olen huomannut että täällä niin kuin muuallakin yhdistetään yksinäisyys automaattisesti hiljaisuuteen ja ujouteen. tässä ei ole koko totuus!! kaikki yksinäiset eivät ole yksin siksi etteivät olisi sosiaalisia ja puheliaita luonteeltaan, ei siksikään että olisivat huonoja ihmisiä tai huonoa seuraa. joskus vaan sattumien summana käy niin. niin voi käydä jokaiselle, minkälaiselle ihmiselle tahansa. älkää siis olko ennakkoluuloisia ja niputtako kaikkia yksinäisiä yhteen!
toinen juttu on että on väärin sanoa kuka on oikeasti yksinäinen ja kuka saa tuntea olevansa yksinäinen. se on subjektiivinen tunne, eli on turha tulla marisemaan että koska joku uskaltaa mennä juttelemaan työkaverille ja höpöttää muutenkin vähintään tarpeeksi vaikka kaupan kassaneidille niin hän ei voi oikeasti kaivata ketään elämäänsä, vaan ainoastaan tuppisuut saavat valittaa erakkoelämäänsä. jollain se syy ettei tilanne heti parane on jossain muualla, ei ujoudessa. kaikilla on kuitenkin syy.
itse voisin olla oikea ystävä hiljaisen kanssa vaikka olen puhelias, koska pystyn kyllä antamaan puheenvuoron toisellekin enkä ole koko ajan päättämässä kaikesta hiljaisemman puolesta. silti kun joskus tutustun netin kautta toiseen yksinäiseen niin hän lopettaa heti yhteydenpidon jos selviää että meissä on eroja kuten harrastukset, se että olen töissä, tai vaikka juuri se erilainen temperamenttiominaisuus joka se hiljainen tai ei-hiljainen on. ihme että ensin ollaan yksinäisiä ja sitten kuitenkin valikoidaan vain sellaisia kavereita jotka on just prikulleen oikeanlaisia. en ole pervo tai muuten pahantahtoinen, silti näin käy aina.
hyvää vuotta 2007 kaikille palstan lukijoille ja ystävällisiä ajatuksia toisia erilaisia mutta arvokkaita ihmisiä kohtaan.
toinen juttu on että on väärin sanoa kuka on oikeasti yksinäinen ja kuka saa tuntea olevansa yksinäinen. se on subjektiivinen tunne, eli on turha tulla marisemaan että koska joku uskaltaa mennä juttelemaan työkaverille ja höpöttää muutenkin vähintään tarpeeksi vaikka kaupan kassaneidille niin hän ei voi oikeasti kaivata ketään elämäänsä, vaan ainoastaan tuppisuut saavat valittaa erakkoelämäänsä. jollain se syy ettei tilanne heti parane on jossain muualla, ei ujoudessa. kaikilla on kuitenkin syy.
itse voisin olla oikea ystävä hiljaisen kanssa vaikka olen puhelias, koska pystyn kyllä antamaan puheenvuoron toisellekin enkä ole koko ajan päättämässä kaikesta hiljaisemman puolesta. silti kun joskus tutustun netin kautta toiseen yksinäiseen niin hän lopettaa heti yhteydenpidon jos selviää että meissä on eroja kuten harrastukset, se että olen töissä, tai vaikka juuri se erilainen temperamenttiominaisuus joka se hiljainen tai ei-hiljainen on. ihme että ensin ollaan yksinäisiä ja sitten kuitenkin valikoidaan vain sellaisia kavereita jotka on just prikulleen oikeanlaisia. en ole pervo tai muuten pahantahtoinen, silti näin käy aina.
hyvää vuotta 2007 kaikille palstan lukijoille ja ystävällisiä ajatuksia toisia erilaisia mutta arvokkaita ihmisiä kohtaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itse yksinäinen, mutta en ujo. Sosiaalisesti
tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa eli uskallan jutella tuntemattomienkin kanssa. Ainoastaan
en kykene solmimaan läheisiä ystävä-suhteita, ehkä
huonon itsetunnon, luottamuspulan takia, Nuo ominaisuudet ollut minulla jo lapsuudesta lähtien.
Pelko siitä, ettei minua hyväksytä tällaisena,
kuin mitä olen.
Yksinäisyys kyllä opettanut paljon esim. voin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani empaattinen
ja avulias, osaan myös kuunnella muiden murheita
ja yritän etsiä ratkaisuja lähiomaisten tai tuttujen ihmisten ongelmiin. Tässä yksinäisyys/ystävän puute ongelmassani vain ei
näy vastaantulevan ketään.
Netin kauttakin etsinyt toisia yksinäisiä, koska näin voi avoimemmin kertoa itsestään, kuin mitä kasvotusten. Ikäväkseni myös minä huomannut, miten nopeasti nettiystävät unohtavat kirjoittelun. Olen sitten ajatellut, jotta eipä tuokaan oikeasti yksinäinen ollut tai sitten
kyseiset kirjoittajat etsivät toisenlaista ystävää
mutta eihän parin kirjoitus kerran jälkeen voi sanoa millainen ihminen siellä vastapuolella oikeesti on. Yksinäisyyden poisto ja ystävien saaminen vaatii pitkäjänteisempää kestävyyttä.
siis miksi yksinäinen ei saisi valita seuraansa aivan samalla tavalla kuin kuka hyvänsä??
Nettimaailmassa se on vähän keinotekosta muutenkin. Saati sitten, että kaikista tulisi heti ystäviä.
Ketä niin muuten väittää, että pelkät tuppisuut saavat valittaa erakkoelämäänsä? Eihän se ole mikään onnen tae, että jos saa suunsa auki, on täten sosiaalisesti lahjakas. Ihan eri juttu että tuleeko sieltä suusta mitään arvokasta vaiko pelkkää "säätä".
Minusta ujous on sitä että on tajunnut oman epävarmuutensa ja yrittää peitellä sitä. Sitten on niitäkin kun ovat epävarmoja, ja yrittävät peitellä sitä hölöttämällä millon mitäkin. Kun tämänkaltainen "valesuulas" törmää tavalliseen "ujoon" ujo saattaa aistia "valesuulaassa" mahdollisuuden sellaisena ystävänä, jonka kanssa saa olla hiljaa jos siltä tuntuu, turvallinen olo tule yhteisestä piirteestä, epävarmuudesta, vaikka piirteet esiintyy eri tavoin.
Tämä saattaa vaatia kuitenkin liikaa "valereippaalta" sillä hän ei ehkä tunne olevansa epävarma koska "hän sentään uskaltaa puhua" ja näin ollen viestittää ujolle, yksinäiselle olevansa parempi. Tämä näkyy kirjoitukissa valitettavan usein, mitä tulee kirjekamuihin. Voisiko itselläsi kyse olla siitä, että et olekaan varma itsestäsi ja alitajuisesti pidät itseäsi kirjekamun "herrana"?
ja sitähän monet eivät kestä. Suomalaisuus tarkoittaa todellisuudessa turhan usein tylsyyttä ja ennalta-arvattavuutta. Toisaalta ystävän impulsiivisuus voi piristää joidenkin ujo-hiljaisten elämää, mutta kyllä on raskasta, jos ystävyyden toinen osapuoli ei tuo suhteeseen juuri mitään.
Pointtini taisi olla se, että liian erilainen et saa olla! Suomessa leimaantuu todella helposti friikiksi, varsinkin jos et ole enää teini.
... joka sana.
yksinäisyys yhdistetään ulkonäköön,eritoten lihavuuteen.
yleesä kun joku ihmettelee omaa yksinäisyyttään lause jatkuu,en ole lihava vaan normaali ja komeaksi/kauniiksikin on kehuttu.
eli ihmetellään miten normaalipainoinenkin voi olla yksin.kyllä yksinäisyyss yhdistetään vieläkin ulkonäköön.
ujous tulee kyllä hyvänä kakkosena,usein myös "rumat" ovat ujoja.
...tuo, että läheskään jokainen yksinäinen ihminen ei ole Hiljainen!
Minulle on joku täällä palstalla kirjoittanut: "tuo Sheila taitaa olla aikamoinen papupata yksinäiseksi ihmiseksi".
Heh, ihan kuin yksinäisiä ihmisiä voisikaan määritellä vain tietynlaisiksi persooniksi. Jokainenhan on omansa. Typerää tekstiä siltä, joka tuon kirjoitti.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että yksinäinen elämäntilanne on monien sattumien summa. Periaatteessa kuka tahansa voisi olla yksinäinen. Ja totta tosiaan, sosiaalisuuteen se ei liity myöskään! Tiedän erään äärimmäisen epäsosiaalisen yksilön (puhuu keskustellessa aina päälle, säälii kun toinen kertoo vitsin, ei kuuntele loppuun jne.) jolla on kavereita kymmenkunta. Kyse on yksinkertaisesti ÄNKEÄMISESTÄ.