Voiko kaljan aiheuttamasta riippuvuudesta

itse ymmärrä.Niin pian on jo alköhölisti

Eipä se humalahakuinen viikonloppujuominen ole nykynuorisossa mitään erikoista. Sitä harrastanee ehkä suurin osa.
Tällä en ollenkaan vähättele asian vakavuutta. Pienestä osasta tulee alkoholisteja hyvin aikaisessa vaiheessa, osa kehittää riippuvuuttaan vailla erityisiä vaikeuksia kymmeniä vuosia törmätäkseen ongelmiin, osa pysyy kohtuudessa koko ikänsä, ja harvalukuinen joukko kokeilun jälkeen ei juo koskaan.
Vanhemman huolestuminen on täysin ymmärrettävää, mutta valitettavasti se ei juurikaan nuorta auta, vaan kuluttaa vanhempaa itseään.
Kaiken lähtökohta on se, että nuori itse tajuaa, mitä alkoholin liikakäyttö hänelle itselleen ja läheisilleen aiheuttaa.
Juomisen kontrollointi voi lähteä vain ja ainoastaan hänestä itsestään, ja sen edellytyksenä hänelle tulee muodostua selvä käsitys hitaasti hiipien kehittyvän alkoholiriippuvuuden seurauksista.

Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. Alkoholisti ei yleensä halua muutosta ennen kuin juomisen aiheuttamat haitat tai epämukavuus on riittävän suuri. Me läheiset emme voi saada alkoholistia lopettamaan juomista. Mutta voimme lisätä tätä "epämukavuutta" sillä, että lakkaamme huolehtimasta alkoholistin asioista ja niin emme enää mahdollista juomista.

Aina voi rukoilla läheisen puolesta, siitä ei ole koskaan ollut haittaa, eikä läheisen tarvitse tästä rukoilemisesta edes mitään tietää. Itse olen saanut apua Al-Anon vertaistukiryhmästä.

Tässä sivustossa on paljon hyvää tietoa alkoholismisairaudesta ja myös läheisten osuudesta:

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm

tässä Al-Anonin yhteystiedot:

http://www.al-anon.fi/

Voimia Sinulle. On tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta ja nauttia omasta elämästään, vaikka läheinen vielä joisikin. Aina on toivoa.

on jo sanottu, ettet paljoa voi.
ainoa vaikutusmahdollisuus on lopettaa juomisen mahdollistaminen. tarkoittaa, ettet saa antaa rahaa, ruokaa tai vastaavaa missään tilanteessa mistään syystä.
et saa maksaa hänen vuokraansa, vaatteita tai mitään muita maksuja( koska silloin hänen omat rahansa menee kurkusta ).

Itse join jo poikaasi nuorempana viikonloppuisin pari pulloa kirkasta. Oli kehittynyt jo jonkinlainen sietokyky alkoholiin, eikä yksi kossupullo tuntunut riittävän.
Sitten elämään tuli muuta sisältöä. Kohtasin mukavan tytön, hankin ajokortin, armeijakin tuli väliin ja jokaviikkoinen juopottelu jäi.
Olin kyllä 16-17 vuotiaana hyvää vauhtia alkoholisoitumassa, mutta jokin minut pelasti.
En muista mikä se oivallus oli, mikä sai ymmärtämään ettei juomisessa ole mieltä. Ehkä sain riittävästi mielihyvää tyttöystäväni (tulevan vaimoni) seurasta, enkä tarvinnut enää humalan tuomaa hetken euforiaa.
Toivottavasti poikasi löytää elämäänsä uutta sisältöä. Ylempänä viisaammat ovat jo neuvoja antaneet. Minkälaisesta kaljamäärästä poikasi kohdalla on kysymys?
Jos hän on työssä, eikä juominen jatku viikolla, eikä aiheuta vaikeuksia työntekoon, on se vielä ehkä hallittua.
Iso kaveri saattaa sen mäyräkoirankin juoda kerran viikossa, eikä kyseessä ole vielä alkoholismi. Tietenkin se hieman päähän menee, mutta jos muuten hoitaa asiansa ei niin hirveä asia liene. Sitten jos kaljoittelu alkaa olla jokapäiväistä ja haittaa normaalielämää on asia toinen.

Voimia sinulle.

Hän hoitaa työnsä mutta saattaa ottaa keskellä
viikkoakin muutaman,viikonlopuista en osaa sanoa
kuinka paljon mutta riittävästi.
Ainoa yksi lohtu tässä on että hän pystyy jo
huomaamaan riippuvuutensa ja myöntämään sen ja tar-
vitsevansa lääkärin apua.