Onko kukaan testannut ihanteellisissa vastaanotto-olosuhteissa digi-TV:n ja analogisen TV:n kuvan eroja isolla taulutelevisiolla?
Kumman järjestelmän kautta saadaan todellisuudessa parempi kuva? Nyt tarkoitan maanpäällistä televisioverkkoa,satelliitissa ja kaapelissa ongelmia pitäisi olla vähemmän,koska kuvanvälitykselle on huomattavasti enemmän kaistaa käytettävissä ja signaalia joudutaan vähemmän komprimoimaan.
Kumman järjestelmän kautta saadaan todellisuudessa parempi kuva? Nyt tarkoitan maanpäällistä televisioverkkoa,satelliitissa ja kaapelissa ongelmia pitäisi olla vähemmän,koska kuvanvälitykselle on huomattavasti enemmän kaistaa käytettävissä ja signaalia joudutaan vähemmän komprimoimaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen melkoisen varma, että nykyisellään analogisella järjestelmällä suurella telkkarilla kuvanlaatu on parempi ihanteellisissa olosuhteissa. Siis vaikkapa studion seinän takana. Ja luultavasti myös lähetysaseman vieressä.
Syy on DVB:n ajoittain riittämätön bittivirta ja siitä johtuva yksityiskohtien katoaminen ja palikoituminen liikkeessä. Liikaa kanavia kanavanipuissa - ohjelmiahan on vähintään 5...6 plus radiokanavat samassa tilassa mihin analogisia ohjelmia menee vain yksi. Mutta kaikki eivät asu aseman vieressä ja kymmenien kilometrien päässä analogisesa kuvassa on kohinaa ja häiriöitä sekä heijastuksia. Digikatsoja näkee kuvan edelleen yhtä hyvänä kuin aseman vieressä asuvakin.
Kuten DVD:ltä voi havaita, digikuva saadaan kyllä tarvittaessa ylivertaiseksi analogiseen kuvaan nähden. Sama mpeg2-pakkaus on käytössä DVD:llä ja digitv:ssä. Kuvan parantamiseksi täytyisi kanavanippuja lisätä ja nykyisistä kanavanipuista pudottaa liiat kanavat uusille taajuuksille!
Ei analogistakaan lähetystä ole tarkoitettu isoille taulutelkkareille. Tietokoneen terävällä littunäytöllä kyllä havaitsee aivan DVD:ltäkin, kuinka kurja nykyinen 720 x 576 tarkkuus on näytön perustarkkuuteen nähden. Taulutelkkarin lisärasite on kuvakoon pakollinen skaalaus, joka aina huonontaa kuvanlaatua puhtaasti analogiseen kuvaputkitelkkariin verrattuna. Tämän saattaa tarkkasilmäinen katsoja havaita esim. logojen reunoissa tai teksteissä.
tällä jätkällä ei ole mitään kokemuksia jolla se voisi kertoa todellista vertailua digistä ja anasta. heittää pelkkää teoria-arvailua.
Jos sinulla on jotain korjattavaa juttuuni, niin ole hyvä!
Mulla on kokemusta pitkältä ajalta digitaalisesta liikkuvan kuvan käsittelystä, ja niihin liittyvistä pakkausmenetelmistä sekä näyttötekniikoista. Vanhemman mpeg1-standardin jälkeistä mpeg2-pakkausta pc-pohjalla testasin itse jo viime vuosisadan lopulla ennen kuin dgitv-järjestelmää oli Suomessa aloitettu (tapahtui v. 2001). Tätä digiaikakautta edeltänyt analogisen tekniikan aikainen lineaarinen editointikin on tuttua. Ja videoeditoinnissahan käytetään mieluiten kuvaputkea, sillä LCD:n rajallisuus paljastuu aika karusti. Ja se rajallisuus tulee enemmänkin vastaan tv-standardin pakottaman skaalaustekniikan ja interlace-pakon takia kuin itse LCD-teknologian takia. Taulutelevision tekniikka on omalla tavallaan edellä HD-tekniikkaan viitaavan pikselimäärän osalta, mutta alaspäin skaalaus ja lomittelu tekevät kuvasta tarpeettoman huonon. Kuvanlaaduta oikeasti välittävä pysyttelee kuvaputkessa. Piste.
Joten voitko tarkentaa, mitä tekstilläsi tarkoitit?
Eikös digitaalista TV-kuvaa ole aina välitetty MPEG2-pakkausmenetelmällä? Digitaaliset TV-lähetykset alkoivat jo vuonna 1996 satelliittijakelussa ja kyllä tuolloin käytössä MPEG"-järjestelmä.
Mpeg1 oli videostandardi, jossa kuvan pakkaus oli vielä nykyistä alkeellisemmalla tasolla. Systeemi oli käytössä mm. Video-cd -leyillä, joissa CD-levyn kapasiteettiin saatiin liikkuvaa kuvaa ja ääntä noin 74 minuuttia.
Eikä systeemi ole ihan kuopattu: audiossa MP3 tarkoittaa samaa kuin MPEG-1 Audio Layer 3!
Mpeg2 ISO-standardoitiin v. 1993.
DVB-S -lähetykset (mpeg2) satelliiteista alkoivat vuonna 1995, ranskalainen CanalPlus oli ensimmäinen. Lähetysstandardista oli päästy sopimukseen vasta edellisenä vuonna. Ja varmaan moni on unohtanut, että tätä edelsi analoginen MAC.
Tästä maanpäällisestä DVB-T:stä valmistui ensimmäinen standardiehdotus vuonna 1995. Vuonna 1999 Suomessa alkoi DVB-T -pilottikokeilu ja v. 2002 täysilaajuinen palvelu.
Omalla antennilla analoginen on kuva huomattavasti parempi kuin kaapeliverkossa.
Samoin ihanteellisissa olosuhteissa analoginen kuva on selvästi parempi kuin nykyinen digikuva.
Erot näkee videotykillä tai suuremmalla taulu-tv:llä.
Vaatii kyllä antennin, joka on suunnattu oikein ja ihan katveessa ei tietenkään voi olla.
Muutama vuosi sitten oli lehdessä (TM tai Hifi) testi, jossa testattiin (analogisen) kaapeli-tv:n kuvan laatua ja se oli jotain huonon ja ketselukelvottoman väliltä.
Noin vuosi sitten tällä sivustolla esiteltiin tällainen tutkimus.
Se oli tehty Tampereella, mutta en muista millä alueella siellä.
Siellä analoginen kuva oli paras, T-digi toiseksi paras ja kaapelikuva heikoin.
Yritin etsiä juttua Googlella, mutta en löytänyt.
ko kysymykseen. Tulos oli, että maanpäällisen digiverkon kuva ei yllä hyvän analogisen kuvan tasolle.
Omat kokemukset ihan tavallisella "putki"-TV:llä vahvistavat tätä käsitystä. Varsinkin värikylläisyys on analogilähetyksissä selvästi parempi.
Tuo värikylläisyys vaihtelee boksista toiseen. Parhaissa bokseissa ja RGB:llä telkkariin liitettynä värikylläisyys ja -puhtaus on kyllä digijärjestelmässä ylivertainen analogiseen nähden. Ja värikohina on pääosin poissa (eli on peräisin alkuperäisestä kuvalähteestä).
Jokainen pixeli koostuu kolmesta väristä, jotka kukin esitetään 8-bitin tarkkuudella, joten mpeg2:ssa on käytössä on 24 bittiä eli 16.7 miljoonaa väriä, riittää kyllä nykyvastaanottimille!
Erityisesti omassa vastaanottimessa korostuu värien eräänlainen syvyys digissä verrattuna analogiseen kuvaan, varsinkin syvän punainen toistuu selvästi paremmin, kuten myös keltainen ihan omin silmin nähtynä. Jos RGB:n sijaan käyttää compositea, tämä värien puhtaus osaksi menetetään, lähestytään siltä osin analogista lähetystä.