hoitaa? Siltä ainakin tuntuu kun kuuntelee ihmisten todellisia murheita. On lapsia, miehiä vaimoja, isiä, äitejä, veljiä ym. tuttuja ja tuntemettomia melkein heitteillä. Tuntuu vaan, että tarttis tehdä jotain. Tosin toisinaan auttaa jo paljon toisen kuunteleminenkin.
Läheinen ystäväni sairastui pari vuotta sitten ja näin olen joutunut/saanut seurata tätä tilannetta läheltä. Mielestäni voi sanoa suurimman osan olevan vain heittopusseja terveydenhuollon rattaissa.
Ottakaa kantaa ja antakaa hyviä neuvoja. Kiitokset jo etukäteen kannanotoistanne.
Läheinen ystäväni sairastui pari vuotta sitten ja näin olen joutunut/saanut seurata tätä tilannetta läheltä. Mielestäni voi sanoa suurimman osan olevan vain heittopusseja terveydenhuollon rattaissa.
Ottakaa kantaa ja antakaa hyviä neuvoja. Kiitokset jo etukäteen kannanotoistanne.
Vastaukset 24
Vanhimmat
parempi kuin yksikään psykoloogi.
Vaikka olisi kuinka hyvä kuuntelija.niin esim.psykoosissa olevaa ihmistä se ei auta.Kyllä lääkäriä silloin tarvitaan."Pelkissä" murheissa voi kuuntelu hyvinkin auttaa,mutta se ei enää riitä,jos on sairastunut.....
pitkälle kylläkään. Olet oikeassa, silloin tarvitaan lääkäriä, mutta pelkkään kuuntelu-jutteluterapiaan riittää viisas hyvä ystäväkin.
suomessa muotitetaan poikkeava ihminen, ja
massapersoonat koulutetaan tottelemaan käskyvaltaa, ellet tottele, oot laitoksessa tuota pikaa, oisko preesneviläisestä aika muuttua
tosiaan eu maaksi???????????????????????????
ollaan Suomessakin pikkuhiljaa manossa, mutta muutos vie aikaa.
siellähän avioerokin tuli mahdolliseksi jo seitkytluvulla ja silloin alettiin koht´siltään aborttilakiakin valmisteleen.
Samoin oli perhelaki ehtinyt samoihin aikoihin 100-vuoden kypsään ikään.
Perheenpää oli mies ja kaikki päätösvalta ainoastaan miehellä, samoin kuin miehen kuollessa vaimolla ei ollut oikeutta miehensä jättämään omaisuuden perimiseen miltään osin.
Elämä oli mallillaan silloin.
Nyt aikuiset miehet ajettu selkä seinää vasten sielläkin. Siksipä he ovat joutuneet nousemaan puolustamaan itseään,ja jopa käräjöimään vanhempiaan vastaan. Onhan se epistä, kun jo 38- vuotiaana eräässä perhessä ei haluttu aikamiespoikaa vapaaehtoisesti elättää.
On se vakava paikka, jos mies ei saa olla mies enää italiassakaan.
Paha Eu, hyi,mitä saat aikaan!!!
Korjaisin sinulle; Italiasta ei ole kokonaan lopetettu mielisairaalat. Se tarkoittaa, että jossain vaiheessa ERILLISET mielisairaalat lopetettiin. Mutta hoitoa oli / on yleissairaalan psykiatrisissa osastoissa, kuten meilläkin on ollut suunta. Ja tosiasiassa Italiassakin on huomattu tämä ratkaisu vääräksi ja aloitettu perustamaan uusia erillisiä yksiköitä jälleen.
?????? Jäi epäselväksi toteamus,että EI KANNATA hoitaa.Mihin perustelet "luulosi".Totta MOOSES on tärkeää hoitaa mielenterveyttä.Eikä yksikään terveyskeskus siitä kieltäydy.Ainakaan TURUSSA.Mutta jonotus aika on törkeän pitkä.Hätätapauksessa ei tarvitse,pääsee päivystävän psykiatrin luokse SAMANA päivänä.KOKEMUSTA ON!!!
Asiattomia ja ihmisten kirjoittamia, jotka ei tiedä asioista mitään.
Minäpä tiedän, lapseni oli mielisairaalassa murrosiässä yli vuoden nuorten osastolla. Eikä
siitä ole montaa vuotta, kaikki piti olla ihan hyvin,
koti kunnossa, kavereita oli, taiteellinen ja
lahjakas tyttö, mutta niin vain kävi. Tuosta vuodesta voisin kirjoittaa kirjan, oli se sellainen rupeema. Toipumisineen kaikkineen meni 3 vuotta.
Nyt hän opiskelee Yliopistossa ja kaikki näyttäisi olevan hyvin, mutta tuota sairautta kantaa mukanaan koko elämän ja se voi uusia milloin vain.
Ei kannata täällä tohtoroida jos asioista ei tiedä mitään, ja tuo sana hullu on vanha käsitys.
Siinä puhutaan jo kansan vakavimmasta ja yleisimmästä sairaudesta, kait se on tämän
yhteiskunnan ansiota, pitää olla niin täydellinen, vahva ja osaava jotta täällä pärjää.
Nyt kun aikaa asioista on kulunut, minua ihan itkettä sekä naurattaa teidän kommenttinne. Kun on kyse vakavasta sairaudesta, ei pidä laskea leikkiä asialla josta ei tiedä. Keskustelu olisi mennyt toisin jos aloittajalla olisi ollut aiheena vaikkapa syöpään sairastunut ystävä.
Anteeksi vain tämä purkaukseni, mutta nämä jutut voi loukata todella, kun on vakavasta asiasta kyse, miettikääs vähän mitä kirjoittelette lämpimiksenne. Kun ette asiasta tiedä mitään.
Minä tiedän.....
Äiti
Viestit poistettiin...kiitos siitä palstan valvojalle :)
Äiti
ihan tuoreeltaan. Lapseni sairaalassa juuri, vähän eri diagnoosi vain ehkä. Yritin keskustelua masennus-palstalla. olipa tosi tylyjä vastauksia ja kylmää kyytiä.
No se on pientä tämän ison asian rinnalla, osaan suhtautua niihin. Olen sentään kuukausia pyörinyt palstoilla. En edes pyytänyt poistoja, uskon että lukijatkin tajusivat viimein. Mutta ei ainakaan auta niitä, jotka yksin tykönään kotona jotain helpotusta ja keskustelua etsivät.
Voin hyvin kuvitella tunteesi. Mutta on täällä (joillain palstoilla) onneksi ymmärtäviä ystäviäkin.
Kaikkea hyvää ja jaksamista toivon sinulle ja perheellesi.
-äiti minäkin-
kirjoitetut viestit tule näkyviin?? Pätkiikö taas?
Minä lähetin poistopyynnön viestistä,missä geenijuttu oli.Riipaisi kovasti.T.Mielenterveyspotilaan äiti
Mielialalääkkeet on eniten käytetty lääke tänä päivänä. Mistapä se johtuu? Ihmisiltä vaaditaan niin paljon,pitää olla taydellinen jne.
Joka tapauksessa siinä on kysymys kuoleman vakavasta taudista, osa tekee itsemurhan, jos ei saa apua ajoissa....näitä junan alle menneitä riittä ja muita konsteja käyttäviä ihmisiä. Todella sääli, jos ei saa hoitoa ajoissa.
Ei me kaikki olla täydellisiä.
Aloittajalle sen verran, että kuuntele ystävääsi,mutta ammattiapua siinä siltikin tarvitsee, niinkuin kuka tahansa joka sairastuu, et voi olla tohtori jos ei ole siihen koulutusta.
Paljon on puhuttu viimesyksynä itsareita tekevistä yksinäisistä vanhuksista ja tälläkään palstalla ei ole pitkä matka siihen vanhuuteen.
Toivottavasti ette silloin ole yksinäisiä, ettei kapsahda omaan nilkkaan. Nyt voi olla puoliso, mutta huomisesta meistä ei tiedä kukaan....onneksi.Mikään elämässä ei ole lopullista, ei edes itse elämä.
Ketjua myöskin ihmettelevä nainen
Keski-ikäisiä on maassa liikaa, työpaikkoja ei kaikille riitä. Vanhuksia on liikaa, hoitopaikkoja ei kaikille riitä. Mielenterveys on hyvin hankala hoitaa, pitkäaikainen prosessi ja lopputulos epävarma.
Rahan haaskausta hoitaa mielenterveysongelmia. Parempi antaa ongelmaisten virua missä viruvat ja kuolla pois.
tosissasi, mäne häppiimmään siitä.
Terve, ole siitä kiitollinen, niin kauan kuin sitä riittää...kaikilla se kumminkin loppuu joskus, ikävä kyllä ja sitten ei enää naurata itseäsikään.
Valitettavasti
Tarkoitettu tosiaan
Jonakin päivänä minä olen hylkiö mielenterveyspotilas, mahdollisesti vai sanonko todennäköisesti.
En tiedä naurattaako silloin, maailmankuva ja ympäristön, jopa oman sisimmän tunteminen voi olla vallan merkillisesti erilainen kuin nyt!
Yhteiskunnan rajallisia resursseja ei kuitenkaan kannata käyttää minun hoitamiseen. Säilöttäköön jonnekin maakuoppaan ja unohdettakoon sinne. Tuottavaa yksilöä minun ikäisestä ongelmasta ei enää saada aikaan.
Meidän ihmisten asenteet ovat usein ja varsinkin mielenterveysasioissa erittäin vanhoillisia ja alkeellisia. Kieltäminen on ihmisen puolustuskeinoja ja näissä asioissa se varsinkin on monella käytössä. Sen ilmentymänä on myös usein käytössä iva / mollaaminen ja näin yritetään siirtää itseä lähellä oleva asia mahdollisimman kauas.
Onneksi nykyisin on paljon niitä ROHKEITA ihmisiä, jotka uskaltavat kasvoilaan kertoa omista ongelmistaan ja sitä kautta murtaa ihmisten vanhoillisia asenteita.
Olen itse tehnyt työtä alalla yli 20v ja nähnyt paljon näitä ihmisten asenteita ja toki totuuden nimissä myös työntekijöiden asenteita. Luin vasta tänään tätä ketjua enkä tiedä mihin täällä viitataan tai mitä tekstiä on poistettu, mutta niitä on helppo taustallani kuvitella. Sinulle äiti, joka kerrot tyttärestäsi toivon niin itsellesi kuin tyttärellesi kaikkea hyvää.
Ammattilainen. Jos olet oikeasti ammattilainen, tiedät mistä minä puhun. Tosiaan kaikki piti olla kunnossa ja lapsi eli nuori sairastui sittenkin. Elämäni suurin elämänkoulu,jota ei unohda ikinä.
Nyt kaikki siis hyvin ja näyttää, että tyttärellä elämässä kaikki hyvin.
Kiitos siitä Kellokosken Nuoriso-osaston henkilökunnan. Heitä en unohda koskaan ja
parempaa hoitoa ei voi saada missään muualla.
Ehkäpä vielä kirjoitan sen kirjan aiheesta ??
Äiti
Nyt näyttäisi siis kaikki olevan hyvin.
Suurin kiitos kaikesta kuuluu kumminkin Kellokosken sairaalan nuoriso-osaston henkilökunnalle, joka lastamme auttoi, sen yli vuoden verran ja Hän pääsi takaisin elämään.Nyt meillä on ihana,upea,lahjaks,taiteelinen tyttäremme mukana, jatkamassa matkaa ja elämäänsä.
Tätä onnea ei minulta voi viedä kukaan...
Kirjoitan vielä kirjan näistä raskaista ajoista...
ainakin itselleni ja työ on jo aloitettu aikoja sitten....
Toivon hyvää vuotta myäs Sinulle Ammattilainen :))
Äiti
on varmasti erittäin hyvää "terapiaa" myös sinulle. Lapsen / läheisen sairastuminen on AINA myös koko perheen asia tai siis koskettaa kaikkia. Ja oma lapsi erityisesti, nostaa pintaa monenlaisia tunteita. Niitä on hyvä purkaa ja työntekijät eivät aina kuitenkaan tarpeeksi muista / jaksa huomioida vanhempia tai omaisia. Vaikka itsekin teidän Kelliksen kuvioita ja kyllähän siellä vanhempia jonkin verran huomioidaan, niin usein niitä tunteita nousee pintaan niin paljon. Kirjat aiheesta ovat yksi tapa murtaa niitä ihmisten vanhoillisia asenteita mielenterveysasioita kohtaan. Kun mietit olenko oikeasti ammattilainen, niin olen kyllä tosin nykyisin harvemmin enää suoranaisesti pitkään hoidaan, nykyisin opetan sitä hoitamista ja pyrin muokkaamaan nuorten hoitajien asenteita.
Aikaiseksi, materiaalia on paljon, päiväkirja tuolta ajalta on olemassa....jospa sen joskus joku kustantaisi.....
T: taiteellinen äiti,kuten tytärkin