pahimmassa vaiheessa.
Kummallista on miehen ns. herääminen siihen , et hänellä on lapsi..josta välittää omalla tavallaan..kun niin helposti sai keksittyä syitä, ettei voinut olla lapsen kanssa kunnolla yhdessäoloaikana..niin nyt kummasti on tullut kiinnostusta..Onko taustalla se, että sitä osaa arvostaa jälkikäteen asioita, jotka ei olekaan enää niin itsestäänselvyyksiä..
Tapaamisista sovittiin samalla kerralla, kun käytiin sopimassa elatusmaksut. En tiedä teinkö siinä virheen, kun annoin miehelle vapauden päättää kuinka useasti käy lastaan tapaamassa.kun tapaamisia on ollut ihan mukavasti, mutta viime aikoina on alkanut tehdä ohareita(luvannut tulla, ja ei silloin ole tehny itelleen mitään suunnitelmia, kun halunnut, et isä saa aikaa olla lapsen kanssa..ja olen silloin paikkakunnalla).
Lisäksi tuli nurinaa siitä, kun olin eron jälkeen pari viikkoa tytön kanssa isovanhempien luona, kun seinät tuntui kaatuvan päälle.Syynä valitukseen oli se, ettei hän näe tyttöä, kun olen muualla...ja nyt kun taas ollut pääasiassa asuinpaikkakunnalla, niin tapaamisiin ei tunnu riittävän aikaa..et on vähän kumma homma, sanotaan toisin kuin tehdään..
Nyt napsahti lopullisesti pinna, kun oli sovittu tapaamisesta ja sitten vain ilmotetaan illalla, ettei tule.Ja koko viikonloppuna ei saanut mieheen yhteyttä (olen maininnut asiasta, että olisi hyvä saada kiinni myös viikonloppuisin, jos tulee jokin hätä tytöllä..ja tarvii isän suostumuksen, jos tulee jokin operaatio..).
Että tuli pikkuisen paska maku, kun muutenkin isä voisi nähdä tyttöä useammin, niin ne vähätkin kerrat jätetään väliin, kun tulee yhtäkkiä jokin oma meno..ja hänet hyvin tuntien tietää, että millainen reissu on..
Välillä otetaan yhteen, kun tunteet on vieläkin pinnassa ja juuri noiden ohareiden takia tulee paha mieli..eihän tyttö vielä ymmärrä, mutta ei halua asioiden jatkuvan samalla tavalla..
Lisäksi pinnassa on minun elämän suunnitelmat..
Töitä olisi kauempana tarjolla ja olen maininnut miehelle, että alan hakemaan töitä muualta..kun omalla paikkakunnalla ei ole.
Elämäntilanteet muuttuvat puolin ja toisin..ja pitkin hampain olen hyväksynyt hänenkin ratkaisut..mutta kaikkki ei voi miellyttää..
Vastauksena oli vain "mee vaikka kiinaan asti, mutta tyttö jää hänelle.." oivoi..en tiiä onko tarkotuksena pelotella/estää lähtö..vai mikä siinä kaihertaa?Kun kai se haluaa, että alan tosiaanki jatkamaan elämää kipeän eron jälkeen, mutta sitten kun alkaa tehdä työtä sen eteen, niin ei olekaan mieluisa..
Tapaamisista pystytään sopimaan, vaikka välimatka pitenisikin..ja on mahdollista,et lapsi on pitemmän ajan isänsä kanssa, riippuu ihan töistä jne. Ja ei minusta toista voi sitoa jäämään paikalleen..en tiiä miten asia hoidettaisiin, jos hän olisi menossa työn perässä muualle??olisiko sama vastaus, vai pitäisikö muuttaa perässä??
Pikkusen on sekava homma, mutta kai tämä jotenki selkiää..mutta toivottavasti ilman, et menisi likaiseksi valtataisteluksi.
lastenvalvojalla. 6 kk ikäinen vauva on niin pieni, että aiheuttaa vauvalla stressiä olla erossa äidistä, muistaakseni olikohan se 1 vrk tai 2 vrk enemmän.
Käy muuten kirjastossa lainaamassa erosta kertovia kirjoja lakihyllystä. Sieltä saa mainioita vinkkejä.
Jos asutte lähellä isää niin voisitte vaikka sopia, että lapsi on 2 iltana arkisin isän luona ja käy sitten vaikka viikonloppuna päiväseltään olemassa. Eli tulisi aina yöksi sinulle.
Kerran vuodessa voisitte sitten tapaamissopimusta (tämä kannattaa kirjata sopimukseen, että tapaamissopimuksen tarkastun on kerran vuodessa) tarkastaa ja aikaa vaikka lisätä.