Joka ilta tillin tallin
juomana herba ja campari
mistä saanut miehen mallin
aamulla vapina,illalla sankari
Illat vieri,päivät vaihtui
unelmat suuret jonnekin haihtui
silmät sameat kaukaisuuten katsoi
sitä mies rukiinen kauan jaksoi
Lapset kaihtoi,vaimo laihtui
laulu raikui,kaverit haikuili
vaan tyhjää seinät pian kaikui
pönäkkä poika kodissaan kuikuili
Ehtoinen emäntä lähti ja suuttui
elon ilta niin katkeraksi muuttui
katkerot kaikki on jo karvaasti juotu
lasku viimeinen, suuri, on pöytään tuotu
Whisky lasissa vähenee,pinta alenee
ilme kovenee,elämän lanka ohenee
mielessään mies laskee viimeistä koskee
taivaalla illan tähti,hengitys tihenee.
juomana herba ja campari
mistä saanut miehen mallin
aamulla vapina,illalla sankari
Illat vieri,päivät vaihtui
unelmat suuret jonnekin haihtui
silmät sameat kaukaisuuten katsoi
sitä mies rukiinen kauan jaksoi
Lapset kaihtoi,vaimo laihtui
laulu raikui,kaverit haikuili
vaan tyhjää seinät pian kaikui
pönäkkä poika kodissaan kuikuili
Ehtoinen emäntä lähti ja suuttui
elon ilta niin katkeraksi muuttui
katkerot kaikki on jo karvaasti juotu
lasku viimeinen, suuri, on pöytään tuotu
Whisky lasissa vähenee,pinta alenee
ilme kovenee,elämän lanka ohenee
mielessään mies laskee viimeistä koskee
taivaalla illan tähti,hengitys tihenee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mukavaa huomata palstalla olevan paljon vakavampaakin runoa.Olisi kiva tietää ketkä tänne kirjoittaa,paljon on maailma edistynyt kun jo tavallinen pulliainenkin saa kirjoittaa ihan reaaliajassa tuntojaan.Itsekin kirjoittaisin mutta on kynnys korkea.Tämä oli aika havahduttava runo elämän valinnoista,elämän usein julmastakin virrasta.Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parempaan itsekullakin.Itsekin otan joskus lasin tai kaksi.Toivon tsemppiä itsekullekin.
elon taisto,tuimat ilmeet naurunryppyjä seuraa.Rypyt jäävät,ryypyt vähenee,niinpä niin.Punakan miehen taakka,taivaan tähti enää ymmärtäjänä.Kovaa kerrontaa,ehkä olisi voinut jotakin toivoa tähän lisää laittaa,tuli niin surulllinen olo.Vai olisiko voinut?
runo.
Uljaksen runosta,juomat vaihtuivat,vasta lopussa varaa whiskyyn;nykyään on jo tältäkin osin olot parantuneet.
Äitini lauloi iltaisin taivaan tähdistä enkä sen koommin ole jaksanut yläkerran ilmiöistä kuulla.Muuten runo oli vauhdikas ja kiva.
Hymiöiden viesti ei aukene,
olen hukassa,
kuka täällä määrää,
lukeeko näitä joku selväjärkinenkin,
ei kai anomiittiteetti kärsi täällä
ajattelin vain kun tämä KIlberkin on
purkanut tuntojaan traagisesti,ehkä
omaelämankerrallisesti,uskaltaako
täällä kirjoittaa sydämestään,koko
pienestä elämästään viimeisiä jalanjälkiä
myöten-vastamäessäkin?
Ajattelin kuitenkin julkaista yhden jo kauan sitten laatimani pienen runon,laiturin nokalla
laineiden liplattaessa,linnun laulaessa kesän sanomaa:
Kuin kalat pienet vedessä
uivat kohti laituria
niin mekin pienet ihmiset
onnen laituriin pyrimme
lainkaan alkoholia ja olen kasvattanut lapseni kunnialla.On surullista,että olet joutunut Kuningas Alkoholin kanssa vaikeuksiin.En saanut sitä ensin itsekään kukistetuksia,mutta mentyäni erääseen kerhoon on elämäni ollut tasapainoista.Halusin näin pitkän ajan kuluttua vielä muistuttaa tästäkin mahdollisuudesta.